Kun drag queen Jari Vihinen aloitti uransa, hän kohtasi vihaa ja ennakkoluuloja. Nyt drag show't ovat kesäjuhlien hauskaa viihdettä. – Jos pelkää liikaa, ei voi elää, Jari sanoo.

Pirrrrrrrrrrrrrr!

Lähes kaksimetrinen mies rimputtaa peruukkiliike H. Kuokkasen ovikelloa Helsingin keskustassa, Kansallisteatterin kupeessa. Ovi avautuu, ja Jari Vihinen astuu paratiisiinsa.

– Päivää että pätkähti!

H. Kuokkasen eteisestä avautuu näkymä kuin kirjavaan rinnakkaistodellisuuteen. Seiniä kiertävät kymmenet peruukit, ja pöydillä odottaa irtoripsiä, joista työntyy vaaleanpunaisia höyheniä. Täältä Jari on hakenut tukan päähänsä jo parikymmentä vuotta.

Kädet huitovat ympäriinsä, kun Jari vahvalla tenoriäänellään puhuu meikkipohjasta, peruukkimalleista ja huulipunista. Hän kättelee maskeeraajan ja istuu tuoliin. Vielä nyt peilistä katsoo tavallinen 62-vuotias suomalaismies. Silmät ovat lempeät ja naama karvaton.

– Ajoin kaikki karvat kuokalla pois. Ja työnnä ne silmäpussit sisään! Jari ehdottaa.

Tässä tuolissa Jarista alkaa kuoriutua Madame Isadora. Drag -alter egon synty alkaa meikkipohjasta ja kestää tunteja.

Koko kansan suosioon

Jari on pitkän linjan drag queen, joka on esiintynyt showlavoilla ja kapakoissa neljällä eri vuosikymmenellä. Hän on ollut mukana, kun Suomen drag queenit raivasivat tiensä homoklubien pieniltä lavoilta koko kansan viihdyttäjiksi.

Kun Jari aloitti, vain harva tiesi, mitä drag queenit ovat. Naisiksi pukeutuvat miehet, blingbling, överit meikit ja maneerit sekä näyttävät show’t herättivät hämmennystä ja haiskahtivat syntiselle alamaailmalle, jollekin kielletylle ja paheelliselle. Nyt yritykset voivat hyvin ostaa kesäjuhliinsa drag-show’n, ja nimet Osku Heiskanen, Jarkko Valtee ja Mega-Paula ovat kaikille tuttuja.

Vaikka dragin tekeminen on nykyään helpompaa, Jarilla on ollut hiljaista.

– Tuntuu oudolta olla pitkästä aikaa maskissa. Kyllä sitä tulee aina niin madamemainen olo, kun saa meikit naamaan!

Siihen, että Madame Isadora näyttäytyy juuri nyt, on hyvä syy. Jari aikoo harjoitella esiintyäkseen kirjanjulkaisujuhlissa. Kirja kertoo hänestä itsestään.

Tällä viikolla julkaistavassa Tarja Surakan teoksessa Kallion kuningattaret hän kertoo, millaista oli elää drag queeninä ja homoseksuaalina Suomessa menneinä vuosikymmeninä. Maassa, jossa homoseksuaalisuus oli vielä rikos vuonna 1971 ja sairaus vuonna 1981.

Teini-iässä mekkoon

Toisin kuin monet drag queenit, Jari on myös homo ja transvestiitti. Hän pukeutui mekkoon eli omien sanojensa mukaan mekkoili jo varhaisessa teini-iässä. Jari kertoo ensikerrastaan Kallion kuningattaret -kirjassa:

”Kerran kun mutsi lähti tansseihin, pukeuduin hänen mekkoonsa. Otin mutsin meikkipakista maskarakotelon ja avasin sen hitaasti. Sylkäisin mustaan maskaralaattaan ja matkin mutsin tapaa hieroa ripsiharjaa maskaran ja syljen sekoituksessa. Harjasin huolellisesti maskaraa ripsiini. Välillä tarkastin peilistä, kuinka ripset saivat pituutta. Harjasin ja harjasin, kunnes kuulin avaimen kääntyvän ulko-oven lukossa.

2045167

– Luoja, mutsi tulee kotiin jo nyt, tajusin hätääntyneenä ja yritin hinkata maskarat pois silmistäni.

Maskara levisi kasvoilleni. Pandakarhun silmäni kohtasivat peilin kautta mutsin huvittuneen katseen.

