Santran lemmikit tuovat paljon iloa arkeen. Koirien lisäksi hänellä on kissoja, hämähäkkejä ja käärmeitä. Kuva: Milka Alanen
Santran lemmikit tuovat paljon iloa arkeen. Koirien lisäksi hänellä on kissoja, hämähäkkejä ja käärmeitä. Kuva: Milka Alanen

Chronin tautia sairastava Santra Lacy opettelee päästämään irti katkeruudesta.

– Yritin kovasti miettiä, että miltä minusta nyt tuntuu. Ei minusta tuntunut oikein miltään, espoolainen Santra Lacy, 35, muistelee kymmenen vuoden takaista heräämistään.

Hän oli juuri saanut väliaikaisen avanteen pitkään jatkuneen suolistosairauden, Crohnin taudin vuoksi.

Kaksi vuotta myöhemmin avanteesta tehtiin pysyvä. Se oli helpotus, mutta myös operaatio, jota moni pelkää.

– Turha valehdella: eihän tämä ole tila, jota kukaan haluaa, mutta ei tämä ole hirveääkään. Kun se nyt on tässä, se on tuonut minulle taas elämäni takaisin.

Elämä neljän seinän sisällä

Santra oli sairastanut Crohnia jo 12-vuotiaasta eli puolet elämästään. Välillä tauti elää hiljaiseloa eli on remissiossa, välillä iskee akuutti. Silloin sattuu ja elämä kiertyy sairauden ympärille.

Santran kohdalla tauti oli akuutissa 18 vuotta. Vatsakivut olivat kovat, sillä suoli kuroutui tulehduksesta johtuvasta arpikudoksesta umpeen. Siihen saattoi tulla tukos milloin vain, ja sitten mentiin täysillä sairaalaan, ettei suoli puhkea.

– Elämäni alkoi siirtyä neljän seinän sisälle, kun en yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään tai halunnut lähteä enää minnekään.

”Vaikkei katkeruudesta pääse kokonaan, sen kanssa voi oppia elämään.”

Yhdessä sumassa tulivat sitten ne elämän suurimmat koetinkivet: avioero, muutto toiseen kaupunkiin, opiskelujen lopettaminen ja masennus.  

Vaikeita vuosia oli kolme, sitten Santra päätti, ettei elämä voi jatkua sellaisena kuin aiemmin. Hän hankki koiran ja lähti ihmisten ilmoille, kun vointi sen salli nyt paremmin. Hän myös uskaltautui laittamaan treffi-ilmoituksen nettiin. Siihen vastasi kiva mies.

Santra pystyi myös lähtemään osa-aikatöihin. Vaikka työ voi rasittaa, se on myös mielelle hyväksi.

Terapiasta ja pitkään jatkuneesta itsetutkiskelusta huolimatta Santra myöntää, että sairauden hyväksyminen on vieläkin vaikeaa.

– Vaikkei katkeruudesta pääse kokonaan, sen kanssa voi oppia elämään. Olen oppinut aika hyvin.

Lue Santran koko haastattelu Me Naisten numerosta 42/2016!

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...