Jare Tiihonen eli Cheek puhuu Musta lammas -kirjassaan elämänsä naisista. Kovin moni ei ole hänelle kolahtanut. Kuva: Sanoma-arkisto / Tuomas Selänne
Jare Tiihonen eli Cheek puhuu Musta lammas -kirjassaan elämänsä naisista. Kovin moni ei ole hänelle kolahtanut. Kuva: Sanoma-arkisto / Tuomas Selänne

Aini-äidin mielestä Jaressa on paljon samaa kuin isässään. Yksi ero heissä kuitenkin on: Jare ei edes yritä seurustella, jos nainen ei ole täydellinen. Uutuuskirjassa hän kertoo, että aikuisiällä vain yksi nainen on kolahtanut.

Cheekin eli Jare Tiihosen äitiä ei julkisuudessa ole juurikaan nähty. Mutta JHT – Musta lammas -elämäkerrassa hän pääsee ääneen. Aini Tiihonen kertoo kirjassa Jaren lapsuudesta, nuoruudesta – sekä siitä, millainen ihminen pojasta on kasvanut. Ainin mies ja Jaren isä Heimo ”Heme” Tiihonen kuoli sydänkohtaukseen kalareissulla vuonna 2012. Aini näkee isässä ja pojassa paljon samaa.

– Heimon kanssa oli haastavaa, koska hän ei pystynyt sitoutumaan. Jare on perinyt Heimolta sitoutumiskammon, mutta toimii eri tavalla kuin isänsä: Jare ei edes yritä seurustella, ellei ole aivan varma, että kyseessä voisi olla hänen elämänsä nainen. Jare on mieluummin yksin, Aini kertoo Mikko Aaltosen kirjoittamassa kirjassa.

Jo Jaren ollessa teini Aini-äitiä huoletti, tuleeko pojasta samanlainen häntäheikki kuin isästään. Jare kertoo kirjassa tilanteesta, joka oli hänen äidilleen liikaa: Jare oli tuonut kaksi tyttöä yhtä aikaa yökylään.

– Olin juuri täyttänyt kahdeksantoista. Aini pysytteli coolina siihen asti, kunnes mimmit olivat livahtaneet matkoihinsa. Sitten tuli täydellinen romahdus. Jare, alat olla kuin isäsi! Sille polulle et astu, sillä se on satuttanut ätiäsi paljon. Sitten Aini alkoi itkeä, Jare muistelee kirjassa.

”Mielessäni ei edes käväise, saattaisiko naisiin kohdistuvalla luottamuspulallani olla jotain tekemistä isäni lukuisten naisseikkailujen kanssa.”

Jare oli hämmentynyt äitinsä reaktiosta. Varsinkin kun äiti ei voinut tietää, mitä poika oli tyttöjen kanssa tehnyt.

– Olin nuori, juuri ravintolaikään päässyt hormonihirviö, jolla kaiken lisäksi oli vähän nimeä kaupungilla... eikö tällainen ollut tässä iässä ihan normaalia? Jare muistelee miettineensä kirjassa.

Äiti kertoi pojalleen, että pelkäsi jatkuvasti, että isä karkaa toisen naisen matkaan.

– Äiti tiesi, vaikkei Heme sitä koskaan ääneen myöntänytkään, että isä kävi aina silloin tällöin... jossain. Salaa. Ei iskä koskaan ollut jäänyt rysän päältä kiinni, mutta naisen vaistoa ei vedätetä. Tämä kaikki sattui äitiin. Joka ikinen päivä äiti kärsi isän suruttomasta suhtautumisesta parisuhteen pyhyyteen.

Aikaisemmin Jare oli kyllä kuullut jotain isänsä seikkailuista.

– Mielessäni ei edes käväise, saattaisiko naisiin kohdistuvalla luottamuspulallani olla jotain tekemistä isäni lukuisten naisseikkailujen kanssa, joilla hän on retostellut joskus lauantaisaunan lauteilla muutaman oluen hönässä.

Jaren kaksosveli Jere Tiihonen julkaisi Instagramissa kuvan veljesten Aini-äidistä. Kuvassa myös sisko Theresa, joka on Hemen aikaisemmasta liitosta. Sen lisäksi Hemellä on vielä yksi tyttö ja yksi poika, jotka ovat Jaren sisarpuolia.

Anniina oli ensirakkaus

Jare itse on tähän asti vaiennut parisuhteistaan julkisuudessa, mutta puhuu kirjassa muun muassa Anniinasta ja Susannasta. Anniina oli Jaren ensirakkaus ja ensimmäinen tyttöystävä. Ensimmäiset katseensa Jare ja Anniina vaihtoivat Diva-yökerhossa vuonna 2000.

– Tajusin, että nyt on toimittava. Nyt tai ei koskaan. Siitäkin huolimatta, että en ollut koskaan ennen mennyt oma-aloitteisesti juttelemaan tytölle.

– Tuo tyttö oli paljon enemmän high-class kuin minä. Ajatus viehätti suunnattomasti, Jare muistelee.

Nuorten välillä leimahti lempi, mutta helppo suhde ei ollut. Jare kuitenkin arvosti sitä, että Anniina tuntui ymmärtävän häntä.

– Hänelle minun ei tarvitse selittää mikä on bootleg. Rakastan Anniinaa.

– Haluaisin omistaa Anniinan, vaikka järki sanoo, ettei toista ihmistä voi omistaa. Miksi en taaskaan pysty luottamaan?

Jaren äidin mukaan Anniina oli ensimmäinen tyttö, jonka poika toi kotiin näytille.

– Pidin hänestä kovasti, voisi sanoa, että olimme vähän niin kuin kavereita. Jaren ja Anniinan suhde oli vakava nuorten ihmisten seurustelusuhde, minun nähdäkseni hyvin perinteinen suhde, jossa molemmat osapuolet kunnioittivat toisiaan ja pyrkivät viettämään kaiken mahdollisen ajan yhdessä. Nuoripari oli enemmän meillä kuin Anniinan äidin luona Mukkulassa, vaikka siellä oli paljon tilaa ja hyvät oltavat. Mutta Jare on aina ollut sellainen, se kutsuu ihmiset mieluummin luokseen kuin menee itse kenenkään luokse. Sellainen se on vielä nykyäänkin.

”Susanna ainut, joka kolahtanut aikuisiällä”

Hillitty, oman arvonsa tunteva, fiksu, ryhdikäs, naisellinen. Näin Jare kertoo kirjassa, millaisista naisista hän pitää. Juuri tällainen oli Susanna, jonka Jare näki joulukuussa 2008 Tampereella. Tosin hän oli juuri ajatellut, että ei pitäisi miettiä ”mimmikuvioita” lainkaan.

– Minun pitää vaan tehdä päätös siitä, että olen aina yksin. Muuten en onnistu lopettamaan skitsoilua siitä, miksi en ole Anniinan jälkeen onnistunut löytämään ketään vakituista, Jare mietti tuolloin.

Hän ei kuitenkaan tehnyt mitään saadakseen Susannan huomion. Ei ennen kevään 2009 Circuksen-keikkaa.

”Tiesin etsiväni naisessa monin tavoin itseni vastakohtaa.”

– Lopulta saan sanottua lauseet, jotka olen halunnut sanoa hänelle viimeiset puoli vuotta: Mitäs jos mä ajelisin Tampereelle ja pyytäisin sua treffeille ensi viikolla?

Susanna suostui, ja treffeillä Jarelle selvisi, että Susanna opiskeli kauppatieteitä Tampereen yliopistossa, teki töitä Helsingissä Trainer's Houselle ja mallitoimisto Fondille sekä harrasti hevosia. Jarea miellyttää kaikki muu paitsi mallintyö.

– Tekopyhää ehkä, mutta en halunnut naisytävää siitä samasta poolista, missä itse uiskentelin. Yöelämä on vääristynyttä pintaliitämistä, enkä halua että lähin ihmiseni viettää vapaa-aikaansa samojen tequilashottien äärellä kuin kaikki yön kelmit ja vikkelät virpojat. Tiesin etsiväni naisessa monin tavoin itseni vastakohtaa.

”Katkaisin kaikki muut vireillä olevat deitit.”

Jare kertoo kuitenkin vaistonneensa Susannasta, että tämä oli kunnollinen ja tunnollinen.

– Rakastuin Susannassa aluksi eniten juuri sihen, että hän tuntui astuvan mieluummin hevotallin kuin klubien ovista. Lapsellista ehkä, mutta tällainen puhtoinen elovantyttö-romantiikka puhutteli ei-niin-puhtoista mieltäni. Näin Susannassa portin puhtaampaan, parempaan elämään. Otin seurustelun aloittamisen tosissani. Katkaisin kaikki muut vireillä olleet deitit.

Erottuaan Susannasta Cheek tapaili hetken vuoden 2011 Miss Suomea, Pia Lambergia (ent. Pakarinen), mutta suhde ei edennyt vakavammaksi. Kuva: Sanoma-arkisto / Leena Koskela
Erottuaan Susannasta Cheek tapaili hetken vuoden 2011 Miss Suomea, Pia Lambergia (ent. Pakarinen), mutta suhde ei edennyt vakavammaksi. Kuva: Sanoma-arkisto / Leena Koskela

Jare ei pystynyt tekemään eropäätöstä

Kun Susanna tuli Jaren elämään, Cheekillä alkoi mennä hyvin. Vuosien työ alkoi tuottaa tulosta, kun Jare Henrik Tiihonen -albumi meni listaykköseksi, ja Cheekistä kiinnostuivat muutkin kuin vanhat fanit. Syksyllä 2009 Jare alkoi kuitenkin kärsiä pahoista mielenterveysongelmista ja romahti. Helvetti alkoi Malagassa, jossa hän lomaili Susannan kanssa. Lue lisää täältä.

Kun Jare myöhemmin hakeutui psykiatrille, tämä arveli, että ehkä Jaren mieli ei ole pysynyt hänen elämässään taphtuneiden muutoksien tahdissa: vakavan seurustelusuhteen, kasvaneen suosion, kiireen ja Helsinkiin muutoon.

Susannan ja Jaren suhde päättyi syksyllä 2011. Jare kuvailee kirjassa, ettei osaa sanoa, mitä heille tarkalleen tapahtui edeltävänä kesänä.

”Susanna pakkasi kamansa Ikean siniseen kassiin ja sanoi moi. Se oli siinä.”

– Susanna oli ensimmäinen ja ainoa ihmissuhde, joka minulle on kolahtanut aikuisiällä, enkä usko, että niin voi käydä enää kenenkään kanssa. En ole rakastuja- tai sitoutujatyyppiä, vakituisesti seurusteleminen on minulle eräänlainen poikkeustilanne.

Jaren mukaan hän ei eropäätöstä silti tehnyt. Hän ei siihen pystynyt vaan ajoi käytöksellään Susannan tekemään ratkaisun.

– Olin etäinen, en kommunikoinut, en antanut läheisyyttä. Ehkä se oli pelkuruutta, mutta muuhun en pystynyt. Eräänä pävänä elokuun lopussa Susanna tuli lopulta Välskärinkadulle, pakkasi kamansa Ikean siniseen kassiin ja sanoi moi. Se oli siinä. Sen päivän muisteleminen tuntuu yhä musertavan pahalta.

Sitaatit JTH  Musta lammas -kirjasta (Otava, kirjoittanut Mikko Aaltonen), joka ilmestyi tänään.

Vierailija

Cheekin äiti JHT-kirjassa: ”Jare on perinyt sitoutumiskammon isältään”

Ei isältä mitään häntäheikkiyttä ja sitoutumiskammoa _peritä_. Se opitaan. Ja on paljon heitä, jotka eivät aikuisiälläkään pysty tuosta kasvamaan, vaan menevät aina sen tas, että peritty faijalta. Kokemukseni mukaan muuten lapset, nuoret ja aikuisetkin, jotka aina haluavat olla vain omassa kodissaan, ovat usein epäempaattisia ja jopa narsistisia. Ei viitsitä vaivautua tutustumaan toisen "maaperään" vaan ollaan siellä, missä saa itse sanella säännöt.
Lue kommentti
IThink

Cheekin äiti JHT-kirjassa: ”Jare on perinyt sitoutumiskammon isältään”

Ehkä tuon Jaren elämä helpottuisi, kun huomion saisi jotenkin käännettyä omasta elämästä jonkin muun asian ympärille. Oli se asia sitten puoliso, lapsi, lemmikki tai vaikkapa vapaaehtoistyö nuorison parissa. Joskus liika oman itsen palvonta ei olekaan se onnelliseksi tekevä juttu. On tuossa Cheekin kovan kuoren alla varmasti ihan herkkä ja tuntevakin ihminen - jotenkin hän on vaan hirmu rikkinäisen ja yksinäisen oloinen ihminen. Ne miljoonat eurot, mannekiinikimulit ja luksusjutut varmaan...
Lue kommentti

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.

Jenni Dahlman ja Ossi Väänänen ovat kummatkin täysipäiväisesti kotona vauvan kanssa. Välillä Jennin on kuitenkin päästävä tuulettumaan. – Uskon olevani parempi äiti, kun olen välillä erossa lapsestani.

Kuulisitpa tämän tyhjän surinan, joka pääni sisällä käy, Jenni Dahlman, 36, parahtaa. Vaikka Jenni yrittää pinnistellä muistellakseen, millaista elämä oli ennen lasta, kaikki ajatukset palautuvat bumerangina nykyhetkeen ja omaan kymmenkuiseen poikaan.

– Poikani on vilkas tapaus. Hän taitaa olla tullut äitiinsä, sillä oma lempinimeni oli aikanaan Turbo. Hän on tosi hyväntuulinen ja erittäin hymyilevä. Moni kysyy meiltä: eikö hän itke koskaan? Jenni kertoo hymyillen.

Jennin elämä on vuodessa vaihtunut kansainvälisestä ja lennokkaasta elämästä vauva-arkeen Espoossa. Jenni asui Sveitsissä yli kymmenen vuotta, osan ajasta ex-miehensä, F1-kuski Kimi Räikkösen kanssa. Eron jälkeen Jenni oli ajatellut jäävänsä ulkomaille, mutta tavattuaan jääkiekkoilija Ossi Väänäsen hän päätti muuttaa Suomeen.

– Kyllä lapsi on muuttanut paljon. Ex tempore -elämäni on vaihtunut elämään vauvan ehdoilla. Silti lapsi on paras asia maailmassa, en vaihtaisi päivääkään.

”Ossi on äärettömän hyvä isä. Arvostan sitä, että hän on vahvasti mukana lapsen elämässä.”

Lapsen isä Ossi lopetti aktiivisen jääkiekkouransa heinäkuussa 2016. Hän ehti pelata NHL:ssä seitsemän kautta ja oli sen jälkeen Jokereiden kapteeni. Nyt kuitenkin sekä Jenni että Ossi viihtyvät kotona täysipäiväisesti.

– Koska Ossi ei enää pelaa, hänellä on aikaa meille. Olen kiitollinen siitä, että voimme molemmat olla lapsen kanssa kotona. On mahtavaa, että saamme olla läsnä lapsellemme nyt, kun hän on vielä niin pieni, Jenni iloitsee.

– Ossi on äärettömän hyvä isä. Arvostan sitä, että hän on vahvasti mukana lapsen elämässä. Tiedän, ettei se ole itsestäänselvyys. Vaikka isä hoitaa lasta omalla tavallaan ja äiti omallaan, lapsi tottuu siihen kyllä.

Jenni ja Ossi tapasivat vuonna 2013 ja ehtivät viettää usean vuoden yhdessä ennen vauvan tuloa. Jenni kertoo olevansa iloinen, että lapsi tuli juuri nyt.

– Minulle oli tärkeää, että meille ehti kehittyä hyvä ja tasapainoinen suhde ennen lasta. Olin 35-vuotias, kun minusta tuli äiti, joten olen ehtinyt kokea kaikenlaista. Mutta kaikki on lopulta mennyt juuri oikein. Menneisyys on muokannut minusta minut. En kadu mitään.

Suomeen asettumisensa jälkeen Jenni on tehnyt jonkin verran tv-töitä: hänet on nähty sekä Possessa että juontamassa Mallikoulu-ohjelmaa. Silti Jenni pitää tv-töitä harrastuksenaan. Hän ei ole koskaan tehnyt töitä kahdeksasta neljään, vaan aina projektiluontoisesti.

– Juuri nyt minulla ei ole sen suurempia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Nautin kotielämästä. En oikein itsekään tiedä, mitä haluaisin tehdä. Käyn neuvotteluja muutamasta tulevasta projektista, mutta mikään ei ole vielä varmaa.

Jennin hyvän olon eväät


Koti

Koti on minulle tosi tärkeä paikka, paras, mitä maailmassa on. En silti ole kotihiiri, vaan haluan mennä ja tehdä asioita. Tykkään kutsua kotiini myös ystäviäni.

Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen. Erityisen paljon tykkään puhtaista linjoista. Tavaraa ei saa olla liikaa, mutta silti pitää tuntua kodikkaalta. Olen rakastunut Balmuirin tuotteisiin, ne ovat samaan aikaan tyylikkäitä, kodikkaita ja kaiken lisäksi suomalaisiakin.

Minulle on tärkeää, että koti on siisti. Haluan, että lakanat ovat puhtaat ja tavarat niille varatuilla paikoillaan. Lapsen kanssa tästä on tosin tullut lipsuttua: painavat kynttilänjalat on ollut pakko siirtää pois hänen ulottuviltaan. Tykkään myös harmonisista väreistä, vaikka lapsen värikkäät lelut ovatkin tuoneet siihen pienen lisämausteen.”

Hassuttelu ja huumori

”Nauraminen on parasta. Jos muuten ei naurata, itselleen voi nauraa aina. Kotonamme hauskuutellaan ja heitetään paljon läppää. Ehkä poikamme iloinen olemus on perua siitä? Ainakin hän saa minulle aina hymyn huulille.

Myös Ossi on erittäin huumorintajuinen ja hassutteleva. Välillä huumorimme on niin rankkaa, että osan voisi jättää sanomattakin. Silti minusta on mahtavaa, että kotona on ihminen, joka on huumorissa kanssani samalla tasolla – tai astetta pahemmallakin. Olen tosin aika helppo nauratettava, sitä varten ei tarvitse hirveästi vääntää.

Myös ystävilläni on samanlainen huumorintaju. Vanessa Kurrilla on tosi räiskyvä huumori ja kielenkäyttö. Kun pääsemme hänen kanssaan vauhtiin, pitää katsoa, ettei kukaan kuule: tuntemattomat saattaisivat olla jutuistamme ihmeissään.”

Jenni on ollut aina lapsirakas. "Minulla on monta kummilasta."
Jenni on ollut aina lapsirakas. "Minulla on monta kummilasta."

Tyttöjen illat

”Meitä on Espoossa tiivis äitiporukka, johon kuuluvat minun ja Vanessan lisäksi Janina Fry ja Suvi Tiilikainen. Olen saanut meistä lapsen viimeisimpänä, ja on helpottavaa, että voin kysellä kokeneemmilta ystäviltäni mielipiteitä ja suuntaa-antavia vinkkejä vanhemmuuteen.

Äitiporukallemme on myös tärkeää viettää aikaa yhdessä vain naisten kesken. Yleensä menemme syömään ravintolaan, otamme muutaman lasin kuplivaa ja vaihdamme kuulumiset. Emme useinkaan ehdi soitella, joten jutellessa ilta tuntuu aina loppuvan kesken.

Vaikka tapaamisemme vaativat aikamoista järjestelyä, kukaan ei pahastu, jos joku ilmoittaa viime hetkellä olevansa liian väsynyt lähtemään. Kaikki tajuavat tilanteen. On ihanaa, että ymmärrämme toisiamme.

Olen lähdössä pian Suvin kanssa Sveitsiin viettämään tyttöjen viikonloppua. Odotan sitä innolla. Nautin tällaisista irtiotoista ihan eri tavalla kuin ennen, koska nykyään ne ovat niin harvinaisia.

Minulla on muutenkin laaja kaveripiiri. Osa ystävistäni on kulkenut mukana liki 30 vuotta. Osaan arvostaa näitä ystävyyssuhteita iän myötä yhä enemmän. Ystäväni ovat aina olleet tukenani, mikä on vuosien myötä tullut todistettua. Se tuntuu hyvältä.”

Matkailu

”Ennen olin spontaani ja lähdin matkalle päivänkin varoitusajalla. Mieleeni on jäänyt erityisesti vuoden 2015 kamala kesäkuu: satoi, oli jäätävän kylmä ja minulla päälläni kevytuntuvatoppatakki. Silloin totesin, että nyt saa riittää. Katsoin netistä, missä oli lämmintä ja lensin seuraavana aamuna Barcelonaan viikoksi.

”Suomessa on ihanaa asua, mutta kyllä se lamauttaa, kun ei ole valoa.”

Lapsen kanssa matkustelu vaatii aika paljon lisää suunnitelmallisuutta, mutta on toki mahdollista. Vietimme perheen kesken marraskuun Espanjassa paossa pimeää aikaa. Huomasin, että energiatasoni siellä olivat aivan erilaiset kuin kotimaassa. Suomessa on ihanaa asua, mutta kyllä se lamauttaa, kun ei ole valoa.

Ulkomailla rakastan istua ostoskaduilla kahviloissa ja katsella ohikulkijoita. Lapsi on tuonut matkailuun uuden lisän: hänelle pysähdytään juttelemaan, jopa suukottelemaan, ja kysytään hänen nimeään. Viime reissulla poika oppi oikein odottamaan sitä.

Myös Sveitsissä asuessani totuin siihen, että ihmiset tervehtivät vaikkapa iltakävelyllä toisiaan. Kun muutin Suomeen ja moikkasin naapuria rappukäytävässä, hän melkein pelästyi. Mutta ei se ruoho silti aina ole vihreämpää aidan toisella puolella: ovat sveitsiläisetkin omanlaisensa, sisäänpäin kääntynyt kansa.

Suomalaisissa parasta on aitous. Me olemme ehkä ujoja, mutta kyllä täällä silti asiat ovat kokonaisuudessaan hyvin. Nyt, kun olen lapsen myötä tutustunut muun muassa julkiseen neuvolaan, ei voi kuin ihailla sitä, miten hienosti täällä on asiat järjestetty. Haluan ehdottomasti kasvattaa lapseni Suomessa.”

Itsestä huolehtiminen

”Aina toisinaan tarvitsen äitiydestä pientä happihyppelyä. Lapsi on minulle ykkösprioriteetti, mutta haluan, että minulla on muutakin elämää. Vaikka minulla on vauva, voin silti käydä hieronnassa, kasvohoidossa tai ostaa kauniita asioita. Mikään niistä ei ole pois vauvalta.

Äitiys on niin kokonaisvaltaista, että itsestä huolehtiminen unohtuu helposti. Vastasyntynyt toki tarvitseekin äitiä jo ihan imetyksen takia, eivätkä silloin ole kasvohoidot ensimmäisenä mielessä. Mutta se ei silti tarkoita, että on pakko vain pyöriä tukka pystyssä kotona.

Uskon olevani parempi äiti, kun olen välillä erossa lapsestani. Olen silti häneen ihan yhtä hurahtanut kuin kuka tahansa vanhempi.

Välillä tarvitsemme Ossin kanssa myös parisuhdeaikaa ilman lasta. Olemme onnekkaita, sillä meidän molempien vanhemmat haluavat olla mukana poikamme elämässä. Heidän avullaan yhteinen aika onnistuu. Ei se vaadi mitään ihmeellistä: jo rauhallinen lounaskin tekee hyvää.”

"Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen."
"Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen."

Hevoset

”En kaipaa kilparatsastuksen aiheuttamaa stressiä. Olen todella kilpailuhenkinen ja otin ratsastuksen niin tosissani, että väsyin. Oli henkisesti raskasta elää jatkuvan paineen alla, joten lopetin urani. Nyt olen ihmisenä paljon vapautuneempi.

Vuonna 2011 tipuin hevosen selästä ja mursin nilkkani, joka piti leikata. Sen jälkeen rohkeuteni ei enää riittänyt. Lopetinkin urani vuotta myöhemmin.

Kun olin tänä syksynä ystäväni kanssa katsomassa Helsinki Horse Show’ta, hän haikaili kilparatsastuksen perään. Huomasin, ettei minulla ollut yhtään samanlainen olo. Siitä tiesin tehneeni oikean ratkaisun.

Jouduin luopumaan kesällä viimeisestä omasta hevosestani. Se jouduttiin ikävä kyllä lopettamaan, koska sen jalassa oli parantumaton vamma.

Nykyään ratsastus on nautinto eikä työ. Parasta siinä on keskittyminen: hevosen selässä on oltava täysin läsnä. Ja onhan se myös äärettömän hyvä kuntoilumuoto. Tykkään myös talli-ilmapiirin rentoudesta, siellä on samanhenkisiä ihmisiä kuin minä.

Ylipäätään olen aina ollut eläinrakas. Minulla on 12-vuotias jackrussellinterrieri, jonka kanssa tykkään käydä pitkillä kävelyillä luonnossa.”

 

Jenni Dahlman

Syntyi 27.10.1981 Piikkiössä.

Asuu Espoossa jääkiekkoilija Ossi Väänäsen ja parin kymmenkuisen pojan kanssa.

Oli Kimi Räikkösen kanssa naimisissa vuosina 2004–2014.

Työskennellyt mallina ja juontajana. Miss Suomen perintöprinsessa vuodelta 2000.