– Mitä sää oot tehny silmilles! Ja mun mekko!

Ensimmäisen kerran elämässään äiti näki kuka olen, mutta ei ymmärtänyt näkemäänsä. Oli suuri helpotus, kun mutsi ei pitänyt tapausta mitenkään epäilyttävänä.”

Kun Jari lopulta 20-vuotiaana kertoi äidilleen olevansa homo, tämä järkyttyi.

– Äiti halusi lähettää minut hypnotisoijalle. Sanoi, että siellä parannun.

Jari ei mennyt. Tuli riita, joka sovittiin vasta vuoden päästä, kun äiti yllättäen tuli eräänä iltana kylään. Sen jälkeen Jari ja äiti olivat paremmissa väleissä kuin koskaan, aina äidin kuolemaan asti vuonna 2007.

Se siitä armeijaurasta

Jaria oli jo koulussa pikkupoikana kiusattu, haukuttu naismaiseksi, kivitetty. Salaisuus mekkoon pukeutumisesta alkoi paljastua laajemmin vasta armeijassa 1973.

– Olin pinko ja yritin saada natsoja enemmänkin. Haaveilin, että minusta olisi tullut ylikersantti, Jari kertoo.

Yhtenä kesäpäivänä Jari lähti viikonloppulomalla ystäviensä kanssa juhlimaan, mekoissa tietenkin.

Jari oli armeijassa neljä kuukautta. Vapautus myönnettiin pykälän 309C eli homouden perusteella.

– Myöhästyin käskynjaosta. Olin yrittänyt pestä meikkejäni pois, mutta silmissä oli vielä sinistä luomiväriä ja kimallettakin jäljellä.

Alikersantti kysyi, että missäs se Vihinen on ollut. Jari vastasi rehellisesti, että keskustassa. Alikersantti katsoi Jarin uunoturhapuromaista lookia hetken nauruaan pidätellen ja käski sitten kasvojenpesulle.

– Halleluja… hyvästi natsat, Jari mietti.

Jari oli armeijassa lopulta neljä kuukautta. Vapautus myönnettiin pykälän 309C eli homouden perusteella.

– Jälkeenpäin ajatellen monet armeijassa tiesivät kyllä, että olin homo. Tunsin oloni siellä ahdistavaksi.

1970-luvun lopussa Jari käveli kaduilla kaftaani päällä, mutta ammatti mekkoon pukeutumisesta tuli vasta myöhemmin. Samaan aikaan Suomessa alkoi ammattimaisen drag-viihteen historia. Teatteri­ohjaaja Reijo Paukku veti ryhmänsä kanssa koko illan show’ta, jossa imitoitiin muun muassa iskelmäartisti Lea Lavenia ja Shirley Basseytä.

Ensimmäiset show’t olivat homoklubin yleisölle, myöhemmin niitä esitettiin myös valtaväestölle. Suomalaiset olivat aivan huuli pyöreinä. Mitä ihmettä tämä on?

– 1970-luvulla drag show’ta tehtiin enemmän teatterin varjolla. Se antoi show’lle hyväksynnän: tämähän on vain teatteria, Jari sanoo omista havainnoistaan.

Vielä nykyäänkin show’n juju voi olla huumoria, poliittista kannanottoa, parodiaa tai sitä, että luodaan kiehtova ristiriita sukupuolirajojen välille.

– Show’ssa nauretaan itselle ja vähän muillekin, mutta ilman ilkeää pilkkaa.”Tiesittekö, että ennen meikkipohja oli niin paksu, että se piti levittää voiveitsellä?” Jari muistelee.

Madame Kanarialle

Maskeeraaja on juuri kiinnittänyt Jarin luomiin tekoripset, joilla voisi räpsyttää kumoon pienen puun. Drag-meikissä silmäluomet ovat tummat, kulmakarvat vahvat. Ilmeiden pitää erottua näytös­lavalta.

– Jotkut drag queenit maalaavat ne ihan päälaelle saakka, Jari huomauttaa, kun maskeeraaja piirtää kulmakarvan tarkkaa kaarta.

Jarin ura sai alkunsa tv:n edessä tanssiliikkeitä matkimalla. Myöhemmin Jari voitti taidoillaan ravintoloiden kilpailuja ja sai tanssityylinsä mukaan lempinimen Mato. Vauhtia ura sai, kun hän pääsi laulaja Anneli Sistosen taustatanssijaryhmään. Jari esiintyi muun muassa Tampereen työväen teatterissa ja teki keikkaa sekä tanssinopettajana, taustatanssijana että erilaisissa ryhmissä. Määrätietoisesti hän kehitti itseään esiintyjänä ja laulajana, hankki oppia Kirsikan Kukka -mallikoulun catwalkilta lähtien.

Oman drag-ryhmän Jari perusti 1990. Ryhmä sai nimekseen Le revue Après Rasage, ja Jari alter ego Madame Isadora näki päivänvalon. Jari kertoo kirjassa ryhmän perustamisesta:

”Kiersin ahkerasti kapakoissa katsomassa, miten miehet liikkuivat lavalla. Kun joku tanssi hyvin ja kykenin kuvittelemaan hänet meikattuna paljettimekossa, pyysin häntä mukaan uuteen drag show -ryhmään. Ei ollut tavatonta kuulla homonkaan suusta:

– Hyi hitto, miksi te perustatte tuollaisen ryhmän!

Oli vaikea saada ryhmää kasaan, sillä siihen liittyminen vaati rutkasti rohkeutta. En kuitenkaan luovuttanut, vaan painoin kohti tavoitettani kossun voimalla.”

Jari halusi panostaa show’ssaan käsikirjoitukseen, taitaviin esiintyjiin, näyttäviin asuihin, kampauksiin ja meikkeihin. Ylellistä ja hohdokasta sen olla piti!

Vaikka drag oli Suomessa jo tutumpaa, Jarille silti lyötiin monesti korvaan luuria, kun hän yritti myydä show’taan yrityksille.

–He kysyivät, mitä se drag tarkoittaa. Kerroin, että mies pukeutuu naiseksi ja vetää tietyt roolit. Hyi, he huusivat, emme me ole tuollaisesta kiinnostuneita. Imago kärsii.

Jarin ammatillisina huippuvuosina 1990-luvulla hänen ryhmänsä kiersi pitkin Suomea ja keikkaa riitti. Ryhmä esiintyi muun muassa hiihtokeskus Vuokatin Katinkullan avajaisissa 1991.

– Siihen aikaan moni drag antoi itselleen taiteilijanimen. Ei kukaan halunnut esiintyä omalla nimellään. Varmuuden vuoksi.

Vuonna 2000 Jarin ryhmä alkoi repeillä liitoksistaan, ja Jari siirtyi tekemään soolouraa. Hetken hän oli Kanarialla karaoke-emäntänä, sisäänheittäjänä ja baariemäntänä Madame Isadoran hahmossa.

– Koin olevani Kanarialla henkisenä pakolaisena, paossa suvaitsemattomuutta. Kanarialla minuun suhtauduttiin luontevasti naisen hahmossa, ja kaiken kukkuraksi sain naiseksi pukeutumisesta palkkaa, Jari kertoo kirjassa.

Turpaan tulee

Mies mekossa voi herättää huvitusta ja kiihotusta, mutta myös pelkoa ja vihaa. Joillakin drag queeneillä on ollut rankempaa kuin toisilla. Jarille on tullut tuoppia tullut niskaan ja huudettu, että painu homo vittuun.

1990-luku:

– Joku huusi keikalla, että heitä homo voltti. Sanoin, että volttia en ole vielä harjoitellut, mutta käykö kuperkeikka. Vedin sitten sen, Jari sanoo. Yleisö antoi valtavat aplodit.

1980-luku: Jari juhli ystäviensä kanssa mekko päällä helsinkiläisessä homo­ravintolassa.

– Ovimies sanoi, että nyt kukaan ei saa mennä ulos. Siellä odotti ihmisiä, jotka olisivat halunneet hakata meidät, koska olimme pukeutuneet mekkoon.

"Tein pahaa itselleni, koska kärsin siitä, että olin erilainen. Huomasin, ettei hyväksytä."

1970-luku: Jari oli juhlimassa tamperelaisessa heterobaarissa. Hän oli ainoa mies mekko päällä. Jari epäilee, että joku laittoi hänen lasiinsa tyrmäystippoja.

– Yhtäkkiä heräsin siihen, että minua potkittiin ravintolan pihalla siinä edessä. Kuulin vain, kun joku sanoi ’Nyt riittää’.

Kotona hän yritti itsemurhaa.

– Tein pahaa itselleni, koska kärsin siitä, että olin erilainen. Huomasin, ettei hyväksytä.

Poliisille hän ei tapahtuneesta koskaan kertonut.

Leipäjonoa ja dyykkausta

Drag queeniys ei lopulta nostanut Jaria täysiä saleja vetäväksi huipputähdeksi. Hän kertoo rakentaneensa show’taan velkarahalla ja luottaneensa, että saisi joskus maksettua velat pois. Sitten lama vei ison siivun töistä, ja Jari joutui vuonna 1995 velkakierteeseen, lopulta ulosottoon.

Leipä irtosi ravintoloiden ekstraajana ja Isadora-keikoilta. Viime vuosina Jarin drag show on kiertänyt vanhainkodeissa, syntymäpäivillä ja ylioppilastaloilla.

Nykyään Jari elää toimeentulotuella. Ruuan hän hakee Hurstin leipäjonosta ja roskiksista. Verottomia lisätuloja hän saa tekemällä jouluisin pukkikeikkaa.

– Olen asunut köyhyydessä, ja ruuasta on ollut puutetta. Siksi olen aina dyykannut.

Köyhyys oli Jarille tuttua jo lapsena. Äiti antoi Jarin mummon kasvatettavaksi, sillä hänen itsensä piti tehdä neljää työtä selvitäkseen. Pahasuisen mummon kanssa eläminen oli Jarin mukaan tiukkaa, ja 11-vuotiaana Jari karkasi äitinsä mukaan.

Silloin Jari oli jo aloittanut päihteidenkäytön imppaamalla. Sekavimpina aikuisvuosinaan hän käytti niin alkoholia kuin huumeitakin. Joskus se on liittynyt drag queeninä olemiseen, joskus baarimikkona työskentelyyn, joskus ihan vain elämään. Syytä ei ole yhtä, se on ollut kokonaisuus, Jari sanoo.

– Nyt olen päässyt eroon huumeista. Vaikka sanotaan, että nisti on aina nisti ja alkoholisti aina alkoholisti. Mutta nykyään hallinnoin kumpaakin ongelmaa.

Ystävät ympärillä ovat aina tukeneet.

– Ei ole ollut pitkää parisuhdetta aikoihin, enemmänkin pari päivässä, hän vitsailee, mutta vakavoituu nopeasti.

– Ennen pystyin päättämään, mutten pysymään päätöksissäni. Nyt on paremmin. Olen selviytynyt ja siitä kiitollinen yläkerralle. Katkeruus on tuhoava voima, jota en halua.

Sieltä se alkaa, uusi aika

Alkuvuodesta uutisoitiin 14-vuotiaasta Vertti Vesalasta, joka osaa maskeerata itsensä täsmälleen Katri Helenan näköiseksi. Vertti sanoi haastatteluissa, että jonain päivänä haluaa olla Suomen paras drag queen.

– Minä kannustan häntä! Mielettömän lahjakas kundi, joka tekee upeita maskeja. Lyön täältä tahtia: bravo!

Jari oli 14-vuotias vuonna 1967. Silloin hän meikkasi salaa äidin luomiväreillä. Pihalle lähteminen sen näköisenä ei olisi tullut kuuloonkaan.

– Mutta jos pelkää liikaa, ei voi elää. Kohtalo määrää, jos jotain tapahtuu. Toivottavasti taistelustani on ollut hyötyä niin, että tämän päivän nuorilla voisi olla helpompi olla oma itsensä.

Meikki on valmis, ja Jaria alkaa laulattaa. Jalat työntyvät koon 43 kenkiin, korot nostavat peruukinlaen lähes kahteen metriin. Ryhti on suoristunut, ja kädet huitovat laajalla kaarella.

Sitten tuoli kääntyy nopeasti ympäri. Madame Isadora se sieltä katsoo syvälle silmiin ja kajauttaa:

– Show must go on!

Juttua varten haastateltiin myös tietokirjailija ja tutkija Tiia Forsströmiä, joka on kirjoittanut teoksen Sinivalkoisissa höyhenissä – suomalainen drag.

Jari Vihinen

Syntynyt 17.4.1953 Tampereella, asuu nykyään Helsingissä.

Muun muassa tanssinut Anneli Sistosen show’ssa 1980-luvulla ja vetänyt drag-ryhmä Après Rasagea 1990–2000. Näytellyt ja laulanut myös Tampereen työväen teatterissa.

Kertoo tuoreessa Tarja Surakan kirjassa Kallion Kuningattaret, millaista on ollut elää drag queeninä viidellä vuosikymmenellä.