Riipaisevasta rakkaudesta kirjoittava Katja Kettu on kumppanina kiihkeä ja leikkisä. Menestyskirjailija on palannut yhteen kollegansa Mikko Rimmisen kanssa. – Haluamme katsoa rauhassa, mihin tämä suhde on menossa.

Kirjailija Katja Ketulle rakkaus ei tarkoita siirappisia balladeja. Hänelle rakkaus on jotakin, joka saattaa viiltää syvältä ja jättää ikuisen arven. Katjan romaaneissa romantiikka kävelee käsikkäin kärsimyksen kanssa – intohimoa varjostavat pettymykset ja pelko.

Viimeksi Katja tunsi rakkauden karmivan voiman omassa elämässään vuonna 2011. Pari vuotta aiemmin hän oli muuttanut kirjailija Mikko Rimmisen kanssa Eeva Joenpellon kirjailijakotiin Sammattiin. He suunnittelivat häitä.

Suhde kuitenkin päättyi. Katja jäi yksin asumaan isoon kartanoon.

– Ero oli minulle raastava. Kesti monta vuotta selvitä siitä, Katja kertoo nykyisillä kotikulmillaan, merenrannassa Helsingin Eirassa.

Tuskansa Katja purki kirjoittamiseen. Tulosta syntyi: Kätilö-romaani julkaistiin samana vuonna 2011. Pari vuotta eron jälkeen Katja muisteli Mikkoa Me Naisille lämpimästi.

– Kun tapasin ex-kihlattuni, ajattelin, että jos tuon miehen saan, niin toista en vaadi, Katja kuvaili.

Samat sanat hän kirjoitti myös menestyskirjansa päähenkilön suuhun.

– Ero pakotti katsomaan peiliin terveellisellä tavalla. Jouduin opettelemaan pärjäämään itseni kanssa, vaikka ympärillä ei olisi ketään taputtelemassa päähän ja hokemassa lohdutusmantraa, hän kertoo.

Nyt, neljä vuotta myöhemmin, Katja on kirjoittanut jälleen uuden romaanin, Yöperhosen. Rakkaus on tullut takaisin hänen elämäänsä. Katja ja Mikko ovat palanneet yhteen.

– Mikko on minulle se oikea, Katja sanoo.

– Erossa opin arvostamaan kumppanuutta. Nykyään yritän suhtautua kumppaniini aina lempeydellä ennen vihaa. Se näkyy yksinkertaisissa arkipäivän asioissa: jos tulee nälkäisenä kotiin, ei kannata raivostua, vaikka ruoka ei olisi heti pöydässä.

Aikoinaan Katja salamarakastui Mikkoon. Eron jälkeen hän pohdiskeli Me Naisille, että heittäytyminen rakkauteen ei luultavasti olisi yhtä helppoa.

Sama varovaisuus on edelleen läsnä Katjan elämässä.

– Emme halua puhua suhteestamme. Haluamme katsoa rauhassa, mihin tämä on menossa, hän kertoo.

– En enää kaipaa hullua heittäytymistä rakkauteen. Se on kuin ihanaa huumetta, mutta nyt ymmärrän, ettei se vastaa arkea.

 

 

 


Jos kikkailee niin kosahtaa, on Katja Ketun tärkeä oppi rakkaudesta.

 

 

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta rakkaus?

Rakkaus on sitä, että toinen ihminen kannattelee toista. Iän myötä olen alkanut arvostaa yhä enemmän luottamusta ja toisen puolella olemista. Rakkaus tarkoittaa toisen huomioimista. Jos rakastamani ihminen on masentunut, minun kuuluu olla vahva ja kuunnella.

Kuka oli ensirakkautesi?

Ensimmäinen ihastukseni oli ala-astekaverini, jonka kanssa kävimme kirjeenvaihtoa. Hän kirjoitti aina siniselle paperille ja rustasi nimensä väärin. Ensi-ihastukseen liittyi paljon haaveilua ensisuudelmasta. Olimme aivan lapsia, joten leikimme yhdessä kukkulan kuningasta. Raukka oli minua pienempi, joten usein hyökkäsin raivolla puolustamaan häntä, mikä taatusti nolotti toista.

Rakastuin ensimmäisen kerran oikeasti lukioikäisenä taiteilijapoikaan, joka piti itseään vähintään Eino Leinon reinkarnaationa. Olin häntä lapsellisempi, viattomampi ja äärimmäisen romanttinen. Hän jätti minut. Se viilsi syvältä. Minun kesti kauan ymmärtää, ettei torjutuksi tuleminen ole häpeä. Se tarkoittaa ainoastaan, että kaksi ihmistä ei sovi yhteen.

Onko rakkaus maailman suurin voima?

Se on vähintään yksi suurimmista. Rakkaus kykenee tasoittamaan rosoisen mielen samalla tavalla kuin meri silottaa kiven pyöreäksi. Kun ihmisellä on rakkautta, hänen ei tarvitse pelätä mitään.

Voiko rakkaus kadota?

Se voi kadota, jättää ihmisen tai vain lakata olemasta. Minun mielestäni rakkaus voi myös hiipua ja muuttaa muotoaan. Rakastan edelleen entisiä miesystäviäni ihmisinä, mutta se tunne on tyyni ja etäinen. Se ei vaadi läsnäoloa tai aiheuta ikävää.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?

Rakastuin elämäni rakkauteen ensimmäisellä näkemällä, joten siihen on uskottava. Olen kokenut samanlaisia tunteita muidenkin ihmisten kohdalla, mutta ne eivät ole johtaneet mihinkään. Varmaksi en siis mene sen toimivuutta vannomaan. Rakkaus voi syttyä monella tavalla. Ystävyydestä syntynyt rakkaus saattaa olla alkujaan vakaammalla pohjalla kuin ensisilmäyksestä syttynyt.

Onko kaikille olemassa ”se oikea”?

En usko, että ihmiselle on vain yksi, oikea puolisko. Mahdollisia rakkauksia on olemassa monia. Minulla niitä on ollut harvassa. En kiinnostu helposti kenestäkään.

Miten kahden kirjailijan suhde toimii?

Sama ammatti voi auttaa ymmärtämään toisen työn luoman epävarmuuden ja vaatimukset. Usein sama työ myös tarkoittaa samankaltaista ystäväpiiriä ja elämänrytmiä.

Minkälainen olet rakastuneena?

Omistautuva, hyvin kiihkeä ja leikkisä. Tykkään rakastuneena seikkailla. Saatan lähteä kumppanini kanssa ex tempore -matkalle sillä tavalla, että illalla löydämme itsemme toisesta maasta.

Mikä erottaa ihastumisen ja rakastumisen?

Ainakin aika. Ihastuminen voi tarkoittaa huumaantua kenestä tahansa ihmisestä, jolla on vahva oma juttunsa. Voin ihastua myös naiseen. Rakkaudessa taas pitää laittaa itsensä alttiiksi. Siinä täytyy todella testata, onko tuo ihminen minulle sopiva arvomaailmaltaan.

Mikä sinulle on tärkeintä kumppanissa?

On aina hienoa, jos ihmisellä on oma juttunsa. Se voi olla mitä vain: musiikki, kuvataide, elokuvat. Sen ei tarvitse olla mitään erikoista, kuten luontokuvausta tai vuorikiipeilyä, mutta ihmisen pitää syttyä jostakin.

Seurustelin pitkään ihmisen kanssa, joka ylpeili sillä, ettei ole lukenut yhtään kirjaa, eikä elämässä mikään ollut hänestä hienoa. Sitä minun oli vaikea ymmärtää. Kumppanini on kyettävä empatiaan ja ymmärrettävä ihmisyyttä samalla tavalla kuin minä. Samanlaisuus ei tarkoita sitä, että hänen täytyy kääntyä kasvissyöjäksi ja kuunnella HC-punkkia. Olisi itserakkautta, jos haluaisi vierelleen itsensä kanssa täysin samanlaisen ihmisen.

Mikä on romanttisinta, mitä sinulle on koskaan tehty?

Olen saanut paljon romanttisia eleitä. Ne ovat harvoin olleet merkityksellisiä, koska en ole rakastunut eleen tekijään. Oli romanttista, kun Mikko kosi minua Roomassa.

Minkälaisen tyypin kanssa et voisi seurustella?

Nuorempana saatoin mennä helpostikin suhteesta toiseen, mutta nykyään olen piintynyt omiin tapoihini. Niitä ja kirjailijuuden vaatimuksia toisen on siedettävä. Kumppanini on kestettävä esimerkiksi se, että matkustelen paljon. En voisi koskaan olla huumorintajuttoman ihmisen kanssa. Myös tietyt fyysiset asiat ovat tosi tärkeitä. Vaikka mies olisi kuinka ihana, mutta en tykkäisi hänen ominaishajustaan, sanoisin ei kiitos.

Millainen olet kumppanina?

Varmaan raivostuttava, koska olen niin naimisissa työni kanssa! Pyrin suhteessa tasa-arvoon. Mielestäni kumppaneiden välillä ei kuulu olla valta-asemaa, jossa toinen dominoi ja toinen alistuu. Joskus aiemmin olen ollut suhteessa juuri väärällä tavalla vahva. Nykyään en kuitenkaan sanoisi olevani mikään vittumainen, dominoiva oinas.

Mikä on ollut suurin opetuksesi rakkaudessa?

Lapissa on sanonta: jos kikkailee, niin kosahtaa. Rakkaudessakin sitä saa mitä tilaa. Olen huomannut, että isoilla asioilla ei kannata leikitellä. Tärkeä oppi on myös se, että saadakseen rakkautta sitä kannattaa antaa.

Miten näytät rakkautta arjessa?

Olen kova halailemaan. Tapa on karannut käsistä, ja saatan halailla tuntemattomiakin. Tykkään järjestää yllätyksiä. Tuon matkoilta pieniä tuliaisia tai teetän valokuvia. Mielestäni kirjeen kirjoittaminen osoittaa aina suurta rakkautta. Kun ystävällä on rankka hetki, pitkä kirje saattaa tuntua suurelta eleeltä.

Miten sitkeä olet parisuhteessa?

Se riippuu kumppanista. Vähäisemmät suhteeni ovat loppuneet esimerkiksi siihen, että mies mankuu kirjoittaessani, voitaisiinko pussailla. Silloin tulee sellainen olo, että menisitkö vaikka tien varteen katsomaan, jos bussi tulisi. Tosipaikan tullen olen valmis tekemään töitä. Uskon, että asiat voivat ajan kanssa muuttua, joten saatan odottaa sitä sinnikkäästi. Mutta jos näen, että nyt mennään perheautolla betoniseinään, olen ehdottomasti erätauon kannalla.

Missä menee pettämisen raja?

Nuorena ajattelin, että kaikki pussaileminen ja halaileminen on ok. Silloinen miesystäväni käytti tätä hyväkseen, mikä usein johti siihen, että minulle tuli paha mieli ja saatoin muuttua todella mustasukkaiseksi. Pettämisen määrittely on vaikeaa. Jos ei puhuta mistään yltiömustasukkaisesta kumppanista, minä ajattelisin pettäväni silloin, kun tietäisin toisen loukkaantuvan tekemisistäni.

Mitä et voisi antaa anteeksi rakastetullesi?

Suhteessa täytyy aina olla tietyt rajat, muuten kunnioitus katoaa. En voisi antaa anteeksi, jos kumppanillani olisi suhde pitkäaikaiseen ystävääni. Silloin romahtaisi niin monta elämän peruspilaria, että jatkaminen olisi mahdotonta. En voisi antaa anteeksi sitä, että toinen osoittaisi täyttä halveksuntaa työtäni kohtaan.

Voiko rakkautta olla ilman seksiä?

Voi, helpostikin! Sen ihmisen kanssa en tosin välttämättä haluaisi elää kumppanina. Parisuhderakkautta se ei siis voi olla.

Ovatko kriitikot aina väärässä, Katja? Katso video menaiset.fi/katjakettu

Lue lisää:

Kirjailija Katja Kettu: Rakkautta ei voi vaatia

Yö Mikko Rimmisen kanssa

 

Katja Kettu

Helsingin Eirassa asuva kirjailija syntyi 12.4.1978 Muhoksella. Aiemmalta sukunimeltään Heikkinen.

Kirjoittanut neljä romaania, novellikokoelman ja antologian. Kirjoittanut kolumneja esimerkiksi Turun Sanomiin, Voimaan ja Vihreään Lankaan.

Uusin teos Yöperhonen julkaistiin tässä kuussa.

Saanut teoksestaan Kätilö vuoden 2012 Runeberg-palkinnon. Tähän mennessä teosta on myyty yli 100 000 kappaletta ja sen käännösoikeudet on myyty 15 maahan. Kirjasta on sovitettu myös elokuva, jonka on ohjannut Antti J. Jokinen.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla