Miesten kanssa työskentelevä Erja on oppinut, ettei pikkuasioista kannata kitistä. Kuva: Andreas Janett
Miesten kanssa työskentelevä Erja on oppinut, ettei pikkuasioista kannata kitistä. Kuva: Andreas Janett

Muusikko Erja Lyytinen puhuu suoraan ja keimailee pikkumustassa, kun siltä tuntuu. Laulaessa hän revittelee niin, että räkä saa lentää.

Jokainen, joka on tavannut Erja Lyytisen, 36, tunnistaa hänen naurunsa. Se vyöryy päälle aina yhtä ennalta-arvaamatta ja riisuu aseista varautuneemmankin pönöttäjän. Näin kävi suunnittelija Ristomatti Ratialle, jota Erja viime syksynä lohdutteli pudottuaan Tanssii tähtien kanssa -kilpailusta.

– Ristomatti poti huonoa omaatuntoa siitä, että hän sai jatkaa kisassa ja minut äänestettiin ulos aiemmin. Minusta oli hieno juttu, että seitsemänkymppinen mies uskaltautui televisioon tanssimaan ja pärjäsi niin pitkälle. Sanoin Ripalle, ­että nyt nautit ja vedät täysillä vaan, Erja lataa.

Erja itsekin osaa revittelyn. Sanojen vakuudeksi ei tarvitse kuin naputella ­hänen nimensä YouTubeen ja tsekata pari keikkavideota. Kun minihameeseen pukeutunut kitaristi tarttuu Stratocasteriinsa ja laulaa biisin Not a good girl, eturivin katsojilta loksahtavat suut auki.

– En ole ikinä ymmärtänyt, miksi ­lavalla pitäisi himmailla. Haluan vetää jokaisen keikan kaikki tai ei mitään -asenteella. Sen verran säröä pitää äänessä olla, että laulaessa lentää räkää mikkiin, Erja nauraa.

Kielletty hedelmä

Räkä ei käväise ensimmäisenä mielessä, kun Erja näyttää seitsemännen studioalbuminsa kansikuvaa. Siinä kurveja nuolevaan pikkumustaan ja pinkkeihin korkokenkiin pukeutunut laulaja poseeraa sängyssä kitaransa kanssa. Levyn nimi jatkaa samaa teemaa: Forbidden Fruit, kielletty hedelmä.

– Itseään ei pidä ottaa liian vakavasti. Kyllä tässä iässä voi jo vähän keikistellä. Sitä paitsi tuo levyn nimikappale kertoo juuri siitä, miten nuorten naisten elämässä vaanii kaikenlaisia uhkakuvia.

Viisitoistavuotiaasta keikkaillut muusikko on raivannut sinnikkäästi tietään bluespiireissä ja tehnyt vuodesta 2006 asti ulkomaankiertueita sadan keikan vuosivauhdilla.

– Naisilla on ihan samanlaiset mahdollisuudet menestyä tällä alalla kuin miehilläkin. On vain tehtävä järjettömästi töitä ja oltava hemmetin hyvä. Sitä kautta kunnioitus tulee.

Erja on pannut tyyty­väisenä merkille, että nais­kitaristien määrä on koko ajan lisääntynyt.

– Keikoilla on ollut hauska huomata sukupuolirajojen hämärtymistä. Miehet voivat olla jutuissaan ronskimpia, mutta kaikki tuntemani muusikkonaisetkin ovat todella rentoa ja huumorintajuista sakkia. Olen itsekin toiminnan nainen. Tykkään, että asiat sanotaan suoraan. Miesten kanssa ei voi olla ujo. Jos joku tytöttelee, niin ­minä ­pojattelen, hän nauraa.


Koko juttu Me Naisten numerossa 4/2013.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla