Chisu on tämän hetken menestynein artisti. – Välillä tuntuu kuin olisin jatkuvasti skannattavana.

Kuva Jouni Harala

Laulaja Chisu, 30, on nyt pitelemättömissä fiiliksissä kiireisen keikkakesän kynnyksellä. Chisu uskoo, että ahkera keikkailu on pitänyt myös hänen levynsä pinnalla – albumi Kun valaistun se vain soida junnaa vielä kahdeksan kuukautta julkaisunsa jälkeen.

Mutta kesän jälkeen esiintymisputkelle tulee loppu, kun pilvitukkainen suosikki jää tauolle musiikin tekemisestä. Tuleva tyhjyys kiehtoo ja jännittää. Chisu haaveilee vapaudesta mutta miettii samalla, ahdistuuko hän tekemättömyydestä, miten kantti kestää ilman esiintymisiä ja unohdetaanko hänet. Chisusta jännittävintä on nähdä, mitä itselle ja mielelle tapahtuu, kun hän irrottautuu vuosia jatkuneesta pyörityksestä.

Hieno nainen ei meikkaa julkisesti

"Oikea nimeni on Christel, mutta vanhin veljeni on kutsunut minua Chisuksi niin kauan kuin muistan. Ensin lempinimi levisi kaveripiirin käyttöön, sitten isänikin alkoi kutsua minua siksi. Äidille olen kuitenkin aina ollut Christel.

Äitini on 62-vuotias ja ikäpolvensa naisten tapaan leidi. Tietynlainen käyttäytymisoppi on juurtunut heihin syvälle. Äidiltä olen oppinut esimerkiksi, ettei hieno nainen meikkaa julkisesti. En kehtaisi hieroa huulipunapuikolla keskellä kahvilaa.

En ehkä kutsuisi äitiäni esikuvaksi mutta arvostan ja kunnioitan häntä suuresti. Hän on myös läheinen ystäväni. Juttelemme ainakin kerran viikossa.

Äiti on omassa elämässään käynyt läpi rankkoja vaiheita. Vanhempani erosivat, kun olin neljävuotias ja jäimme asumaan kaksin äitini kanssa. Yksinhuoltajuus ei ole helppo nakki kenellekään, mutta äiti onnistui kasvattamaan minut hyvin. Koen olevani ihan täyspäinen ihminen.

Vaikka ero oli rankka kokemus, se on antanut paljon hyvääkin. Tunnen ymmärtäväni ihmisiä paremmin. Jos joku ei käyttäydy toivotusti, osaan nähdä ihmisen taakse, ymmärtää hänen syitään. Ajattelen myös, että vaikka ikäviä juttuja tapahtuu, elämä jatkuu, vain vähän erilaisena.

Muiden skannattavana

Antiikin Kreikassa esiintyjällä oli oma artistitonttunsa, jonka harteille artisti sai sälyttää vastuun lopputuloksesta. Jos esityksestä ei tullut kovin hyvä, artisti saattoi ajatella, että tonttuhan se tässä mokasi ja oli vähän kämäinen. Samaan tapaan minä ajattelen olevani jonkin johdattavan voiman käsissä. Kaikki ratkaisut eivät ole minun, vaan johdatusta. Ehkä se on vastuun pakenemista ja käsien pesua, mutta ainakin ajatus helpottaa.

Minulle musiikki on jumalallisuuden ilmentymä. Pohdin usein, miten voikin olla sellainen asia kuin musa. Sehän on vain ääniä, mutta ne äänet synnyttävät mielettömiä fiiliksiä ihmisille ihan kaikkialla maailmassa.

En usko, että olisin voinut päästä tällaisiin tuloksiin, ellei kyse olisi johdatuksesta. Menestys tuli nopeasti, ja nyt sitä on niin, etten tajua itsekään. Menestystä on jotenkin mahdotonta hahmottaa. Minulle se on lähinnä sitä, että voin käydä hakemassa esiintymisvaatteita Dieseliltä.

Suurin ja rankin muutos on ollut julkisuuden tulo elämääni. Haluaisin nauttia siitä mutta en vain osaa. Rakastan, kun joku kiittää musiikistani tai hyvästä keikasta, mutta kavahdan, kun vieras kehuu minua hyväksi tyypiksi. Olen heti varuillani ja mietin, että ethän tunne minua lainkaan. Olen miettinyt, onko minulla tosi huono itsetunto. Välillä tuntuu kuin olisin jatkuvasti skannattavana, ihan kuin vieraiden silmät etsisivät minusta sitä epätäydellisintä kohtaa. Sellaisina päivinä kauppaan meneminenkin tuntuu ylivoimaiselta.

Toisaalta ajattelen, että onneksi en tajua asemaani tai suosiota. Minusta todennäköisesti tulisi joku itsekeskeinen Kanye West, joka kuvittelee, että sille kuuluu ihan kaikki aina toisten ihmisten kiitospuheita myöten. Sen sijaan pelkään edelleen, että festareille tulee korkeintaan 20 ihmistä ja jos yhtään enempää, nekin sitten päivän jotain muuta esiintyjää varten. Nyt jo lohduttelen itseäni ja valmistaudun siihen, että kunhan kaikki loppuu, en ainakaan putoa korkealta."

Chisu tykkää jäätelöstä. Katso reseptit.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla