Anna Perho oppi radiotyössä kunnioittamaan lepäämistä ja palautumista. Kuva: Jouni Harala
Anna Perho oppi radiotyössä kunnioittamaan lepäämistä ja palautumista. Kuva: Jouni Harala

Anna Perhon arjessa on ylellistä, kun radiotyön aikaiset herätykset eivät estä enää iltamenoja ja kun yrittäjänä saa päättää milloin on tarvetta lomalle.

Ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi kouluttautunut Anna Perho uskoo rikkinäisten ikkunoiden teoriaan. Jos päästät yhden paikan repsahtamaan, se houkuttaa muutenkin sikailemaan.

– En voi mennä nukkumaan, jos keittiötä ei ole siivottu. Sen täytyy olla tiptop tai alkaa harmittaa.

Hiljattain radiotyön Aallon taajuuksilla jättänyt Anna Perho käänsi uuden sivun elämässään alanvaihdoksen kautta. Ihmisten auttaminen ajankäytössä ja arjen suunnittelussa on hänelle tärkeää – niin tärkeää, että elämänhallinnasta muodostui lopulta työ ja useampi kirja.

– On kamalaa kun elämä ei pysy hallussa, vaan ohjailu siirtyy jollekin toiselle. Usein ihmiset suorittavat asioita, jota kukaan ei edes odota heiltä, Perho sanoo.

Omaa ajankäyttöä Perho ei ole kokenut ongelmaksi, mutta kaikki muut ympärillä ovat. Hän on ollut aina boheemi unohtelija ja myöhästyjä. Elämänlaatu parantui huomattavasti, kun hän ryhtyi suunnittelemaan elämäänsä.

”On kamalaa kun elämä ei pysy hallussa, vaan ohjailu siirtyy jollekin toiselle.”

Nykyään Perho suunnittelee arkensa kahdeksi viikoksi eteenpäin tunnin tarkkuudella. Ja se on huojentavaa. Aina ei tarvitse olla spontaani.

– Suurin osa suomalaisista ei suunnittele työpäiväänsä millään tavalla, ja samaan aikaan kaikki valittavat kiirettä. Niin kauan kun et itse suunnittele, ja rajoita ajankäyttöäsi, niin joku muu tekee sen puolestasi.

Perholle tärkeintä kaikista on vapaus. Se heijastuu hänen elämässä aivan kaikkeen, niin parisuhteeseen kuin töihinkin. Vapaus tarkoittaa sitä, että valitsee epävarmuuden tyytymättömyyden sijaan.

– Olisi kauhistuttavaa mennä jollekin toiselle töihin, ja sen takia olen yrittäjä. Minulle on tärkeää, ettei kukaan sanele milloin saan pitää kesälomaa tai saanko ottaa seuraavan tiistain vapaaksi.

Lue Anna Perhon koko haastattelu Me Naisten numerosta 23/2017!
Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Vierailija

Elämänmuutoksen tehnyt Anna Perho: ”Usein ihmiset suorittavat asioita, joita kukaan ei edes odota heiltä”

Vapaus/elämänhallinta on illuusio jolla Annan kaltaiset silmänkääntäjät tienaavat eräänlainen uskonto tuokin. Varmasti jotkut saavat tuostakin jonkinlaista itsepetoksen helpotusta ja ainakin Annan massi kasvaa jos ei muuta. Annan kaltaisissa ihmisissä saattaa myös piillä sellainen ongelma, että se johtaa ihmisiä sellaiseen suuntaan joka laittaa palvelemaan entistä enemmän niitä voimia jotka orjuuttavat...
Lue kommentti
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...