Katri Manninen saa kicksejä mittaamisesta. Niinpä hän käy joka aamu vaa'alla, laskee askeleitaan ja mittaa yöunensa laatua. Lisäksi Katri kuvaa kaikki ruoka-annoksensa ja siirtää nettisivuilleen. Kuva Jouni Harala
Katri Manninen saa kicksejä mittaamisesta. Niinpä hän käy joka aamu vaa'alla, laskee askeleitaan ja mittaa yöunensa laatua. Lisäksi Katri kuvaa kaikki ruoka-annoksensa ja siirtää nettisivuilleen. Kuva Jouni Harala

Katri Manninen oli vuosikymmeniä tyytymätön kroppaansa. Hän on ahminut, kuntoillut, kokeillut pikahypnooseja ja lukuisia laihdutuskuureja. Seksikkyyttä hän tunsi vain silloin, kun joku toinen piti häntä haluttavana. – Olen ollut tilanteessa, jossa mies haluaa vähemmän, Katri sanoo.

Aiemmin kirjailijana ja käsikirjoittajana tunnettu Katri Manninen, 39, on nykyisin transformatiivinen valmentaja, joka puhuu kahden vuoden takaisesta valmennuskoulutuksessa saamastaan oivalluksesta kuin uskoontulosta.

– Ulkoisesti säilyin samana, mutta sisäisesti kaikki muuttui, Katri kertoo.

Tärkein oivallus oli, ettei ihminen voi määrätä tunteitaan, joten niihin kannattaa kiinnittää mahdollisimman vähän huomiota ja keskittyä tärkeämpään, kuten vaikkapa käytännön ongelmien ratkaisemiseen.

– Tunteet tulevat ja menevät oman sumean logiikkansa mukaan eikä niiden eteen tarvitse tehdä mitään. Huono olo menee ohi, jos siihen ei jää märehtimään, Katri selittää.

Katri tajusi, että oli vaikeuttanut elämäänsä tekemällä käytännön ongelmista henkisiä ongelmia.

– Laihduttaminen on käytännön asia ja kysymys ihan samalla tavalla, kuin vaikka siivoaminen tai hampaiden pesu. Voit laihtua, koska se on mahdollista. Se ei ole tunneasia.

Aiemmin Katri oli kiristänyt itseään tunteilla ja kuvitellut, että kymmenen kiloa laihempana hän olisi varmasti onnellinen. Nykyään hän ajattelee, ettei voi hallita onnellisuutta tai muitakaan tunteitaan.

– Onni ei ole palkka, joka vaikka laihtumisesta saadaan. Jos onnistun, en ole sen onnellisempi kuin aikaisemmin. Jos epäonnistun, en ole sen onnettomampi.

Katrilla on takanaan pitkä laihdutushistoria, mutta jo kymmenen vuotta hän on pysynyt ihannepainossaan, lukuunottamatta raskauksien mukanaan tuomia kiloja. Vuonna 2003 hän teki elämäntaparemontin, jota aikoo noudattaa loppuikänsä.

– Aina aikaisemmin olin syönyt kuin 89-kiloinen tai kuin anorektikko niin kuin erilaisissa laihdutuskuureissa vaaditaan. Tajusin, että jos aion saada pysyviä tuloksia, minun pitää saman tien alkaa syödä kuin ihannepainoinen itseni.

Katri saa kicksejä mittaamisesta. Niinpä hän käy joka aamu vaa'alla, laskee askeleitaan ja mittaa yöunensa laatua. Lisäksi Katri kuvaa kaikki ruoka-annoksensa ja siirtää nettisivuilleen.

– Mittaaminen sopii minulle, koska olen tiedenörtti. Ja kun kuvaan ruoka-annokseni, joudun edes hetkeksi pysähtymään ja miettimään, mitä olen tekemässä, Katri selittää.

Kuoppainen taival

Voisi varmaan sanoa, että Katri on elänyt elämän, joka pitää elää tullakseen hyväksi laihdutusguruksi.

– Ehdin jojoilla ja vihata kroppaani intohimoisesti 15 vuotta, laihduttaa  samoja kymmentä ja viittätoista kiloa. Koko ajan oli se tunne, että tämä keho on vihollinen, joka yrittää pilata elämäni. Ikään kuin joku hoikka ihminen olisi vankina läskien sisällä, Katri kertoo.

Maailmassa tuskin on laihdutuskuuria, jota Katri ei olisi kokeillut. Hän on testannut kaalikeittodieetit, laihdutuspillerit ja laihdutuskahvit. Herbalifet ovat hänelle tuttuja ja tietenkin hän on kuulunut Painonvartijoihin. Hän on yrittänyt olla syömättä ja yrittänyt liikkua.

– Olen vetänyt kaikkea, Katri summaa.

Parikymppisenä Katri purki ahdistustaan ahmimiseen.

– Kun silloinen poikaystäväni ei ollut kotona, hain salaa megahampurilaisen ja jäätelölitran, ja valehtelin vielä sujuvasti kassalle, että meillä on illalla juhlat. Samaan syssyyn saatoin syödä jättikorvapuustin ja suklaalevyn. Käärepaperit vein ulos piharoskikseen saakka, ettei puoliso vain löytäisi niitä. Niin paljon häpesin itseäni.

Katrin mukaan tuohon elämänvaiheeseen liittyi tyytymättömyyttä, jota hän alkoi paisutella.

Viime vuosikymmenen puolivälissä Katri kirjoitti kovaa tahtia kirjoja, paloi loppuun ja lähti toipumaan  Amerikkaan. Atlantin tuolla puolen riitti vaihtoehtoterapioita.

– Olin niin pihalla kuin ihminen voi olla. Uskoin enkeleihin, kävin selvännäkijöillä, pukeuduin shakra-väreihin ja askartelin aarrekarttoja. Ruokiksella kuuntelin aina yhden menneen elämän hypnoosin ja yhden raha-hypnoosin, jossa käskettiin kuvittelemaan itsensä hyvinvoinnin ja rikkauden keskelle. Voin kertoa, ettei auta.

Seksikäs tunne

Itsensä löytämiseen liittyi sekin, että vasta pari vuotta sitten Katri tajusi, ettei tarvitse toista ihmistä tunteakseen seksikkyyttä.

– Olin käyttänyt elämäni aikana paljon energiaa sen miettimiseen, miten saan toisen haluamaan mua. Ajattelin olevani seksikäs, jos tämä ihminen haluaa mun kanssa seksiä. Nykyään voin näyttää ihan perseeltä ja silti tuntea itseni seksikkääksi.

Parhaillaan teattereissa pyörivän Ei kiitos -leffan teemat ovat Katrille liiankin tuttuja.

– Olen ollut tilanteessa, jossa mies haluaa vähemmän seksiä kuin minä ja luullut olevani nymfomaani. Tarvitsin hulluna seksiä, koska vain silloin, kun minua haluttiin, tunsin oloni seksikkääksi.

Ero entisen ja nykyisen seksin välillä onkin huima.

– Ennen seksiin liittyi epätoivoa. Kun sain seksiä, niin sehän oli hirveä helpotus, että nyt mua rakastetaan. Hysteerisyys on vaihtunut rentouteen, ja seksi on enemmän läheisyyttä ja aistillisuutta.

Tänään  Katri on tyytyväinen kahden pienen pojan äiti, joka haluaa panostaa  perheeseensä ja työhönsä.

– Ihmiset stressaavat hullun paljon laihduttamisesta ja se on surullista ja kammottavaakin, että tuohonko te tosiaan haluatte käyttää kaiken energianne?

Hän ei nykyisessä elämäntilanteessaan ehdi lähteä tunniksi kuntosalille, muttei se haittaa.

–  Keholle on ihan sama heiluuko peppu himassa vai hienolla salilla. Tanssin usein lasteni Kallen ja Ollin kanssa kotona. Olen myös se ärsyttävä äiti, joka tekee jalkakyykkyjä puistossa

Omaa kroppaansa Katri rakastaa nykyään juuri sellaisena kuin se on.

– Mun vatsa näyttää miltä näyttää, mutta olen perusterve eikä puoliso ole ainakaan vielä kääntänyt päätään mut nähdessään. Koen vartaloani katsoessa lämmintä ja empaattista rakkautta, vähän samanlaista, kun koetaan omaa pömppävatsaista lasta kohtaan.

Koska Katri tietää, miten vaikeaa ja turhauttavaa laihduttaminen on, ohjaa hän nettisivuillaan laihdutuskursseja. Haaveena on tarjota laihdutustukea ihmisille, joilla ei ole aikaa laihduttaa ja keksiä tekninen apuväline, joka toimisi ulkoisena itsekurina silloin, kun ei enää itse muista, mikä oli päämääränä.

– Että ranneke tai puhelin piippaisi kauppaan astuessa, että nyt skarppina nainen! Verensokerit ovat aika alhaalla, joten kierrä karkkihyllyt kaukaa. Ja vähän päästä se kysyisi, miten kävi.

Milloin laihduttaja yleensä retkahtaa? Ja miten retkahtamisen jälkeen pitäisi toimia? Lue lisää Katrin ajatuksia Me Naisten numerosta 6/2014. Joka päivä tilaajana voit lukea koko jutun täältä.

Katri Manninen

■ Transformatiivinen valmentaja on syntynyt 9.1.1975 Mäntsälässä.

■ Taiteen maisteri tunnetaan myös kirjailijana ja käsikirjoittajana.

■ Asuu Helsingissä miehensä ja kahden alle kouluikäisen poikansa kanssa.

www.kutri.net

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.