Laulaja Antti Railio, 29, onnistuu aina löytämään vierelleen naisen, joka ei osaa laittaa ruokaa.

Miehen mielestä viihde-elektroniikkaan ei voi koskaan käyttää liikaa rahaa.

Minulla on iPad, taulutelkkari, pleikkari, muutama tietokone ja kaikennäköisiä studiovärkkejä.

Käytän rahaa etenkin musavehkeisiin. Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi Martinin kitaran, joka maksoi 2 000 euroa. Se on työvälineeni ja kestää ikuisesti, jos sitä pitää hyvänä.

Mies ei osaa ostaa lahjoja naiselle.

Kovin on kyllä vaikeaa, vaikka tykkään ostella lahjoja. Jouluna minulla menee ihan överiksi, aina pitää ostaa vielä yksi lahja. Pari vuotta sitten ostin avopuolisolleni Helille joululahjaksi elegantin korusetin, jossa oli hieno kaulakoru ja korvakorut. Siihen meni muutama satanen. En ole koskaan ostanut niin kallista lahjaa kenellekään. Onneksi Heli tykkäsi koruista ja on käyttänyt niitä paljon.

Lahjassa parasta on jännitysmomentti – sen on oltava aina yllätys toiselle.

Mies ei pidä yhteyttä sukulaisiinsa.

Pienenä halusin nähdä sukulaisiani enemmän, mutta isäni oli aina sitä mieltä, että ”ei nyt, ehkä sitten joskus”. Emme kuitenkaan koskaan käyneet missään. Nyt se on tarttunut minuunkin. En ole nähnyt esimerkiksi Helsingissä asuvaa isoveljeäni puoleentoista vuoteen, vaikka olen pörrännyt pääkaupunkiseudulla.

Pidän eniten yhteyttä äitiini, isääni ja setääni, joka asuu hoitokodissa. Hän soittaa minulle joka päivä.

Mies ei osaa tehdä kahta asiaa yhtä aikaa.

Väärin! Osaan tehdä kahta asiaa yhtä aikaa, olen testannut sen monta kertaa. Pystyn istumaan vessanpytyllä ja lukemaan lehteä. Laulamaan ja liikkumaan keikalla. Niin ja puhumaan tiskatessa.

Mies ei puhu eikä pussaa.

Avaudun usein tunteistani ja osoitan kiintymystäni halailemalla, suukottelemalla, hyväilemällä ja kehumalla. Suhde voi paremmin, kun vähän pusuttelee ja herkistelee.

Keittiö on naisen valtakuntaa, autotalli miehen.

Molemmat ovat minun valtakuntiani. Nuorempana tykkäsin rassailla mopoja ja autoja, mutta nykyään autot ovat sellaisia, ettei niihin voi juurikaan koskea.

Olen meidän perheen ruuanlaittaja. En suutu helposti, mutta jos toinen tulee keittiöön sekaamaan, ärsyynnyn. Bravuurejani ovat lihapullat ja perunamuusi, kanapasta sekä erilaiset pihvit.

Kun olin pieni, äitini opetti minut laittamaan ruokaa siltä varalta, että löydän itselleni vaimon, joka ei osaa tehdä keittiössä mitään. Se kannatti, sillä minulla on jostain syystä ollut aina tyttöystäviä, jotka eivät osaa laittaa ruokaa. Helikään  ei osaa tehdä oikein mitään ruokaa.

Mies etsii äitinsä kaltaista naista.

Helissä ja äidissäni on joitakin yhtäläisyyksiä. Ainakin molemmat ovat jääräpäitä. Onneksi he eivät kuitenkaan ole samannäköisiä. Huh, se olisi kamalaa.

Armeija tekee pojista miehiä.

Tai miehistä poikamiehiä. Niin minullekin kävi. Armeijassa oli ihan hauskaa, vaikka olihan se pelkkää metsässä ravaamista, sairastelua, hirveätä marssimista ja rakkoja jalat täynnä.

Lapseni syntymä oli kuitenkin se, joka teki minusta miehen. Olen tullut tyttäreni Aliisan ansiosta seesteisemmäksi ja aikuisemmaksi. Tiedostan jatkuvasti, että on olemassa joku, joka tarvitsee täyden omistautumiseni. Toisinaan Aliisa tulee rutistamaan minua kaikilla voimillaan ja sanoo: ”Iskä mä rakastan sua niin paljon, että mä kuolen!” Silloin tiedän, että olen tehnyt jotain oikein.

Jokainen mies tykkää makkarasta ja oluesta.

Valitsen makkaran sijaan mieluummin pihvin. Lempiruokani ikinä on härän sisäfileepihvi, timjamilla maustettu punaviinikastike, valkosipulikermaperunat ja uunikasvikset. Aah!

Olut taas on parhaimillaan kuumana päivänä.

Muusikko saa aina naisia.

Voice of Finlandin jälkeen naiset ovat lähestyneet minua enemmän kuin koskaan. He lähettelivät rakkaudentunnustuksia Facebookissa ja kävivät jopa fyysisesti kiinni: puristelivat ja yrittivät suudella suulle.

Kun olin laihassa kunnossa, naiset ympärilläni olivat muotitietoisia ja todella pinnallisia. Nykyään heitä tuntuu kiinnostavan muutkin asiat kuin vain ulkonäkö.

Oma naismakuni sen sijaan ei ole muuttunut vuosien varrella lainkaan. Pidän aidoista, mukavista ja kauniista naisista.

Mies ajattelee alapäällään.

Yritän aina ajatella aivoilla, mutta jos tulen kotiin pitkän reissun jälkeen ja olen hirveässä puutteessa, ajattelen silloin helposti alapäälläni.

Mies katsoo aina ensin naisen tissejä, vasta sitten silmiä.

Tästä olen väitellyt monien kanssa. Katson aina ensimmäisenä naisen kasvoja, sillä pidän kauniista silmistä ja nauravista kasvoista. Mutta totta kai sitä hyvän kropankin huomaa.

Minulle ei ole väliä onko naisella pienet vai isot tissit, kunhan ne ovat luonnolliset. Tykkään myös, että naisella on vähän pebaa.

Miehen on mahdoton muistaa parisuhteen juhlapäiviä.

Olemme hoitaneet homman ovelasti, sillä Helin syntymäpäivä on sama kuin kihlajaispäivämme. Ostan Helille myös kukkia joka äitienpäivä.

Mies kertoo naiselle valkoisia valheita miellyttääkseen tätä.

Myönnän kertovani valkoisia valheita, sillä puolisoni ottaa itseensä niin helposti. Minua ei haittaa, jos joku sanoo minua lihavaksi, sillä tiedän sen. Minut on kasvatettu sanomaan asiat suoraan.

Mies ei vaatteilla koreile.

Koska olen jääkaapin kokoinen, minun on vähän vaikea koreilla vaatteilla. Tykkään silti näyttää tyylikkäältä ja olen valmis laittamaan rahaa vaatteisiin.

Shoppaillessa tulee usein hirveä hiki heti, kun pääsen sisälle liikkeeseen. Ehkä minua vain ahdistaa, mahtuuko mikään ylleni.

Mies vain paranee vanhetessaan.

Iän myötä elämänkokemusta on karttunut ja olen tullut avarakatseisemmaksi. Fyysisesti olen mennyt alamäkeen, sillä painoa on tullut aika paljon lisää.

Laihduttaminen lähti hyvin käyntiin viime syksynä, mutta rappeutui Raskasta joulua -kiertueen takia. Kun on koko ajan reissun päällä ja istuu bussissa, ei siinä niin vain laiteta terveellistä ruokaa. Nyt on tarkoitus aloittaa laihduttaminen uudestaan, sillä löin juuri vetoa hyvän ystäväni kanssa siitä, että minä laihdutan 50 kiloa tänä vuonna ja hän nostaa maasta 50 kiloa enemmän. Häviäjä joutuu tarjoamaan pitkän kaavan illallisen.

Miehen mielestä naista saa aina odottaa.

Olemme molemmat myöhässä. Jos meno on tärkeä Helille, minä olen myöhässä, ja jos meno on tärkeä minulle, Heli on myöhässä. Yläkoulussa rehtori kutsui minua krooniseksi myöhästelijäksi.

Mies ei kestä häviämistä.

Täytyy kyllä myöntää, että minulla on tarve voittaa ja olla paras kaikessa. En ole kuitenkaan huono häviäjä: en suutu tai ota itseeni vaan häviän reilusti. Tietyissä jutuissa, kuten esimerkiksi ruuanlaitossa, haluan olla paras puolisolleni.

Mies ei mene lääkäriin vaikka on ihan ressukka jo 37 asteen kuumeessa.

Olen joutunut ramppaamaan paljon sairaaloissa, sillä olen ollut pöpömagneetti pienestä asti. Nykyään yritän vältellä sairaaloita.

Jos minulla on huono olo, voivottelen kipujani puolisolleni koko ajan, mutta jos minulla on oikeasti todella huono olo, makaan vain hiljaa. Kipeänä on kivaa, kun toinen vähän pitää huolta.

Miehet kertovat miesporukassa aina härskejä juttuja.

Kyllä, mutta kerron niitä naisporukassakin, sillä minulla on aina ollut ronski huumorintaju. Olen rokkijätkä ja minulla on paljon rokkikavereita, siksi puheessamme vilisee paljon härskiä alapäähuumoria. Mutta silloin kun olen kahden hyvän ystävän kanssa, juttelemme avoimesti tunteistamme ja ongelmistamme.

Mies tyytyy parisuhteessa vähempään kuin nainen.

Minulle riittää, että on katto pään päällä, ruokaa lautasella ja rakas kainalossa. Ei elämässä muuta tarvitse.

Antti Railio

■ Laulaja syntyi 1.10.1984 Helsingissä.
■ Asuu Seinäjoella yhdessä avopuolisonsa Helin ja viisivuotiaan tyttärensä Aliisan kanssa.
■ Voitti The Voice of Finland -kilpailun viime keväänä.
■ Julkaisi Vieras maa -esikoisalbuminsa 14. helmikuuta.

Maaret Kallio on nelilapsisesta perheestä. Kuva: Satu Kemppainen
Maaret Kallio on nelilapsisesta perheestä. Kuva: Satu Kemppainen

”Olihan se karmeaa tulla pikkusiskona perässä keskinkertaisin paperein, kun toinen oli kirjoittanut jotain 15 ällää”, Maaret Kallio muistelee kouluaikojaan Kodin Kuvalehdessä.

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio kertoo Kodin Kuvalehdessä, ettei ollut koululaisena mikään kympin oppilas. Toisin oli hänen isoveljensä Jarno Limnéllin laita. Jarno on kyberturvallisuuden professori Aalto-yliopistossa, sotatieteiden tohtori, valtiotieteiden maisteri ja upseeri. 

Maaretin ja Jarnon lapsuudenperheessä oli neljä sisarusta, joista Jarno on vanhin ja Maaret toiseksi vanhin. He kertovat jutussa, että Jarno nosti keskiarvonsa kymppiin lukion alussa. Maaret keskittyi koulun sijaan kavereihin ja teatteriharrastukseen.

– Toisaalta tunsin myös huonommuutta ja kateutta. Olihan se karmeaa tulla pikkusiskona perässä keskinkertaisin paperein, kun toinen oli kirjoittanut jotain 15 ällää. Kun sain kutosia matematiikan kokeista, vanhempani lohduttivat, että heilläkin on huono matikkapää, Maaret toteaa jutussa.

Sisarukset kertovat jutussa olevansa erilaisia, mutta läheisiä. Lempeydestään tunnettu Maaret kertoo, että Jarno on aina ollut suorittaja.

– Jarno oli itseään kohtaan armoton jo lapsena. Muistan yhdet hiihtokisat, joissa hän hiihti niin kovaa, että oksensi maalissa. 

”Minulla on sellainen periaate, että yritän unohtaa ikävät ajatukset.”

Jarno puolestaan kertoo Kodin Kuvalehdessä, että Maaretista on ollut hänelle tukea ja apua esimerkiksi avioeron jälkeen. Psykoterapeutilla ja kyberturvallisuuden professorilla on kylläkin hyvin erilaiset käsitykset siitä, miten tunteita käsitellään.

– Minulla on sellainen periaate, että yritän unohtaa ikävät ajatukset. En käsittele niitä vaan laitan aivoissani niiden päälle rastin ja jätän ne sinne, Jarno toteaa. 

Maaretin mukaan vaikeat asiat pitää avata, jakaa ja selittää. Kuten kaikki psykoterapeutit, hänkin on käsitellyt lapsuuttaan terapiassa. Maaret on aiemmin kertonut, että lapsuudenperhe oli puuhakas ja tavallinen.

Hiihtäjä Krista Pärmäkoski löysi puolisonsa yhteisten ystävien kautta. – Minulla on hyvä tilanne, koska Tommi kannustaa ja ymmärtää, mitä työni vaatii.

Olympiamitalisti Krista Pärmäkoski, 27, on valinnut kahden kodin taktiikan puolisonsa, valmentaja Tommi Pärmäkosken, 34, kanssa. Omakotitalo pohjalaismaisemissa Kuortaneella on avioparin ykköskoti, ja asunto Lahdessa toimii kaupunkikämppänä. Novascotiannoutaja Carla kulkee sujuvasti mukana molemmissa.

Krista matkustaa 250 päivää vuodessa, mutta Tommin työt keskittyvät nykyään enimmäkseen Suomeen hänen jätettyään pestinsä F1-kuljettaja Sebastian Vettelin kuntovalmentajana.

– Minulla ei ollut osuutta siihen päätökseen, Krista heittää.

Pariskunta tapasi aikoinaan yhteisten tuttujen kautta.

– Kaverimme taisivat tunnistaa, että olisimme sopiva mätsi. Asiat etenivät nopeasti tutustumisemme jälkeen.

Nyt Tommi vastaa Kristan voimavalmennuksesta ja yrittää välillä ehtiä mukaan harjoitusmatkoille. Silti pitkiin erojaksoihin on ollut pakko tottua.

– Nooh, siinä pysyy suhde tuoreena, Krista vitsailee ensin, mutta vakavoituu sitten.

– Kyllä ikävä ja yksinäisyys ovat iso haaste. Minulla on hyvä tilanne, koska Tommi kannustaa ja ymmärtää, mitä työni vaatii. Puolisoni ei ole koskaan painostanut, että tule jo kotiin sieltä.

Mitä Krista kertoo perhesuunnitelmistaan? Miksi hän oli vähällä lopettaa uransa? Lue Kristan koko haastattelu uusimmasta Me Naisista 16/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.