Ohjaaja Antti Jokinen on luopunut arkiaskareista, että voisi keskittyä luovaan maailmaan.

Antti Jokinen, 38, saapuu paikalle kaksi vuotta ja viidet treffit myöhässä. Ei, hän ei ole unohtanut tai ollut piittaamaton. Tässä nyt vaan on ollut kaikenlaista.

Tärskyjemme lykkääntymisen takana ovat olleet muun muassa Rolling Stones (tekstari: sori. palaveri rollarien kanssa. neuvottelen videosta. sori.), Shania Twain (sori. tuli äkkilähtö pariisiin. shanian video. sori.) ja viimeksi toissapäivänä Uma Thurman (sori. nyt tää näyttelijä, jota tulin tapaamaan, onkin kipeä. palaan maanantaina. soitan sit.). Jokinen käy neuvotteluja Thurmanin pestaamisesta elokuvadebyyttiinsä, ja kun stara on kipeä, häntä odotetaan. Me puolestamme odotamme Jokista ja etsimme toivoa tekstiviesteistä.

30% intohimoa

Antti Jokinen on seitsemänvuotias, kun hän käsikirjoittaa, ohjaa ja näyttelee pääosan ensimmäisessä elokuvassaan Tarzan. Se kuvataan Nurmijärven-kodin olohuoneessa, jonka karvalankamattoesittää merta, äiti alligaattoria, isä leijonaa, sisko Janea ja perheen Tähti-kissa yössä vaanivaa eläintä. Kaitafilmi alkaa plakaatilla, jossa lukee vain Tarzanin ja Antti Jokisen nimet.

Idea on saanut alkunsa Nurmijärven Kino Juhassa, missä pellavapäinen Antti ja hänen urheilutoimittajaisänsä Juha ovat kanta-asiakkaita. Elokuvista on tullut Antille intohimo.

Toinen intohimo löytyy, kun teini-ikäinen Antti kuuntelee Deep Purplea ja ryhtyy hevirokkariksi. Kaveriporukalla perustetaan bändi Lead, jonka demot tuottaa Antin musiikinopettaja

Risto Asikainen. Pitkässä tukassaan Antti näyttää täydelliseltä hevarilta. Hän antaa biiseilleen legendaariselta kuulostavia nimiä kuten Hit Me, I Want You ja Ocean Priest.

On vain yksi ongelma: Antti on törkeän huono laulamaan ja vielä surkeampi soittamaan. Jokisen perhe käy katsomassa keikkoja hammasta purren. He myös maksavat pojan matkat maailmalle, kun muusikonalku lähtee Los Angelesiin katsastamaan mahdollisuuksiaan. Kultalevyt vilahtelevat päässä.

– Soittomme oli kauheaa. En ollut ainoastaan huono, vaan ihan paska. Se osoittautui todelliseksi handicapiksi rokkarin urallani. Onneksi huomasin nopeasti, että nämä hanat kannattaa laittaa kiinni. Tunnistan yhä Sunset Boulevardilla puhelinkopin, josta soitin isälle ja sanoin haluavani kotiin, Jokinen muistelee nyt 20 vuotta myöhemmin.

Kaitafilmi-Tarzan ja tuhoon tuomittu bändiura niputtuvat ahaa-elämykseksi, kun Antti on kirjoittanut ylioppilaaksi. Siihen saakka hän on opinto-ohjaajien painajainen: nuori, jonka tulevaisuudesta kukaan ei tiedä.

Antti ilmoittaa hakevansa elokuvataiteen laitokselle. Vanhemmat ehdottavat, että vesa opiskelisi ensin lakimieheksi tai ekonomiksi. Jos leffataide yhä kiinnostaa, hän voisi opiskella sitä harrastuksekseen. Elokuvat päivätyönä kuulostavat utopistiselta.

Antti valitsee elokuvat ja hakee kouluun Yhdysvaltoihin. Hän haluaa jonnekin, missä oppikirjat on kirjoitettu hänen syntymänsä jälkeen.

10% pitkäjänteisyyttä

Etelä-Carolinan yliopistossa Jokinen kahlaa puolentoista vuoden ”pelto-osuuden” kerraten lukion perusaineita. Vasta sitten hänellä on mahdollisuus valikoitua filmikoulun ohjaajalinjalle. Jokinen ei laadi varasuunnitelmaa, sillä hän aikoo onnistua. Tentit sujuvat ja hän valmistuu kurssinsa priimuksena. Kolmestasadasta opiskelijasta valitaan kaksi tulevaisuuden käsikirjoittajaa jakaksi ohjaajaa, Jokinen on yksi heistä.

Hänellä on vaalea heviletti, koripalloilijan kroppa ja pollea olo, kun hän marssii ensimmäistä kertaa studioille. Professori ojentaa Jokiselle luudan ja käskee siivota studion.

– Olin siinä, että poikki, poikki, tämä on väärinkäsitys. Minä tulen tänne ohjaajaksi, en luuttuamaan.

Hän odottaa pääsevänsä tositoimiin näyttelijöiden, lavastajien ja isojen kameroiden kanssa, mutta professorilla on toinen suunnitelma. Ensimmäisen vuoden aikana Jokinen siivoaa, etenee rakentamaan ja suunnittelemaan lavasteita, äänittämään, avustamaan valaisijaa, valaisemaan ja leikkaamaan.

– Se oli nerokasta. Tein niiden töitä, joista tulisi myöhemmin sotureita oman visioni toteuttamisessa.

Lomillaan Suomessa Jokinen pääsee Yleisradioon ohjaamaan Urheiluruutua ja suoria kisalähetyksiä. Vastaanotto on nihkeä. Yleläisten ohimoita kuumottaa, kun parikymppinen kloppi jakelee ohjeita.

– Oli valtava etu, että isä työskenteli samassa putiikissa. Se auttoi samaan ovea auki. Itsestäni oli kuitenkin kiinni, miten matkani kuljin.

Jokinen on ärsyttävyyteen asti perfektionisti. Parin minuutin juttua hierotaan leikkauspöydällä kuin kokoillan elokuvaa. Ylellä hän tekee kaikkea, ohjaa, leikkaa ja käsikirjoittaa.

– Ohjaamisen oppii ainoastaan ohjaamalla. Juttujaan voi mainostaa pää punaisena, mutta kun kuva ilmestyy screenille, lopputulos on alastomana kaikkien arvioitavana.

10% asennetta

Jokinen valmistuu yliopistosta loistavin arvosanoin, tekee dokumentteja sekä lyhytelokuvan, joka voittaa eräillä festareilla opiskelijafilmipalkinnon. Se poikii pestin Music Televisioniin, missä Jokinen viihtyy vuoden kunnes kypsyy työmäärän ja liksan kehnoon suhteeseen. Hän palaa Suomeen, tutustuu Markus Seliniin ja perustaa tämän kanssa Solar Filmsin.

Jokinen saa ohjattavakseen Leningrad Cowboysien musavideon, joka poikii lisää töitä Euroopassa. Seuraava tavoite on saada Yhdysvalloista agentti.

– Ylivoimaisesti kovin oli FM Rocks. Sain tapaamisajan väliportaan hepun kanssa ja tein vaikutuksen.

Viikkoa myöhemmin Jokinen istuu taas FM Rocksin tiloissa. Pöydän toisella puolella istuu pieni armeija firman päätuottajia. Vastapäätä nököttää tyynen rauhallinen Jokinen aseenaan Seitsemästä veljeksestä omittu suoraselkäisyys. He kysyvät, millä asioilla Jokinen on Losissa. Hän vastaa rehellisesti lentäneensä rapakon ja mantereen yli vain tätä palaveria varten.

– Pomoista näki heti, että tilanteessa oli magiaa. Neuvotteluissa en ollut mikään jees jees -mies. Mitä suurempi pamppu, sitä kovempi kädenpuristus.

FM Rocks tekee Jokisesta Antti J:n ja myy häntä täydellä teholla. Puoleen vuoteen ei kuitenkaan tapahdu mitään ja Jokinen pitää ohikulkeneita asiakkaita idiootteina, koska nämä eivät älyä valita häntä.

Jokinen päättää parkkeerata Valtoihin ja jäädä odottamaan tilaisuuttaan. Kaikki on yhden kortin varassa. Jokinen on kirjoittanut satoja sivuja käsikirjoituksia ja maleksinut puoli vuotta kahviloissa.

– Seisoin kirjakaupassa Marina Del Rayssa, kun kännykkä soi ja sain keikan. Mikä helpotus!

Jokinen sijoittaa kaikki rahansa Toyan videoon. Siitä tulee hitti, mutta miehelle ei jää mitään. Hiljaiseloa kestää kuukausia, kunnes Wyclef Jean pestaa Antin ja kaasupoljin painuu pohjaan.

Jokinen ohjaa liudan tärkeitä artisteja: Run DMC, City High feat. Eve, Wyclef Jean ja Céline Dion. Sitä mukaa kun artistit muuttuvat nimekkäämmiksi, budjetit rikkovat miljoona dollaria. Vahva naiskatras Shania Twainin ja Beyoncén johdolla pitää huolen, että hype Antti J:n ympärillä paisuu.

– Suomalaisen on vaikea myydä itseään. Agentin tehtävä on kertoa maailmalle, kuinka loistava olen.

15% nopeaa reagointia

Sana Antti J:stä kiirii Will Smithille. Hän haluaa 1000 kisses -videonsa ohjaajaksi Antin ja sen pääosaan vaimonsa Jada Pinkett-Smithin, joka on Sydneyssä kuvaamassa The Matrixia.

Niinpä Willin väki soittaa Antin väelle, joka herättää simahtaneen sankarimme hotelli Kämpistä.

– Puhelimessa sanottiin, että Will Smith haluaa jutella kanssani just nyt. Ajattelin, että oho, onpas hyvät kännit. Kuuntelin läppää Australiasta ja Los Angelesista, tuumasin okei ja nukahdin uudelleen, Jokinen muistelee.

Myöhemmin hän herää karmeaan jytinään. Se ei kuulu päästä vaan ovelta, missä hotellin pikkolo takoo kuin viimeistä päivää. Hän on luvannut herättää Jokisen ja lykkää lentoliput kouraan. Auto odottaa alhaalla ja kone kentällä. Kuvaukset alkaisivat ylihuomenna. Aikataulu on ”katastrofaalinen”, mutta Jokiselle kerrotaan, että artistilla on idea videon kulusta.

– Sängyn vieressä oli hujan hajan lappuja, joissa luki Australiaa ja Will Smithiä. Olin fiilareissa, jippii, tämä ei ollutkaan unta. Lennolla soittelin ympäriinsä, palkkasin tiimin ja tein 7 000 dollarin puhelinlaskun.

Sydneyssä on sunnuntai-ilta, kun Jokinen saapuu Will Smithin sviittiin.

– Hotellin käytävää tepastellessa tuli ensimmäistä kertaa olo, ettei enää auttanut muistella Seitsemää veljestä tai Nummisuutareiden Eskoa. Olo alkoi olla kuin isännällä.

Miehet juttelevat lämpimikseen, kunnes päästään asiaan. Will Smith pamauttaa kämmenensä yhteen ja kysyy: ”Well, mikäs se sun idea olikaan?”

Jos Jokinen olisi hitusenkin hermostuvampaa sorttia, hän laskisi alleen. Hän on tullut neuvotteluun ilman hahmotelmaa käsikirjoituksesta, jota maailman kuumin stara odottaa häneltä nyt. ”Öö, mulle kerrottiin, että sulla on idea”, Jokinen hapuilee.

Storyline valmistuu yön aikana ja parin päivän päästä tavara on purkissa.

10% laaduntarkkailua

Jokinen tekee videoita sarjatulella ja huolestuu työnsä laadusta. Hän alkaa etsiä omaperäisiä ideoita. Kornin videoissa soittajien pärstät liimataan koirien vartaloihin. Video nostaa Jokisen rohkeampaan kastiin.

– Jos työni olisivat kenkiä, ne muuttuivat ensin lenkkareista hip hop tossuihin, sitten naisten iltakenkiin ja nyt omaperäisin buutseihin. Taiteilija minussa pääsi esille ja se oli vapauttavaa.

Jokinen saa hullutella ideoissaan, käyttää isoa koneistoa ja mielettömästi rahaa. Taide menee markkinoinnin edelle. Jokisesta tulee tinkimättömämpi, kuten myös uusista asiakkaista. Missy Elliottin ohjaaminen on kuin saisi Manolo Blahnikit jalkoihinsa.

Jokisella on amerikkalaisittain outo tapa asioida ohjattaviensa kanssa: hän puhuu heille henkilökohtaisesti.

– Amerikassa ei ole kuninkaallisia, sen sijaan heillä on filmi- ja musiikkitähtiä. Heitä paapotaan ja pelätään, ja julkkisten ympärillä hyrrää iso koneisto. Minulle paras asiakas on sellainen, jolla on kokemusta ja itsevarmuutta.

Ideointivaiheessa Jokinen pelaa mielikuvilla ja myy jotain, mitä ei ole konkreettisesti olemassakaan. Artistin on luotettava ohjaajan näkemykseen.

– Myyn heille näkemykseni, jonka on oltava pomminvarma. Odotusten ja lopputuloksen on vähintään kohdattava. Vielä mieluummin ylitän ne.

10% joukkuepeliä

Jokinen vakuuttaa, ettei maine ja tähteys ole kiinnostanut häntä enää Tarzan-filmin jälkeen. Hänestä on tullut kelpo joukkuepelaaja.

– Odotan palkkaamani tyypin hoitavan alueensa minua paremmin. En ole se perussuomalainen markkinointipäällikkö, joka ei potkujen pelossa palkkaa ketään itseään parempaa.

Jokisen työryhmässä on selvät säännöt: aina pitää voida sanoa, ettei tiedä, ettei osaa ja tässä on ideani.

– Henkilökunnalta voi ostaa aikaa ja näennäisen kiinnostuksen, mutta lojaliteetti täytyy ansaita. Se on tärkeää, jos homma alkaa lipsua päin helvettiä.

Vähentäessään videopestejään Jokinen supistaa myös tiimiään. Assistentistaan hän ei kuitenkaan luovu.

– Olen vapauttanut itseni arkiaskareista, jotta pystyn keskittymään luovaan maailmaan, Jokinen muotoilee.

5% täydellistä ajoitusta

Jokinen tekee hienoimmat työnsä kalliiden musavideoiden viimeisessä aallossa. Nyt niitä tehdään vähemmän ja koko ajan kapenevalle kohdeyleisölle. Jokista se ei haittaa, sillä hän on hyvän matkaa menossa kohti todellista päämääräänsä, elokuvia.

– Alun alkaen en halunnut mainos tai musavideoita ohjaamaan, mutta lähdin tälle tielle, koska se on ohituskaista leffaohjaamiseen. Elokuvayhtiöt tietävät, että osaamme käyttää isoa koneistoa ja ymmärrämme budjetteja.

Jokiselle tarjotaan kassamagneetteja Resident Evil III ja Alien vs. Predator II, joista hän kieltäytyy, vaikka voisi kerralla tienata enemmän kuin koskaan. Hän perustelee sitä ”sisällöllisen minän voimistumisella”. Tehtyään omaperäisiä videoita, hän aikoo tehdä omaperäisiä elokuvia.

– En tiedä, pystynkö siihen, mutta aion yrittää. Actionleffat eivät kiinnosta eikä minun ole pakko tehdä Hollywood-elokuvaa. Sen status ei merkitse mitään.

Jokisen takana on maailman suurin elokuva-agentti ICM, luottoa Los Angelesissa ja valtavasti kontakteja. Hän on pitänyt ”poliittisesti hyvää huolta” urastaan, ollut monille tiukka, mutta ei kenellekään tosi mulkku. Oikea leffa kyllä onnistuu, mutta milloin? 38-vuotiaana ohjaaja käy kärsimättömäksi.

– Ohjaajaksi voi kutsua ketä tahansa, mutta elokuvaohjaaja on toinen juttu. Se on ainoa titteli, johon pyrin. Se on myös ammatillisesti viimeinen chapterini, elokuvaohjaajathan menevät eläkkeelle hautaan.

Jokisen fiiliksissä on jotain tuttua alkuvaiheen tuntua, vaikka mies on muuttunut.

– Ohjaajauran alussa olin naiivi, täynnä hormoneja ja itsetunnon arvoa. Nyt olen realistisempi, minulla on kokemusta ja turvaverkko allani.

10% kaaosta

Tämä on jälleen yksi vuosi, jolloin Jokinen ei toteuta suunnitelmiaan sapatista. Hän epäilee motivaationsa olevan annos sisäistä vimmaa ja kunnianhimoa lyötynä hänen dna:hansa.

– En vain pysty olemaan ilman ohjaamista. Rakastan sitä, kun laitan filmin kameraan, miten se rutisee ja miten kuvatessa iso kone surisee korvan vieressä. Niinä hetkinä mietin, että on tämä hienoa hommaa. Oman työn jäljen näkee välittömästi. Sitä paitsi, mitä muutakaan osaisin?

Jokinen kokee olevansa jatkuvasti töissä. Ideointi kun ei onnistu tiettynä aikana, vaan ideoita kertyy koko ajan, missä sattuu. Työhuone on täynnä tuhansia hiirenkorvilla olevia kirjoja ja lehtiä, post it -lappuja roikkuu kaikkialla.

– Kun tulen lentokoneesta ja avaan kassini, sieltä räjähtää lehdistä repäistyjä sivuja ja lapunpalasia, joille on rustattu ideoita. Poikani ja kihlattuni inhoavat sitä kaaosta.

Ainoa toistuva rutiini Jokisen työtavoissa on viimehetken inspiraatio. Valmista syntyy vasta kun on aivan pakko, tai pian sen jälkeen.

– Onhan se vähän uhkarohkeaa, mutta minusta ei ole järjestelmällisyyteen. Kaaoksesta syntyvät parhaat ideat.

Jokisen eväät ovat viittä vaille valmiit. Hän lisää joukkoon vielä heittäytymistä, uskallusta ja tuuria.

– Näyttää aika mutkikkaalta reseptiltä. Toisaalta Nurmijärveltä on älyttömän pitkä matka Hollywoodiin.

Prinssi Harryn ja herttuatar Meghanin hääkuvista huokuu sama välitön ja onnellinen tunnelma, joka nähtiin vihkitilaisuudessa.

Kensingtonin palatsi on viimein julkaissut kuvia lauantaina avioituneista prinssi Harrystä ja Meghan Marklesta.

Hovi julkaisi Sussexin herttuaparista kolme kuvaa, joista yksi on kaunis mustavalkoinen otos. Kuvassa Harry ja Meghan ovat asettuneet portaille ja hymyilevät iloisina – Harry ehkä maireampana kuin koskaan.

Herttuatar Meghan poseerasi ilman huntuaan mustavalkoisessa kuvassa tuoreen aviomiehensä prinssi Harryn kanssa. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi
Herttuatar Meghan poseerasi ilman huntuaan mustavalkoisessa kuvassa tuoreen aviomiehensä prinssi Harryn kanssa. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi

– Herttua ja herttuatar haluavat kiittää kaikkia, jotka osallistuivat heidän häidensä juhlintaan. He ovat onnekkaita, että saivat jakaa päivän kaikkien Windsoriin kokoontuneiden sekä televisiota katsoneiden kesken, Kensingtonin palatsin Twitter-viestissä kerrotaan.

Julkaistujen kuvien joukossa on myös virallinen potretti hääparista sekä heidän lähipiiristään.

Viralliseen sukupotrettiin asettuivat Harryn ja Meghanin lisäksi morsiuslapset, kuningatar Elisabet II ja prinssi Philip, prinssi Charles ja herttuatar Camilla, prinssi William ja herttuatar Catherine sekä Meghanin äiti Doria Ragland. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi
Viralliseen sukupotrettiin asettuivat Harryn ja Meghanin lisäksi morsiuslapset, kuningatar Elisabet II ja prinssi Philip, prinssi Charles ja herttuatar Camilla, prinssi William ja herttuatar Catherine sekä Meghanin äiti Doria Ragland. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi

Harry ja Meghan poseerasivat morsiuslasten kanssa Windsorin linnan lattialla. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi
Harry ja Meghan poseerasivat morsiuslasten kanssa Windsorin linnan lattialla. Kuva: Alexi Lubomirski / Kensingtonin palatsi
Kuva David Beckhamista riisumassa aurinkolasejaan kuninkaallisiin häihin mennessä levisi viikonloppuna sosiaalisessa mediassa. Kuvat: Reuters
Kuva David Beckhamista riisumassa aurinkolasejaan kuninkaallisiin häihin mennessä levisi viikonloppuna sosiaalisessa mediassa. Kuvat: Reuters

Twitter-yleisön mielestä David Beckham oli kuninkaallisten häiden paras osa. 

Koko viikonlopun ajan kansainvälistä mediatilaa on hallinnut yksi ihminen, näyttelijä Meghan Markle, eli nykyinen Sussexin herttuatar Meghan.

Toki Meghanin aviomies prinssi Harry on myös näkynyt kuvissa morsiamensa rinnalla, ja hippusen palstatilaa ovat saaneet esimerkiksi innostuneet sulhaspojat, kirkkaankeltaisissa juhlinut Amal Clooney ja lenkkareita mekon kanssa käyttänyt Serena Williams.

Yksi tyyli-ikoni on kuitenkin jäänyt liian vähälle huomiolle: jalkapallolegenda, tyyli-ikoni ja lukemattomien ihmisten julkkisihastus numero yksi, David Beckham

Jos Twitteriä on uskominen, tummanharmaassa puvussa ja kaksirivisessä vaaleanharmaassa liivissä esiintynyt Beckham oli yksi häiden tärkeimmistä vieraista. 

Eivätkä nämä ole edes hänen häänsä!

Beckham, aina niin ärsyttävän hyvännäköisenä. 

Poskisuukko Beckhamille sai Sir Elton Johnin lipomaan huuliaan.

Mitä Beckhamin tyyliin tulee, siitä tiedetään Voguen mukaan seuraavaa:

Kapealinjainen puku oli Dior Hommelta, ja sen on suunnitellut Kim Jones, joka juuri nimitettiin merkin johtoon alkuvuodesta. Mukava avaus herra Jonesin pääsuunnittelijauralle siis. Pukuun Beckham yhdisti kultaisen taskukellon ja aurinkolasit.

Lisäksi Beckhamilla on tietysti eräänlaisia pysyviä asusteita. Esquire arvelee artikkelissaan, että David Beckham saattaa olla ainoa kuninkaallisten häiden vieras, jolla on tatuointeja kaulassa. 

Beckham paranee vanhetessaan

Kuluneen sanonnan mukaan nainen on kuin viini, eli paranee vanhetessaan (joskaan Alkon asiantuntijan mukaan sanonta ei koske kaikkia viinejä). 43-vuotias Beckham on elävä todiste siitä, että vähintäänkin osa miehistäkin paranee iän myötä. 

Pyörivätkö kellon viisarit David Beckhamin kohdalla eri suuntaan?
Toivoa on!

Siltä varalta, että joku ei vieläkään ole vakuuttunut Beckhamin nousujohteisesta tyylikkyydestä:

David Beckham kymmenen vuotta sitten – sama hymy, vähemmän tukkaa ja tatuointeja.
David Beckham kymmenen vuotta sitten – sama hymy, vähemmän tukkaa ja tatuointeja.

David Beckham 15 vuotta sitten korvakoruineen ja vaalennettuine hiuksineen.
David Beckham 15 vuotta sitten korvakoruineen ja vaalennettuine hiuksineen.

David Beckham 20 vuotta sitten. 1990-luvun lopussa hän suosi keskijakausta.
David Beckham 20 vuotta sitten. 1990-luvun lopussa hän suosi keskijakausta.