”Olen aina ollut suunsoittaja. Junnumpana olin pienikokoinen ja löysin selviytymiskonstini huumorista ja sanailusta. Ihme kyllä, en koskaan saanut turpaani suunsoittamisesta.”
”Olen aina ollut suunsoittaja. Junnumpana olin pienikokoinen ja löysin selviytymiskonstini huumorista ja sanailusta. Ihme kyllä, en koskaan saanut turpaani suunsoittamisesta.”

Elastinen kulki veljensä vanhoissa vaatteissa 12-vuotiaaksi asti. Siksi hän on vapaasti ylpeä nykyisestä menestyksestään, jonka hintana ovat olleet ankarat vaatimukset itseä kohtaan.

Artisti, tv-tähti, liikemies. Unelmien asunto, luksusauto ja oma studio.

Elastisen eli muusikko Kimmo Laihon, 35, pitkä tie räppärinä kiteytyy nyt menestyksen merkkeihin, joista hän osasi vain unelmoida helsinkiläisessä lähiölapsuudessaan.

Elan mielestä arjen yksityiskohdat ovat paras palkinto työstä, johon on pitänyt heittäytyä pää edellä ja itseään säästelemättä.

– Nykyään haaveeni liittyvät jälkeen, jonka jätän maailmaan. Perintöön, mistä minut joskus muistetaan.

Vielä ei uskalla tuulettaa

”Käki on jengimme nimitys vanhoille, homeisille miehille. Käki voi olla jo 25-vuotiaana, jos on tylsä ja kaikessa luovuttanut äijä. Täytin viime viikolla 35 vuotta, mutta en koe olevani käki.

En ole koskaan kriiseillyt iästäni. Uskon sloganiin Grow old, but never grow up eli vanhene, mutta älä aikuistu. Teen hommia edelleen samalla energialla kuin vaikkapa kaksvitosena. Samalla ajattelen, että isot jutut tapahtuvat minulle nyt sopivaan aikaan. Nuorempana en olisi osannut arvostaa kaikkia tilaisuuksia, jotka viime vuosina ovat auenneet kohdalleni.

Yksi tilaisuuksista on oma televisio-ohjelma, Elastinen feat. Kun pyysin siihen Hectoria vieraakseni, hän sanoi, että jos joku muusikko Suomessa saa tällaisen mahdollisuuden, hän on ilman muuta messissä. Vasta silloin aloin hahmottaa, miten ainutlaatuisen mahdollisuuden olin saanut.

Nyt, kun ohjelma pyörii televisiossa, olen supertyytyväinen, mutta en vieläkään uskalla tuulettaa. Olen sellainen, että projekti pitää saattaa päätökseen ennen kuin alan fiilistellä. Odotan, että saamme kaikki jaksot ulos televisiosta ja konsertin pidettyä toukokuussa. Vasta sitten voin hengähtää.

”Jokaisen onnistumisen kohdalla iloitsen, että jess, tämäkin juttu onnistui.”

Olen ollut urallani onnekas, mutta myös tehnyt paljon töitä. Ei ole ollut supernopeita nousuja, mutta ei dramaattisia pudotuksiakaan. Olen pitkään onnistunut luikertelemaan sopivassa menestyksessä, sen korkeimman huipun kupeessa.

Uskon, että avain pitkään menestykseeni on se, etten ota sitä itsestäänselvyytenä. Sen sijaan pidän määrätietoisesti intoa yllä: jokaisen listasijoituksen tai onnistumisen kohdalla iloitsen, että jess, tämäkin juttu onnistui.

Kultakäädyt vaihtuvat Mersuun

Minusta tuli yrittäjä 22-vuotiaana, kun perustimme oman levy-yhtiö Rähina Recordsin ystävieni Iso-H:n, Andun, Markun ja Uniikin kanssa. En tunne intohimoa veroilmoitusten rustaamisen enkä ole kauppamies niin, että ostaisin rekkalastillisen kyniä, kun halvalla saa. Minua innosti se, että omassa levy-yhtiössä saimme tehdä enemmän itse, ja kun tekee itse, tulee saletisti sellaista kuin haluan. Taloudellisesti järkevää hommasta alkoi tulla vasta muutama vuosi sitten.

Rap ja hip hop ovat siitä harvinaisia genrejä, että niissä omasta menestyksestä voi luvan kanssa tehdä taidetta. Me tekijät annamme menestyksemme näkyä. Tyyli on räikeästi ristiriidassa suomalaisen mentaliteetin kanssa, jossa vaatimattomuus on hyve. Tyylimme on herättänyt paljon närää, ja meidät ymmärretään helposti väärin. Juju on siinä, että olemme vilpittömästi ylpeitä saavutuksistamme.

”Panostan lontoolaisen räätälin tekemiin vaatteisiin tai hyviin kenkiin.”

Vaikka teen bisnestä, en koskaan päästä lompakkoa studioon. Olisi vaarallista tehdä musiikkia vääristä syistä, raha mielessä. Parhaat tulokset syntyvät, kun välittää ainoastaan omasta fiiliksestään.

Ehdin paiskoa paljon töitä ennen kuin opin palkitsemaan itseäni. Nykyään satsaan elämänlaatuun, arjen detaljeihin, jotka raha on mahdollistanut. Tunnen joka aamu kiitollisuutta kodistani, sen rauhasta ja maisemista, joita voin seurailla aamukahvillani. Herään pari tuntia ennen lähtöä, jotta ehdin käynnistyä rauhassa. Nautin hyvästä fiiliksestä, jonka saan, kun puen kivan kellon tai mieleiseni vaatteet. Panostan lontoolaisen räätälini tekemiin vaatteisiin tai hyviin kenkiin, joita on valmistettu vain rajallinen määrä.

Vietän myös paljon aikaa autossa ja vihdoin voin hypätä autoon, jonka puikoissa viihdyn. Nautin musiikista ja turvallisesta kyydistä. En pääsisi samaan fiilikseen, jos ajaisin aamulla töihin taksilla.

Nyt ajan Mercedes Benzin GL-maasturia, joka on vähän toista kuin alkuvuosieni autot. Faija opetti minut ajamaan, ja sain kortin heti täytettyäni 18 vuotta. Ostin isältäni saman Opel Rekordin, jolla kävin ajokokeessa. Auto oli vanha romu ja sai nimen Rähinä Rekord.

Nuukailin autojen kanssa pitkään. Vielä kymmenen vuotta sitten, kun jo ansaitsin rahaa keikoista, ostin tuhannella eurolla pommikuntoisen Fiatin. Sillä me kiersimme Suomen ainakin pariin kertaan.

Fiatin jälkeen ostin ensimmäisen Mersuni ja siitä olen päivittänyt autojani askel kerrallaan. Olen huomannut itsessäni muutoksen: erilaiset asiat kuvaavat menestystäni nyt kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Junnumpana ostelin kultakäätyjä ja annoin näkyä ja kuulua joka kerta, kun hankin uuden korun tai kellon. Onneksi leijuminen on vähentynyt, ja osaan antaa menestyksen näkyä vähän tyylikkäämmin.

12 vuotta veljen vaatteissa

Lapsuuden kotiolot varmaankin selittävät haluani satsata elämänlaatuun ja puitteisiin arjessani. Olen sisaruskolmikon keskimmäinen, ja 12 ensimmäistä vuottani kuljin vaatteissa, joista isobroidi oli kasvanut ulos. Oli mieletöntä luksusta, että äitimme vietti yhdeksän vuotta kotona meitä hoitaen, mutta rahaa oli niukasti, vaikka faija painoi duunia kahdessa vuorossa. Sisarusteni kanssa jaoimme yhteisen huoneen.

Helsingin Malminkartano oli lapsuudessani vasta kasvava radanvarsilähiö. Naapurirapussa asui pitkäaikaisin lapsuudenystäväni Uniikki, johon tutustuin kaksivuotiaana.

Perheemme oli tiivis ja tasapainoinen yksikkö. Sen arvon olen oivaltanut vasta aikuistuessani. En keksi, mitä olisin voinut toivoa enemmän. Joskus ajattelin, että olisipa meillä enemmän fyrkkaa, mutta ei se oikeasti mikään ongelma ollut.

Broidi ja pikkusysteri haastoivat vanhempiani ja saattoivat kiukkuilla, mutta minä olin kolmikostamme se, joka aina sulautui joukkoon. Teini-iässäkään en kantanut huolia kotiin, jos niitä nyt oli. Pikkupoikana en ollut showmies, pikemminkin vähän sisäänpäin kääntyvä ja ujo.

”Minulla on aina ollut oma jengi. Lähipiiriini on todella tiukka seula.”

Kotoa saimme korkean moraalikäsityksen: rehellisyys, luottamus ja toisen kunnioitus ovat selkäytimessä. Uskon, että hyvät välit vanhempiin pitivät minut poissa ikävyyksistä. Ei niin, että olisin pelännyt rangaistusta – pikemminkin olisi tuntunut karmealta olla pettymys vanhemmille. En halunnut joutua selittelemään tekemisiäni kotona. Meillä on ollut vanhempien kanssa hyvällä tavalla puhdas pöytä.

Perhe on edelleen tärkeä tukiverkko, johon voin aina luottaa. Vaikka kaikki muut katoaisivat elämästäni, heille voin aina soittaa ja mennä käymään.

Minulla on aina ollut tiukka porukka kavereita, oma jengi. Se on jotenkin helsinkiläistä ja vahvasti hip hopia. Pidän edelleen outona, jos rappiireissä jollakin ei ole omaa ryhmää. Tuntuu hyvältä tietää, että elämässäni on ihmisiä, jotka pitävät aina puoliani. Lähipiiriini on todella tiukka seula, ja voin luottaa täysillä heihin, jotka ovat siihen päässeet.

 


Ela tunnetaan leveästä hymystään ja positiivisesta asenteestaan. ”On minulla b-puolikin. Pettymysten jälkeen vetäydyn ja vellon murheissa.”
Ela tunnetaan leveästä hymystään ja positiivisesta asenteestaan. ”On minulla b-puolikin. Pettymysten jälkeen vetäydyn ja vellon murheissa.”

 

Hymypojan b-puoli

Lapsuuden naapureissa oli perheitä, joissa lapsia vietiin fudistreeneihin ja sitten olimme me, joita kuskattiin muskariin ja soittotunneille. Monesta räppäristä minut erottaa se, että olen saanut klassisen musiikkikoulutuksen, teorian kolmekauttakolmoset on käyty ja kitaratunnit istuttu. Meillä soi aina niin kotona kuin autossakin. Äitini on lahjakas laulaja, ja isä on entinen bändin kitaristi.

En ollut lukumiehiä, mutta viihdyin koulussa ihan hyvin. Suhtauduin siihen samalla tavalla kuin armeijaankin: tämä nyt vain on hoidettava kunnialla. En perseillyt opettajille enkä kapiaisille.

Huomasin jo koulussa, että opin nopeimmin kuuntelemalla. Siksikään en lintsannut; kun jaksoin olla paikalla, ei tarvinnut lukea kotona. Taidosta on ollut hyötyä duunissani, opin riimit nopeasti ulkoa. Se on aikamoinen etu varsinkin räppärille, sillä yhdessä biisissäni voi olla Juha Tapion koko levyllisen verran sanoja.

Muutama viikko sitten keikalla menin niin fiiliksiin, että unohdin sanat kesken biisin. Yleisöstä tuli niin mieletön energia, että päässä sumeni. Joskus käy niin, että kun on opetellut uutta materiaalia, jotain vanhimmasta päästä unohtuu. Ehkä aivoilla onkin työkapasiteetti.

”Olen perfektionisti ja haluan aina toimittaa pelkkää priimaa.”

Ennen keikkaa keskityn, lataudun ja jännitän. Silloin näytän myrtsiltä ja olen totinen. Haluan, että kaikki sujuisi täydellisesti, vaikka joskus voisi olla mielenkiintoisempaa vähän mokailla – ainakin yleisön mielestä. Nytkin jengi kuittasi unohdukseni hyvällä asenteella. Olen esiintynyt niin pitkään, etten enää häpeä tai nolostele mitään. Sama pätee duunien ulkopuolella. Frendit aina pyytävät minua pitämään puheen vaikkapa häissään ja suostun joka kerta. Homma tulee jotenkin ihan luonnostaan.

Olen perfektionisti ja haluaisin aina toimittaa pelkkää priimaa. Joskus se aiheuttaa hankaluuksia, sillä saatan vaatia muilta liikaa. Levy-yhtiömme etsii ja auttaa uusia artisteja, mutta minun on pitänyt opetella sopiva rooli siinä. Jos menen liian syvälle toisten projekteihin, ja perfektionismini ottaa vallan, se vaikuttaa kaikkiin eikä vain hyvällä tavalla.

Monille riittäisi vähän vähempikin, mutta minun tapani on olla superankara itselleni. Välillä se käy raskaaksi, ja koen pettymykset kovina kolauksina.

Kriiseissä vetäydyn ja olen itsekseni. Vaikka olen enimmäkseen positiivinen ja hymyssä suin, minulla on myös b-puoli: taipumus kulkea suu mutrussa. Tykkään vähän velloa murheissa, kun niitä osuu kohdalle. Sellaisia sattuu kerran, kaksi vuodessa.

Posketon itseluottamus

On kiehtovaa seurata uusien artistiurien syntyä. Tämän päivän uudet tyypit ovat hirveän tiedostavia imagostaan ja miettivät, miten edustavat itseään. Kun Fintelligens pääsi ensimmäisiin haastatteluihinsa, meillä ei Iso-H:n kanssa ollut minkäänlaista sordiinoa jutuillemme, ei minkään sortin sensuuria. Joskus kymmenen minuutin radiohaastattelu venyi tunniksi, kun toimittaja ei ollut uskoa korviaan. En vieläkään tiedä, mistä se posketon ja ylitsevuotava itsevarmuus tuli. Me olimme vain, että huippu, täältä tullaan!

Minulle on aina ollut tärkeää elää hip hopia. Lukiossa kaikilla oli lökäpöksyt, mutta myöhemmin moni irtisanoutui koko siitä kulttuurista ja vaihtoi kauluspaitaan. En oikein ymmärrä sitä. Ihan kuin he olisivat täysin hylänneet oman identiteettinsä ja mukautuneet yleiseen normiin. Tai ehkä hip hop ei koskaan ollutkaan heidän oikeaa identiteettiään.

Kun ukko hurahtaa

Minulla ei ole varaverkkoa tai b-suunnitelmaa musiikkityöni rinnalle. Se motivoi tekemään parhaani. Ajattelen edelleen, että jos nyt mokaan tai teen surkean biisin, koko ura voi loppua kuin seinään. Mitään ei ole luvattu. Pidän kunnia-asiana pärjätä taloudellisesti tekemällä vain musiikkia. Uskon kuitenkin hankkineeni sellaisen taitosetin, että pystyn elättämään itseni lopun ikää, vaikka oma artistiura karahtaisi kiville. Tuskin tässä enää tarvitsee ammattikouluun lähteä.

”Suurin haaveeni on, että voisin jonain päivänä hengähtää.”

Suurin haaveeni on, että jonain päivänä voisin vähän hengähtää. Olen pitänyt levyttämisestä vain yhden välivuoden ja silloinkin keskityin firman pyörittämiseen ja muiden muusikkojen tuottamiseen.

Oivalsin, etten ole hyvä pelkkänä taustapiruna. Esiintyminen on liian suuri intohimo unohdettavaksi.

Olen mukana parissa muun alan yrityksessä, mutta vain taustavaikuttajana ja rakkaudesta lajiin. Punttisalia ja kahviyritystä liidaavat kaverit, jotka suhtautuvat alaansa samanlaisella intohimolla kuin minä musiikkiin.

Urheilu on arjessani välillä elämäntapa, välillä vain tuki hyvinvoinnille. Olen mennyt syviin vesiin hurahtaessani erilaisiin lajeihin ja ruokavalioihin.

Olen kokeillut vegaaniutta, paleodieettiä ja superfoodeja, rakastunut painonnostoon ja säännöllisesti palannut breakdanceen. Enää en jaksa ekstremeä kilpaurheilijan elämää, jota joskus vedin.

Aina innostuttuani jostain uudesta jutusta kuuntelen, miltä kehossa tuntuu. Olenko onnellisempi, jos en syö leipää? Miltä tuntuu, kun noudatan luolamiesdieettiä? Olen huomannut, että ääripäissä en olekaan voinut megahyvin. Nykyään, kun tähtään treenaamisellani liikunnan iloon, tunnen löytäneeni sopivan tasapainon.

Ja helppohan tässä on puhua, sillä minulle on osunut ampiaisen aineenvaihdunta. Vielä kolmevitosenakaan satunnainen makkarapaketti ei pakkaudu pysyvästi vyötärölle.

Vuosikatsaus Cheekin kanssa

Olen tehnyt musiikkia työkseni puolet elämästäni, mikä tuntuu ihan absurdilta. Vastahan me aloitimme! Puitteet ovat muuttuneet, mutta samalla tuntuu kuin en olisi vielä saavuttanut mitään. Homma on vasta hyvässä alussa. Eivätpä pääse sanomaan, että olisin käki.

Urani aikana hip hop on Suomessa levinnyt omasta kuplastaan suuren yleisön suosioon. Aina joulun alla pidämme Cheekin kanssa palaverin, jossa kertaamme vuoden saavutuksia ja asetamme uusia tavoitteita. Joka kerta mietimme, että Suomi-hiphopilla ei voi mennä enää paremmin kuin nyt.

Vuotta myöhemmin ihmettelemme, että ei hitto, meni sittenkin.”

Elastinen

  • Yrittäjä, tuottaja, muusikko Kimmo Laiho syntyi Helsingissä 18.4.1981.
  • Sai breakdance-piireissä lempinimensä Elastinen.
  • Sooloartisti ja Fintelligens-kaksikon toinen puoli. Rähinä Recordsin perustajia.
  • Idols-tuomari ja The Voice of Finland -valmentaja. Osallistunut Vain elämää -sarjaan. Tehnyt äänirooleja animaatioissa.
  • Oma tv-ohjelma Elastinen feat huipentuu albumiin ja konserttiin Hartwall-areenassa 21.5.

Kun porilaiset tosi-tv-tähdet Aki Manninen ja Rita Niemi-Manninen innostuvat tuhlaamaan, kerralla menee tuhansia euroja.

Se oli 50 000 euron arvoinen puhelu. Italiasta tuotu kuohuviini poreilee Gladiaattoreista tuttujen tosi-tv-tähtien Aki Mannisen, 42, ja Rita Niemi-Mannisen, 38, laseissa. He kippistävät Akin juuri vastaanottamille uutisille: avioparin omistama tontti Leviltä on ostettu pyyntihinnalla.

Pari itse asuu Porissa 140-neliöisessä omakotitalossa. Sen pihalla on neljä autoa: Akin Hummer, juuri myyty Bemari, isoisältä peritty Mersu ja hyvinvointibussi, jota pari vuokraa erilaisiin tilaisuuksiin. Viides auto, Akin Ritalle Italiasta ostama Mini Cooper, on tulossa Suomeen huomenna.

Palkkapussissa Akin ja Ritan vauraus ei kuitenkaan näy. Verotietojen mukaan Akin tulot viime vuodelta olivat 12 363 euroa ja Ritan 6 066 euroa. Kun asiasta kysyy, Aki ja Rita alkavat vitsailla.

– Autotallin taakse ei kannata mennä, siellä on kannabisviljelmä. Ja huumebisnesrahat on tietenkin siirretty Cayman-saarille, Aki sanoo.

Rita on huomannut, että parin ulospäinsuuntautuneisuus herättää kateutta. Porissa pariskunta erottuu katukuvasta niin selvästi, että heidät pysäytetään jatkuvasti. Jokainen tuntuu haluavan vaihtaa Turbon ja Laserin kanssa pari sanaa.

”Olemme kuulemma pissispariskunta, joka ei osaa mitään.”

– Meistä puhutaan kaupungilla käsittämättömän hulluja juttuja. Ihmiset suhtautuvat meihin epäilevästi: olemme kuulemma pissispariskunta, joka ei osaa mitään. Onneksi olemme niin vahvoja persoonia, ettei meitä todellakaan kiinnosta, mitä meistä ajatellaan, Rita näpäyttää.

Mutta mistä Akin ja Ritan rahat sitten tulevat? Ainakin sitä on kiinni useammassa tontissa, Akin käsin rakentamissa moottoripyörissä ja parin Ritaki Oy -yrityksessä. Kesällä Aki myös voitti Maltalla järjestetyissä EuroCasinon EM-kisoissa 15 000 euroa.

– Olen ollut aina aktiivinen tekemään kauppaa. Huono verovuosi ei tarkoita, että rahamme ovat loppu. Olisi ihmeellistä, jos minulla ei tähän ikään mennessä olisi mitään säästössä. Jos rahat uhkaavat loppua, taiomme sitä jostain lisää, Aki nauraa.

Tosi-tv-tähdet Aki ja Rita herättävät huomiota kotikaupungissaan Porissa. ”Aki haki minut ensitreffeille Hummerillaan”, Rita sanoo.
Tosi-tv-tähdet Aki ja Rita herättävät huomiota kotikaupungissaan Porissa. ”Aki haki minut ensitreffeille Hummerillaan”, Rita sanoo.

Maanantai

Ruokakauppa 150 euroa

Ruokaan Akilla ja Ritalla kuluu viikossa noin 300 euroa. Aina heidän rahatilanteensa ei ole ollut yhtä ruusuinen. Vuonna 2015 Akin firma osallistui taloprojektiin, jonka tarkoitus oli rakennuttaa Helsinkiin kahdeksan taloa. Projektia vetävä rakennusfirma meni kuitenkin konkurssiin. Sen seurauksena Aki menetti 500 000 euroa omaa rahaa.

– Kaikki silloiset säästöni menivät. Minut pelasti se, että oma nimeni säilyi puhtaana. Ehdin erota hallituksesta ja myydä ajoissa osuuteni firmasta, Aki kertoo.

Vaikka Akin tili tyhjeni kokonaan, hän sai silti pidettyä talonsa ja autonsa. Yhteiskunnalta hän ei edes yrittänyt saada rahallista apua.

– Luonteeni ei olisi antanut periksi. Sitä paitsi olisi ollut noloa ajaa sossun luukulle Hummerilla. Nehän olisivat sanoneet, että myy se pois. Mutta Hummer oli ollut jo pitkään unelmani, en todellakaan ollut valmis luopumaan siitä.

Aki menetti konkurssin takia myös monta ystävää.

– Ennen sulla oli se rooli, että maksoit aina kaiken, Rita huomauttaa.

”Kun rahaa ei enää ollut, kaikkosivat ystävätkin.”

– En koskaan laskenut kuluja, vaan halusin, että kaikilla oli hauskaa. Kun rahaa ei enää ollut, kaikkosivat ystävätkin. Raadollisuus löi vahvasti nokkaan, Aki muistelee.

Vaikeimpina hetkinä Aki istui hiljaisena autotallin lattialla, joi viskiä ja menetti elämänilonsa. Käänteentekevä hetki oli Ritan neuvo: Akin pitäisi antaa anteeksi ystävälleen, joka oli osasyyllinen konkurssiin.

– Lupasin Akille, että yhdessä hankimme kaikki menetetyt varat moninkertaisena takaisin.

Sopisiko tämä paita minulle, Rita pohtii Porin kauppakeskus Puuvillassa. Pari saa paljon vaatteita myös sponsoreiltaan.
Sopisiko tämä paita minulle, Rita pohtii Porin kauppakeskus Puuvillassa. Pari saa paljon vaatteita myös sponsoreiltaan.

Tiistai

Auto Italiasta 25 000 euroa

Autonrenkaat ja vanteet 1 900 euroa

Akin rahatilanteen pelasti lopulta onnekkaaseen aikaan sattunut julkisuus. Konkurssin aikoihin parista tuli tunnettu Temptation Island -ohjelman kautta. Sen myötä pari on päässyt vetämään muun muassa luentoja, nuorisoiltoja, työhyvinvointipäiviä, messuja, jumppia ja nettivalmennuksia. Yhden laihdutusvalmennuksen hinta on 19,90–49 euroa, ja vuoden aikana niihin on osallistunut tuhansia ihmisiä.

– Jos haluaisimme, voisimme molemmat helposti nostaa kolmen-neljän tonnin kuukausipalkkaa yrityksestämme. Mutta miksi? Keräämme mieluummin sinne varoja.

Rahaa pari tekee myös autokaupoilla, kuten nyt Italiasta ostetulla autolla. Aki käy siellä kerran vuodessa, koska Italiassa on Suomea edullisemmat autoverot.

– Tällä reissulla hankimme poikien kanssa yhteensä kymmenen autoa, mutta vain yksi niistä tuli minulle. Auto menee ensin Ritalle, sitten myymme sen eteenpäin hyvällä voitolla, Aki vinkkaa.

”Auto menee ensin Ritalle, sitten myymme sen eteenpäin hyvällä voitolla.”

Keskiviikko

Meksikon-matka 4 500 euroa

Aki ja Rita ovat olleet yhdessä neljä vuotta, joista kaksi ja puoli naimisissa. Nelivuotispäiväänsä he aikovat viettää pian Meksikossa. Matkaidea tuli ystäväpariskunnalta, joka lähetti linkin all inclusive -hotelliin Nuevo Vallartassa ja suostutteli Akin ja Ritan mukaan.

– Ostimme reissun ex tempore, mutta maksoimme sen heti. Emme elä luotolla, Aki sanoo.

Matka ei ole pelkkää lomailua varten, sillä pari aikoo ottaa siellä yritykselleen uudet promokuvat.

– Emme ole koskaan täysin lomalla, vaan puuhaamme aina jotain pientä työtä siinä ohessa. Lennämme esimerkiksi useita kertoja vuodessa Turkkiin, jossa vedämme tutussa hotellissa jumppia. Yrityksemme ala on esittävät taiteet, mikä taipuu monenlaiseen työhön.

Aki arvioi moottoripyöräverstaansa sisällön noin 100 000 euron arvoiseksi.
Aki arvioi moottoripyöräverstaansa sisällön noin 100 000 euron arvoiseksi.

Torstai

Bensaa Hummeriin 180 euroa

Kun Aki aikanaan osti Hummerinsa, hän maksoi siitä 53 000 euroa. Nyt hän arvioi sen arvoksi 35 000 euroa.

– On se velattomaksi autoksi varsin hyvä. Bensaa se kyllä syö paljon, 20 litraa satasella. Konkurssi tulee silti jostain muusta, Aki miettii.

– Raha ei ole minulle se juttu, vaan se, että olen voinut toteuttaa sen avulla unelmiani. Raha itsessään on menettänyt minulle merkityksensä, sillä ei ole minulle arvoa.

”Raha itsessään on menettänyt minulle merkityksensä.”

Yksi Akin unelma sijaitsee kotipihalla. Se on moottoripyöräverstas, tai pyhättö, kuten hän sitä kutsuu.

Aki arvioi, että verstaan sisältö on noin 100 000 euron arvoinen. Siellä hän esittelee tekeillä olevan pyörän osia: vanteet maksoivat 4 000 euroa, käsityönä tehty putkisto 2 000 euroa ja nahkaistuin 550 euroa. Pyörään on painettu kuva Akin kasvoista.

Yhden moottoripyörän valmistukseen menee vuosi, ja sen myyntihinta on 60 000–80 000 euroa.

– Jokainen pyörä on kuvitettu elämäntarinallani. Ne ovat taideteoksiani. Hiljattain myin Via Dolorosa- eli kärsimysten tie -pyöräni rahoittaakseni Ritaki Oy:n hyvinvointibussin. Se kirpaisi, mutta olen vannonut ostavani kaikki pyöräni takaisin.

Aki ja Rita ovat tehneet sopimuksen, että Aki saa laittaa pyöriinsä rahaa niin paljon kuin haluaa. Vastapainoksi Rita saa ostaa parin yhteiseen kotiin mitä tahansa, eikä kumpikaan marise toisen rahankäytöstä.

Kippis! Rita ja Aki ovat tonttikauppojen ansiosta 50 000 euroa rikkaampia.
Kippis! Rita ja Aki ovat tonttikauppojen ansiosta 50 000 euroa rikkaampia.

Perjantai

Meikkejä 100 euroa

Iso osa Ritan rahoista menee omasta ulkonäöstä huolehtimiseen. Kun Aki yrittää huomauttaa Ritalle naisen olevan kauneimmillaan luonnollisena, Rita purskahtaa nauruun.

– Koko yhdessäoloaikamme minulla on ollut hiuspidennykset, ripsipidennykset ja tekokynnet. Sellainen minä olen, se on luonnollista minua, Rita sanoo ja jatkaa:

– Tykkään satsata kauniisiin asioihin, siksi laitan rahaa itseeni.

”Tykkään satsata kauniisiin asioihin, siksi laitan rahaa itseeni.”

Merkittävä osa Ritan ulkonäköön liittyvistä asioista on kuitenkin saatu sponsoroituna. Rita pystyy tarjoamaan sponsoreilleen näkyvyyttä muun muassa Instagramissa, jossa hänellä on melkein 40 000 seuraajaa.

Akikin sai juuri sponsoriltaan 940 euron arvoisen vaatelähetyksen.

Parin koira Putin vartioi herkeämättä Ritan kokkailuja.
Parin koira Putin vartioi herkeämättä Ritan kokkailuja.

Lauantai

Ruokakauppa 150 euroa

Ruokaostoksilla Aki ja Rita satsaavat puhtaaseen lihaan, kanaan, kalaan ja tuoreisiin vihanneksiin.

Parilla on myös 3-vuotias amerikanbully Putin. Sen hoitoon kuluu joitakin kymppejä viikossa. Pian Putin saa seuraa, kun Aki ja Rita pääsevät kotiuttamaan Putinin biologisen pojan, pienen pentubullyn Bondin.

Lauantaisin pari katsoo televisiosta Gladiaattoreita. Kun he pääsivät ohjelmaan mukaan, alkoi tiukka treenaus. Rita on entinen kilpa-aerobikkaaja, ja hän halusi valmistautua tv-sarjaan yhtä pieteetillä kuin kilpailuihin.

– Koska esiinnyin telkkarissa pienissä bikineissä, halusin, että kroppa on kunnossa, Rita sanoo.

– Minä kyllä otin vähän viiniäkin, sillä olen sinut itseni kanssa. Mutta totta kai sitä haluaa olla kuosissa, kun heiluu televisiossa nelikymppisenä kireissä punaisissa housuissa, Aki jatkaa.

Gladiaattoreista saatu palkka ei parin mukaan ollut kummoinen. Suurempi arvo on ohjelman avulla saadusta julkisuudesta.

– Ei julkkikseksi kannata ryhtyä pelkän julkisuuden takia. Siinä vaiheessa, kun julkisuus ei enää tuota, lopetamme sen, Aki huomauttaa.

Putin saa kohta kaverin omasta pojastaan Bondista.
Putin saa kohta kaverin omasta pojastaan Bondista.

Sunnuntai

Kaksi kirjaa 50 euroa

Sunnuntaina Aki innostui ostamaan kaksi Tommy Hellstenin kirjaa, koska hän lukee vain elämäntaitokirjallisuutta. Akin ja Ritan sohvapöydällä onkin kesken Rhonda Byrnen Salaisuus-kirja. Olkkarin seinällä puolestaan koreilee kaunokirjaimilla kirjoitettu Akin keksimä mietelause eli akismi. Siinä lukee: ”Kaikki on mahdollista. Mahdottoman toteuttaminen vain vie vähän enemmän aikaa.”

”Raha on vain rahaa. Jos se loppuu, sitten myydään vaikka auto.”

– Raha on vain rahaa. Jos se loppuu, sitten myydään vaikka auto. Olen menettänyt aikanani niin paljon, että en enää pelkää. En koskaan stressaa rahasta, Aki vakuuttaa.

Rita ei ole täysin samoilla linjoilla.

– Ovathan niukat ajat olleet ihan perseestä. Olisi minulla muutakin tekemistä kuin miettiä, mitä tehdä, kun talous on notkolla. Raha mahdollistaa sellaisen elämän, jota haluamme elää, joten kyllä raha on meille tärkeää.

Viikon menot yhteensä 32 020 euroa.

Mistä pihistätte?

Aki: ”Emme mistään. Minua ei kiinnosta huominen, elän vain tätä hetkeä.”

Rita: ”Aki on suurten linjojen mies, joka tykkää maalata isolla pensselillä. Mutta miten maalata, jos väriaine on loppu? Minä olenkin meistä raha-asioissa tarkempi.”

Asuntolaina

”Maksamme asuntolainaa 1500 euroa kuussa. Summa sisältää omakotitalomme lisäksi lainanlyhennykset juuri myydystä Levin-tontista ja Raumalla olevasta tontistamme, jonne rakennutamme kolme taloa golf-kentän viereen.”

Työkokemus

Rita: ”Kilpa-aerobicillä ei tienaa, se on intohimolaji. Olisi ennemmin kannattanut alkaa vaikka tennispelaajaksi.”

Aki: ”Olen pyörittänyt AMTY-moottoripyöräyritystäni vaikka miten pitkään. Siitä en luovu.”

Tulevaisuuden haave

Rita: ”Talo meren rannalla.”

Aki: ”Asua talvet lämpimässä.”

Aki ja Rita Manninen

Aki Manninen

42-vuotias, syntyi ja asuu Porissa.

Pari meni naimisiin elokuussa 2015.

Nousi Ritan kanssa julkisuuteen Temptation Island -ohjelmasta vuonna 2014. Pari on tehnyt myös Akin ja Ritan rakkausdieetit -ohjelmaa.

 

Rita Niemi-Manninen

38-vuotias, syntyi ja asuu Porissa.

Voittanut EM-kultaa ja MM-hopeaa kilpa-aerobicissa.

Gladiaattorit Nelosella lauantaisin.

Nanna Karalahti vietti viikonloppuna syntymäpäiviään naamiaisteemalla.

Fitness-tähti Nanna Karalahti juhli viikonloppuna kolmekymppisiään Helsingin hotelli Kämpissä.

Nyt Nannan puoliso, jääkiekkoilija Jere Karalahti, 42, on julkaissut Instagramissaan kuvan itsensä ja Nannasta naamiaisasuissa. Jere poseeraa kuvassa enkelinä. Nanna on sen sijaan pukeutunut paholaiseksi, jonka kasvotkin hohtavat punaisenaan.

 

Enkelin kosketus🙏 #original

A post shared by Jere Karalahti (@jerekaralahti) on

– Voi hyvä jumala, kuvan alla kommentoidaan kaksikon asua.

Myös Martina Aitolehti ja Mari Valosaari ovat tänään julkaisseet lennokkaita kuvia Nannan synttäreiltä. Martina oli pukeutunut juhlaan Kill Bill -henkiseen asuun. Mari oli puolestaan ehostautunut Kleopatraksi. 

 

Onnea @nanna.koo 30v #nannak30 #naamiaiset #synttärit @martinaaitolehtiofficial

A post shared by marivalosaari (@marivalosaari) on