Moniottelija Samuli Bryggaren isä Arto oli Suomen aitajuoksijahuippu 1980-luvulla. Kuva: Satu Kemppainen.
Moniottelija Samuli Bryggaren isä Arto oli Suomen aitajuoksijahuippu 1980-luvulla. Kuva: Satu Kemppainen.

Samuli Bryggare on seurannut isäänsä kilpaurheilun maailmaan. Huippuosaavasta isästä on uralla hyötyä, mutta joskus sukunimen taakkaa on raskas kantaa.

Moniottelija Samuli Bryggare, 23, valmistautuu suoritukseensa. Kentän laidalla selostaja esittelee Samulin innokkaille penkkiurheilijoille: ”Tässä tulee Samuli Bryggare, Arto Bryggaren poika!”

Taas se isäpappa oli pakko mainita.

– Joskus tuollainen on todella rasittavaa, Samuli hymähtää.

Toisaalta isän mainitseminen ei ole ihme. Olympiapronssille 80-luvun puolessa välissä kirinyt Arto Bryggare on legenda. Olympiamitalin lisäksi hänen nimissään komeilee edelleen aitajuoksun Suomen ennätys.

Arto Bryggare on myös mies, jonka varjossa ei ole ollut helppoa luoda omaa kilpauraa. Kuuluisa sukunimi on tuonut Samulillekin suorituspaineita, sillä joillekin ulkopuolisille mikään ei riitä. Aina olisi yllettävä samoihin tuloksiin edellisen sukupolven kanssa. Samuli itse ymmärtää vertailun, mutta ei halua sen määrittävän tekemisiään.

– Jos en voita tai pärjääkään yhtä hyvin kuin faija, ihmiset ovat ihan ihmeissään, Samuli kertoo.

– Isä on edelleen Suomen menestynein pika- ja aitajuoksija. Vain yksi voi olla menestynein, joten on turha ajatella, että minun pitäisi pystyä samaan.

Ja jos kisassa ei sijoitukaan voittajan pallille, saattavat kanssakilpailijat hykerrellä voittaneensa olympiamitalistin pojan.

Yleisurheilua koko elämä

Yleisurheilu-ura on ollut Samulille luonteva valinta. Jo yksivuotiaana hän matkusti isänsä kanssa kisaleireille Yhdysvaltoihin ja Etelä-Afrikkaan. Kotona urheilu oli yksi tärkeimmistä yhteisistä mielenkiinnonkohteista.

– Olen elänyt koko elämäni yleisurheilukulttuurissa, joten laji on iskostunut identiteettiini jo nuorena. Minun on ollut vaikea ajatella muuta vaihtoehtoa kuin tämä, Samuli sanoo.

Yleisurheilukipinä ei iskenyt Samuliin pelkästään isän puolelta. Myös äiti Lotta on kilpaillut keskipitkillä juoksumatkoilla. Kun Samuli oli alle kouluikäinen, äiti alkoi valmentaa häntä.

Arton ja Samulin yhteinen vapaa-aika liittyi lapsuudessa melkein aina urheiluun. Toisinaan isä saattoi viedä myös McDonald’siin hampurilaiselle.

– Äidin kanssa siihen ei ollut mitään mahdollisuuksia, mutta faija saattoi joskus sortua, Samuli nauraa.

Vaikka vanhemmat kentille Samulin veivätkin, häntä ei ole koskaan pitänyt pakottaa harjoituksiin. Kilpauraa vanhemmat eivät ole pojalleen koskaan tuputtaneet.

– Olen aina lähtenyt ihan omatoimisesti treeneihin. Yksilölajit sopivat minulle kaikkein parhaiten.

Jos Samuli olisi saanut vapaasti valita, hän olisi lähtenyt kilpailemaan samassa lajissa kuin isänsä. Alunperin hän oli kiinnostunut pikajuoksumatkoista. Juoksu-ura kuitenkin kaatui pahoihin kantapääkipuihin kymmenisen vuotta sitten.

