Kun drag queen Jari Vihinen aloitti uransa, hän kohtasi vihaa ja ennakkoluuloja. Nyt drag show't ovat kesäjuhlien hauskaa viihdettä. – Jos pelkää liikaa, ei voi elää, Jari sanoo.

Pirrrrrrrrrrrrrr!

Lähes kaksimetrinen mies rimputtaa peruukkiliike H. Kuokkasen ovikelloa Helsingin keskustassa, Kansallisteatterin kupeessa. Ovi avautuu, ja Jari Vihinen astuu paratiisiinsa.

– Päivää että pätkähti!

H. Kuokkasen eteisestä avautuu näkymä kuin kirjavaan rinnakkaistodellisuuteen. Seiniä kiertävät kymmenet peruukit, ja pöydillä odottaa irtoripsiä, joista työntyy vaaleanpunaisia höyheniä. Täältä Jari on hakenut tukan päähänsä jo parikymmentä vuotta.

Kädet huitovat ympäriinsä, kun Jari vahvalla tenoriäänellään puhuu meikkipohjasta, peruukkimalleista ja huulipunista. Hän kättelee maskeeraajan ja istuu tuoliin. Vielä nyt peilistä katsoo tavallinen 62-vuotias suomalaismies. Silmät ovat lempeät ja naama karvaton.

– Ajoin kaikki karvat kuokalla pois. Ja työnnä ne silmäpussit sisään! Jari ehdottaa.

Tässä tuolissa Jarista alkaa kuoriutua Madame Isadora. Drag -alter egon synty alkaa meikkipohjasta ja kestää tunteja.

Koko kansan suosioon

Jari on pitkän linjan drag queen, joka on esiintynyt showlavoilla ja kapakoissa neljällä eri vuosikymmenellä. Hän on ollut mukana, kun Suomen drag queenit raivasivat tiensä homoklubien pieniltä lavoilta koko kansan viihdyttäjiksi.

Kun Jari aloitti, vain harva tiesi, mitä drag queenit ovat. Naisiksi pukeutuvat miehet, blingbling, överit meikit ja maneerit sekä näyttävät show’t herättivät hämmennystä ja haiskahtivat syntiselle alamaailmalle, jollekin kielletylle ja paheelliselle. Nyt yritykset voivat hyvin ostaa kesäjuhliinsa drag-show’n, ja nimet Osku Heiskanen, Jarkko Valtee ja Mega-Paula ovat kaikille tuttuja.

Vaikka dragin tekeminen on nykyään helpompaa, Jarilla on ollut hiljaista.

– Tuntuu oudolta olla pitkästä aikaa maskissa. Kyllä sitä tulee aina niin madamemainen olo, kun saa meikit naamaan!

Siihen, että Madame Isadora näyttäytyy juuri nyt, on hyvä syy. Jari aikoo harjoitella esiintyäkseen kirjanjulkaisujuhlissa. Kirja kertoo hänestä itsestään.

Tällä viikolla julkaistavassa Tarja Surakan teoksessa Kallion kuningattaret hän kertoo, millaista oli elää drag queeninä ja homoseksuaalina Suomessa menneinä vuosikymmeninä. Maassa, jossa homoseksuaalisuus oli vielä rikos vuonna 1971 ja sairaus vuonna 1981.

Teini-iässä mekkoon

Toisin kuin monet drag queenit, Jari on myös homo ja transvestiitti. Hän pukeutui mekkoon eli omien sanojensa mukaan mekkoili jo varhaisessa teini-iässä. Jari kertoo ensikerrastaan Kallion kuningattaret -kirjassa:

”Kerran kun mutsi lähti tansseihin, pukeuduin hänen mekkoonsa. Otin mutsin meikkipakista maskarakotelon ja avasin sen hitaasti. Sylkäisin mustaan maskaralaattaan ja matkin mutsin tapaa hieroa ripsiharjaa maskaran ja syljen sekoituksessa. Harjasin huolellisesti maskaraa ripsiini. Välillä tarkastin peilistä, kuinka ripset saivat pituutta. Harjasin ja harjasin, kunnes kuulin avaimen kääntyvän ulko-oven lukossa.

2045167

– Luoja, mutsi tulee kotiin jo nyt, tajusin hätääntyneenä ja yritin hinkata maskarat pois silmistäni.

Maskara levisi kasvoilleni. Pandakarhun silmäni kohtasivat peilin kautta mutsin huvittuneen katseen.

– Mitä sää oot tehny silmilles! Ja mun mekko!

Ensimmäisen kerran elämässään äiti näki kuka olen, mutta ei ymmärtänyt näkemäänsä. Oli suuri helpotus, kun mutsi ei pitänyt tapausta mitenkään epäilyttävänä.”

Kun Jari lopulta 20-vuotiaana kertoi äidilleen olevansa homo, tämä järkyttyi.

– Äiti halusi lähettää minut hypnotisoijalle. Sanoi, että siellä parannun.

Jari ei mennyt. Tuli riita, joka sovittiin vasta vuoden päästä, kun äiti yllättäen tuli eräänä iltana kylään. Sen jälkeen Jari ja äiti olivat paremmissa väleissä kuin koskaan, aina äidin kuolemaan asti vuonna 2007.

Se siitä armeijaurasta

Jaria oli jo koulussa pikkupoikana kiusattu, haukuttu naismaiseksi, kivitetty. Salaisuus mekkoon pukeutumisesta alkoi paljastua laajemmin vasta armeijassa 1973.

– Olin pinko ja yritin saada natsoja enemmänkin. Haaveilin, että minusta olisi tullut ylikersantti, Jari kertoo.

Yhtenä kesäpäivänä Jari lähti viikonloppulomalla ystäviensä kanssa juhlimaan, mekoissa tietenkin.

Jari oli armeijassa neljä kuukautta. Vapautus myönnettiin pykälän 309C eli homouden perusteella.

– Myöhästyin käskynjaosta. Olin yrittänyt pestä meikkejäni pois, mutta silmissä oli vielä sinistä luomiväriä ja kimallettakin jäljellä.

Alikersantti kysyi, että missäs se Vihinen on ollut. Jari vastasi rehellisesti, että keskustassa. Alikersantti katsoi Jarin uunoturhapuromaista lookia hetken nauruaan pidätellen ja käski sitten kasvojenpesulle.

– Halleluja… hyvästi natsat, Jari mietti.

Jari oli armeijassa lopulta neljä kuukautta. Vapautus myönnettiin pykälän 309C eli homouden perusteella.

– Jälkeenpäin ajatellen monet armeijassa tiesivät kyllä, että olin homo. Tunsin oloni siellä ahdistavaksi.

1970-luvun lopussa Jari käveli kaduilla kaftaani päällä, mutta ammatti mekkoon pukeutumisesta tuli vasta myöhemmin. Samaan aikaan Suomessa alkoi ammattimaisen drag-viihteen historia. Teatteri­ohjaaja Reijo Paukku veti ryhmänsä kanssa koko illan show’ta, jossa imitoitiin muun muassa iskelmäartisti Lea Lavenia ja Shirley Basseytä.

Ensimmäiset show’t olivat homoklubin yleisölle, myöhemmin niitä esitettiin myös valtaväestölle. Suomalaiset olivat aivan huuli pyöreinä. Mitä ihmettä tämä on?

– 1970-luvulla drag show’ta tehtiin enemmän teatterin varjolla. Se antoi show’lle hyväksynnän: tämähän on vain teatteria, Jari sanoo omista havainnoistaan.

Vielä nykyäänkin show’n juju voi olla huumoria, poliittista kannanottoa, parodiaa tai sitä, että luodaan kiehtova ristiriita sukupuolirajojen välille.

– Show’ssa nauretaan itselle ja vähän muillekin, mutta ilman ilkeää pilkkaa.”Tiesittekö, että ennen meikkipohja oli niin paksu, että se piti levittää voiveitsellä?” Jari muistelee.

Madame Kanarialle

Maskeeraaja on juuri kiinnittänyt Jarin luomiin tekoripset, joilla voisi räpsyttää kumoon pienen puun. Drag-meikissä silmäluomet ovat tummat, kulmakarvat vahvat. Ilmeiden pitää erottua näytös­lavalta.

– Jotkut drag queenit maalaavat ne ihan päälaelle saakka, Jari huomauttaa, kun maskeeraaja piirtää kulmakarvan tarkkaa kaarta.

Jarin ura sai alkunsa tv:n edessä tanssiliikkeitä matkimalla. Myöhemmin Jari voitti taidoillaan ravintoloiden kilpailuja ja sai tanssityylinsä mukaan lempinimen Mato. Vauhtia ura sai, kun hän pääsi laulaja Anneli Sistosen taustatanssijaryhmään. Jari esiintyi muun muassa Tampereen työväen teatterissa ja teki keikkaa sekä tanssinopettajana, taustatanssijana että erilaisissa ryhmissä. Määrätietoisesti hän kehitti itseään esiintyjänä ja laulajana, hankki oppia Kirsikan Kukka -mallikoulun catwalkilta lähtien.

Oman drag-ryhmän Jari perusti 1990. Ryhmä sai nimekseen Le revue Après Rasage, ja Jari alter ego Madame Isadora näki päivänvalon. Jari kertoo kirjassa ryhmän perustamisesta:

”Kiersin ahkerasti kapakoissa katsomassa, miten miehet liikkuivat lavalla. Kun joku tanssi hyvin ja kykenin kuvittelemaan hänet meikattuna paljettimekossa, pyysin häntä mukaan uuteen drag show -ryhmään. Ei ollut tavatonta kuulla homonkaan suusta:

– Hyi hitto, miksi te perustatte tuollaisen ryhmän!

Oli vaikea saada ryhmää kasaan, sillä siihen liittyminen vaati rutkasti rohkeutta. En kuitenkaan luovuttanut, vaan painoin kohti tavoitettani kossun voimalla.”

Jari halusi panostaa show’ssaan käsikirjoitukseen, taitaviin esiintyjiin, näyttäviin asuihin, kampauksiin ja meikkeihin. Ylellistä ja hohdokasta sen olla piti!

Vaikka drag oli Suomessa jo tutumpaa, Jarille silti lyötiin monesti korvaan luuria, kun hän yritti myydä show’taan yrityksille.

–He kysyivät, mitä se drag tarkoittaa. Kerroin, että mies pukeutuu naiseksi ja vetää tietyt roolit. Hyi, he huusivat, emme me ole tuollaisesta kiinnostuneita. Imago kärsii.

Jarin ammatillisina huippuvuosina 1990-luvulla hänen ryhmänsä kiersi pitkin Suomea ja keikkaa riitti. Ryhmä esiintyi muun muassa hiihtokeskus Vuokatin Katinkullan avajaisissa 1991.

– Siihen aikaan moni drag antoi itselleen taiteilijanimen. Ei kukaan halunnut esiintyä omalla nimellään. Varmuuden vuoksi.

Vuonna 2000 Jarin ryhmä alkoi repeillä liitoksistaan, ja Jari siirtyi tekemään soolouraa. Hetken hän oli Kanarialla karaoke-emäntänä, sisäänheittäjänä ja baariemäntänä Madame Isadoran hahmossa.

– Koin olevani Kanarialla henkisenä pakolaisena, paossa suvaitsemattomuutta. Kanarialla minuun suhtauduttiin luontevasti naisen hahmossa, ja kaiken kukkuraksi sain naiseksi pukeutumisesta palkkaa, Jari kertoo kirjassa.

Turpaan tulee

Mies mekossa voi herättää huvitusta ja kiihotusta, mutta myös pelkoa ja vihaa. Joillakin drag queeneillä on ollut rankempaa kuin toisilla. Jarille on tullut tuoppia tullut niskaan ja huudettu, että painu homo vittuun.

1990-luku:

– Joku huusi keikalla, että heitä homo voltti. Sanoin, että volttia en ole vielä harjoitellut, mutta käykö kuperkeikka. Vedin sitten sen, Jari sanoo. Yleisö antoi valtavat aplodit.

1980-luku: Jari juhli ystäviensä kanssa mekko päällä helsinkiläisessä homo­ravintolassa.

