Pitkä tauko muutti Chisun elämässä paljon, sillä hän perusti perheen ja kodin pikkukaupungin rauhaan. Työssään artisti tekee yhä kaiken itse. – Samanlainen olen muussakin elämässä. Pyydän kyllä apua tilanteissa, jolloin minulta loppuvat eväät, Chisu sanoo.

Vakiokampaajan käsittelyssä Chisun päähän on tarttunut loistava väri ja kirkas ahaa-elämys: elämään on luotava uusi rutiini.

– Kampaajani kertoi tulleensa poikaporukan reissulta Etelä-Ranskasta katsomasta koripalloa ja mitä kaikkea. Hän suorastaan hehkui! Miksi me tytöt emme koskaan tee tuollaista! 33-vuotias muusikko huudahtaa, vihmoo ilmaa pikkuruisilla nyrkeillään ja on valmis lanseeraamaan uuden perinteen:

– Tästä lähtien pitää kerran vuodessa päästä muutamaksi päiväksi matkalle tyttöjen kanssa. Tai jos rahatilanne sallii, niin vaikka kahdesti!

Tulevasta perinteestä eivät vielä tiedä Chisun tyttökaverit eikä perhekään.

– Ihmissuhteet ovat parhaimmillaan kuin symbiooseja, jossa tekemällä toiselle hyvää saa hyvän mielen itselleenkin. Onhan se nyt ihan selvää, että tyytyväisen ihmisen kanssa on kivempi olla kuin väsyneen, joka ei saa toteuttaa toiveitaan, Chisu uskoo.

Uudelleen järjestelty elämä

Tyttömatkailuun tiivistyy toinenkin Chisulle tärkeäksi tullut asia: ajankäyttö. Ja nimenomaan ajan käyttäminen itselle tärkeisiin, mieluisiin ja hyvää tekeviin asioihin.

Chisulla on takanaan kolmen vuoden tauko uraltaan. Sen aikana hän eleli tavis­arkea; opiskeli avoimessa yliopistossa, matkusteli New Yorkissa, haahuili museoissa ja kävi uimahalleissa. Vietti kuukauden isänsä mökillä, mitä ei ollut tehnyt sitten lapsuuden. Hoiti ihmissuhteitaan ja tuli äidiksi.

Suloinen tytär täyttää pian vuoden.

– Olen aina yrittänyt pitää huolta läheisistäni, mutta muusikon työ on sellaista, että siinä helposti ympäristö unohtuu. Varsinkin silloin, kun elelin yksin, tuppasin usein katoamaan töihini. Pitkällä tauolla ehdin miettiä, miten haluan jatkossa elää, Chisu kertoo.

– Annanko itseni ajautua myllyyn, jossa ainoana vapaapäivänäni olen niin kuollut, etten jaksa muuta kuin maata sängyllä ja syödä litran lakujäätelöä? Vai järjestänkö elämäni niin, että ehdin myös moikata rakkaitani?

Chisu valitsi jälkimmäisen ja muutti perheineen pois Helsingistä pikkukaupungin rauhaan. Sitä maisemaa Chisu kutsuu piparkakkutalokyläkseen, jonne saapuessa mieli rauhoittuu.

– Joskus aiemmin tulin rundilta kämpilleni takaisin tyhjyyteen. Nykyään minulla on oikea koti, johon palata.

"Äitiys on ollut silmiä avaava kokemus."

Oma perhe on antanut kodille uudenlaisen merkityksen, mutta Chisu huomaa lapsen vaikuttaneen myös väleihin lähimpien kanssa.

– Lapsi on ollut suuri yhdistävä ja eheyttävä tekijä esimerkiksi suhteessa vanhempiini ja sisaruksiini. Äitiys on ollut silmiä avaava kokemus: sitä ikään kuin tajuaa, että näinkö kaikki menee, tällaistako te olette käyneet läpi. Olemme aina olleet läheisiä, mutta nyt yhteinen kokemus on lähentänyt meitä uudella tavalla.

Lapsuudessaan Chisu jäi vanhempiensa eron jälkeen kaksin äitinsä kanssa. Suhde on pysynyt tiiviinä näihin päiviin asti.

– Äitini on aina auttanut hirveästi arjen pyörittämisessä.

 


 

Bussipäikkäreitä odotellessa

Äiti on tärkeä lenkki tukiverkostossa, johon Chisu nyt nojaa, kun hän palaa lavoille ja soittolistoille neljännellä albumillaan Polaris.

Samanniminen kiertue polkaistaan käyntiin Lappeenrannasta 6. marraskuuta. Takavuosien suhailu pakettiautoilla ja minibussilla vaihtuu matkantekoon täyskokoisella ja -varustellulla kiertuebussilla.

– Odotan, että suurin fiilis tiivistyy siihen hetkeen, kun kipuamme koko bändillä bussiin ja lähdemme tien päälle. Alku sujuu myhäillen, ja katsotaan, kuka kehtaa ensimmäisenä avata lonkeron. Meininki on kuin luokkaretkellä, Chisu maalailee nauraen.

– Minulla on myös ikävä päiväunia. En muista, milloin viimeksi olen ehtinyt ottaa nokoset. Oikein odotan, että saan vetää bussipäikkärit.

Pisimmillään Chisu oli poissa lavoilta kaksi vuotta. Esiintymistauon katkaisivat muutamat salakeikat ystävien juhlissa ja merkkipäivillä.

– Kun eräs synttärikeikka sitten lähestyi, tajusin, etten enää muista biisieni sanoja. Kuuntelin omia kappaleitani Spotifysta ja kelasin, että näinkö tämä menikin.

Omavarainen vastuunkantaja

Työhuone vanhan puutalon kellarikerroksessa on puoliksi maan alla. Pidemmät saavat varoa kolhimasta päätään oviaukossa. Yhdessä sopessa on piano, toisessa pöydän täydeltä tekniikkaa – sitä Chisu kutsuu synahelvetikseen. Täällä on tehty uuden levyn taiat.

Työhuoneelleen Chisu tulee toisinaan vain oleilemaan. Oma tila on arjessa tärkeä juttu.

– Minun pitää välillä saada vetäytyä, olla omissa oloissani ja vain itseäni varten. En välttämättä tee mitään, olen vain ja annan ajatusten juosta. On maailman ihaninta, kun ei tarvitse hetkeen puhua kenellekään tai olla minkäänlainen.

Polarista tehdessään Chisu pysyi uskollisena tutuille työtavoilleen. Hän sävelsi, sanoitti, sovitti sekä tuotti kaiken itse.

– Olen minimoinut kompromissien tekemisen työssäni. En siksi, että muut pilaisivat työni, vaan koska minulla on vahva visio ja haluan nähdä, mihin asti se kantaa. Pyydän kyllä apua tilanteissa, jolloin minulta loppuvat eväät, Chisu sanoo.

– Vähän samanlainen olen muussakin elämässä. Pyrin jonkinmoiseen omavaraisuuteen ja olen tottunut kantamaan vastuuta.

Uuden albumin teksteissään Chisu laulaa rakkaudesta, miehen ja naisen ajautumisesta eri urille, hetkeen tarttumisesta, kaihosta ja ikävästä, valheessa elämisestä. Nimibiisi Polaris kehottaa olemaan rehellinen itselleen. Ensimmäinen sinkku Ihana sai inspiraatiota omasta lapsesta. Onni taas muistuttaa antamaan arvoa kaikelle sille, mitä elämässä on juuri nyt.

– Ainakin minulle onni koostuu pienistä hetkistä, ja ne ovat usein sellaisia, joita ei voi elää uusintana. Siksi on tärkeää olla läsnä siinä, mitä parhaillaan tekee, Chisu sanoo.

– Ei sen tarvitse olla ihmeellisempää kuin vaikkapa lounashetki. Olen ottanut tavakseni, että kun syön, keskityn nauttimaan ruuasta enkä lue samalla meilejäni.

"Selkeys tekee minut onnelliseksi. Kodin sekalaatikot ajavat hulluuden partaalle."

Chisu löytää iloa myös kauniista maisemista, puhtaudesta ja kodin siisteydestä. Työhuoneellakin tavaraa on vain vähän ja siistissä järjestyksessä. Sellainen rauhoittaa mieltä.

– Selkeys tekee minut onnelliseksi. Jokainen nainen tunnistaa kodin sekalaatikot, joihin on kertynyt pariton sukka, eri maiden kolikoita, pari klemmaria, avaimia sekä silmälasit, joista on irronnut sanka. Sellainen ajaa minut hulluuden partaalle.

Järjestyksen vastapainoksi elämässä pitää olla spontaaniutta. Sitä että ystävät tulevat yllättäen yökylään, tehdään ruokaa, istutaan iltaa.

– Toisaalta olen viime aikoina alkanut arvostaa myös hyvin nukuttuja öitä, Chisu virnistää.

 


 

Tunnevuoristoradassa

Chisu on aina jännittänyt uuden levynsä vastaanottoa, mutta tällä kertaa pitkä tauko nosti kierrokset tappiinsa. Ennen albumin ilmestymistä hän ehti jo vakuuttua, että hänet oli unohdettu eikä uusi musiikki kiinnostaisi ketään.

– Aloin flippailla pikkuasioista. Kysyin jo levy-yhtiöltäkin, mitä 11 500 levyn tuhoaminen maksaisi, Chisu kuvailee.

Tunnevuoristorata kuitenkin kuuluu luovaan työhön. Epätoivonhetkien vastapainoksi Chisu osaa myös tuulettaa onnistumisiaan.

– Teen oikeasti vaikeaa työtä yrittäessäni printata mielikuviani ulos biiseiksi. Kun onnistun siinä, olen onnellinen ja voin sanoa ääneen olevani ylpeä. Sellainen itsen komppaaminen on terveellistä ja motivoi jaksamaan työssä.

Se Chisua närästää, miten kevyesti tällaiset puheet kuitataan narsistisiksi ja itsekeskeisiksi.

– Ne ovat myrkyllisiä termejä, joilla helposti vedetään yhtäläisyysviivoja väärien asioiden välille. Jos sanon olevani ylpeä biisistäni, se ei tarkoita, että olen omahyväinen.

"Olen aina ollut tosi menestynyt enkä ole kokenut täydellistä floppia."

Chisun aiemmat levyt ovat myyneet yhteensä yli 240 000 kappaletta, edellinen Kun valaistun peräti 100 000 kappaletta.

– Olen aina ollut tosi menestynyt enkä ole kokenut täydellistä floppia. En tiedä, miltä tuntuu epäonnistua. Mietin, onko nyt sen hetki ja miten mahdan reagoida, jos jatkuva nousu nyt tyssää tähän, Chisu sanoo.

– Olisi hienoa voida tyynesti todeta, että tällä kertaa näin. Mutta todennäköisesti makaisin kodin lattialla sikiöasennossa ja parkuisin, miksi kukaan ei enää välitä.

Chisu myöntää suoraan, että menestyminen on tehnyt arjesta helpompaa. Hän saa keskittyä luovaan työhön, lopusta vastaavat manageri, promoottori ja apukädet. Luovuutta ruokkivalle vapaudelle on aikaa.

– Minun mittapuussani menestystä on turvallinen olo, hyviä ihmisiä ympärillä ja mahdollisuus tehdä, mitä haluan. Tai se, että lähden työhuoneelta inspiroituneena, haluan kuunnella uutta biisiäni ja voin ajatella, että vähänkö magee.

Mikä on Diskolisko Chisun käsilaukussa? Katso Kassi-ratsia: menaiset.fi

Lue Chisun levyarvio netistä: menaiset.fi/chisunlevy

Lue lisää:

Chisu sai lapsen

Tästä syystä Chisu on kieltäytynyt Vain elämää -kutsusta

Kuuntele Chisun uusi levy ja tiedät, miksi hän on niin suosittu

Chisu

  • Christel Sundberg syntyi Helsingissä 3.1.1982. Pian vuoden ikäisen esikoisen äiti.
  • Artisti on myös monipuolinen sanoittaja, säveltäjä, tuottaja ja sovittaja.
  • Uran neljäs albumi Polarisilmestyi 2.10. Edellistä Kun valaistun -albumia on myyty liki 100 000 kappaletta.
  • Polaris-kiertue alkaa Lappeenrannasta 6.11.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla