Dawn ja Tim Kopra kävivät muutama viikko sitten Heurekassa puhumassa Timin työstä astronauttina. Kuvat: Milka Alanen
Dawn ja Tim Kopra kävivät muutama viikko sitten Heurekassa puhumassa Timin työstä astronauttina. Kuvat: Milka Alanen

Sisunautti Tim Kopran vaimo Dawn Kopra ei katso avaruusleffoja, sillä oman miehen ammatissa riittää tarpeeksi jännitystä. Viime vuonna Dawn seurasi avaruuskävelyä, jonka aikana Tim oli vaarassa kuolla.

Dawn Kopra astuu kotinsa takakuistille puoli kuudelta aamulla ja tähyää taivaalle. On vuoden 2016 toukokuu Houstonissa, Teksasin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Dawn ei ole aamuihminen, mutta tällä kertaa hänellä on hyvä syy herätä: on Dawnin ja hänen aviomiehensä Timothy ”Tim” Kopran 26. hääpäivä.

Dawn tähyilee taivaalla olevaa pientä liikkuvaa valotäplää ja vilkuttaa: siellä Tim on. Neljäsataa kilometriä hänen päänsä yläpuolella, Maapallon kiertoradalla, Kansainvälisellä avaruusasemalla.

– Vähän erilainen hääpäivä, eikö totta? On vaikea kuvailla sitä tunnetta, kun oma kumppani on avaruudessa. Totta kai siihen liittyy paljon stressiä, mutta samaan aikaan olen ylpeä, että Tim saa toteuttaa unelmiaan, Dawn kertoo.

Nyt Dawn, 47, ja suomalaissukuinen Tim, 54, ovat käymässä Suomessa viikon kestävällä vierailulla. He kertovat tiedekeskus Heurekassa yleisölle ja koululaisryhmille avaruudesta. Tim esiintyy lavalla luontevasti ja poseeraa esityksien jälkeen selfieissä – tätäkin astronautin työ on.

– Lasten tapaaminen on mahtavaa. Ahmin itsekin pikkupoikana tietoa avaruudesta ja astronautin työstä. On inspiroivaa jakaa tietoa siitä, että me ihmiset oikeasti pystymme tähän, Tim kertoo.

”On inspiroivaa jakaa tietoa siitä, että me ihmiset oikeasti pystymme tähän.”

Suomalaissukuinen Tim, joka tunnetaan myös tittelillä sisunautti, on ollut avaruudessa kaksi kertaa: kaksi kuukautta vuonna 2009 ja puoli vuotta vuonna 2016. Viime kerralla hänen tehtävänsä oli muun muassa tutkia, mitä pidempiaikainen oleilu avaruudessa tekee ihmiskeholle. Timin ryhmä teki tuona aikana yhteensä 250 erilaista koetta.

Heurekan seinällä vilahtelee kuvia, joita Tim on avaruudessa ottanut. Niissä hän poseeraa avaruuspuku päällään Maapallo takanaan. Yhdessä kuvassa ilmassa leijailee Timin tekemä kuivakka eväsleipä. Kuvat ovat ulkopuolisen silmissä huikeita, mutta Dawnia ne puistattavat.

– Onneksi Tim on taas täällä, hän huokaa.

Henkireikä: puhelut kotiin

Miten suhdetta pidetään yllä, kun toinen puolisoista on avaruudessa? Ihan kuten mitä tahansa kaukosuhdetta: puhelimen ja videon avulla. Kun Dawn näkee kännykkänsä näytöstä, että soittajana on Johnson Space Center, hän tietää, että kannattaa vastata. Avaruuteen kun ei soiteta takaisin.

Avioparin puhelu alkaa yleensä leikkisillä sanoilla:

”Hei, mitä avaruuteen kuuluu?”

”Hyvää, entä maahan?”

Avaruusreissujenkin aikaan Tim ja Dawn puhuvat puhelimessa lähes päivittäin. Videokonferenssin he pitävät kerran viikossa sunnuntai-iltapäivällä, koska silloin Timillä on vapaata.

– Käymme silloin läpi ihan tavallisia juttuja. Tim haluaa tietää, mitä lapsille ja muille läheisille kuuluu. Joskus hän juttelee työasioista, joista en oikein ymmärrä, mutta niinhän se menee muillakin. Harva osaa kuvailla tarkalleen, millaista puolison työ on, Dawn miettii.

Timille yhteydenpito kotiin on henkisesti tärkeää, se pitää pään kasassa.

– Emme me tarvitse noita puheluita pysyäksemme hengissä, mutta kyllä niistä on apua. Joskus avaruudessa on aika stressaavaa, joten kotijoukkojen tuki on tärkeää, Tim sanoo.

Tim ja Dawn tapasivat, kun Tim työskenteli sotilaana. Tim osallistui Persianlahden sotaan ja on ollut työkseen myös sotilashelikopterilentäjä.

Tim ei suoraan myönnä, että häntä pelottaisi sodassa tai avaruudessa. Niihin lähtemiseen tarvitaan hänen mukaansa ihan tietynlainen mielenlaatu.

– Tuskinpa olisin astronautti, jos se pelottaisi minua.

Dawnin mielestä työ astronauttina on tavallaan turvallisempaa kuin sotilaana.

– Sodassa kaikki yrittivät satuttaa häntä, avaruudessa kaikki pyrkivät pitämään hänet hengissä.

”Sodassa kaikki yrittivät satuttaa häntä, avaruudessa kaikki pyrkivät pitämään hänet hengissä.”

Astronautin työssä on terveyshaittansakin. Avaruudessa luuntiheys laskee kaksi prosenttia kuukaudessa, joten puolen vuoden reissulla luumassaa voi kadota 12 prosenttia. Siksi astronautit urheilevat kaksi tuntia päivittäin. Lisäksi säteilylle altistuminen lisää syöpäriskiä.

Hyvääkin silti tapahtuu:

– Säännöllisen treenaamisen takia Tim palasi maahan osin jopa voimakkaampana kuin lähtiessään, Dawn sanoo.

Dawnin paksussa kultasormuksessa on avaruusaseman kuva ja merkinnät 46 ja 47. Ne ovat Timin avaruuslentojen numerot.
Dawnin paksussa kultasormuksessa on avaruusaseman kuva ja merkinnät 46 ja 47. Ne ovat Timin avaruuslentojen numerot.

Ammatin varjopuolet

Dawnilla ja Timillä on kaksi lasta, 20-vuotias Matthew ja 21-vuotias Jacqueline. Jälkikasvu ei aio seurata isän jalanjäljissä, sillä heitä kiinnostavat eri asiat ja he ovat nähneet ammatin varjopuolet. Kuten sen, että isä on niin paljon poissa. Eikä vain avaruudessa, vaan jo valmistautuessaan lentoihin.

Ensimmäisellä kerralla Tim treenasi avaruusmatkaa varten neljä ja puoli vuotta, toisella kerralla kaksi ja puoli vuotta. Hän treenasi erilaisten avaruusvälineiden käyttämistä muun muassa Venäjällä ja Kanadassa ja saattoi olla poissa kotoa kuukausia putkeen.

Dawnin näkökulmasta se tarkoittaa, että käytännön arki jää kokonaan hänen kontolleen. Se ei kuulemma ahdista. Vuosien aikana Dawn on tottunut hoitamaan asiat itse. Hän kunnostaa vuotavat putket, pimahtaneen tietokoneen ja selvittää lasten kinat.

”Tiesin alusta asti, mihin ryhdyin. Tämä on osa Timiä, tällainen hän on.”

– Tiesin alusta asti, mihin ryhdyin. Tämä on osa Timiä, tällainen hän on. Minulla on paljon ystäviä, jotka tarjoutuvat auttamaan ongelmissa, mutta kiitän heitä ja sanon kokeilevani itse ensin, Dawn kertoo.

– Kun lapset olivat pienempiä, pyrin pitämään arkemme aina samanlaisena, oli isä sitten kotona tai ei. He eivät saaneet isän ammatin vuoksi erillisvapauksia.

Vertaistukea Dawnille tarjoaa astronauttipuolisoiden oma kerho. Perheet asuvat Houstonissa Teksasissa lähekkäin, joten yhteydenpito on helppoa.

Kerhoon kuuluu myös miehiä. Avaruudessa on käynyt noin 550 ihmistä, joista noin 60 on ollut naisia.

Joulukortteja avaruuteen

On joulupäivä 2016. Dawn, lapset ja Dawnin vanhemmat ovat kokoontuneet Koprien kotona videopuhelun äärelle avaamaan lahjapaketteja.

Tim katselee avaruudessa tietokoneeltaan, kun Dawn avaa hänen antamaansa yllätysjoululahjaa. Paketista paljastuvat helmet, jotka Tim osti Venäjältä ennen Kazakstanista lähtenyttä avaruuslentoaan. Nasan työntekijä on onnistunut junailemaan paketin perheen joulukuusen alle Dawnin huomaamatta.

Dawn taas on lähettänyt venäläisen huoltoaluksen mukana Timille lahjaksi itse kutomansa villasukat, suklaata ja joulukortteja läheisiltä.

– Yritämme pitää arjen niin normaalina kuin mahdollista. Joskus videopuheluun vastaan minä, joskus yli­opistossa opiskelevat lapset. Silloin he huikkavat opiskelukavereilleen, että tulkaa moikkaamaan meidän isää, se on avaruudessa, Dawn hymyilee.

Timin mukaan kaikista pienimmät ja itsestäänselvimmät asiat ovat niitä, joita avaruudessa kaipaa. Ruohon tuoksua, sateen ropinaa, tuulta. Ja herkkuja.

Dawn lähettää silloin tällöin Timille huoltosukkulan mukana salsaa ja sipsejä. Hän lähetti niitä aikanaan rintamallekin. Tai no, perinteiset rouskuvat sipsit eivät avaruusmatkaa kestäisi, mutta Dawn on löytänyt tilalle pehmeitä, suuria tortilloja eli tostadoita.

”Avaruussapuska on kuin telttailuruokaa.”

– Avaruussapuska on kuin telttailuruokaa. Se on hyvää, mutta alkaa toistaa itseään, kun sitä syö puoli vuotta putkeen. On hienoa päästä välillä herkuttelemaan salsalla ja sipseillä pitkän päivän jälkeen. Se muistuttaa kodista, Tim sanoo.

Avaruusarjessa pitää muutenkin tehdä yllättävän tavallisia asioita. Esimerkiksi imuroida. Kun Dawn hurauttaa kotonaan imurin päälle antaakseen pölyille huutia, saman tekee Tim avaruudessa. Imurointi avaruussukkulassa on tärkeää, koska pöly ei laskeudu mihinkään painovoiman puutteen vuoksi ja voi pakkautua ilmanvaihtoventtiileihin.

Astronautit myös hukkaavat avaruudessa helposti tavaroitaan, koska ne leijuvat milloin mihinkin.

– On muuten ihan varma, että jos aseman seinässä on pienikin kolo, irrallinen tavara löytää tiensä sinne ja katoaa, Tim virnistää.

”Kaikkeen tottuu. Siihenkin, että oma aviomies on avaruudessa”, Dawn kertoo Timothyn kainalossa.
”Kaikkeen tottuu. Siihenkin, että oma aviomies on avaruudessa”, Dawn kertoo Timothyn kainalossa.

Vaikeinta on hyvästely

Tavallisella tallaajalla ei ole avaruuteen asiaa, joten mielikuvat rakentuvat pitkälti elokuvien luomalle todellisuudelle. Tim pitää Sandra Bullockin tähdittämän Gravity-leffan sisäkohtauksia avaruusasemalla yllättävän todenmukaisina, mutta aseman ulkopuolella tapahtumat ovat hänen mukaansa pelkkää puppua.

Dawn ei avaruusleffoja katso. Hän ei pysty eikä halua, koska ne ruokkisivat liikaa mielikuvitusta. Nytkin Timin matkojen muistelu nostaa hänelle hetkittäin tunteet niin pintaan, etteivät kyyneleet ole kaukana.

Kun Tim ensimmäistä kertaa lensi avaruuteen, hänelle pidettiin isot juhlat, joihin osallistui 250 läheistä. Lento lähti Floridasta, ja kaikki pääsivät seuraamaan sitä. Toisella kertaa lehto lähti Kazakstanista ja paikalla oli vain kourallinen läheisiä.

– Vaikeinta on hyvästien jättö juuri ennen lentoa. On pelottavaa tietää, mihin hän on ryhtymässä, Dawn pohtii.

Astronautille vaarallisimpia hetkiä ovat nousut, laskut ja avaruuskävelyt. Eräs Dawnin silmissä pelottavimmista tilanteista sattui viime vuonna, kun Tim oli aseman ulkopuolella avaruuskävelyllä.

Dawn seurasi tapahtumia Nasan tiloissa livelähetyksenä, kun Tim ilmoitti, että hänen kypäränsä sisällä oli vettä. Kaikki työntekijät terästäytyivät. Vesi kypärässä on vaarallista, koska painottomuudessa se pakkautuu palloksi, joka voi kiinnittyä suun ja nenän eteen. Silloin astronautti hukkuu.

– Se oli minulle todella vaikea hetki. Onneksi minulla oli seuranani Nasan järjestämä astronautti selventämässä Timin ja lennonjohdon välisiä keskusteluja. Astronautti sattui myös olemaan hyvä ystäväni, joten hänen läsnäolonsa auttoi ja lievitti pelkojani, Dawn muistelee.

Tim itse ei ollut tilanteesta moksiskaan. Hän tiesi, että kypärän sisällä oli pieni snorkkeli tällaisia tilanteita varten. Varmuuden vuoksi avaruuskävely silti keskeytettiin aiottua nopeammin.

– Maassa taidettiin olla enemmän peloissaan kuin minä olin. Minulla oli täysin turvallinen olo, tiesin mitä tein, Tim sanoo. Äänessä on ripaus sotilaallista ylpeyttä.

Unelmat toteen

Kun astronautti palaa avaruudesta takaisin kotiin, se vaatii kaikilta hetken totuttelua. Timiltä varsinkin fyysisesti.

– Kun Tim tuli viime lennolta kotiin, ensimmäisenä päivänä hän kompuroi jopa kulmasta kääntyessään, koska tasapainoaisti ei ollut vielä sopeutunut painovoimaan, Dawn sanoo.

”Painottomuuteen avaruudessa tottuu vähän liiankin hyvin.”

– Painottomuuteen avaruudessa tottuu vähän liiankin hyvin. Ilmassa voi pyöriä miten paljon vain, ja siitä tulee luonnollinen olotila. Maahan saapuessa olo muuttuu painovoiman takia ihan hirveäksi. Tuntuu kuin olisi kunnolla kipeä: joka paikkaa kolottaa ja olo on raskas, Tim kertoo.

Silti pariskunta on onnellinen ja ylpeä Timin työstä ja unelmien toteutumisesta.

– Toki kiitos kuuluu myös perheelleni. Olen vaimolleni todella kiitollinen, että hän on pitänyt huolta arjesta. On tärkeää muistaa se ja kertoa se hänelle tasaisin väliajoin, Tim kehaisee.

Dawn hymyilee leveästi, muttei suostu ottamaan edes osaa meriiteistä itselleen.

– Parasta on nähdä Tim onnellisena. Sitä iloa on hienoa katsella.

Syksyllä Vain elämää -ohjelmassa nähtävä Lauri Ylönen kertoi kieltäytyneensä ohjelmaan osallistumisesta useaan otteeseen.

The Rasmus -yhtyeen laulaja Lauri Ylönen oli vain 16–vuotias, kun yhtye löi läpi. Hypeen liittyi myös ikäviä lieveilmiöitä.

– Olimme teinibändi ja monien tyttöjen seinillä julisteissa. Se ärsytti jäbiä ja uran alkuaikona lavalle lensi pulloja ja muuta roinaa niin Suomessa kuin ulkomaillakin, Lauri sanoo.

Vakavin tilanne sattui, kun Lauri oli 25–vuotias. Salon keikalla yksi yleisöstä nousi lavalle ja iski leatherman-puukon lähelle laulajan kaulavaltimoa.

– Tilanne oli sekava. Pelästyin todella, sillä olisin voinut kuolla. Puukon kaikki terät olivat pystyssä.

– Lähdin lavalta ja Eero tuli huutamaan mikrofoniin, että kuka vittu se oli. Fanit ottivat tekijän kiinni, sen jälkeen paikalle tulivat poliisit, Lauri muisteli Vain elämää -ohjelman lehdistöpäivässä.

”Joskus olen miettinyt, miten suojaton olen, kun laulan vaikka silmät kiinni biisiä.”

Laulaja on yksi syyskuussa alkavan kauden artisteista. Kuvaukset nostivat vanhoja muistoja pintaan.

– Kyllä tapahtunut oli useasti mielessä. Kun astuin lavalle ja valot häikäisivät niin, että en näe yleisöä, mietin, että voiko tuolla olla taas joku sekopää, Lauri sanoo.

– Nykyään tapahtunut tulee mieleen harvemmin. Joskus olen miettinyt, miten suojaton olen, kun laulan vaikka silmät kiinni biisiä. Mutta tuollaisille ajatuksille ei saa antaa liikaa valtaa.

Kahden pojan isä

Yhtyeen menestys on vienyt Lauria ympäri maailmaa. Viime vuodet hän on asunut Kaliforniassa, jonne hän muutti ex-vaimonsa Paula Vesalan kanssa. Parilla on 10–vuotias Julius-poika.

”Toisen lapsen myötä kuolemanpelkoni on pahentunut.”

Lauri sai viime vuoden lopussa toisen pojan nykyisen avovaimonsa Katriina Mikkolan kanssa. 

– Siitä on tosiaan kymmenen vuotta, kun olen viimeksi vauvan kanssa säätänyt. Vähän on pitänyt muistella, että miten tämä nyt menikään. Käytännön asioissa osaan ottaa iisimmin, Lauri sanoo.

– Toisaalta toisen lapsen myötä kuolemanpelkoni on pahentunut. Se sai alkunsa kun ensimmäinen lapsi syntyi. Nyt pelkään jopa lentämistä. Toinen on niin pieni, eikä pärjää, jos minulle käy jotakin. 

Kiertueella vapaa vastuusta

Ihmisenä Lauri arvelee muuttuneensa 25 Rasmus-vuoden aikana vähän.

– Se ehkä johtuu siitä, että lyötiin hetkessä läpi, kupla sulkeutui ja jäimme sen sisään. Meillä on perheitä ja lapsia, mutta kun lähdetään keikkareissuille, kaikki on samanlaista, epätodellista. Siellä ei ole vastuita ja sääntöjä, Lauri sanoo.

– Sama pikkupoika näkyy välillä isän roolissa. Kun muut aikuiset vaikka juttelevat ja juovat lasten synttäreillä kahvia, niin tykkään riehua lasten kanssa.

”Vetäydyin kuvausten jälkeen joka ilta omaan rauhaani.”

Laurissa on myös introvertimpi puoli.

– Sen takia kieltäydyin monta kertaa Vain elämää -ohjelmasta. Se on niin intiimi, eikä siellä voi olla tuppisuuna. Nytkin vetäydyin kuvausten jälkeen joka ilta omaan rauhaani, mutta kuvaukset olivat mahtava kokemus.

The Rasmus julkaisee 14.9. uuden singlen, jonka Lauri on kirjoittanut yksinäisyydestä.

Jeppis

Toisen lapsen syntymä pahensi Lauri Ylösen kuolemanpelkoa: ”Nyt pelkään jopa lentämistä”

"Nyt pelkään jopa lentämistä. Toinen on niin pieni, eikä pärjää, jos minulle käy jotakin." Ymmärrän tunteen, en halua olla ilkeä vaan lohduttava, maailmassa ei ole koskaan ollut korvaamatonta ihmistä... elämä jatkuu vaikka kuka kuolisi. Ei kannata stressata turhaan vaan nauttia päivästä kerrallaan lapsen kanssa, elämä kyllä jatkaa kulkuaan kaikesta huolimatta tapahtui mitä tapahtui.
Lue kommentti

Susanna Mikkonen lopetti kuusi vuotta sitten Salatut elämät -sarjassa, ja sattumien kautta Susanna päätyi töihin rakennusalalle.

Jussi-palkittu näyttelijä Susanna Mikkonen, 50, palaa kuuden vuoden tauon jälkeen hetkeksi näyttelijän töihin. Susanna lopetti kuusi vuotta sitten Salatut elämät -sarjassa ja lopetti tuolloin samassa myös työskentelyn Takomo-teatterissa, jonka yksi perustajajäsenistä hän myös oli.

– Kaipasin tuolloin muutosta, olin tehnyt näyttelijän työtä kaksikymmentä vuotta ja koin teatterissa apurahojen jatkuvan hakemisen raskaana. Freelancerina halusin myös vakautta talouteeni.

Sattumien kautta Susanna päätyi töihin rakennusalalle.

– Minua ärsytti, kun en ymmärtänyt mitä rakennuskokouksissa ja työmaalla puhuttiin.

Susanna päätti opiskella työn ohella rakennuspiirtäjäksi. Tällä hetkellä hän opiskelee rakennusinsinööriksi.

– Onhan alan vaihdos herättänyt paljon ihmetystä. Nykyään opintoja voi kuitenkin tehdä työn ohessa. Muistin myös, että olin koulussa pitkän matikan lukija, joka loi uskoa, että kyllä selviäisin opinnoista.

Alan vaihtaminen ei ollut pelkästään helppo päätös.

”Näin unen. Siinä oli kangaspakka. Unessa avasin sen ja se oli piirretty täyteen kaavoja, jotka minun piti vain leikata ja ommella yhteen. Otin sen merkkinä.”

– Valinnat ovat aina myös kivuliaita, sillä jostain joutuu luopumaan. Minua ei pelottanut, sillä uskon, että asiat menevät luonnollisesti. Itsensä kuunteleminen on tärkeää. Uskon unityöskentelyyn ja unisymbolien kautta oman intuitiivisen äänen kuunteluun.

– Siinä vaiheessa, kun pohdin mihin asettuisin, näin unen. Siinä oli kangaspakka. Unessa avasin sen ja se oli piirretty täyteen kaavoja, jotka minun piti vain leikata ja ommella yhteen. Tavallaan otin sen merkkinä, että löytäisin vielä elämäntehtäväni.

Viisikymppisenä Susanna kokee, että alan vaihtaminen on helpompaa kuin ruuhkavuosina. Susanna asuu yksin kissojen kanssa, kun täysi-ikäinen poika on muuttanut kotoa pois.

– Ylimääräistä vapaa-aikaa on enemmän. Niin ihanaa kuin Netflix-sarjojen ja elokuvien katsominen olisi, olen käyttänyt aikani opiskeluun. Haluan tehdä elämässä merkityksellisiä asioita, Susanna kertoi Helsingin kaupunginteatterin syyskauden avajaisissa.