– Ovimies sanoi, että nyt kukaan ei saa mennä ulos. Siellä odotti ihmisiä, jotka olisivat halunneet hakata meidät, koska olimme pukeutuneet mekkoon.

"Tein pahaa itselleni, koska kärsin siitä, että olin erilainen. Huomasin, ettei hyväksytä."

1970-luku: Jari oli juhlimassa tamperelaisessa heterobaarissa. Hän oli ainoa mies mekko päällä. Jari epäilee, että joku laittoi hänen lasiinsa tyrmäystippoja.

– Yhtäkkiä heräsin siihen, että minua potkittiin ravintolan pihalla siinä edessä. Kuulin vain, kun joku sanoi ’Nyt riittää’.

Kotona hän yritti itsemurhaa.

– Tein pahaa itselleni, koska kärsin siitä, että olin erilainen. Huomasin, ettei hyväksytä.

Poliisille hän ei tapahtuneesta koskaan kertonut.

Leipäjonoa ja dyykkausta

Drag queeniys ei lopulta nostanut Jaria täysiä saleja vetäväksi huipputähdeksi. Hän kertoo rakentaneensa show’taan velkarahalla ja luottaneensa, että saisi joskus maksettua velat pois. Sitten lama vei ison siivun töistä, ja Jari joutui vuonna 1995 velkakierteeseen, lopulta ulosottoon.

Leipä irtosi ravintoloiden ekstraajana ja Isadora-keikoilta. Viime vuosina Jarin drag show on kiertänyt vanhainkodeissa, syntymäpäivillä ja ylioppilastaloilla.

Nykyään Jari elää toimeentulotuella. Ruuan hän hakee Hurstin leipäjonosta ja roskiksista. Verottomia lisätuloja hän saa tekemällä jouluisin pukkikeikkaa.

– Olen asunut köyhyydessä, ja ruuasta on ollut puutetta. Siksi olen aina dyykannut.

Köyhyys oli Jarille tuttua jo lapsena. Äiti antoi Jarin mummon kasvatettavaksi, sillä hänen itsensä piti tehdä neljää työtä selvitäkseen. Pahasuisen mummon kanssa eläminen oli Jarin mukaan tiukkaa, ja 11-vuotiaana Jari karkasi äitinsä mukaan.

Silloin Jari oli jo aloittanut päihteidenkäytön imppaamalla. Sekavimpina aikuisvuosinaan hän käytti niin alkoholia kuin huumeitakin. Joskus se on liittynyt drag queeninä olemiseen, joskus baarimikkona työskentelyyn, joskus ihan vain elämään. Syytä ei ole yhtä, se on ollut kokonaisuus, Jari sanoo.

– Nyt olen päässyt eroon huumeista. Vaikka sanotaan, että nisti on aina nisti ja alkoholisti aina alkoholisti. Mutta nykyään hallinnoin kumpaakin ongelmaa.

Ystävät ympärillä ovat aina tukeneet.

– Ei ole ollut pitkää parisuhdetta aikoihin, enemmänkin pari päivässä, hän vitsailee, mutta vakavoituu nopeasti.

– Ennen pystyin päättämään, mutten pysymään päätöksissäni. Nyt on paremmin. Olen selviytynyt ja siitä kiitollinen yläkerralle. Katkeruus on tuhoava voima, jota en halua.

Sieltä se alkaa, uusi aika

Alkuvuodesta uutisoitiin 14-vuotiaasta Vertti Vesalasta, joka osaa maskeerata itsensä täsmälleen Katri Helenan näköiseksi. Vertti sanoi haastatteluissa, että jonain päivänä haluaa olla Suomen paras drag queen.

– Minä kannustan häntä! Mielettömän lahjakas kundi, joka tekee upeita maskeja. Lyön täältä tahtia: bravo!

Jari oli 14-vuotias vuonna 1967. Silloin hän meikkasi salaa äidin luomiväreillä. Pihalle lähteminen sen näköisenä ei olisi tullut kuuloonkaan.

– Mutta jos pelkää liikaa, ei voi elää. Kohtalo määrää, jos jotain tapahtuu. Toivottavasti taistelustani on ollut hyötyä niin, että tämän päivän nuorilla voisi olla helpompi olla oma itsensä.

Meikki on valmis, ja Jaria alkaa laulattaa. Jalat työntyvät koon 43 kenkiin, korot nostavat peruukinlaen lähes kahteen metriin. Ryhti on suoristunut, ja kädet huitovat laajalla kaarella.

Sitten tuoli kääntyy nopeasti ympäri. Madame Isadora se sieltä katsoo syvälle silmiin ja kajauttaa:

– Show must go on!

Juttua varten haastateltiin myös tietokirjailija ja tutkija Tiia Forsströmiä, joka on kirjoittanut teoksen Sinivalkoisissa höyhenissä – suomalainen drag.

Jari Vihinen

Syntynyt 17.4.1953 Tampereella, asuu nykyään Helsingissä.

Muun muassa tanssinut Anneli Sistosen show’ssa 1980-luvulla ja vetänyt drag-ryhmä Après Rasagea 1990–2000. Näytellyt ja laulanut myös Tampereen työväen teatterissa.

Kertoo tuoreessa Tarja Surakan kirjassa Kallion Kuningattaret, millaista on ollut elää drag queeninä viidellä vuosikymmenellä.

Tiina Arlin sai laittomat potkut, haastoi työnantajansa oikeuteen, voitti käräjät ja ajautui pitkäaikaistyöttömyyteen. – Miksi minulta vietiin kaikki, vaikka tein työni hyvin? hän kysyy nyt.

Tässä päivässä ei ole mitään juhlimisen arvoista.

Ajatus risteilee Tiina Arlinin, 53, päässä, kun hän hörppii keittiönpöydän ääressä kahvia kotonaan 15. toukokuuta Vantaan Myyrmäessä.

Vaikka ulkona sää on juhlittavan upea eikä kiire paina, Tiinan mieli on apea. Hänen ajatuksensa ovat siinä, mitä tapahtui päivälleen neljä vuotta sitten.

15. toukokuuta 2014 Tiina istui Helsingin käräjäoikeuden istuntosalissa työsuhderiidan takia. Vastassaan hänellä oli entinen työnantajansa Suomen valtio, eduskunnan kanslia.

Vuonna 2012 Tiina oli saanut potkut esimiehensä, kansanedustaja Reijo Hongiston avustajan paikalta vain kaksi päivää ennen kuin hänen määräaikainen työsuhteensa olisi päättynyt. Määräaikaista työsuhdetta ei voi purkaa laillisesti ilman erittäin painavaa syytä.

– Lopputili tuli aivan puskista, niin yllättäen kuin vain mahdollista. En ollut saanut mitään varoituksia, Tiina kertoo.

Alun perin Tiinan työsuhteen piti kestää Hongiston kauden loppuun saakka. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan pyynnöstä Tiinalle kirjoitettiin lyhyempi sopimus. Suullisesti Tiina ja hänen esimiehensä kuitenkin sopivat, että Tiinan pesti kesää vaalikauden loppuun saakka.

Tiina otti yhteyttä liittoonsa heti, kun sai tietää, ettei työsuhdetta jatketa. Liiton avustuksella hän yritti neuvotella asiasta työnantajansa kanssa. Keskustelut eivät johtaneet mihinkään. Tiina haastoi työnantajansa oikeuteen.

”Ainoa rehellinen syy potkuille oli se, että minulla oli suhde pomoni kanssa.”

– Siitä alkoi täysi helvetti. Esimieheni alkoi mustamaalata mainettani, Tiina kertoo.

Oikeudenkäyntiä Tiina joutui odottamana melkein kaksi vuotta. Kun istuntopäivä vihdoin koitti, Tiinan entinen esimies väitti todistajana monia asioita.

Hän väitti, että Tiina olisi jättänyt tulematta töihin, koska oli ollut edellisenä iltana juopottelemassa. Esimies väitti, ettei Tiina osannut kirjoittaa ja että hän kieltäytyi työtehtävästä. Vain vähän aikaa sitten Tiinan ja Hongiston välit olivat Tiinan mukaan olleet aivan toiset.

– Kaikki syytteet tulivat puun takaa eivätkä pitäneet paikkaansa. Ainoa rehellinen syy potkuille oli se, että minulla oli suhde pomoni kanssa. Hän on perheellinen mies ja halusi minusta eroon, kun hänen omatuntonsa alkoi kolkuttaa, Tiina kertoo.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Tiina irtisanottiin vuonna 2012. Kuva: Tiinan kotialbumi
Tiina irtisanottiin vuonna 2012. Kuva: Tiinan kotialbumi

Oikeus tuli, terveys meni

Elokuussa 2014 myös Helsingin käräjäoikeus asettui Tiinan puolelle. Hän voitti käräjät.

Käräjäoikeuden mukaan Tiinan irtisanomiselleen tai ylipäätään vaalikautta lyhyemmälle määräaikaiselle työsuhteelle ei löytynyt laillista perustetta. Työnantaja ei pystynyt todistamaan yhtäkään irtisanomisen syyksi esitettyä väitettä todeksi. Erityisen loukkaavana oikeus piti sitä, että Tiina irtisanottiin vain kaksi päivää ennen määräaikaisen työsuhteen päättymistä.

Myös Tiinan ja Hongiston suhdetta puitiin istuntosalissa. Reijo Hongisto on kiistänyt jyrkästi suhteensa Tiinaan. Käräjäoikeuden papereissa kuitenkin lukee, että tutkintamateriaalien perusteella ”heidän välillään on ollut läheisempi suhde kuin pelkkä työtoveruus. Kuinka pitkälle suhde on edennyt jää arvoitukseksi, eikä sillä ole tämän jutun ratkaisun kannalta merkitystä.”

Samoissa papereissa lukee, ettei henkilökohtaisen suhteen viileneminen ole peruste työsuhteen päättymiselle.

”Olin työtön, masentunut ja aivan loppu.”

Voiton jälkeen Tiinan tunteet risteilivät. Toisaalta hän tunsi iloa siitä, että oikeus tapahtui.

– Koskaan aiemmin avustaja ei ole vienyt työsuhderiitaa käräjille, minä löysin siihen ensimmäisenä rohkeuden. Lähdin käräjille siksi, että halusin avustajille paremmat oikeudet. En ollut ainoa, jolle kirjoitettiin suotta vaalikautta lyhempi sopimus, Tiina kertoo.

– Olin tyytyväinen, että tulevaisuudessa avustajilla olisi ennakkotapaukseni jälkeen parempi irtisanomissuoja. Muut avustajat eivät voi saada samanlaisia mielivaltaisia potkuja.

Samaan aikaan Tiina kuitenkin ajatteli, että hänen elämänsä oli aivan pilalla.

– Olin työtön, masentunut ja väsynyt. Myös ihmissuhteeni pomoni kanssa oli tietenkin ohi. Mietin, mitä ihmettä seuraavaksi tapahtuu.

Pakko pysyä kasassa

Heti irtisanomisensa jälkeen vuonna 2012 Tiina alkoi hakea uutta työtä. Samaan aikaan tapaus nousi isosti uutisotsikoihin.

– Lähetin työhakemuksia, lähetin ja lähetin, Tiina kertoo.

Tiina haki toimistotöitä, joista hänellä on vuosien kokemus. Potkujensa jälkeen hän on päässyt yhteen haastatteluun.

– Karsiuduin heti kättelyssä. Yksi syy ikäni lisäksi on varmaankin se, että moni työnantaja googlaa hakijat. Minun kohdallani Googlessa törmää usein ex-pomoni esittämiin perättömiin väitteisiin.

”Ajattelin, että on pysyttävä hengissä siksi, että oikeus tapahtuu.”

Vaikka Tiina yritti pysyä sinnikkäänä, oikeudenkäynti ajoi hänet loppuun. Yöt menivät valvoessa ja päivät kuluivat miettien, mitä seuraavaksi tapahtuu.

– Minulla oli usein huono ja ahdistunut olo. Sain paniikkikohtauksia. Mutta halusin saada oikeudenkäynnin hoidettua. Ajattelin, että on pysyttävä reippaana ja hengissä siksi, että oikeus tapahtuu.

Kun oikeus lopulta tapahtui, Tiinan vointi romahti.

– Kun kaikki oli ohi, minusta tuntui siltä, kuin ilmapallosta olisi vedetty ilmat ulos. Kaikki oli mennyt, ja iski masennus.

Käteen pelkkää tyhjää

Tällä hetkellä Tiina on määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia. Hän on aiemmin päässyt käymään terapiassa, mutta hoitojakso jäi liian lyhyeksi.

– Terapiassa minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua, että pääsen eteenpäin. Kun hoito loppui kesken, olin taas tyhjän päällä. Minulla on edelleen paljon unihäiriöitä. Ne vievät voimat. Heräilen jatkuvasti ja valvon miettien.

”Tein sen virheen, että lähdin suhteeseen varatun miehen kanssa. Siitä olen saanut kärsiä nahoissani.”

Työsuhderiidan voittamisen jälkeen Tiinalle määrättiin korvaukseksi yhdeksän kuukauden palkat, irtisanomisajan palkka ja lomakorvaus irtisanomisajalta. Kuukausipalkka Tiinalla oli 2315 euroa. Suomen valtio määrättiin maksamaan myös oikeudenkäyntikulut, mutta ne menivät suoraan liittoon.

Könttäsummana yhdeksän kuukauden palkka voi kuulostaa suurelta, mutta todellisuus on toinen.

– Koska korvaukset maksettiin palkkoina, niistä maksettiin ansiotuloverot. Työttömyysvakuutusrahasto otti korvauksesta noin puolet, ja työttömyyskassa peri summasta takaisin maksettuja työttömyyspäivärahoja. Kun siihen päälle laskee sen, etten työllisty, voisi sanoa, etten voittanut rahallisesti mitään, Tiina kertoo.

Tiinan entinen esimies on yhä töissä kansanedustajana. Se tuntuu Tiinasta epäreilulta.

– Miksi minulta vietiin kaikki, vaikka tein työni hyvin? Samaan aikaan minulle laittomat potkut antanut ihminen istuu eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa.

Ainoa iso virhe, jonka Tiina menneisyydessään näkee, on se, että hänen välinsä esimieheen muuttuivat niin läheisiksi. 

– Minulla olisi pitänyt hälytyskellot soida sen suhteen, mutta en osannut kuunnella järjen ääntä. Luotin sinisilmäisenä väärään ihmiseen. Siitä virheestä olen saanut kärsiä nahoissani moninkertaisesti.

Lopussa on vain toivo

Mitä jos?

Ajatus nousee satunnaisesti Tiinan mieleen. Millaista elämää hän eläisi nyt, jos olisi päättänyt, ettei haastakaan työnantajaansa oikeuteen?

– Minun on vaikeaa päästä elämässä eteenpäin. Edelleen monesti alkaa itkettää, kun vain mietin koko tilannettani. Olen lapseton tahattomasti, mutta aina olen miettinyt, että työ ja ura voisivat olla lapsiani. Minulla on sellainen olo, ettei minulla ole mitään, kun ei ole perhettä tai työtä.

Omasta voinnista huolimatta Tiina on silti varma, että kävisi läpi saman uudestaan.

– Se, että rikotaan lakia, on valtavassa ristiriidassa oikeudentajuni kanssa. En olisi voinut päästää työnantajaani kuin koiraa veräjästä. Irtisanominen oli niin törkeä.

”Edelleen toivon, että saan kunnon sellaiseksi, että pääsen tekemään jotain hyödyllistä.”

Ja kyllä Tiinan elämästä hyvääkin löytyy. On iäkkäät vanhemmat, jotka tarvitsevat apua ja jaksavat tukea. On Vantaan lähimetsät, joihin sukeltaessa ja linnunlaulua kuunnellessa tuntuu hetken ajan siltä, että kaikki on hyvin. Lisäksi aina on pientä toivoa.

– Edelleen toivon, että vielä joskus saan vointini sellaiseksi, että pääsen tekemään jotain hyödyllistä. Haluaisin päästä vielä joskus töihin.

Mieluiten Tiina haluaisi kansanedustajaksi. Eduskunnassa hän haluaisi päästä vaikuttamaan esimerkiksi työttömien tilanteeseen kokemusasiantuntijana. Hallituksen työttömiin kohdistuva politiikka ja erityisesti aktiivimalli saavat Tiinan tulistumaan.

Nykyisille päättäjille hänellä on tiukkoja terveisiä:

– Terveisiä sieltä, minne aurinko ei paista, koska sieltä tämä politiikka on. Miksi ihmeessä leikataan heiltä, joilla ei ole yhtään mitään? Miksi heitä kyykytetään, joilta on jo viety kaikki? Se on niin kohtuutonta, epäinhimillistä ja epäoikeudenmukaista kuin vain voi olla.

Juttua muokattu 20.5. klo 23.39.

Kolmisen vuotta sitten naimisiin mennyt Laura Lepistö haluaa jossain vaiheessa lapsia, mutta keskittyy juuri nyt uran luomiseen.

Yksinluistelussa Suomen kaikkien aikojen menestynein taitoluistelija Laura Lepistö, 30, vetää nykyisin kahden yhtiökumppaninsa kanssa puolitoista vuotta sitten perustettua Snou Creative -markkinointitoimistoa.

– Teemme töitä urheilun parissa toimivien brändien ja urheilua sponsoroivien yritysten kanssa. Tuotamme sisältöä, teemme sponsoroinnin erilaisia toteutuksia ja manageroimme muutamaa urheilijaa. Suunnittelen, konseptoin, myyn ja teen uusasiakkuushankintaa. Teen kaikkea muuta, paitsi kuvaan kameran varressa, Laura kertoo.

”En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä.”

– Etsin kauppakorkeakoulun jälkeen pitkään omaa tapaa tehdä töitä. Nyt yrittämisestä on tullut uusi intohimo luistelu-uran jälkeen.

Vaikka Laura on lopettanut kilpauran, hän on edelleen aktiivinen luistelun parissa. Hän istuu esimerkiksi Taitoluisteluliiton hallituksessa, pitää luisteluleirejä ja kommentoi luistelukilpailuja Ylellä.

– En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä, hän kertoo.

– Tykkään edelleen esiintyä. Siksi haluan pitää oman uran yrityksen pyörittämisen rinnalla. Olin esimerkiksi puolitoista vuotta sitten Uuden iloisen teatterin revyyssä esiintymässä, mikä oli hauskaa. Olen keskittynyt urheilubisnekseen, mutta on kiva tehdä välillä pieniä syrjähyppyjä.

Huonot läpät yhdistää

Laura kertoo, että myös yksityiselämään kuuluu hyvää. Hän meni vajaat kolme vuotta sitten naimisiin miesystävänsä Tommi Huovisen kanssa, jonka hän tapasi yli kymmenen vuotta sitten lukiossa.

– Häät olivat kivat bileet, mutta mikään ei hirveästi muuttunut, koska olimme olleet yhdessä jo niin pitkään, Laura kertoo.

– Nautimme arjesta. Meillä on hauskaa keskenämme. Molemmilla on yhtä huonot läpät. Parisuhteessamme toisen huomioiminen on helppoa, koska tunnemme toisemme niin hyvin.

”Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta.”

Laura haaveilee lapsista, mutta niiden aika ei ole vielä.

– Nyt olemme olleet uraorientoituneita ja nauttineet elämänvaiheesta, kun koulut on juuri käyty, Laura sanoo Sportyfeel Helsinki City Run ja Helsinki City Marathonin VIP-tilaisuudessa.

– Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta. Toivottavasti niitä jossain vaiheessa kuitenkin siunaantuisi. Pari lasta riittäisi.

Luistelu-uralta tarttui mukaan myös monta ystävää. Laura pitää yhteyttä moneen nuoruuden luisteluseuralaiseen ja kilpakumppaniin.

– Olin Kiira Korven häissä kuukausi takaperin. Hän asuu Nykissä, joten emme näe enää kovin usein. Meitä yritetiin aina asetella vastakkain, mutta me vain pyörittelimme sellaiselle silmiä, Laura nauraa.