Alina ja Armi Toivasella on myös kaksi vuotta vanhempi sisko, Anni. "Hän oli perheessämme se yllyttäjä, joka sai pikkusiskot hyppimään pillinsä mukaan". Kuva Jouni Harala
Alina ja Armi Toivasella on myös kaksi vuotta vanhempi sisko, Anni. "Hän oli perheessämme se yllyttäjä, joka sai pikkusiskot hyppimään pillinsä mukaan". Kuva Jouni Harala

Kun näyttelijä Armi Toivanen muuntautuu Putous-ohjelmassa Sanna-Raipe Helmiseksi, Alina Toivasen on vaikea pysyä aloillaan. Saman innostuksen valtaan joutuu Armikin rumpalisiskonsa Allun keikoilla.

Viime talvena rumpali Alina Toivanen, 32, istui metrossa ja tunsi, kuinka vaunullinen matkustajia tuijotti häntä. Sama supina ja ­kyräily on jatkunut Alinan kintereillä nyt vuoden. Uteliaimmat ovat kiskaisseet häntä takinhihasta ja lausuneet ajatuksensa ääneen:

"Hei kuule, sä muistutat tosi paljon sitä näyttelijä Armi Toivasta."

Allu ei ole paljastanut totuutta. Myhäillyt vain ja todennut, että niin on joku muukin joskus sanonut.

– Nuo ovat omituisia tilanteita, enkä oikein vieläkään tiedä, miten niihin pitäisi suhtautua. Enhän ole tehnyt mitään ansaitakseni tuota huomiota, Alina sanoo.

Kun Alina ja Armi, 32, pelmahtavat huoneeseen yhtä aikaa, peli on selvä. Naiset tunnistaa kasvonpiirteiltään heti identtisiksi kaksosiksi. Toki erojakin on. Armin ääni on hivenen tummempi, aivan kuin hänen paksut, kiharat hiuksensa. Alinan puheen rytmi on puolestaan huomattavasti rauhallisempi. Hiukset ovat olleet vaaleat jo pitkään, ja hiljattain kuontalo lyheni toiselta puolelta siilimittaiseksi.

– Sinä olet tuollainen cool rokkimimmi, ja minä tällainen vanha täti, huutaa Armi eteisessä ripustaessaan takkia naulakkoon.

Ja oikeassahan hän tavallaan on. Armi on Allua kymmenen minuuttia vanhempi.

– Kun lapsena tappelimme, äiti syytti aina minua, koska olin isosisko. Usein hän taisi olla oikeassa. Allu oli paljon kiltimpi.

Nykyään Armi ja Allu eivät enää harrasta tukkanuottaa. Kun Armi viime tammikuussa muuntautui Putous-ohjelmassa ­floridalaisrouva Leena Hefneriksi, sisko seurasi suoraa lähetystä studioyleisön ­ensimmäisellä rivillä ja nauroi kaksinkerroin.

– Jännitin hirveästi Armin puolesta, vaikka tiesin, että hän pärjää. Ehkä se oli jokin vaistomainen suojeluvietti. Kun ­ohjelmalla on miljoona katsojaa, tulee miettineeksi myös julkisuuden raadollista puolta.

Armillekin Putous-hypetys tuli yllätyksenä, vaikka hän on tottunut olemaan työnsä puolesta esillä jo vuosia.

– Välillä tuli sellainen olo, että tarvitsen assarin, kun en ehtinyt edes sähköposteja lukea tai kalenteria vilkaista. Suostuin kiltteyksissäni kaikkialle, vaikka olin aika poikki, Armi kertoo.

Venyminen kostautui keuhkokuumeena, joka kaatoi näyttelijän viime kesänä petiin useaksi viikoksi.

– Varmaan se oli kova tahti, joka uuvutti niin, että kroppani antoi lopulta periksi. Uskon, että olen nyt oppinut paremmin kuuntelemaan itseäni.

Lentävät sisarukset

Armi tietää, millaista on seistä yleisön puolella ja kokea tunnemyrsky siskon puolesta. Kun hän seurasi indie-bändi Minä ja Ville Ahosen keikkaa helsinkiläisbaarissa kolme vuotta sitten, kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä.

– Bändi oli niin huikea, että musiikki aiheutti ihan fyysisiä reaktioita. Kun Allu takoi rumpuja, tuntui kuin joku olisi iskenyt suoraan vatsaan. En ollut tajunnut, miten hyvä rumpali hänestä oli tullut. Joskus tuntuu, että koemme kaikki fiilikset tavallaan tuplana. ­Lavalla minä edustan Allua ja Allu minua.

– Minulla on aina ihan sama olo teatterien ensi-illoissa, joissa näyttelet. Ehkä se on vain sitä, että aistimme toistemme tunteet pelkistä eleistä ja ilmeistä, Alina tunnustaa.

Lapsena identtinen kaksosuus tuntui molempien mielestä jopa riesalta. Sukulaiset ostivat Alinalle ja Armille ­samanlaisia vaatteita, ja kaverit olettivat, että kaksikko haluaa leikkiä yhdessä.

– Kun saimme jatkuvasti kuulla, että vitsi te olette niin saman­näköisiä, se alkoi lopulta ärsyttää. Teki mieli huutaa väliin, että ei kun minä olen minä. Onneksi äiti tajusi alusta saakka, että olemme kaksi eri yksilöä ja persoonaa, Armi kiittää.

Hyvän mausteen leikkeihin toi kaksi vuotta vanhempi isosisko Anni, joka hoiti sisaruskatraassa päällikön virkaa.

– Annilla oli kaksi perässävedettävää höhlää, joita hän sai paimentaa ja määräillä. Hän oli perheessämme juuri se yllyttäjä, joka sai pikkusiskot hyppimään pillinsä mukaan, Allu nauraa.

Yksi tempauksista ajoi kolmikon hengenvaaralliseen tilanteeseen kotona Tampereella. Armi ja Alina olivat tuolloin kolmevuotiaita.

– Olimme vakuuttuneita, että kuka tahansa ihminen pystyy lentämään, jos vain treenaa tarpeeksi. Harjoittelimme hyppäämällä eteisen lipaston päältä, Armi muistaa.

Isosisko Anni keksi lopulta, että liitääkseen tytöt tarvitsevat enemmän ilmaa alleen, joten hän päätti tehdä muovipusseista laskuvarjot ja viedä pikkusiskot kerrostalon katolle.

– Siellä me seisoimme katon reunalla muovipussit selässämme ja olimme juuri hyppäämäisillämme, kun äiti repi meidät niskavilloista turvaan. Hän oli havahtunut kotona epäilyttävään hiljaisuuteen ja vaistosi, että nyt on tosi kyseessä.

Ilmailukoulu loppui siihen.

Heinolassa tapahtuu

Mielikuvitusta sisaruksilla on ollut aina. Lapsena se pääsi valloilleen sketseissä, joita Alina ja Armi nauhoittivat perheen videokameralla. Suurimpana innoittajana toimi molempien lempisarja, Aake Kallialan ja Pirkka-Pekka Peteliuksen tähdittämä Pulttibois.

– Keksimme Heinolassa tapahtuu -sketsin, jossa annettiin poliisiraporttia ronskilla Tampereen murteella. Jostain syystä videoilla oli usein myös kännisiä joulupukkeja, Armi muistaa ja suitsuttaa Allun vaikuttavaa roolityötä.

– Hitto, että sä olit hyvä! Uskalsit heittäytyä juttuihin ihan täysillä ja improvisoit kaiken tuosta vain.

Näyttelijän ammatti ei Alinaa kiehtonut, mutta ensimmäiseen bändiinsä hän liittyi jo yläasteikäisenä.

– Musatouhut imaisivat minut niin täysillä, etten pystynyt ajattelemaan oikein mitään muuta. Rumputunneilla kävin vain sen verran, että opin auttavasti lukemaan nuotteja. Muuten kaikki aika meni bänditreeneissä ja keikoilla.

Jos naisrumpaleita on vieläkin harvakseltaan, 1990-luvulla kapuloiden varressa heiluva tyttö oli lähes nähtävyys. Alina tottui jo nuorena siihen, että bändikaverit olivat poikia.

– Taisin minä muutenkin olla aika jätkämäinen. Olin se poika, jota meidän perheeseen ei koskaan syntynyt. Piirsin sarjakuvia ja pelasin pallopelejä, Alina muistaa.

Taiteellisuus on peruja äidiltä, joka on työskennellyt yksityisyrittäjänä mutta maalannut suurimman osan elämästään. Isä oli ammatiltaan silmälääkäri, joka sytytti Alinaankin musiikkikärpäsen soittelemalla kitaraa.

Armi kävi samaa musiikkiluokkaa Alinan kanssa, mutta hän innostui vuosien mittaan yhä enemmän teatterista ja näyttelemisestä.

Nyt Armi elää unelmaansa, sillä kahden kuukauden mittainen improvisaatio­seikkailu Putous-ohjelmassa käynnistyi viime viikonloppuna. Tällä kertaa hänen hahmonsa on Sanna-Raipe Helminen, tamperelainen opiskelijahiippari.

– Huomaan, että näyttelemisestä on tullut minulle yhä tärkeämpää. Työ määrittelee elämässäni jokaista suunnitelmaa ja siirtoa, Armi tunnustaa.

Nyt suurin tyydytys tulee juuri työssä onnistumisesta.

– Sinä olet kyllä paljon ankarampi ­itsellesi. Et päästä itseäsi helpolla missään, mitä teet, Allu kommentoi.

– Tunnustan. Oletko ikinä kuullut minun sanovan, että nyt meni tosi hyvin? Armi myöntää.

Kritiikin antamista sisarukset eivät pelkää. Jos Armi haluaa työstään rehellisen palautteen, hän kysyy sitä Alinalta.

– Muistan, kun Allu erään näytelmän jälkeen kommentoi, että olit ihan hyvä, mutta toistat muutamia maneereja koko ajan. Aluksi loukkaannuin, mutta pian ärsytti enemmän se, ettei kukaan muu ollut kehdannut sanoa minulle tuosta.

Sopimus pätee myös toisinpäin. Armi on opettanut Alinaa näyttämään keikoilla rohkeammin tunteitaan.

– Mistä se muuten johtuu, että muusikot aina oksentelevat ennen keikkaa? Me näyttelijät saatamme juoda kahvia ja rupatella ennen esitystä, Armi kysyy.

– No kun se adrenaliiniryöppy on niin valtava. Kun soitin Risto-yhtyeessä, oli ihan tavallista, että vielä keikan aikanakin oli kauhean huono olo ja pyörrytti, Alina vastaa.

Diplomaatti ja taistelija

Alina ja Armi ovat asuneet Helsingissä vuodesta 2003 asti. Nyt he elävät tahoillaan vakituisessa parisuhteessa. Vaikka sisarusten kotien välillä on vain muutama kilometri ja ystäväpiiri on osittain sama, tapaamisväli saattaa välillä venähtää moneksi viikoksi.

– Armilla oli viime vuonna töiden takia niin hirveä hässäkkä, että emme nähneet kolmeen kuukauteen. Se tuntui hassulta, koska yleensä törmäilemme toisiimme kaupungilla yhtenään, Allu sanoo.

– No se oli poikkeuksellisen pitkä tauko, mutta emme me muutenkaan ole sellaisia tyyppejä, joiden olisi pakko buukata väkisin kalenteriin kahvitteluaikoja. Tiedän, että olet olemassa, vaikkemme näkisi ­vähään aikaan, Armi huomauttaa.

Alina ei ole huomannut, että Armi olisi menestyksen takia muuttunut.

– En usko, että sellaista ongelmaa edes tulee. Armi on elänyt aina jalat maassa ja osannut tarvittaessa puolustaa itseään. Periksiantamattomuutta ja ein sanomista hän on minullekin opettanut.

Armi haluaisi saada edes palasen ­sisarensa diplomaattisuutta.

– Sinä et tee koskaan ylilyöntejä, etkä menetä hermojasi niin kuin minä.

– Tuo on kyllä totta, Allu kiusoittelee.

Lue myös:

Putous-voittaja Armi Toivanen: "Minusta löytyy myös sisukas savolaisakka"

Näiltä ihmisiltä Armi Toivasen Putous-hahmon hokemat on pöllitty

Tilaajille
Lentokoneonnettomuudessa Meksikossa pahoin palanut Ulrika Björkstam on kymmenen vuoden aikana käynyt läpi 22 kivuliasta leikkausta. "Ilman läheisiäni en olisi jaksanut. He näkivät minussa selviytyjän ja valoivat uskoa silloinkin, kun se itseltä oli lopahtaa", Ulrika sanoo. Kuva: Mikko Hannula
Lentokoneonnettomuudessa Meksikossa pahoin palanut Ulrika Björkstam on kymmenen vuoden aikana käynyt läpi 22 kivuliasta leikkausta. "Ilman läheisiäni en olisi jaksanut. He näkivät minussa selviytyjän ja valoivat uskoa silloinkin, kun se itseltä oli lopahtaa", Ulrika sanoo. Kuva: Mikko Hannula

Ulrika Björkstam jäi lentokoneen alle ja paloi pahasti. Hän ei halunnut jäädä uhriksi, vaan laittoi koko elämänsä uusiksi.

Marraskuu 2008.

Markkina-analyytikko Ulrika Björkstam on juossut koko päivän kelloa vastaan, kun hän viimein ehtii soittaa aviomiehelleen ja äidilleen. Äiti on tullut Suomesta lomailemaan tyttärensä luo Meksiko...

”On ihanaa viimein olla Marian luottamuksen arvoinen”, Reino Nordin kertoo.

Muusikko Reino Nordin, 34, teki täydellisen elämänmuutoksen sen jälkeen, kun poliisit ratsasivat hänet liikenteessä, ja kesästä lähtien hän on ollut raittiina.

Reinon auto pysäytettiin, koska uuden ajoneuvon vakuutukset eivät olleet vielä kunnossa. Vakavaksi tilanne muuttui, kun muusikon autosta löytyi samassa syynissä kannabista ja poliisi päätti tehdä Reinon kotona kotietsinnän.

– Se oli viimeinen herätys, Reino kertoo.


Kerrasta poikki

”En koskaan kuvitellut, että huumeet loisivat seksiä tai vaaran tunnetta elämään.

Poltin blossia, koska sitä on kulttuuripiireissä aina pyörinyt. Ja aina kun minulla meni lujaa, hengasin ravintoloissa ja ostelin drinkkejä. Olen elämässäni kokeillut kaikkea, eikä päihteistä itse asiassa ole minulle mitään iloa. Kun on tarpeeksi poltellut, niin eihän kannabis vaikuta enää mitenkään. Siinä kasvaa toleranssi nopeasti.

”Olen elämässäni kokeillut kaikkea.”

Kun poliisit tulivat meille kotiin tekemään kotietsintää ja penkoivat skidien tavaroita, tajusin, että minun on aikuistuttava. Se oli tosi ahdistavaa, ja ymmärsin, että jos jatkan samaan malliin, olen vaarassa menettää kaiken: perheeni, urani, maineeni.

Peiliin katsominen tuntui helpottavaltakin. Tajusin, että kaiken höyryämisen alla on ihan kiva kaveri, joka on kirjoittanut hienoja biisejä ja tehnyt myös hyviä päätöksiä. Eikä yksikään niistä ole tullut pullosta tai sätkästä. Jos mikään aine ei ole koskaan tuonut hyviä juttuja, niin ei se saa niitä viedäkään. Mitkä ne sellaiset juhlat ovat, joista kukaan ei muista mitään tai joissa riideltiin ja joku oksensi? Eikä myöskään pidä paikkaansa, ettei reggaeta voi soittaa, jos ei polta pilveä. Huumeet olivat yksinkertaisesti virhe.

Totta kai päihteiden käyttöni vaikutti myös parisuhteeseen. Vaimoni Maria oli huolissaan, jos olin rillutellut liikaa ja viettänyt aikaa poikain kerhoilla. Ymmärrän hyvin, että kaiken arjen pyörittämisen keskellä se on ärsyttänyt häntä. Kyllä Marialla on ollut luottamuksessa välillä kova pitäminen, mutta onneksi hän on luottanut.

Kaksi vuotta sitten kävin kääntymässä päihdeklinikan ovella, mutten ollut vielä tarpeeksi rehellinen myöntääkseni ongelmaa. Tällä kertaa tein niin hienon korjausliikkeen, että pistin kaiken uusiksi. Pankkitililläkin on rahaa, koska musiikkiani kuunnellaan ja yleisömäärät kasvavat. Jos vaimoni Maria haluaa jonkun leningin, niin sen kuin vain hakee sen. On ihanaa vihdoin olla Marian luottamuksen arvoinen.

"Perhe on minulle kaikki kaikessa. Lapset ovat ankkuri ja hyviä palauttamaan vanhempansa maanpinnnalle", muusikko ja näyttelijä Reino Nordin sanoo.
"Perhe on minulle kaikki kaikessa. Lapset ovat ankkuri ja hyviä palauttamaan vanhempansa maanpinnnalle", muusikko ja näyttelijä Reino Nordin sanoo.

Vahva mieli

Minulle oli tosi valaisevaa tajuta, ettei raitistuminen tarkoita asioiden poisrajaamista. Kun vapauttaa itsensä päihteistä, ei vähennä mitään, vaan lisää kaikkea hyvää elämässä. Idolina saan vielä lisää iloa, kun minulla ei enää ole mitään ketunhäntiä kainalossa eikä ihmisten tarvitse jännittää sitä, tuleeko se nyt ihan sekaisin esiintymään.

Raitistumisessa minua auttoi Eiran sairaalan valmentaja Jussi Kinnunen, jonka kanssa keskustellessani tajusin, että ihminen usein lääkitsee nälkää, väsymystä, yksinäisyyttä ja vihaa päihteillä. Elimistön välittämät signaalit ovat luonnollisia, mutta niihin vastataan väärin. Tukihenkilö oli samalla myös osoitus Marialle siitä, että tällä kertaa olen tosissani ja homma menee maaliin.

Oman aineenvaihdunnan ymmärtäminen ja kehon kontrollin palauttaminen itselle oli niin voimaannuttava kokemus, ettei minun sen jälkeen ole tehnyt mieli mitään. Mieleni ei ole koskaan ollut näin vahva ja niin täysin käytössäni.

Ensimmäisen raittiin viikon jälkeen ajattelin vielä, että voin joskus poksauttaa samppanjapullon, mutta nyt ajattelen, että miksi ihmeessä –yhtä hyvin voin poksauttaa muumilimun. Meillä juodaankin nykyään vaan lehtikaalipirtelöä.

”Meillä juodaan nykyään vaan lehtikaalipirtelöä.”

Raitistumisen myötä olen hurahtanut itseni huippuun hiomiseen. Meditoin, harrastan säännöllisesti mindfullnesia ja teen erilaisia hengitysharjoituksia. Olen myös ottanut ensimmäistä kertaa elämässäni laulutunteja, koska haluan kehittyä laulamisessa.

Vilkas lapsi

Boheemissa lapsuudenperheessämme oli hyvin vapaat ajat ja ajatukset. Uskon, että vahva itsetuntoni tulee siitä rakkaudesta, jota siellä saimme kokea. Minä ja siskoni Siiri saimme olla outoja, ja vaikkei meillä kotona aina ollut lämmintä ruokaa kello viideltä, niin kyllä meillä rakkautta oli joka kellonaikaan.

Mutsi antoi minun nukkua eikä pakottanut kouluun, mistä iso kiitos, koska unessahan lapsen aivot kehittyvät. Sain hyviä numeroita, jos sain tenttiä. Mutta heti, jos maikka tai seura oli huonoa, ei koulunkäynnistäni tullut mitään. Mensan testien mukaan ÄO:ni on yli 135, en minä mikään pässi ole.

Olin aika vilkas lapsi, ja äitini toivoi aina, että ilmoittaisin, missä menen enkä sekoilisi. Lopulta hän keksi antaa minulle puhelinkortin ja vanhan piipparinsa, kun sai työpaikaltaan Kansallisteatterista uuden hakulaitteen. Näin hän sai minut aina halutessaan kiinni.

Kun nyt aikuisena ajan sähköautollani lapsuudenkotini ohi Läntisellä Brahenkadulla, itken joka kerta onnesta, sillä muistan kaikki lapsuuden hyvät hetket.

Hitaasti isäksi

Perhe on minulle kaikki kaikessa. Lapset ovat ankkuri ja hyviä palauttamaan vanhempansa maanpinnalle. Jos haluat tietää, kuinka paska tyyppi olet, hanki viisivuotias tyttö, kyllä hän kertoo sen suoraan. Ja jos luulet olevasi hauska, niin koetapa saada hänet nauramaan.

Meidän suvussa on aina ollut neljä polvea, sillä olemme saaneet lapset nuorina. Se on meille vissiin geneettistä, eikä minullekaan ole tullut ikinä yhtään vahinkolasta. Jo parikymppisenä tiesin, että lapsia pitää jossain vaiheessa tehdä.

”Jo parikymppisenä tiesin, että lapsia pitää jossain vaiheessa tehdä.”

Ensimmäinen avioliittoni alkoi nopeasta romanssista: menimme vauhdilla naimisiin ja hankimme lapsen, kun olin 21. Kaikki näytti hyvältä, mutta homma sortui, sillä asuimme väärässä kaupungissa kaukana turvaverkoista.

13-vuotiaan esikoispoikani kanssa meillä on tänään hyvät välit, vaikka asummekin eri paikkakunnilla. Kun näemme, pelaamme pleikkaa tai fudista tai menemme levy-yhtiöön moikkaamaan JVG:tä. En usko, että vanhemmuus on aikasidonnaista. Hänestä ainakin on kasvanut mieletön kundi.

Olen ollut kolme kertaa mukana synnytyssairaalassa ja saanut nähdä vierestä, kun ihminen tulee ulos naisesta. Silti uskon, että vanhemmaksi kasvaminen on miehillä erilaista kuin naisilla, jotka tuntevat tulevan lapsen jo odotusaikana vatsassaan. Ainakin minulle se on ollut hitaampaa kuin vaimolle, tai sitten olen kärsinyt alemmuudentunteesta, kun en ole heti osannut olla vastasyntyneen kanssa. Varmasti olen myös räpiköinyt vastuuta vastaan ja pelännyt urani puolesta, sillä minunhan piti olla rokkistara eikä isä.

Mutta nykyään ne kaikki roolit sopivat hyvin yhteen, vihdoin osaan olla molempia. Kun istuimme eilen lastemme vaarin kanssa iltaa, ajattelin ekaa kertaa, että tässä on nyt kaksi faijaa pöydän ääressä, mikä oli mahtavaa.

Aamuhetket kotona ovat parhaimpia. Varsinkin nyt, kun olen jokaisessa minuutissa sataprosenttisesti läsnä enkä pöhnässä edellisen illan juhlimisesta. On niin hienoa, kun lapset kömpivät väsyneinä sängyistään. Maria yrittää olla ankara ja saada heidät aamupalalle, mutta minä pyydän kaikki vielä peiton alle turvaan, ja kun Maria tulee katsomaan, me kolme vetelemme taas sikeitä.

Lapsinäyttelijästä muusikoksi

Sekä näyttelijänä että muusikkona olen aika itseoppinut. Tein ensimmäisen roolini 2,5-vuotiaana Ursula-nimisessä tv-elokuvassa. Vähän päälle kymmenvuo­tiaana olin lapsinäyttelijänä jo vanha konkari. Näyttelin monissa nuortensarjoissa ja tykkäsin siitä, koska olin hyvä ja kuvauksien takia sai koulusta vapaata.

Silloin haaveilinkin näyttelijän ammatista, mutten päässyt opiskelemaan Nätylle. Pääsykokeissa minulle sanottiin, etten tarvitse koulua, sillä minulla on jo nyt enemmän alan töitä kuin kenelläkään sieltä valmistuneella. Eikä koulujen puute ole minua häirinnyt. Kaiken teorian voi lukea kirjoista, eikä originelliä tekemistä voi missään opettaa, se tulee äidinmaidosta tai geeneistä tai kadulta.

Ensimmäinen instrumenttini oli äidiltä pöllimäni basso. Myöhemmin olen itse opetellut äänittämään, laulamaan, kirjoittamaan biisejä ja rakentanut studioita.

Muusikkona olen monta kertaa joutunut luopumaan kaikesta ja menemään takaisin baariin töihin. Koska olen vuosikausia tahkonnut epävarmaa maastoa, osaan todellakin arvostaa menestystäni tänään. Jos taidetta tehdessä viivan alle jää jotain, voi olla kiitollinen.

”Muusikkona olen monta kertaa joutunut luopumaan kaikesta ja menemään takaisin baariin töihin.”

Uskon, että kova työ ja kokemus alkavat nyt näkyä musiikissani. Olen myös joutunut nielemään ylpeyteni, kehittymään ja tekemään paremmin hommia.

Kaiken se kestää

Olemme olleet Marian kanssa yhdessä jo yli kymmenen vuotta ja kokeneet monta kovaa paikkaa. Aluksi luulimme kärsivämme lapsettomuudesta, sitten rakensimme ja myimme ekotaloa ja oli koko se Iholla-tv-sarjan sonta. Myös ammatistani on seurannut ongelmia hankalien työaikojen ja mustasukkaisuuden takia.

Minua pidetään kovana naistenmiehenä, koska tykkään flirttailla – on ihana pysyä sillä lailla viriilinä. Totta kai kymmenessä vuodessa tulee ihastuksia ja ongelmia, mutta sanopa parisuhde, jossa ei tule. Olen oikeasti hyvä ihminen ja ajattelen, että tehtäväni on käydä tuolla laulamassa. Se on se, mitä rakastan ja minkä takia ajan keikoille, ei se, että pääsen dokaamaan tai polttamaan pilveä tai nussimaan jotain toopea, jolla ei ole mitään tekemistä kanssani.

Moni väittää tuntevansa minut ja moni väittää olleensa sängyssäni, mutta aika harva on siellä ollut.

”Moni väittää tuntevansa minut ja moni väittää olleensa sängyssäni, mutta aika harva on siellä ollut.”

Varmasti sekä Marian että minun olisi monta kertaa tehnyt mieli lähteä kävelemään suhteestamme. On oikeastaan ihme, ettemme eronneet siinä vaiheessa, kun talosta oli 400 000 euroa velkaa. Mutta silloinkin päätimme, että pidetään family ja heitetään rahat kaivoon, mitä niillä tekee.

Kaiken rimpuilun ohessa emme ole päässeet eroon toisistamme, sillä meillä on Marian kanssa alusta lähtien ollut ihmeellinen klikki. Koska olemme samalla tavalla rohkeita ja hulluja, olemme aina haukanneet isoja paloja. Tässä vaiheessa elämää voi sanoa, että se on ollut sen arvoista, koska nyt me vasta onnellisia olemmekin.

Maria on huipputyyppi, todella omituiselle taajuudelle viritetty ihminen. Hän on ainutlaatuinen, kaunis, seksikäs ja lisäksi ihan huikea mutsi.

Jätettyäni päihteet laskeskelin mielessäni, miten paljon rahaa olen tuhlannut juhlimiseen ja päätin antaa Marialle raitistumislahjana mökin samalla hinnalla. Nuuksion mökillemme ajaa kotoamme Helsingin keskustasta puolessa tunnissa. Skidit ovat ihan kikseissä metsästä, ja koko perhe kerää ihan intona mustikoita ja sieniä.

Olen nykyään superonnellinen. Musiikkirintamalla on erityisen hyvä meininki, perhe voi hyvin ja vaimokin menestyy. Hommat ovat jotenkin todella hyvin, enkä ole vielä edes 35.”

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Me Naisissa syyskuussa 2017.

 

REINO NORDIN

Muusikko ja näyttelijä syntyi 25.5.1983 Helsingissä.

Rooleja muun muassa leffoissa Hymypoika, Game Over ja Ganes. Reinon ja ohjaaja Petri Lehtisen suomentama Antero Kipunen -monologi sai loistoarviot näyttämöllä pari vuotta sitten.

Sooloalbumi Antaudun on ollut menestys: nimibiisi on myynyt sinkkuna tuplaplatinaa.

Asuu Helsingissä arkkitehtivaimonsa Maria Nordinin kanssa. Perheeseen kuuluu kaksi lasta, ja Reinolla on myös poika aiemmasta liitosta.