Jere Tiihonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Panu Rissanen
Jere Tiihonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Panu Rissanen

Jere Tiihonen kertoo Yön sankarit -kirjassa portsarin työn varjopuolista. Työ on tuonut hänen elämäänsä paljon hyvää, mutta vienyt myös mielenrauhan, synnyttänyt ihmisvihaa ja tehnyt kyyniseksi.

Cheekin kaksosveli Jere Tiihonen, 33, kertoo uutuuskirjassa Yön sankarit – kasvoja punaisen köyden takaa työstään portsarina. Jere on tehnyt portsarin töitä vasta viitisen vuotta, koska ei saanut järjestyksenvalvojakorttia aikaisemmin nuoruuden hölmöilyjensä takia. Silloin hän menetti malttinsa helposti ja oli mukana monenlaisissa kahakoissa.

– Onneksi minulla oli apunani konkariportsari, joka takasi viranomaisille, että olen muuttunut mies. Myös itse koin kypsyneeni, joten pelkoa hermojen menettämisestä ei ollut enää samalla tavalla kuin aiemmin, Jere kertoo Teemu Potapoffin ja Julius Konttisen tekemässä kirjassa.

Jeren mukaan aluksi työ oli mukavaa. Kokoneet kollegat kuitenkin varoittelivat häntä, että "kyllä se hymy vielä hyytyy".

– Ja onhan se hyytynyt. Nuorten kanssa olen huomannut, että mitä kohteliaampi olet ja mitä mukavammin esität asiasi, sitä enemmän vittuillaan. Olen huomannut, että on parempi, kun olen tylsä ja tyly itseni sekä täräytän asiat suoraan. Silloin ei kukaan sano minulle mitään poikkipuolista. Se on surullista, Jere myöntää kirjassa.

Jere sanoo päättävänsä usein ennen työvuoroa, että tänään hän haluaa olla hyvä äijä ja mukava mies.

– Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen tulee tietysti tyyppi, joka ryhtyy avautumaan. Se hyvä fiilis meneekin siinä ja päätät vain... olla.

Veli pelasti loppuunpalamiselta

Jere kertoo kirjassa, että hänen työyhteisönsä Lahdessa on tiivis ja hän voi luottaa jokaiseen. Samalla työ on kuitenkin raskasta.

– Tämä ammatti on vienyt minulta mielenrauhan, synnyttänyt ihmisvihaa ja tehnyt kyyniseksi. Myös valvominen käy raskaaksi. Kun teet näiden hommien lisäksi päivätöitä, niin päivät saattavat mennä usvassa. Valvominen ei ole ainakaan minulle hyvä juttu.

Ihmisten negatiivisten purkauksien ja pään aukomisten kuunteleminen ottaa koville.

– Mieleni on välillä aika synkkä, mutta ei ainoastaan työni takia. Menneisyyteni on tehnyt minusta vihaisen.

Jeren mukaan tilanne paheni jokin aika sitten, ja hän oli palaa loppuun. Tuohon aikaan Jere teki neljää-viittä vuoroa viikossa päivätöiden ohessa sekä treenasi joka päivä. Lisäksi hän oli juuri saanut lapsen.

– Veljeni ehdotti, että lähtisimme Dubaihin. Siellä me sitten latailimme akkuja ja juttelimme. Sen jälkeen vähensin kahteen vuoroon viikossa, ja se on toiminut minulle.

Pelkoa Jere ei myönnä tunteneensa ikinä. 

– Olen ottanut vastaan teleskooppipamppuja, mutta puukkoja tai aseita en ole kohannut. Totta kai joskus joku on uhannut tappaa minut, mutta olen vain toivottanut tervetulleeksi. Harvempi sitä oikeesti tekee. Jos näin tapahtuu, niin sitten se tapahtuu, Jere miettii kirjassa.

Teemu Potapoff & Julius Konttinen: Yön sankarit – kasvoja punaisen köyden takaa (Docendo 2015) ilmestyi 2.9.2015. Kirjassa on viidentoista portsarin tarinat. Jutun lainaukset ovat kirjasta.

Niklas Räsänen ja Eva Wahlström. Kuva: Jonna Öhrnberg
Niklas Räsänen ja Eva Wahlström. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyrkkeilijäpari Eva Wahlström ja Niklas Räsänen ovat yksi Urheilugaalan näyttävimpiä pariskuntia. 

Glamour ja sporttisuus yhdistyivät Eva Wahlströmin ja Niklas Räsäsen asuissa. Evan Björn Borgin hameita on valmistettu vain kaksi.

– Toinen niistä on ollut Lady Gagalla! Näin tämän Tukholmassa Borgin muotinäytöksessä ja kysyin, voinko saada tämän Urheilugaalaan. Se meni aika helposti, Eva kertoi tänään gaalaan saapuessa.

Parin gaalaan valmistautuminen ei sujunut ongelmitta. Tiistaina Niklas joutui sairaalaan sydämen rytmihäiriöiden vuoksi.

– Kyseessä on flimmeri, eli kammion eteisvärinä. Siinä sydän veti omaa rallia. Ensi viikolla tutkitaan lisään. Odotan lääkäriltä vihreää valoa, että saisin aloittaa treenaamisen.

Eva suhtautui aviomiehen vaivaan maltillisesti. 

– En ollut paniikisissa, ennemmin pettynyt. Niklaksen piti lähteä sunnuntaina treenileirille Iso-Britanniaan. Meille on urheiljoina aika normaalia, että joudutaan tutkailemaan omaa kehoa.

Nyrkkeily on kova laji, mutta molemmat aikovat jatkaa niin kauan kuin mieli kestää.

– Nuoruuden innokkuudesta usein rokotetaan kehässä. Siellä tarvitaan myös viisautta. Uskon olevani nyt 37-vuotiaana lajissa parempi kuin koskaan, Eva sanoo.

Keskenään pari ei nyrkkeile.

– Ei siis täysillä. Minulle kävisi siinä huonosti. Fysiikkaero miehen ja naisen välillä on tässä lajissa niin suuri.

Pari haluaa jatkossa järjestää Suomessa kovatasoisempia otteluita. He ovat mukana yrityksessä, joka järjestää isoja nyrkkeilyiltoja Suomessa.

Tilaajille
Nuori Johanna Holmström ajatteli poikaystävästään, että tämä oli täysin erilainen kuin muut maahanmuuttajat.
Nuori Johanna Holmström ajatteli poikaystävästään, että tämä oli täysin erilainen kuin muut maahanmuuttajat.

Vasta vuosien jälkeen kirjailija Johanna Holmström tajusi elävänsä eriarvoisessa avioliitossa. Eron jälkeen hän ei kaipaa uutta suhdetta. 

Lapsena kirjailija Johanna Holmström, 36, halusi olla mies. Hän oli varma, että naiset ovat huonompia kuin miehet – tai että mies on jollain ääneen lausumattomalla tapaa enemmän ihminen kuin nainen.

– Olin tyttömäinen, mutta vihasin sukupuoltani ja samastuin pitkään...