Näyttelijä Charlize Theron, 36, on saanut kokea niin traagisia menetyksiä, karvaita pettymyksiä kuin odottamattomia onnenpotkujakin. Nyt elämä on tasapainossa, kun näyttelijä sai hartaasti odottamansa adoptiopojan.

Matalakantaisista kengistään huolimatta Charlize Theron on näyttävä ilmestys. 177-senttinen, vaaleaverinen näyttelijä on pukeutunut kynsilakkaa myöten mustiin. Viileä ulkomuoto kuitenkin hämää. Elokuvatähti ei vaikuta kylmältä ja etäiseltä, vaan pikemminkin jätkämäisen rempseältä – siltä tyypiltä, joka vaatii illan päätteeksi vielä yhtä kierrosta.

– Olen kohta alasti, älkää välittäkö, Charlize vitsailee riisuttuaan huivin kaulastaan ja alkaessaan avata villakangastakkinsa vyötä.

Kun oikein siristää silmiään, voi huomata takin napeissa lukevan himmeällä Fendi. Saappaatkin vaikuttaisivat olevan italialaista käsityötä.

Luksusmerkit eivät kuitenkaan ole olleet Charlizelle itsestäänselvyys. Teini-iän järkyttävät kokemukset, loukkaantumiseen kariutunut balettiura ja onnenkantamoinen, joka johdatti hänet Hollywoodiin, ovat opettaneet, ettei elämää juuri voi kontrolloida.

Kerro, kerro kuvastin

Tällä hetkellä 36-vuotiaan tähden elämässä on kuitenkin kaikki kohdallaan. Alkuvuodesta hänen elämänarvonsa muuttuivat kertaheitolla: ennen tärkeintä oli ura, mutta nyt tuore äiti viettää kaiken liikenevän ajan pienen adoptiopoikansa Jacksonin kanssa.

Vaikka Charlize keskittyy paraikaa perhe-elämään, hän tuntuu olevan nyt joka paikassa: leffateattereissa pyörivässä scifi-jännärissä Prometheus sekä elokuvassa Lumikki ja metsästäjä. Klassikkosadun uutuusversiossa Charlize näyttelee noitakuningatar Ravennaa, jolle peili kertoo, että valtakunnassa on jotain  häntä kauniimpaa.

Ravennan roolissa Charlize joutui kokemaan, miltä tuntuu, kun kauneus katoaa ja posket alkavat roikkua. Maskeeraajat vanhensivat häntä rooliin lateksin ja meikin avulla.

– Kun näin kasvoni peilistä, parahdin, että herranjumala, oletteko tosissanne!

Todellisuudessa Charlize suhtautuu ikääntymiseen rennosti.

– Miksi kuluttaisin aikaani sellaisten asioiden miettimiseen, joita en voi muuttaa? On väistämätöntä, että vanhenen. Lopulta on kyse siitä, että kohtaamme kuolevaisuutemme. Ikääntymisen merkithän eivät ole pelkästään pinnallinen asia, vaan merkki siitä, että kehomme alkaa lähestyä loppuaan.

Hollywoodissa ulkonäköpaineet ovat kuitenkin jatkuvasti läsnä. Jos Charlize ei itse stressaa rapistumisesta, joku muu tekee sen hänen puolestaan.

– Naisille vanheneminen on vaikeampaa. Lehdissä saatetaan kirjoitella, että minulle on tehty seitsemän kasvojenkohotusta. Tiedättekö kuinka rankka operaatio se on? Saati sitten seitsemän!

Charlize ei tiedä sitä itsekään, sillä hän on päättänyt toistaiseksi pysytellä kaukana kauneuskirurgien veitsistä.
Ravennan rooli ei ole ensimmäinen kerta, kun Charlize nähdään rujona valkokankaalla. Sarjamurhaaja Aileen Wuornosin rooli elokuvassa Monster (2003) oli hänen uransa käännekohta. Elokuvaa varten näyttelijän piti lihoa 15 kiloa ja muuntautua lähes tunnistamattomaksi kasvoproteesien avulla.

Heittäytyminen kannatti: Charlize palkittiin roolistaan Oscarilla.
Tosielämässä tunnustettu kaunotar ja seksisymboli ei ole koskaan tehnyt ulkonäöstään numeroa.

– Kaikilla meillä on epävarmuutemme, mutta jokainen fiksu nainen tietää olla jakamatta niitä.

Rankka nuoruus

Alun perin Charlizesta piti tulla balettitanssija. Hän syntyi Etelä-Afrikan Benonissa lähellä Johannesburgia ja kasvoi maaseudulla kaupungin ulkopuolella. Charlizen nuoruusvuosia varjosti perheen isä ryyppääminen. Charles oli juovuksissa väkivaltainen, ja äiti Gerda päätti suojella tytärtään lähettämällä tämän sisäoppilaitokseen.

Kun Charlize oli 15-vuotias, tilanne kärjistyi äärimmilleen. Eräänä viikonloppuna tyttö joutui todistamaan, kun hänen äitinsä tappoi uhkaavasti käyttäytyneen isän perheen kotona.
Charlize ei ole puhunut tapahtuneesta julkisesti, mutta kertoi tarinansa Chris Karstenin naistappajista kertovassa kirjassa The Deadly Women: When Passion Turns to Blood.

– Joku hakkasi keittiön ovea. Kerroin äidilleni, että se on isä, ja minä pelkään häntä. Isäni sanoi, että hän ampuu meidät, Charlize on kertonut poliisin asiakirjojen mukaan.

– Sitten kuului laukauksia. Kun menin käytävään, näin äitini, joka itki: ”Ammuin heidät. Ammuin heidät.”

Charles kuoli, ja hänen mukanaan ollut veli sai osuman. Gerdan teko katsottiin itsepuolustukseksi, eikä syytettä koskaan nostettu.

Tapahtunut ei vainoa Charlizea. Hän on kiitollinen äidilleen siitä, että tämä pelasti molempien hengen. Äidin ja tyttären välit ovat hyvin läheiset.

– Äitini ei pidä siitä, että puhun hänestä, mutta haluan ihmisten ymmärtävän, että äitini on sinnikkäämpi kuin kukaan, Charlize on kertonut.

Onnekas pankkireissu

Raskaiden tapahtumien jälkeen Charlize haki elämäänsä uutta suuntaa. Vaaleaverikkö osallistui mallikilpailuun, jonka voitto sai milanolaiset mallitoimistot kilpailemaan kaunottaresta. Mallikeikat olivat kuitenkin hänelle vain keino ansaita rahaa tanssimista varten.

Charlize oli aloittanut baletin kuusivuotiaana. Lukiossa hän tanssi jo kahdeksan tuntia päivässä ja suunnitteli baletista itselleen ammattia.

17-vuotiaana Charlize pääsi arvostettuun Joffrey Ballet School -kouluun New Yorkiin jatkamaan balettiopintojaan. Kohtaloksi koituivat polvet, jotka eivät kestäneet tanssimista.

– Olen tanssijaksi pitkä, ja polviini kohdistuu enemmän painoa kuin pienemmillä. Polvivammat olivat väistämättömiä.

Niinpä 19-vuotias Charlize pakkasi laukkunsa ja matkusti länsirannikolle. Nuorena intoa oli enemmän kuin viisautta. Kun matkalipussa luki Los Angeles, Charlize huusi: ”Väärä paikka, olen menossa Hollywoodiin!”

– Jos minun pitäisi tehdä se matka uudestaan, en varmasti uskaltaisi enää asua niissä majapaikoissa, hän on muistellut.

Charlize elätti itsensä tarjoilijan ja mallin töillä. Koulut olivat jääneet kesken, eikä paluu kotiin ollut vaihtoehto.

Sitten eräs pankkireissu muutti kaiken.

Kitkuteltuaan halvoissa hotellissa Charlizen rahat alkoivat olla lopussa. Jäljellä oli vielä New Yorkin mallikeikasta saatu sekki, jota hän lähti lunastamaan. Pankki ei kuitenkaan hyväksynyt eri osavaltiossa kirjoitettua sekkiä. Charlize pani kaikkensa peliin: hän valitti ja kerjäsi ja yritti saada virkailijan suostumaan.
Paikalle sattui mies, joka vaikuttui Charlizen esityksestä ja halusi auttaa.

Lopulta Charlize sai rahat – sekä häntä auttaneelta mieheltä käyntikortin:

– Jos haluat, voin edustaa sinua.

Manageri John Crosby hoiti saman tien Charlizelle roolin elokuvaan Maissilapset III. Ura ei silti lähtenyt heti nousukiitoon, vaan kunnon roolit odotuttivat vuosia itseään. Tahmeasta alusta huolimatta näyttelijän työ oli oiva vaihtoehto nuorelle naiselle, joka ei ollut tanssijana koskaan ollut teknisesti parhaimmasta päästä mutta tulkitsijana erinomainen.

– Olen parempi kertomaan tarinaa kehollani kuin sanallisesti. Vihaan lukuharjoituksia ja vuorosanojen opettelua.

Toteutunut lapsuudenhaave

Nyt Charlize tanssii enää poikansa Jacksonin kanssa.

Charlize oli aina tiennyt haluavansa äidiksi. Haave lapsesta toteutui viimein, kun hän haki yhdeksän päivän ikäisen poikavauvan kotiinsa. Adoptiosta kerrottiin maaliskuussa, mutta tarkka adoptioajankohta ei ole tiedossa.

Näyttelijä on onnistunut pitämään julkisuudessa matalaa profiilia ja välttynyt kohuilta, mutta lapsen saaminen on tehnyt hänestä vieläkin varovaisemman.

– Olen ollut aina hyvin yksityinen henkilö, mutta äitiys teki minusta uskomattoman suojelevan. Minun pitää löytää tasapaino yksityisen ja julkisen välillä ja etsiä paras tapa kasvattaa lapseni.

Tällä hetkellä Charlize elelee tiettävästi sinkkuna. Pari vuotta sitten hän erosi lähes yhdeksän vuoden suhteesta näyttelijä Stuart Townsendin kanssa.

– En ole sinkkuäiti, koirani auttavat pojan kasvattamisessa, Charlize on kertonut.

Eläinrakkaalla naisella on kaksi koiraa: sekarotuinen terrieri Berkley ja pitbull Blue. Heti Jacksonin kotiuduttua nelikosta muodostui tiivis perhe.

Charlize oli aina halunnut adoptoida – itse asiassa kahdeksanvuotiaasta saakka, jolloin hän oli kirjoittanut äidilleen kirjeen, jossa toivoi saavansa adoptoida orpokodista vauvan. Silloin kyse oli ehkä enemmän toiveesta saada pikkusisar.

– Biologinen kelloni ei tikittänyt, koska tiesin aina haluavani adoptoida. En myöskään ajatellut, ettenkö haluaisi omia lapsia, jos olosuhteet olisivat olleet siihen oikeat, hän paljasti hiljattain.

Adoptioprosessi oli kuitenkin raskas. Papereiden jättämisestä kesti kaksi vuotta siihen, että amerikkalaissyntyinen Jackson-vauva ja Charlize kohtasivat. Charlize on kertonut, että päättäväisyydestä oli apua jaksamisessa.

– Yhtäkkiä lapsi oli käsissäni. Silloin unohdin viimeiset vuodet. Tajusin vain, että kaikki meni juuri kuten pitikin.

Jutun lähteinä haastattelun lisäksi: O, The Oprah Magazine, In Style, The Ellen DeGeneres Show, Interview, CNN, Me Naisten arkisto.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla