31-vuotiaana Eero tuntee olevansa täydellisessä iässä. ”En toivo olevani nuorempi, mutta en näe uhkia edessäkään. En ole koskaan kriiseillyt iästäni. Ennemmin ahdistun maailmantilasta: siitä miten rikkaudet kertyvät vain pienelle joukolle ihmisiä. Miksi jonkun pitää saada niin paljon?” Kuva: Juha Salminen
31-vuotiaana Eero tuntee olevansa täydellisessä iässä. ”En toivo olevani nuorempi, mutta en näe uhkia edessäkään. En ole koskaan kriiseillyt iästäni. Ennemmin ahdistun maailmantilasta: siitä miten rikkaudet kertyvät vain pienelle joukolle ihmisiä. Miksi jonkun pitää saada niin paljon?” Kuva: Juha Salminen

Näyttelijä Eero Ritala tunnetaan hyväntuulisuudestaan ja toisten kannustamisesta. Se voi näkyä vaikkapa sulana suklaana, jonka hän on halannut vastanäyttelijän selkään. – Minua viehättää outo hauska, näyttelijä sanoo.

Elokuva-alan Jussi-palkinnot jaettiin viime sunnuntaina. Silloin näyttelijä Eero Ritalalla, 31, oli taas smokkinsa taskussa siististi viikattu muistilappu kiitospuhetta varten. Siihen hän oli listannut Päin seinää -elokuvansa työryhmäläisten nimet.

Vaikka Eero on leffastaan ylpeä, ei hän usko lappusta tarvitsevansa.

– Eiköhän Antti Litja nappaa palkinnon, Eero sanoo ja viittaa Mielensäpahoittajan näyttelijäkonkariin, joka lopulta palkittiin gaalassa parhaasta miespääosasta.

Samankaltaiset ajatukset hänellä oli kaksi vuotta sitten, kun parhaan miespääosan sarjassa vastassa olivat Samuli Edelmann ja Vesa-Matti Loiri. Eero kuitenkin voitti. Hän piti Helsingin Kaapelitehtaan lavalla elämänsä toistaiseksi ikimuistoisimman puheen.

Eikä se oikeastaan mikään puhe ollut, vaan pikemminkin kuin pullosta poksahtaen karannut tunneryöppy: riemukas, hulvaton ja hallitsematon.

Kiitospuheen muistilappu oli taskussa silloinkin, mutta se Eerolta unohtui. Kun näyttelijä laskeutui lavalta, hän ei muistanut mitään siitä, mitä juuri oli tapahtunut.

– Näin vain patsaan kädessäni ja ajattelin, että jahas, tämmöistä. Olen kerran katsonut tilanteesta videon, joka on ladattu YouTubeen, Eero virnistää huvittuneena.

Hatunnosto anarkismille

Eero haarukoi hummusta, punajuuria, salaattia ja linssejä ravintola Silvopleessä Helsingin Hakaniemessä. Mies ei valinnut paikkaa siksi, että olisi kasvisruokahifistelijä tai terveysfriikki, vaan koska ollaan hänen kotikulmillaan.

Eero muutti yksin Kallion Torkkelinmäelle sen jälkeen, kun avoliitto näyttelijä Lotta Kaihuan kanssa päättyi. Pari oli seurustellut opiskeluvuosista lähtien.

– Kaikki on ihan hyvin. Olen tyytyväinen elämääni, Eero sanoo.

Paitsi tänään, sillä Eerolla on melkein morkkis YouTubessa viime päivinä viettämästään ajasta. Näyttelijä on keskellä epätavallista suvantoviikkoa töidensä välissä: yhdelle päivälle kalenteriin on merkitty vain yksi palaveri, toiselle käynti hiustenleikkuussa. Niiden välissä hän on harrastanut aivot narikkaan -toimintaa: kokannut perunamuusia ja nakkistroganoffia lohturuuaksi, käynyt elokuvissa ja harjoitellut ukulelensa soittamista. Tai unohtunut tuijottamaan videoita, joiden sisällöstä ei kehtaa puhua.

– Tunnen snadisti syyllisyyttä siitä, etten saanut mitään aikaiseksi vapaapäivänäni eilen. Samalla muistutan itseäni, että onhan tässä tullut tehtyäkin.

Ritalan tekemiset on kyllä pantu merkille. Jouluviikolla ensi-iltaan tullut Päin seinää on tavoittanut noin 50 000 katsojaa ja saanut viisi Jussi-ehdokkuutta. Q-teatterin Kaspar Hauser -näytelmä oli kohkatuimpia teatterikappaleita vuosiin. Esitys vieraili Kansallisteatterissa vielä tammikuun alussa, mutta jatkoa ei ole suunnitteilla.

– Keskieurooppalaisen teatterifestarin väkikin oli väläytellyt kiinnostustaan. Venyttäminen olisi kuitenkin vesittänyt näytelmän ajankohtaisuuden. Viimeisen näytöksen puoliajalla päätimme, että tämä saa riittää. Kehitellään samalla porukalla mieluummin jotain uutta.

Q-teatterin ryhmällä on kuvattu myös syksyllä julkaistavaa Häiriötekijä-elokuvaa, joka perustuu samannimiseen, puolitoista vuotta sitten kohahduttaneeseen näytelmään. Aleksi Salmenperän ohjauksessa näytelmä muuntui elokuvaksi, joka on parhaillaan leikkausvaiheessa.

Eero on projektista innoissaan.

– Nostan hattua pienelle anarkismille ja kansalaistottelemattomuudelle. Työssäni olen pyrkinyt noudattamaan ajatusta, ettei kaikkea tarvitsisi tehdä sovinnaisimpaan tyyliin. Häiriötekijä on siitä hyvä esimerkki ja siisteintä mitä olen vähään aikaan tehnyt, Eero aloittaa.

– Minua ilahduttaa outo hauska, ei romanttinen eukonkantokomedia. Kun tässä aristokraattinainen paskoo housuunsa viidettä minuuttia ja yrittää kuristaa puolisonsa kuolinvuoteellaan, aletaan olla sopivassa maastossa.

Onnekas kuopustrauma

Idut ja pavut ovat hävinneet lautaselta, ja Eeron tekee mieli kahvia. Kuuluukohan se lounaaseen? Mitä sitten, jos ei kuulukaan, mitä jos vain otetaan mukilliset? Eero on vähällä toteuttaa arjen anarkismiaan, mutta kävelee kuitenkin kiltisti kassalle.

Näillä kulmilla Eero on viihtynyt lukioikäisestä asti. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kallion ilmaisutaidon lukiosta samaan aikaan näyttelijä Krista Kososen ja juontaja Heikki Paasosen kanssa. Kun hänet toisella yrityksellään valittiin Teatterikorkeakouluun, uravalinta oli sillä selvä.

Eero veikkaa päätyneensä näyttelijäksi kahdesta syystä: esiintyminen on aina tuntunut hänestä luontevalta ja ryhmätöissä hän on kuin kotonaan.

– Teatterikoulussa väitettiin, että näyttelijäksi tullaan jonkin trauman sysäämänä, hän hekottaa.

– Minun traumani oli kai syntyä kolmesta veljeksestä nuorimpana. Kaikki kolttoset oli perheessä jo nähty, ja minun piti hakea huomiota muualta. Olen aina viihtynyt kaikessa, mikä esiintymiseksi lasketaan, ja saanut siinä onnistumisen tunteita.

Eero tunnustaa riemuiten veljiensä tampanneen hänelle tietä. Siksi hän esimerkiksi kasvoi ilman kotiintuloaikoja.

– Meillä on lungit vanhemmat ja minulla leppoisa lapsuus. Veljet ovat saletisti kateellisia vapauksista, joita minulle suotiin. Hyvä mulle, huono heille, Eero laskee ilmoille räkäisen nauruntyrskähdyksen.

Oikeasti neljän vuoden välein syntyneillä veljeksillä on lämpimät välit. Miehiä yhdistää muun muassa musikaalisuus. Edelleen kolmikko vetäisee Tiernapoika-esityksen joka vuosi perheen joulunvietossa Kirkkonummella. Veljistä toinen on isän tapaan myyntialalla, toinen äidin jalanjäljissä opettajana.

– Tavallinen keskiluokkainen perusperhe, Eero kuvailee.

– Jos jotain saimme kotoa, niin hyvät tavat ja ihmissuhdetaidot. Äiti on rehtorina tullut juttuun satojen erilaisten vanhempien kanssa. Uskon perineeni sitä ihmisymmärrystä.

Herra Hyväntuulinen

Moni Eeron kollega muistelee teatterikouluvuosia kasvukipujen aikana, mutta hän itse puhuu ajasta yllättävän aurinkoisesti.

– Koin, että opiskeluaika vain lisäsi hyväntuulisuuttani. Olin haaveillut näyttelijäntyöstä koko elämäni. Kouluun pääsy tarkoitti, että minusta tulisi ammattilainen. Tunsin, että vihdoin voin vain antaa palaa ja nautiskella.

Kannustavasta ja positiivisesta asenteesta on tullut työpiireissä Eeron tavaramerkki. Jos jokin mättää, hän on se, jolta irtoaa ”no hei, ensi kerralla paremmin”.

Jo teinivuosien jalkapalloharrastuksessa Eero palkittiin hengen luomisesta.

– Mitä nopeammin voi unohtaa epäonnistumisen, sitä nopeammin etenee tekemisissään. Minulla ei ole tapana jäädä vellomaan. Se pätee kaikessa elämässä. Mieluummin luon positiivista ilmapiiriä: kun jengi on rentoa, asiat lutviutuvat.

Joskus kannustus on sanoja, joskus kepposia. Sellaisia tarvitaan harmaina marraskuun sadeiltoina, kun teatterikappaleesta vedetään neljättäkymmenettä näytöstä ja katsomo on vain puolillaan.

– Silloin voin haastaa toista näyttelijää. Tyrkkään jugurtin käteen ja kysyn, pystytkö syömään tämän salassa kesken kohtauksen.

Jugurttitempun Eero veti nyt hatustaan, mutta suklaakättely on oikeasti tapahtunut. Kesken kättelykohtauksen vastanäyttelijä painoi Eeron kämmeneen paakuksi puristellun sulan suklaan.

– Kohtauksen ajan yritin keksiä paikkaa, mihin pyyhkiä käteni. Lopulta halatessa hieroin suklaan vastanäyttelijän selkään.

Haaveina bändi ja purjevene

Eeron menestys näkyy siinä, että töitä tarjotaan enemmän ja työttömyysjaksot ovat jääneet lyhyiksi. Myös ammatilliselle itsetunnolle tunnustukset ovat tehneet hyvää.

– Menestys on tuonut rauhaa siitä, että valintani ovat olleet oikeita. Vaikka tunnen onnistuneeni roolissa, työhön kuuluu silti epävarmuushetkiä: olinko sittenkin paska. Ehdokkuudet ja palkinnot auttavat jättämään epäröinnin vähemmälle, Eero aloittaa.

– Maailmani ei silti räjähdä siitä, voitanko Jussin vai en. On kiva pukeutua smokkiin, nähdä kavereita ja jännittää Mimosan ja Antti Heikin puolesta.

Antti Heikki Pesosen esikoiselokuva Päin seinää on Jussi-ehdokkaana myös parhaan ohjauksen, käsikirjoituksen ja elokuvan sarjoissa, ja sen 20-vuotias Mimosa Willamo on ehdolla parhaaksi naissivuosanäyttelijäksi.

Toisen Jussi-palkinnon sijaan Eero haaveilee omasta rokkibändistä sekä purjeveneestä. Hän iloitsee, ettei juuri nyt ole koukussa yhteenkään tv-sarjaan tai Play Station neloseensa, jota kutsuu helvetinkoneeksi.

– Kotona jo opetettiin, ettei itsestä kannata tehdä suurta draamaa, Eero sanoo.

– Sama pätee työhön, en kuvittele olevani superstara. Ja nekin, jotka ovat, viettävät suht tavallista elämää. Jos Cheekiltä loppuu kahvimaito, kyllä sekin voi poiketa Alepassa ostoksilla.

Lue myös:

Armi Toivasen uutuusleffa naurattaa ja hyydyttää hymyn – lue arvio!

Ex-Putous-näyttelijä liittyi ohjelman kritisoijiin: Suunnitteluun pitäisi laittaa enemmän rahaa

Hän on kotimaisen elokuvan uusi tähti

Eero Ritala

Helsinkiläistynyt näyttelijä syntyi Espoossa 30.3.1983.

Aloitti elokuvauransa Onni von Sopasessa vuonna 2006. Voitti ensimmäisen Jussinsa 2012 ilmestyneestä Kulman pojista. Kuuluu Q-teatterin taiteelliseen ensembleen.

Tulevia töitä: Heidi Köngäksen ohjaama tv-elokuva Hertta Kuusisesta sekä Aleksi Salmenperän ohjaus Häiriötekijä. Myös Vino show jatkuu Nelosella. Osallistui ensimmäisen kauden Putoukseen.

Harrastaa musiikkia. Keikkailee nimellä DJ Vauvaukki.

”Soulin kuningatar” Aretha Franklin oli menehtyessään 76–vuotias.

Yhdysvaltalainen soul-, r'n'b- ja gospel-laulaja Aretha Franklin on kuollut. Franklin oli menehtyessään 76-vuotias.

Asiasta on uutisoinut muiden muassa Associated Press, jolle Franklinin tiedottaja on vahvistanut laulajan menehtymisen.

Franklin menehtyi aikaisin aamulla kotonaan tänään torstaina 16. elokuuta. Virallinen kuolinsyy on haimasyöpä, jotta Franklin sairasti tiettävästi useamman vuoden ajan. 

– Emme löydä sopivia sanoja ilmaisemaan sydämissämme olevaa kipua. Olemme menettäneet perheemme matriarkan ja kallion, Franklinin perhe kommentoi tiedotteessaan.

– Olemme tunteneet rakkautenne Arethaa kohtaan. Meitä lohduttaa tieto siitä, että hänen perintönsä jää elämään.

People kertoo, että Franklinin kunto heikkeni viime päivien aikana äkillisesti, ja hän menehtyi nopeasti.

– Aretha oli ollut sairas jo pitkään. Hän ei halunnut ihmisten tietävän asiasta eikä siksi tehnyt siitä julkista, Franklinin pitkäaikainen ystävä kertoo Peoplen artikkelissa.

Frankliniä pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä soullaulajista. Hänen suosionsa huippu ajoittui 1960–70-lukujen vaihteeseen. Franklinin tunnetuimpia kappaleita ovat esimerkiksi I Never Loved a Man (The Way I Love You),Think ja I Say a Little Prayer.

Franklin muistetaan myös vuoden 1980 elokuvasta The Blues Brothers.

Riikka Pulkkinen varoittaa lukijaa vetämästä liikaa yhtäläisyysmerkkejä kirjan hahmon ja kirjailijan oman elämän välille. ”Olisi mahdotonta, että olisin itse ehtinyt elää kaikki elämät ja tapahtumat, joita kirjan henkilöille on tapahtunut.” Kuva: Jonna Öhrnberg
Riikka Pulkkinen varoittaa lukijaa vetämästä liikaa yhtäläisyysmerkkejä kirjan hahmon ja kirjailijan oman elämän välille. ”Olisi mahdotonta, että olisin itse ehtinyt elää kaikki elämät ja tapahtumat, joita kirjan henkilöille on tapahtunut.” Kuva: Jonna Öhrnberg

Riikka Pulkkinen erosi reilu vuosi sitten. – Meillä on eksän kanssa hyvät välit, ja teemme paljon asioita lapsen kanssa yhä yhdessä, Riikka Pulkkinen sanoo.

Kirjailija Riikka Pulkkinen, 38,  julkaisee viidennen romaaninsa syyskuussa. Suositun kirjailija Lasten planeetta -niminen teos käsittelee rakkautta, hulluutta, maailmanloppua sekä eroamista.

Riikka ja konsulttina toimiva Erkki Perälä erosivat reilu vuosi sitten. Heillä on viisivuotias tytär, jonka huoltajuuden he jakavat.

– Itselle erokokemus on ennen kaikkea eroamista perheestä, ei pelkästään liitosta. Toisaalta tämä erovuosi osoitti myös sen, että jollain tavalla olemme yhä perhe.

– Meillä on eksän kanssa hyvät välit, ja teemme paljon asioita lapsen kanssa yhä yhdessä. Se on jopa luontevaa. Vaikka muskarin kevätjuhlan jälkeen menimme yhdessä syömään ja kohotimme maljat. Sellaisista asioita haluaa pitää kiinni.

 Kirjailijan on vielä vaikea tiivistää eroa yhteen tunteeseen.

– Ero vaikuttaa ihan kaikkeen. Maailmankuvaan, rakkauskäsitykseen, menettämistä se ainakin on. Samalla ero on aktiivinen päätös, jossa täytyy tunnistaa itsensä vastuusta. Siksi kirjailijana tykkään käsitellä isoja teemoja, ettei isoja asioita tarvitse typistää pieneksi.

Yökahvit vaihtuivat junatreffeihin

Riikka Pulkkinen nousi yhdeksi maan nimekkäimmistä kirjailijoista 26-vuotiaana, kun Raja-teon julkaistiin. Hän aloitti kirjan kirjoittamisen 20-vuotiaana. Työskentelytavat ovat muuttuneet tuon jälkeen, kun kirjoittamisesta tuli ammatti.

– Nykyään olen aamupäiväkirjoittaja. Esikoisteosta kirjottaessa saatoin keittää yökahvit ja kirjoitin illalla, mitä en nykyisin tee.

Myös lapsen myötä työaika on selkeytynyt. Välillä luova työ vaatii kuitenkin irtiottoja.

– Luovan kirjoittamisen oppaassa sanotaan, että kannattaa sopia välillä treffit itsensä kanssa, jos kirjoitus ei kulje. Tällöin saatan hypätä junaan ja kirjautua hotelliin. Se auttaa minua. Myös pitkät urheiluleirityyppiset kirjoitusputket toimivat.

Riikka kokee ravintolavaunun toimivaksi kirjoituspaikaksi.

– Mutta se ei saa olla liian täynnä. Miika Nousiaisen kanssa keskustelin aiheesta ja hän saattaa tehdä jopa niin, että matkustaa vain Turkuun ja takaisin junalla kirjoittaakseen. Itse olen vielä tähän asti keksinyt kohteessa jotain tekemistä.

Iltaisin ajatus saattaa harhailla vielä kirjan henkilöissä.

– Kirjoitusprosessin aikana saatan tosin olla joskus hajamielinen äiti.

Isoja kysymyksiä

Onko mahdollista kertoa kaikesta kaikki? Sitä Pulkkinen miettii teoksessaan ja myös työssään.

– Kirjailijana olen päässyt ajatuksesta, että minun pitäisi kertoa yhdessä teoksessa kaikki mitä tiedän elämästä.

– Kirjassa pohdin, että onko ajatus sellaisesta rakkaudesta, jossa kerrotaan kaikki kaiken aikaa toiselle. Samalla kun jaetaan todellisuus ja otetaan aikaa vastaan yhdessä, niin onko se ollut vain illuusio, kun se päättyy.

Vaikka yksi kirjan päähenkilöistä tekee eroa, niin Riikka varoittaa lukijaa vetämästä liikaa yhtäläisyysmerkkejä kirjan hahmon ja kirjailijan oman elämän välille.

– Olen kirjoittanut kuusi kirjaa, joista tämä on viides romaani. Olisi mahdotonta, että olisin itse ehtinyt elää kaikki elämät ja tapahtumat, joita kirjan henkilöille on tapahtunut, Riikka totesi Otavan kirjasyksyn avajaisissa.