Alina ja Armi Toivasella on myös kaksi vuotta vanhempi sisko, Anni. "Hän oli perheessämme se yllyttäjä, joka sai pikkusiskot hyppimään pillinsä mukaan". Kuva Jouni Harala
Alina ja Armi Toivasella on myös kaksi vuotta vanhempi sisko, Anni. "Hän oli perheessämme se yllyttäjä, joka sai pikkusiskot hyppimään pillinsä mukaan". Kuva Jouni Harala

Kun näyttelijä Armi Toivanen muuntautuu Putous-ohjelmassa Sanna-Raipe Helmiseksi, Alina Toivasen on vaikea pysyä aloillaan. Saman innostuksen valtaan joutuu Armikin rumpalisiskonsa Allun keikoilla.

Viime talvena rumpali Alina Toivanen, 32, istui metrossa ja tunsi, kuinka vaunullinen matkustajia tuijotti häntä. Sama supina ja ­kyräily on jatkunut Alinan kintereillä nyt vuoden. Uteliaimmat ovat kiskaisseet häntä takinhihasta ja lausuneet ajatuksensa ääneen:

"Hei kuule, sä muistutat tosi paljon sitä näyttelijä Armi Toivasta."

Allu ei ole paljastanut totuutta. Myhäillyt vain ja todennut, että niin on joku muukin joskus sanonut.

– Nuo ovat omituisia tilanteita, enkä oikein vieläkään tiedä, miten niihin pitäisi suhtautua. Enhän ole tehnyt mitään ansaitakseni tuota huomiota, Alina sanoo.

Kun Alina ja Armi, 32, pelmahtavat huoneeseen yhtä aikaa, peli on selvä. Naiset tunnistaa kasvonpiirteiltään heti identtisiksi kaksosiksi. Toki erojakin on. Armin ääni on hivenen tummempi, aivan kuin hänen paksut, kiharat hiuksensa. Alinan puheen rytmi on puolestaan huomattavasti rauhallisempi. Hiukset ovat olleet vaaleat jo pitkään, ja hiljattain kuontalo lyheni toiselta puolelta siilimittaiseksi.

– Sinä olet tuollainen cool rokkimimmi, ja minä tällainen vanha täti, huutaa Armi eteisessä ripustaessaan takkia naulakkoon.

Ja oikeassahan hän tavallaan on. Armi on Allua kymmenen minuuttia vanhempi.

– Kun lapsena tappelimme, äiti syytti aina minua, koska olin isosisko. Usein hän taisi olla oikeassa. Allu oli paljon kiltimpi.

Nykyään Armi ja Allu eivät enää harrasta tukkanuottaa. Kun Armi viime tammikuussa muuntautui Putous-ohjelmassa ­floridalaisrouva Leena Hefneriksi, sisko seurasi suoraa lähetystä studioyleisön ­ensimmäisellä rivillä ja nauroi kaksinkerroin.

– Jännitin hirveästi Armin puolesta, vaikka tiesin, että hän pärjää. Ehkä se oli jokin vaistomainen suojeluvietti. Kun ­ohjelmalla on miljoona katsojaa, tulee miettineeksi myös julkisuuden raadollista puolta.

Armillekin Putous-hypetys tuli yllätyksenä, vaikka hän on tottunut olemaan työnsä puolesta esillä jo vuosia.

– Välillä tuli sellainen olo, että tarvitsen assarin, kun en ehtinyt edes sähköposteja lukea tai kalenteria vilkaista. Suostuin kiltteyksissäni kaikkialle, vaikka olin aika poikki, Armi kertoo.

Venyminen kostautui keuhkokuumeena, joka kaatoi näyttelijän viime kesänä petiin useaksi viikoksi.

– Varmaan se oli kova tahti, joka uuvutti niin, että kroppani antoi lopulta periksi. Uskon, että olen nyt oppinut paremmin kuuntelemaan itseäni.

Lentävät sisarukset

Armi tietää, millaista on seistä yleisön puolella ja kokea tunnemyrsky siskon puolesta. Kun hän seurasi indie-bändi Minä ja Ville Ahosen keikkaa helsinkiläisbaarissa kolme vuotta sitten, kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä.

– Bändi oli niin huikea, että musiikki aiheutti ihan fyysisiä reaktioita. Kun Allu takoi rumpuja, tuntui kuin joku olisi iskenyt suoraan vatsaan. En ollut tajunnut, miten hyvä rumpali hänestä oli tullut. Joskus tuntuu, että koemme kaikki fiilikset tavallaan tuplana. ­Lavalla minä edustan Allua ja Allu minua.

– Minulla on aina ihan sama olo teatterien ensi-illoissa, joissa näyttelet. Ehkä se on vain sitä, että aistimme toistemme tunteet pelkistä eleistä ja ilmeistä, Alina tunnustaa.

Lapsena identtinen kaksosuus tuntui molempien mielestä jopa riesalta. Sukulaiset ostivat Alinalle ja Armille ­samanlaisia vaatteita, ja kaverit olettivat, että kaksikko haluaa leikkiä yhdessä.

– Kun saimme jatkuvasti kuulla, että vitsi te olette niin saman­näköisiä, se alkoi lopulta ärsyttää. Teki mieli huutaa väliin, että ei kun minä olen minä. Onneksi äiti tajusi alusta saakka, että olemme kaksi eri yksilöä ja persoonaa, Armi kiittää.

Hyvän mausteen leikkeihin toi kaksi vuotta vanhempi isosisko Anni, joka hoiti sisaruskatraassa päällikön virkaa.

– Annilla oli kaksi perässävedettävää höhlää, joita hän sai paimentaa ja määräillä. Hän oli perheessämme juuri se yllyttäjä, joka sai pikkusiskot hyppimään pillinsä mukaan, Allu nauraa.

Yksi tempauksista ajoi kolmikon hengenvaaralliseen tilanteeseen kotona Tampereella. Armi ja Alina olivat tuolloin kolmevuotiaita.

– Olimme vakuuttuneita, että kuka tahansa ihminen pystyy lentämään, jos vain treenaa tarpeeksi. Harjoittelimme hyppäämällä eteisen lipaston päältä, Armi muistaa.

Isosisko Anni keksi lopulta, että liitääkseen tytöt tarvitsevat enemmän ilmaa alleen, joten hän päätti tehdä muovipusseista laskuvarjot ja viedä pikkusiskot kerrostalon katolle.

– Siellä me seisoimme katon reunalla muovipussit selässämme ja olimme juuri hyppäämäisillämme, kun äiti repi meidät niskavilloista turvaan. Hän oli havahtunut kotona epäilyttävään hiljaisuuteen ja vaistosi, että nyt on tosi kyseessä.

Ilmailukoulu loppui siihen.

Heinolassa tapahtuu

Mielikuvitusta sisaruksilla on ollut aina. Lapsena se pääsi valloilleen sketseissä, joita Alina ja Armi nauhoittivat perheen videokameralla. Suurimpana innoittajana toimi molempien lempisarja, Aake Kallialan ja Pirkka-Pekka Peteliuksen tähdittämä Pulttibois.

– Keksimme Heinolassa tapahtuu -sketsin, jossa annettiin poliisiraporttia ronskilla Tampereen murteella. Jostain syystä videoilla oli usein myös kännisiä joulupukkeja, Armi muistaa ja suitsuttaa Allun vaikuttavaa roolityötä.

– Hitto, että sä olit hyvä! Uskalsit heittäytyä juttuihin ihan täysillä ja improvisoit kaiken tuosta vain.

Näyttelijän ammatti ei Alinaa kiehtonut, mutta ensimmäiseen bändiinsä hän liittyi jo yläasteikäisenä.

– Musatouhut imaisivat minut niin täysillä, etten pystynyt ajattelemaan oikein mitään muuta. Rumputunneilla kävin vain sen verran, että opin auttavasti lukemaan nuotteja. Muuten kaikki aika meni bänditreeneissä ja keikoilla.

Jos naisrumpaleita on vieläkin harvakseltaan, 1990-luvulla kapuloiden varressa heiluva tyttö oli lähes nähtävyys. Alina tottui jo nuorena siihen, että bändikaverit olivat poikia.

– Taisin minä muutenkin olla aika jätkämäinen. Olin se poika, jota meidän perheeseen ei koskaan syntynyt. Piirsin sarjakuvia ja pelasin pallopelejä, Alina muistaa.

Taiteellisuus on peruja äidiltä, joka on työskennellyt yksityisyrittäjänä mutta maalannut suurimman osan elämästään. Isä oli ammatiltaan silmälääkäri, joka sytytti Alinaankin musiikkikärpäsen soittelemalla kitaraa.

Armi kävi samaa musiikkiluokkaa Alinan kanssa, mutta hän innostui vuosien mittaan yhä enemmän teatterista ja näyttelemisestä.

Nyt Armi elää unelmaansa, sillä kahden kuukauden mittainen improvisaatio­seikkailu Putous-ohjelmassa käynnistyi viime viikonloppuna. Tällä kertaa hänen hahmonsa on Sanna-Raipe Helminen, tamperelainen opiskelijahiippari.

– Huomaan, että näyttelemisestä on tullut minulle yhä tärkeämpää. Työ määrittelee elämässäni jokaista suunnitelmaa ja siirtoa, Armi tunnustaa.

Nyt suurin tyydytys tulee juuri työssä onnistumisesta.

– Sinä olet kyllä paljon ankarampi ­itsellesi. Et päästä itseäsi helpolla missään, mitä teet, Allu kommentoi.

– Tunnustan. Oletko ikinä kuullut minun sanovan, että nyt meni tosi hyvin? Armi myöntää.

Kritiikin antamista sisarukset eivät pelkää. Jos Armi haluaa työstään rehellisen palautteen, hän kysyy sitä Alinalta.

– Muistan, kun Allu erään näytelmän jälkeen kommentoi, että olit ihan hyvä, mutta toistat muutamia maneereja koko ajan. Aluksi loukkaannuin, mutta pian ärsytti enemmän se, ettei kukaan muu ollut kehdannut sanoa minulle tuosta.

Sopimus pätee myös toisinpäin. Armi on opettanut Alinaa näyttämään keikoilla rohkeammin tunteitaan.

– Mistä se muuten johtuu, että muusikot aina oksentelevat ennen keikkaa? Me näyttelijät saatamme juoda kahvia ja rupatella ennen esitystä, Armi kysyy.

– No kun se adrenaliiniryöppy on niin valtava. Kun soitin Risto-yhtyeessä, oli ihan tavallista, että vielä keikan aikanakin oli kauhean huono olo ja pyörrytti, Alina vastaa.

Diplomaatti ja taistelija

Alina ja Armi ovat asuneet Helsingissä vuodesta 2003 asti. Nyt he elävät tahoillaan vakituisessa parisuhteessa. Vaikka sisarusten kotien välillä on vain muutama kilometri ja ystäväpiiri on osittain sama, tapaamisväli saattaa välillä venähtää moneksi viikoksi.

– Armilla oli viime vuonna töiden takia niin hirveä hässäkkä, että emme nähneet kolmeen kuukauteen. Se tuntui hassulta, koska yleensä törmäilemme toisiimme kaupungilla yhtenään, Allu sanoo.

– No se oli poikkeuksellisen pitkä tauko, mutta emme me muutenkaan ole sellaisia tyyppejä, joiden olisi pakko buukata väkisin kalenteriin kahvitteluaikoja. Tiedän, että olet olemassa, vaikkemme näkisi ­vähään aikaan, Armi huomauttaa.

Alina ei ole huomannut, että Armi olisi menestyksen takia muuttunut.

– En usko, että sellaista ongelmaa edes tulee. Armi on elänyt aina jalat maassa ja osannut tarvittaessa puolustaa itseään. Periksiantamattomuutta ja ein sanomista hän on minullekin opettanut.

Armi haluaisi saada edes palasen ­sisarensa diplomaattisuutta.

– Sinä et tee koskaan ylilyöntejä, etkä menetä hermojasi niin kuin minä.

– Tuo on kyllä totta, Allu kiusoittelee.

Lue myös:

Putous-voittaja Armi Toivanen: "Minusta löytyy myös sisukas savolaisakka"

Näiltä ihmisiltä Armi Toivasen Putous-hahmon hokemat on pöllitty

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla