Uusperhekuvio kävi liian raskaaksi Nilüfer Asikaiselle, kun ihminen miehen menneisyydestä teki kaikkensa, ettei hän kuuluisi joukkoon. – Lasteni perheen rikkominen oli varmasti elämäni kipein päätös, Nilüfer sanoo.

Kauneusyrittäjä Nilüfer Asikaisen, 31, aamu on käynnistynyt tutulla lempeän taistelun taktiikalla. Sitä tarvitaan ekaluokkalaisen tyttären, Dilaran, 7, herättelyssä. Nilüfer käy paijailemassa lasta valveille ja laittaa soimaan tämän suosikkikappaleet Vain elämää -sarjasta. Kun tyttö on vihdoin tolpillaan, äiti patistelee tätä varovasti vauhtiin.

– Olin lapsena ihan samanlainen, herääminen oli vaikea laji, Nili muistelee.

– Muistan, kuinka äiti aina napsautti radion päälle, se auttoi, ettei aamu startannut raivokkaasti.

Viime elokuun jälkeen aamut ovat auenneet Nilüferille uudenlaisina. Silloin hän haki avioeroa miehestään, nyrkkeilijä Amin Asikaisesta neljän avioliittovuoden päätteeksi ja muutti tyttärensä kanssa pois perheen yhteisestä kodista. Aminin omakotitaloon jäivät parin kaksi yhteistä lasta, pojat Amir, 4, sekä Gabriel, 2.

Pojat viettävät äitinsä luona puolet viikostaan, ja välillä Nilüfer käy Aminin luona heitä hoitamassa. Kivisen alun jälkeen järjestely toimii jo hyvin.

– Ymmärrän, että Aminin oli vaikea käsittää lähtöäni. Se varmasti loukkasi, olinhan luvannut rakastaa häntä lopun elämääni, Nilüfer sanoo.

– Mutta olemme jo hyvissä väleissä, vietimme yhdessä Amirin synttäreitä ja usein istahdamme kahville, kun vaihdamme poikia kodista toiseen.

"60 prosenttia eroomme johtaneista syistä löytyivät muualta kuin kotoamme."

Nilüfer puhuu Aminista niin kunnioittavin sanoin, ettei sellaista odota kuulevansa vastaeronneen suusta. Lojaali ystävä, ihana mies, loistava isä – käsi pystyyn, kuinka moni kuvailee tuoretta eksäänsä noin?

– Liittomme ei todellakaan päättynyt siihen, ettemmekö olisi rakastaneet toisiamme. Tulen aina rakastamaan Aminia lasteni isänä ja ihmisenä. Mutta joskus rakkaus yksin ei vain riitä.

Vaikka Nilüfer oli se, joka lähti, hänen äänessään on tappion sävy, lannistuneen kaiku.

– Koen hävinneeni tämän taistelun. Päätin laskea aseeni, kun en jaksanut enää.

Mahdoton hyvä äitipuoli

Avioero on Nilüferille toinen ja siksikin kova pettymys. Ratkaisua seurasivat epäonnistumisen tunteet: ei voi olla totta, taasko tässä käy näin?

Jos ensimmäinen liitto katui Nilüferin mielestä suhteen sisäisiin vaikeuksiin, tällä kertaa hän kokee, että ihminen Aminin menneisyydestä torpedoi tarkoituksellisesti perheen tasapainoa ulkopuolelta.

– Sanoisin, että 60 prosenttia eroomme johtaneista syistä löytyivät muualta kuin kotoamme, Nilüfer sanoo.

Mennessään vihille Aminin kanssa Nilüfer oli kolmivuotiaan tyttären äiti ja odotti parin ensimmäistä yhteistä vauvaa. Aminin tytär oli kahdeksanvuotias.

Nilüfer maalaili mielessään kuvaa onnellisesta uusperheestä: miten iloisen lapsikatraan kanssa leivottaisiin pullaa, ja miten pikkutyttöjen kanssa voitaisiin tehdä leikkimeikkejä ja tyttöjen juttuja. Uudessa perheessään Nilüfer halusi olla sekä hyvä äiti että hyvä äitipuoli.

Toimiva uusperhekuvio osoittautui kuitenkin ylivoimaiseksi haasteeksi.

– Aika pian aloin huomata, että minut nähtiinkin pahana. Vilpittömyyttäni ei otettu todesta. Kun tein jotain kilttiä tytärpuolelle, lapselle selitettiin toisaalla, että tavoittelen omaa etuani. Tytärpuolelle ostamani tavarat tulkittiin lahjonnaksi, Nilüfer kuvailee.

– Tunsin, ettei minulla ollut minkäänlaista mahdollisuutta päästä tytön sydämeen. Koin, että lapsi olisi halunnut tykätä minusta, mutta kotimme ulkopuolella sitä ei pidetty hyväksyttävänä.

Lapsen tasolle

Mitä pidempään Nilüferin ja Aminin suhde jatkui, sitä tukalammaksi Nilüfer koki roolinsa äitipuolena.

– Tunsin, miten koko kodin ilmapiiri muuttui sen mukaan, keitä meillä oli koolla. Enimmäkseen arki oli onnellista ja rakkauden täyttämää, mutta ulkopuolisten vaikutuksesta se saattoi muuttua todella tukahduttavaksi. Pahimmillaan tunnelma kärjistyi sellaiseksi, että tunsin olevani ulkopuolinen omassa kodissani."

"Välillä painostus oli niin kovaa, että se ajoi minut tekoihin, jotka yllättivät itsenikin."

Normaalisti Nilüfer on puhelias, nauravainen ja temperamenttinen nainen, mutta niissä hetkissä hän sulkeutui ajatuksiinsa.

– Kun koin torjumista ja vastustusta, menin tunnelukkoon. Ikään kuin blokkasin itseni ulos koko tilanteesta. Saatoin olla paikalla, mutta en oikeasti läsnä.

Nilüfer puri hammasta kuunnellessaan arvosteluja omien lastensa liian lepsusta kasvatuksesta. Hän yritti niellä kiukkunsa, kun hänen motiivejaan parisuhteessa epäiltiin.

– Välillä painostus oli niin kovaa, että se ajoi minut tekoihin, jotka yllättivät itsenikin. Olin heikko ottaessani solvaukset henkilökohtaisesti. Toimin vastoin omia periaatteitani ja arvomaailmaani.

Niinä hetkinä Nilüfer vajosi käytöksellään lapsen tasolle ja tuittuili takaisin samalla mitalla, ihan kuin pahasuisin teini.

– Millainen aikuinen sortuu riitelemään jonkun kaksitoistavuotiaan kanssa? Miten noloa ja lapsellista! Nilüfer harmittelee.

– Osasin sentään pyytää anteeksi, mutta tuollaisten päivien jälkeen menin nukkumaan itkien. Tunsin syyllisyyttä ja käytökseni kadutti. Koin täydellisesti epäonnistuneeni äitipuolena.


Ulkopuolinen omassa perheessä

Nilüfer yritti puhua tuntemuksistaan Aminille. Hän kertoi arvottomuuden kokemuksista, ahdistuksestaan yhteisten perheviikonloppujen alla ja jännityksestä: taasko riitely ja solvaukset alkavat.

Stressi alkoi heijastua parisuhteeseen. Nilüfer muistaa, että hän ja Amin kävivät ensimmäiset riitansa vasta viimeisen aviovuotensa aikana.

Jossain vaiheessa Nilüfer ehdotti, että perhe hakisi ammattilaisen apua. Hän itse myönsi kyvyttömyytensä korjata välejä yksin. Ehdotukset yhteisistä terapiakäynneistä kääntyivät lopulta häntä vastaan.

– Minun väitettiin vaatineen terapiaa lapselle, vaikka olin ehdottanut apua meidän kaikkien eduksi. Tuntui, että taoin päätäni seinään.

Vastoinkäymiset näkyivät myös Nilüferin elämänhalussa: hän ei jaksanut urheilla tai pitää huolta itsestään. Paino nousi, Nili tunsi voimiensa loppuvan, ja arjesta tuli selviytymistä päivästä toiseen.

– Kuljen hymyssä suin silloinkin, kun olen ahdistunut tai allapäin. Ehkä Aminkaan ei siksi käsittänyt, mitä todella kävin läpi. En saanut häneltä kaipaamaani tukea ja ymmärrystä. Harva tajuaa, miten kovilla äitipuolet voivat olla tasapainoillessaan asemassaan, Nili arvioi.

– Luulen, että asian vakavuus valkeni Aminille vasta, kun ilmoitin lähteväni.

Viimeisen aviovuotensa aikana Nilüfer lakkasi kutsumasta itseään äitipuoleksi. Omille lapsilleen hän oli äiti, muille vain turvallinen aikuinen.

– Etääntyminen tytärpuolesta oli kuin ensimmäinen askeleeni kohti luovuttamista. Ymmärrän, että kaikilla on isänsä ja äitinsä enkä yrittänyt korvata ketään siinä roolissa. Minua olisi silti voinut kunnioittaa. Pahinta oli jatkuva arvottomuuden ja ulkopuolisuuden tunne.

Nilüfer on käynyt läpi uusperheen haasteita muiden äitipuolien kanssa. Parhaimmillaan kokemukset ovat olleet ihania onnistumisia, joissa uusi puoliso oli otettu avosylin osaksi laajaa, muuttuvaa perhettä. Nilüfer ei saanut osallistua tytärpuolensa syntymäpäiville tai koulujuhliin.

"Lasteni perheen rikkominen oli varmasti elämäni kipein päätös tähän asti."

Nyt myös Nilüferin tyttärellä on äitipuoli. Nili sanoo sopeutuneensa tilanteeseen hyvin eikä pidä uutta perheenjäsentä uhkana.

– Miten voisi olla minulta pois, että lapsellani on kivaa ja hän saa hauskoja kokemuksia jonkun toisen kanssa? Eikö ole vain lapsen etu, että hänellä on paljon rakastavia ihmisiä ympärillään, Nilüfer ihmettelee.

– Oma kokemukseni oli päinvastainen. Koen, että minut päätettiin pelata tilanteesta ulos heti alusta alkaen. Olin ylimääräinen uusperheeni yhtälössä.

Tunne syrjityksi joutumisesta kolahti Nilüferiin lujaa: sillä oli tuttua kaikupohjaa lapsuudessa, jolloin kahdeksanvuotias Nili muutti perheensä mukana Turkista Suomeen. Suomea osaamaton tyttö aloitti toiselta luokalta koulun, jossa häntä kiusattiin koulussa erilaisuutensa, käkkärän tukan ja villin luonteen vuoksi.

– Nousen varpailleni tilanteissa, jotka muistuttavat minua tuosta ajasta menneisyydessäni. Reagoin panemalla kampoihin ja antamalla takaisin: minulle ei tehdä toiste niin, ylitseni ei kävellä enää. Vahvaluonteisuuteni on samalla heikkouteni, joissain tilanteissa on tyhmää reagoida niin ehdottomasti.

Heikkoutta vai viisautta?

Eropäätöstään Nilüfer kypsytteli liki vuoden. Päätös teki kipeää.

– Voidakseni jälleen hyvin minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko rikkoisin oman perheeni tai sitten rajaisin arjestamme Aminille tärkeitä ihmisiä. En yksinkertaisesti voinut elää saman katon alla hänen menneisyytensä kanssa. Samalla tajusin, etten ikinä voisi olla nainen, joka vaatisi miestään kääntämään selkänsä läheisilleen, Nili järkeilee.

– Siksi minun oli lähdettävä. Lasteni perheen rikkominen oli varmasti elämäni kipein päätös tähän asti.

"Kun voin hyvin, jaksan olla myös parempi äiti lapsilleni."

Nilüfer tietää, että häntä arvostellaan lähdöstään: millainen nainen jättää pienet poikansa, kuka hylkää miehensä, jota rakastaa? Häntä on syytetty itsekeskeiseksi ja kylmäksi.

– Tuntuuhan ero tyhmältä, sillä jätin todella ihanan miehen, Nilüfer aloittaa.

– En kuitenkaan usko, että ihmiset Aminin menneisyydestä olisivat koskaan antaneet meidän elää rauhassa, manipuloimatta elämäämme tai häntä. Onko siis heikkoutta, että luovutin vai viisautta, että valitsin mielenrauhan ja oman jaksamiseni?

Nilüfer uskoo valinneensa oikein. Hän voi paremmin, jaksaa suunnitella tulevaisuutta, nauraa ja pulppuaa taas.

– Kun voin hyvin, jaksan olla myös parempi äiti lapsilleni. Voin myös olla hyvä äiti, vaikka emme ole kokonainen perhe. Olen enemmän läsnä ja jaksan kolmikon rämäpäisyyttä paremmin.

Nilüfer korostaa myös, että Amirilla ja Gabrielilla on hyvä olla isänsä luona.

– Hehän ovat isällään, ei lapsilla mikään hätä ole. Aminilla on isompi talo sekä lähellä oma tukiverkostonsa. Minulla ei ole täällä ketään, Nili viittaa kotipaikkaansa Kirkkonummeen.

Nilüfer sanoo sopeutuneensa hyvin uuteen, vaatimattomampaan elämäntyyliinsä. Erossa omakotitaloarki vaihtui kaksioon kerrostalossa.

– Huomaan muuttuneeni ihmisenä niin, että elämänarvoni ovat nykyään muussa kuin materiassa. Ennen sitä mietti, mitä kaikkea olisi hienoa omistaa. Nyt olen valmis tinkimään paljosta mielenrauhani takia.

Nilüfer Asikainen

Kauneusalan yrittäjä syntyi Turkissa 7.12.1984 ja muutti 8-vuotiaana Suomeen. ”Silloin oli lokakuussa lunta. Lunta piti heti päästä tunnustelemaan.” Asuu ja työskentelee Kirkkonummella. Erosi elokuussa nyrkkeilijä Amin Asikaisesta neljän aviovuoden jälkeen. Pariskunnalla on 4- ja 2-vuotiaat pojat. Nilillä on ensimmäisestä avioliitostaan 7-vuotias tytär. Osallistui keväällä Inhimillinen tekijä -tv-ohjelmaan, jossa käsiteltiin äitipuolen asemaa. Isä on taidemaalari. Perintö näkyy myös Nilin työssä kynsitaiteilijana.

näinon

Avioeroa hakenut Nilüfer Asikainen: ”Huomasin pian, että minut nähtiin pahana”

Yleensä se on juuri näin että vaikka mies olisikin jättänyt ensimmäisen vaimonsa niin tämä exä on loppujen lopuksi aina se joka luulee olevansa joka asiassa oikeassa ja määräävänsä niin lastensa kuin entisen miehensäkin asioista ja valinnoista maailman tappiin. Ja mitenkään syyllistämättä mutta ..... ketä mies yleensä eniten kuuntelee valinnoissaan ja päätöksissään niin ..... ei nykyistä vaimoaan / tyttöystäväänsä vaan juuri tätä exää hän yleensä kuuntelee ja haluaa miellyttää. Pelkää jopa olla...
Lue kommentti

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.