Kun juoksu ei luonnistunut, Samuli siirtyi heittolajeihin. Kymmenottelun hän valitsi tavallaan sattuman ja pakon edessä. Toisaalta se on ollut Samulin mielestä hyvä asia.

– Jos olisin isäni tavoin aitajuoksija, varmasti vertailisin itseäni enemmän häneen.

Raakaa kannustusta

Isän merkitys Samulin elämässä on vaihdellut eri elämänvaiheissa. Kun Samuli oli lapsi, ei isää paljon kotona näkynyt, koska illat menivät eduskunnassa. Jo varhain Samuli alkoi ymmärtää Arton urheilusaavutusten merkitystä.

– Kun pienenä sain kuulla, että hän on voittanut olympia- ja MM-mitaleja ajattelin, että varmaan monet muutkin ovat niitä voittaneet. Jossain vaiheessa tajusin, että ei niitä ihan hirveästi ole tullut, eivätkä kaikkien isät ole tuollaista tehneet. Olen tietenkin aina katsonut häntä ylöspäin, Samuli sanoo.

Nykyään Arto on toinen Samulin valmentajista, joten he viettävät paljon aikaa yhdessä. Lisäksi Arto on Samulille suuri taloudellinen tuki ja paras tsemppaaja.

– Hän kannustaa minua ottamaan itsestäni kaiken irti. Hän oli itsekin sellainen urheilija, joka antoi itsestään aina yli sata prosenttia. Kumpikaan meistä ei tee mitään puolivaloilla.

Päänsilittelyä Samulin on isältään kuitenkin turha hakea. Mieluummin isä viilaa pieniä teknisiä yksityiskohtia.

– Hän ei koskaan kannusta minulle pelkästään sanomalla, että yritä parhaasi. Se olisi hyvin kliseistä. Sellaista minä en tarvitse.

Lue lisää:

Juoksijalupaukset Nelli ja Noora Toivo sekä Emma Millard: Pää ei enää kestänyt

Onko seksikkyys taakka Suomen naisurheilulle?

Miss Suomi 2014 Bea Toivosen rallikuski-isä: Avioerossa olisi pitänyt ajatella enemmän tyttöjen tunteita

Samuli Bryggare

Moniottelija.

Syntyi 10.3.1991.

Asuu Helsingissä.

Kilpailee moniottelussa SM-tasolla. Opiskelee oikeustieteitä Helsingin yliopistossa.

Kaikki tietävät Suomen oman jäämiehen, F1-mestari Kimi Räikkösen. Mutta kuinka hyvin sinä hänet tunnet? Tee testi!

Jutun lähteenä käytetty 16.8. ilmestynyttä Kari Hotakaisen kirjoittamaa Tuntematon Kimi Räikkönen -kirjaa (Siltala).

Tilaajille
Henkilökohtaiset avustajat Linda Laaksonen (vas.) ja Tiia Dahlqvist lähtevät Jaanan kanssa syyskuussa MM-kisoihin Yhdysvaltoihin. Mukaan lähtee tietenkin myös Legolas-hevonen. Kuva: Jouni Harala
Henkilökohtaiset avustajat Linda Laaksonen (vas.) ja Tiia Dahlqvist lähtevät Jaanan kanssa syyskuussa MM-kisoihin Yhdysvaltoihin. Mukaan lähtee tietenkin myös Legolas-hevonen. Kuva: Jouni Harala

Jaana Kivimäki halvaantui, kun hevoskuljetusauton lastaussilta katkaisi hänen selkärankansa. Ensin Jaana oli katkeroitua, mutta sitten hän päätti selviytyä.

Punaisen omakotitalon oven avaa hymyilevä emäntä. Vaikka kello on vasta yksitoista, Jaana Kivimäki , 44, on ehtinyt jo paljon. Hän on herännyt kuudelta, ruokkinut hevosensa ja ajanut 25 kilometrin päähän ratsastushallille...