Antti Tuisku ja Viljo-koira.
Antti Tuisku ja Viljo-koira.

Antti Tuisku opiskeli joogaohjaajaksi, mutta palasi entistä innokkaampana musiikin pariin. Silti laulajan elämässä on yksi ylitse muiden: ranskalainen vesikoira Viljo. – En voi enää riekkua viikonloppuja ihan missä sattuu.

Ennen kuin laulaja Antti Tuisku, 29, ehtii edes ojentaa kätensä tervehtiäkseen, yksivuotias ranskalainen vesikoira Viljo on jo loikannut vierasta vasten, nuuskinut kaikkialta ja nuollut vielä varpaat. Energisen koiran turkki on juuri trimmattu. Kokemus ei ollut Viljon mielestä kovinkaan hauska.

– Trimmauksen jälkeen Viljo meni omaan huoneeseensa, katsoi itseään peilistä ja itki. Tai siltä se ulina ainakin kuulosti, Antti nauraa.

Viljo on kuulunut Antin elämään nyt vuoden ja kulkenut mukana keikoilla, studiossa ja matkoilla. Lokakuussa parivaljakko reissaa taas, sillä Antti­ starttaa 10-vuotisjuhlakiertueensa, johon kuuluu  yli 40 konserttia.

Välillä Antin itsensäkin on vaikea uskoa,­ että siitä on jo kymmenen vuotta, kun hän asteli Idolsin koelauluihin ja aloitti menestyksekkään uransa.

– Juhlavuosi on minulle iso asia. Urani alussa minulle sanottiin jatkuvasti, että olen vain tähdenlento, eikä minusta kuulla enää ensimmäisen tai viimeistään toisen levyn jälkeen mitään. Puheet vain valelivat bensiiniä minuun. Halusin näyttää, että ansaitsen paikkani.

Epäilijöiden hämmästykseksi Antti on julkaissut jo kymmenen levyä. Vuosien aikana hän on oppinut tasapainoilemaan julkisuuden kanssa.

– Oman sisäisen ääneni kuuleminen oli jossain vaiheessa vaikeaa, sillä kaikilla tuntui olevan minusta niin vahva mielipide. Uskallan kuitenkin väittää, että olen pystynyt säilyttämään arvomaa­ilmani ja pitämään jalkani maassa.

Nykyään Antti osaa hallita kiireen entistä­ paremmin ja kirjata kalenteriinsa tarpeeksi myös vapaapäiviä.

– En halua juosta paikasta toiseen puolikuntoisena ja huomata yhtäkkiä, että olen älyttömän väsynyt. Työ on vain yksi osa elämääni, eikä se saa sanella kaikkea.

Helsingissä Antti irtautuu töistään lenkkeilemällä Viljon kanssa Lauttasaaren rannassa, tekemällä hyvää ruokaa ja tuijottamalla lempisarjojaan kotisohvalla. Parin kuukauden välein hän lentää Rovaniemelle perheensä ja ystäviensä luokse ja painelee mökille rentoutumaan.

– Kun tiedän tehneeni työni hyvin, on ihana istahtaa takkatulen ääreen ja ottaa punaviinilasi käteen. Se on kaikkein paras­ olotila.

Antti Tuiskun hyvän olon eväät

Juoksulenkit ystävän kanssa

"Olen urheiluhullu. Haluan viedä kroppani äärirajoille ja testata, mihin minusta on. Määrätietoinen treenaaminen oli minulle tuttua jo murkkuikäisenä, sillä juoksin kilpaa lyhyitä matkoja ja pelasin pesäpalloa. Lopetin molemmat,­ kun menin rippikouluun ja kiinnostuin enemmän kaupungilla hengailusta, seurustelujutuista ja ensimmäisistä alkoholikokeiluista. Murrosiässä kehityin paljon hitaammin kuin muut, joten olin kaikkia päätä lyhyempi ja jäin juoksussa jälkeen. Motivaationi laski täysin.­

Nykyään urheileminen on minulle parasta­ terapiaa. Jos päässäni on liikaa ajatuksia, lenkkipolulla ne unohtuvat. Juoksen vähintään neljä kertaa viikossa yli 15 kilometrin lenkkejä parhaan ystäväni Kalle Lindrothin kanssa. Lenkin aikana on hauska jutella ja kuunnella toisen kuulumisia. Kun Kalle ei pääse lenkille, otan Viljon messiin. Olen hommannut sille juoksuvyönkin.

Joogaa olen harrastanut kuusi vuotta. Vuosi sitten opiskelin hot jooga -opettajaksi Thaimaassa. Lähdin reissuun yksin, sillä halusin nähdä, miten pärjään paikassa, jossa en tunne entuudestaan ketään,­ eikä kukaan tunne minua. Halusin myös saada itselleni jotkin paperit, oikean ammatin. Se oli minulle iso juttu.

Opiskelin kuukauden ajan 16 tuntia päivässä. Kävimme läpi muun muassa filosofiaa ja anatomiaa ja opettelimme jokaisen asanan. Koulutuksen intensiivisyys stressasi, ja ihmiset olivat helisemässä. Minäkin soitin pari kertaa porukoille Suomeen itkupuheluita. Painoni putosi joka viikko kilon, ja jouduin tiputukseen heti Suomeen palattuani. Koulutukseen lähtiessäni olin varma, että­ opetan vielä joskus hot joogaa, mutta kurssi olikin niin rankka, että se tappoi intohimoni ainakin toistaiseksi.

Opin kuitenkin kuuntelemaan sydäntäni ja tajusin, että voin tehdä elämässäni ihan mitä haluan, vaihtoehtoja on satoja.­ Kun on ollut artisti­ 24/7, jossain kohtaa tajuaa, ettei enää näe tai kuule mitään muuta kuin oman työnsä. Musiikin pitää olla into­himo, jota ilman ei pysty elämään. Jos se menee rutiininomaiseksi duuniksi, kannattaa tehdä jotain ihan muuta. Kuukausi Thaimaassa sai aikaan sen, että vereni veti takaisin studioon ja musiikin pariin.”

Itsepäinen Viljo

”Aloin haaveilla koirasta viisi vuotta sitten. Minua ahdisti, ettei elämässäni ollut kiinnekohtia, joihin tarttua. Minulla oli kova tarve kantaa vastuuta muustakin kuin vain itsestäni. Ajattelin kuitenkin, ettei koira sovi elämäntyyliini.

Hankin Viljon viime vuonna heti sen jälkeen, kun olin palannut joogaopettaja­koulutuksesta. Ajankohta oli täydellinen. Minulla ei ollut keikkoja, joten pystyin paneutumaan täysillä koiran kouluttamiseen. Viljo on älyttömän itsepäinen mutta oppi nopeasti kaikki perusjutut kuten antamaan tassua ja leikkimään kuollutta. Olen päässyt vähällä myös tuhojen­ suhteen, sillä pentuaikanaan Viljo järsi vain yhden tietokonelaturin.

Viljo on sopeutunut elämäntapaani loistavasti. Jo neljän kuukauden ikäisenä se kiersi minun ja viiden kaverini kanssa Eurooppaa asuntoautolla kahden viikon ajan. Viljo tykkää käydä keikoilla ja olla studiossa. Kun menen laulukoppiin laulamaan enkä ota Viljoa mukaani, se alkaa itkeä. Laulaminen saa sen kuitenkin aina rauhoittumaan.
Koira on tuonut elämääni rutiinia ja rauhoittanut minua. Nyt kämpässäni on elävä olento, joka on riippuvainen huolenpidostani. Se panee arvot uusiksi.­ En voi riekkua viikonloppuja ihan missä sattuu, sillä Viljo menee kaiken edelle.”

Rauhoittava flyygeli

”Olen seurannut viisi vuotta vanhempaa isosiskoani Hennaa melkein kaikessa. Kun hän kuunteli Madonnaa ja Michael Jacksonia, minäkin kuuntelin, ja kun hän harjoitteli kotona pianon soittoa, minäkin­ aloin pimputella omaksi huvikseni. Ei minulla ollut lapsena lainkaan omia ajatuksia.

Sain Hennan vanhan pianon mukaani, kun muutin Lauttasaareen viisi vuotta sitten. Pikku hiljaa pianon sointi alkoi kuitenkin häiritä – ei se ollut enää mikään­ kauhean hyvänkuuloinen vehje.

Ostin itselleni flyygelin palkkioksi kovasta­ keikkavuodesta 2011. Flyygelini on kaunein ja kallein esine, jonka omistan, ja meistä on tullut oikein hyvät ystävät. En ole mikään pianisti, mutta osaan soittaa sen verran, että pystyn säveltämään. Flyygelin ääreen on ihana rauhoittua hämärän aikaan, jolloin olen kaikkein luovimmillani. Saatan istua ja soittaa muutaman tunnin putkeen.”

Tiedettä iltalukemiseksi

”Luen paljon tietokirjallisuutta. Viime aikoina­ olen perehtynyt muun muassa juutalaiseen kulttuuriin, Raamatun historiaan ja eri uskontoihin. Kirjat ovat aika­ raskasta luettavaa, joten minulla on aina sängyn vieressä Tieteen Kuvalehti. Se on minulle aivot narikkaan -lukemista,­ jonka avulla pääsen pois liian syvistä vesistä.­ ­Sain lehden joululahjaksi vanhemmiltani. Koulussa lempiaineitani olivat maantieto ja biologia, ja ajattelin, että minusta tulee isona avaruustutkija.

Luen Tieteen Kuvalehden kannesta kanteen, aivan joka sanan. Eniten minua kiinnostavat luonnonilmiöt, ilmastonmuutos ja se, mitä ihminen saa aikaan tällä planeetalla. En päde lukemallani tiedolla, mutta tein huvikseni älykkyysosamäärätestin lehden nettisivuilla. En tiedä, kuinka pätevä testi oli, mutta sain poikkeuksellisen korkean tuloksen, lähemmäs­ 130. Siitä oli kyllä mainittava parille kaverille.”

Teekutsut kavereille

”Lopetin kahvin juomisen kokonaan vuonna 2007. Halusin vain kokeilla, voisinko olla ilman. Nykyään nautin teetä vähintään kuusi kuppia päivässä ja tykkään ostaa erilaisia teelaatuja eri mielentiloille. Yleensä juon rauhoittavaa inkivääri-­yrttiteetä tai mate-­puusta tehtyä teetä, jossa on paljon virkistäviä ainesosia­ ja antioksidantteja.

Ystäväni ostivat minulle 28-vuotis­lahjaksi teenkeittimen, joka on viimeisen päälle hieno laite. Se mittaa sopivan lämpö­tilan vedelle ja oikeat haudutusajat. Keittimen ansiosta olen tajunnut, että on olemassa hyvää teetä ja huonoa teetä. Hävettää myöntää, mutta jos vesi keitetään 100-asteiseksi ja käteen annetaan pussi, että hauduta tuosta, niin onhan­ se ihan eri juttu.

Tarjoan teetä ystävilleni,­ sillä monesti puhe solju mukavasti­ parin kupillisen äärellä.­ Minulla on vain kourallinen todella­ hyviä ystäviä. He ovat kaikki rehellisiä,­ avoimia, hauskoja ja luottamukseni arvoisia.­ Kukaan heistä ei tee itsestään suurta numeroa, vaan he ovat älyttömän tavallisia, mukavia ihmisiä. Yksi heistä on ollut elämässäni kakkosluokalta lähtien, toinen yläasteelta asti. Ystäväni saavat minut nauramaan ja itkemään.­ He pitävät minut kasassa ja ovat minulle kaikki kaikessa.

Ensi vuonna aion viettää kolmekymppisiäni Espanjassa. En halunnut juhlia, joissa olisi älyttömästi porukkaa, vaan pyysin läheisiltäni lahjaksi sitä, että he maksaisivat lentonsa Espanjaan. Minä hoitaisin majoitukset. Tällä hetkellä matkaan ovat lähdössä kahdeksan kaveriani, äiti, isä ja siskoni perheineen. Ne kaikkein läheisimmät ja rakkaimmat.”

Antin valinnat

HYVÄ PÄIVÄ
Perjantai, koska silloin lähden keikalle.

HYVÄ KIRJA
Tom Knoxin Pahan koodi.

HYVÄ KAPPALE
Madonnan Ray of Light.

HYVÄ TV-SARJA
Isänmaan puolesta.

HYVÄ IHMINEN
Äiti ja isä. He ovat esikuviani siinä, miten­ voi rakastua 16-vuotiaana ja ylläpitää rakkautta kolhuista huolimatta.

HYVÄ SUHDE
Suhteen eteen on oltava­ valmis taistelemaan. Tärkeää on nähdä toisessa hyvät puolet, vaikka välillä on huonoja päiviä.

HYVÄ RUOKA
Thaimaalainen tom yam -keitto.

HYVÄ PAIKKA
Koti.

Antti Tuisku

  • Laulaja syntyi 27.4.1984 Rovaniemellä. Asuu nyt Helsingissä koiransa Viljon kanssa.
  • Julkaisi toukokuussa kymmenennen albuminsa Tosienlainen tie. Tuomaroi viime keväänä KIDSing-laulukilpailua.
  • Aloittaa 10-vuotisjuhlakiertueensa lokakuussa Silja Serenadelta. Kiertue jatkuu 1.11. Kuusankoskelta.
  • Opiskeli hot jooga -ohjaajaksi kesällä 2012.
  • Harrastaa juoksemista, joogaa ja kuntosaliharjoittelua.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.