Antti Holman ja Armi Toivasen ystävyydessä ei lässytetä turhista. Kuvat: Liisa Valonen
Antti Holman ja Armi Toivasen ystävyydessä ei lässytetä turhista. Kuvat: Liisa Valonen

Ystävykset Antti Holma ja Armi Toivanen pystyvät puhumaan mistä vain. Mutkattomasta asenteesta oli apua, kun Antti sairastui syöpään. – Yhdessä voimme iloita elämän kauheudesta.

Mihin mahtuu kaljatölkki? Kas siinä pulma, jota ystävykset Armi Toivanen ja Antti Holma yrittivät kiihkeästi ratkaista Turussa viime kesänä.

Kalja oli Armin, koska Antti ei juo. Paikka oli Ruisrock, koska tulevan Cheek-aiheisen Veljeni vartija -leffan takia näyttelijäkaksikon piti päästä näkemään Jare Tiihonen livenä lavalla. Ja kalja piti piilottaa, koska julkkiksia täynnä olevan VIP-lautan kyytiin astuminen tölkki kädessä tuntui – no, jotenkin juntilta.

Lopulta tölkki päätyi Armin hihaan, jossa se pullotti näkyvästi. Antin mielestä pullistuma näytti jättikasvaimelta. Lojaalina ystävänä hän seisoi silti kiltisti näkösuojana.

Lauttamatkasta selvittiin, ja myöhemmin backstagella huomattiin molempien fanituksen kohde, Alma. Kimppaselfie oli pakko saada, koska Alma nyt vain on niin makea.

Tänään muistot naurattavat molempia.

– Armi oli mun festarikummi, koska olen ihan pihalla tuollaisissa paikoissa. Väenpaljous ahdistaa, Antti, 35, sanoo.

– Ruisrockissa näimme ensi kertaa kunnolla kiireisen kevään jälkeen. Festarien etkoilla hotellissa juttelimme kasvokkain kaikesta, Armi, 37, kertoo.

Puhuttavaa oli kertynyt, koska Antti asuu Lontoossa ja oli reissannut pitkin maailmaa Antti Holma ja maastamuuttajat -ohjelmansa takia. Tilaisuutta puhua syvällisiä ei ollut aiemmin ilmaantunut.

Juttutuokio Turussa oli samanlainen kuin Armin ja Antin lähes viidentoista vuoden mittaisessa ystävyydessä aina. Rehellistä, viiston huumorin sävyttämää, jonkun korvissa ehkä karuakin puhetta.

– Puhuimme esimerkiksi Antin melanoomasta. Olimme viestitelleet asiasta, mutta nyt kysyin suoraan: Vituttaako? Onko kuolemanpelkoa? Armi kertoo.

”Olin juuri tullut kaapista ulos ja aika pihalla itseni kanssa.”

Aune ja Armanda

Huh, miten cool ja makea tyyppi, ajatteli Armi Toivanen, kun näki Antti Holman ensimmäisen kerran. Se tapahtui Ylioppilasteatterin kokouksessa joskus vuonna 2003. Armi oli juuri muuttanut Helsinkiin ja liittynyt kunniakkaan teatterin riveihin. Hänen kiihkein haaveensa oli päästä Teatterikorkeakouluun.

Antti opiskeli jo Teatterikorkeakoulussa eikä aluksi edes huomannut Armia.

– Teatterikorkeakoulun alussa olin itseäni täynnä. Muistan, miten pääsykokeiden kolmannessa vaiheessa katselin muita kokelaita ja ajattelin, ettei näistä ole minulle vastusta, Antti myöntää.

Hybristä seurasi itsetunnon notkahdus.

– Pullistelun alla nuo vuodet olivat itse asiassa vaikeaa aikaa. Olin juuri tullut kaapista ulos ja aika pihalla itseni kanssa. Teakissa tajusin yhtäkkiä, miten lahjakkaita kaikki ympärillä olivat. Luojalle kiitos tuosta romahduksesta. Vain nöyryyden ja epävarmuuden kautta voi kasvaa ammattilaiseksi, Antti Holma sanoo.

”Antille voi puhua mistä vain.”

Armi pääsi sisään Teatterikorkeaan syksyllä 2004. Sen myötä Antista ja Armista tuli ensin tuttavia, sitten kavereita, lopulta ystäviä. Heillä oli iso yhteinen kaveripiiri ja yhteisiä produktioita. Pian jaettiin jo syvempiäkin tuntoja.

– Muistan, miten opiskeluaikoina istuimme Teakin ravintolassa Tarmossa kittaamassa kaljaa, polttamassa ketjussa ja ulisemassa, miten surkeita olemme, Armi kertoo.

– Kaikkien kollegoiden kanssa ei voi puhua suoraan omista epävarmuuksista tai näyttelijäntyön nurjista puolista. Antille voi puhua mistä vain, hän toteaa.

– Emme odota toisiltamme muuta kuin armotonta rehellisyyttä, Antti sanoo.

Lukioajoista alkaen Antti on ollut lähiystävilleen Aune. Armi puolestaan sai Antilta lempinimen Armanda yhteisellä reissulla Italiaan kesällä 2009.

– Armi oli lähdössä lomalle ja heitti: tule sinäkin. Päätin että jumalauta, mä teen niin, Antti kertoo.

Antin proteiinipitoinen ruokavalio ihmetyttää joskus Armia. Armi on enemmän nautiskelija. Kuva: Liisa Valonen
Antin proteiinipitoinen ruokavalio ihmetyttää joskus Armia. Armi on enemmän nautiskelija. Kuva: Liisa Valonen

Trasteverestä päivää

Antti Holman elämän ensimmäinen Italian-reissu alkoi parilla yksinäisellä päivällä Roomassa. Hän ei osannut sanaakaan italiaa eikä ymmärtänyt maan tapoja – esimerkiksi sitä, että ravintolat avautuvat vasta illalla. Armin neuvosta Antti koetti löytää aitoa Italia-fiilistä Trasteveren kaupunginosasta.

– Yritin mennä syömään suomalaisittain kello viisi. Ravintolat olivat kiinni, helle oli hirveä, olkapääni paloivat ja kantapäissäni oli rakkoja. Juoksin pitkin Trasteveren pierunhajuisia kujia ja kirosin päässäni Armi Toivasta, Antti muistaa.

”Rooman auringosta varmaan melanoomanikin sain.”

– Vihasin Roomaa. Tein kaikki perusturistimokat. Rooman auringosta varmaan melanoomanikin sain. En mene sinne enää koskaan, hän julistaa.

Armia Antin mahtipontisuus naurattaa.

– Reissu parani siinä vaiheessa, kun tiemme kohtasivat Firenzessä. Sieltä jatkoimme matkailuautoilemaan Elballe. Mukana olivat myös minun silloinen poikaystäväni ja näyttelijä Kreeta Salminen, Armi kertoo.

Antti nyökkää. Hän muistaa Armin bravuurin, mozzarellapastan, jota syötiin harva se päivä. Ja totta kai Armin hillittömän huumorin. Kiperissä tilanteissa Armi solahti hetkessä keksimänsä tyytymättömän turistimuijan rooliin. Vitsi jatkui, kehittyi ja parani koko matkan ajan.

– Muistan yön, jolloin Armi oli aivan tulessa, sorvasi vitsiä vitsin perään. Nauroimme Kreetan kanssa niin, että olimme pudota matkailuauton patjoilta, Antti kertoo.

Ystävyys, joka ei noudata kaavoja

Hapan turistimuija oli prototyyppi, jonka pohjalta syntyi myöhemmin Armin kuuluisa Putous-sketsihahmo, Leena Hefner o.s. Herppeenluoma. Nimi oli Antin oivallus.

– Tykkäämme hassuista nimistä. Usein nappaamme niistä kuvia ja laitamme Whatsapp-viesteinä toisillemme, Armi paljastaa.

– Ja ahdistumme samoista jutuista, kuten leväperäisyydestä ja velttoilusta. Tai pitkistä ison porukan sähköpostiviestiketjuista, joissa kehotetaan jotakuta ottamaan koppi jostakin, Antti toteaa.

– Ystävyytemme ei noudata mitään tavanomaisia kaavoja, Armi sanoo.

”Ei tulisi mieleenkään lähteä Armin kanssa shoppailemaan tai antaa hänelle muotivinkkejä.”

Tärkeintä on tieto siitä, että toinen on saatavilla.

– Olen allerginen kliseiselle homoystävä-termille. Ei tulisi mieleenkään lähteä Armin kanssa shoppailemaan tai antaa hänelle muotivinkkejä, Antti sanoo.

– En mieti ystävieni sukupuolta. Suurin osa ihmisistä on mielestäni ikävystyttäviä. Ne harvat, jotka eivät ole, ovat minulle supertärkeitä.Armi on vahva ja karismaattinen, upea ihminen ja kova tekemään töitä. Hän ei ole koskaan tylsä, Antti toteaa.

Armikin pudistaa päätään leffoista ja tv-sarjoista tutulle stereotypialle heteronaisen ja homomiehen ystävyydestä.

– Sellainen ei ole meidän juttumme ollenkaan. Yhden ainoan kerran muistan Antin kommentoineen ulkonäköäni. Hän ehdotti, että taivuta kuule vähän noita hiustenlatvoja suoristusraudalla, kun menet lehtikuviin. Siinä se, Armi kertoo.

– Antti on sairaan lahjakas niin laulajana, kirjoittajana kuin näyttelijänäkin. Ihmisenä hän on paljon empaattisempi kuin itse kuvittelee.

”Armi on vahva ja karismaattinen, upea ihminen ja kova tekemään töitä.”

Armi iloitsee Antin huikesta menestyksestä.
Armi iloitsee Antin huikesta menestyksestä.

Kielisuudelma ja kiukkukohtaus

Suomessa freelance-näyttelijän leipä on harvoin kovin leveä. Välillä kohdalle osuu ammatillisesti hiljaisempia kausia. Armikin on kokenut niitä.

Antin uralla viime vuodet ovat olleet nousujohteisia. Hänen tähdittämänsä tv-ohjelmat ovat keränneet katsojia. Helmikuussa ensi-iltansa saavassa Veljeni vartija -elokuvassa Antilla on päärooli Cheekinä.

– En kadehdi Antin huikeaa menestystä. Hän on tehnyt valtavasti töitä sen eteen ja todellakin ansainnut kaiken hyvän, Armi sanoo.

– Mutta se, joka väittää, etteivät näyttelijät ylipäätään kadehdi toisiaan, valehtelee. Isoja ja näkyviä rooleja kun ei vain riitä kaikille.

Armi ja Antti ovat työskennelleet yhdessä useammankin kerran. Myllyrinne Companyssa 2014 he tekivät yhdessä komiikkaa.

– Muistan, että meidän piti esittää limaisesti suutelevaa teiniparia. Nuolin vahingossa Antin hampaita, ja repesimme täysin, Armi muistaa.

Karumpiakin tunteita on yhteisissä töissä tullut vastaan.

– Kun kuvasimme viime kesänä Veljeni vartijaa, sain kiukkukohtauksen juuri siinä päivänä, kun Armi tuli settiin. Ystävän läsnä ollessa uskalsin näyttää ikäviäkin tunteita. Armi auttoi minut kiukun yli huumorilla, Antti kertoo.

– Ei se ollut niin iso juttu. Hoidat aina homman kotiin. Sinä päivänä olit vain väsynyt, Armi lohduttaa.

Yksin Lontoossa

Armi Toivanen ei hämmästynyt, kun Antti Holma puolitoista vuotta sitten muutti yksin Lontooseen.

– Ymmärrän hyvin irtiottojen tarpeen. Kaksi vuotta sitten asuin New Yorkissa kolme kuukautta ja nautin joka hetkestä, Armi sanoo.

Lontoossa Anttia kiehtoo miljoonakaupungin syke ja brittien kohteliaisuus. Hän asuu Lontoossa soluasunnossa, jossa on myös vierashuone. Siihen voivat majoittua Suomesta vierailevat ystävät.

”Armia ei tarvitse kannatella eikä paijailla.”

Armi on aina tervetullut. Joulukuussa hänen oli tarkoitus mennä toviksi Antin luo tämän 35-vuotissynttäreitä juhlimaan, mutta suunnitelmat muuttuivat viime tingassa.

– Olen kyllä varoittanut Armia, etten osaa esitellä Lontoosta kuin kotini, työhuoneeni, kuntosalin ja lähimarketin, Antti sanoo.

Armia naurattaa.

– Minua ei tarvitse viihdyttää. Hengaillaan vaan yhdessä, hän ehdottaa Antille.

– Tuollainen Armi on. Häntä ei tarvitse kannatella eikä paijailla, Antti toteaa.

Armi ei Antin mukaan koskaan dramatisoi. Ei edes tiukoissa paikoissa. Kuten silloin, kun hän viime keväänä sai muiden suomalaisten tapaan lukea Instagramista, että Antti Holmalla on melanooma. Ystävälle lähti heti yksinkertainen mutta lämmin viesti, joka päättyi sanoihin: Jos haluat puhua, täällä olen.

– Armin viestistä välittyvä mutkaton asenne helpotti oloani syövän aiheuttaman myllerryksen keskellä, Antti muistaa.

– Ennen somepostausta diagnoosista tiesivät vain vanhempani ja neljä pikkusiskoani. He järkyttyivät niin, ettei minulla ollut enää voimia soittaa kavereille ja käydä taas läpi samoja tunnekuohuja, Antti selittää.

”Syöpä ei ahdistanut eikä pelottanut, vaan otti raskaasti päähän.”

Antti tietää, että Armiin voi luottaa.
Antti tietää, että Armiin voi luottaa.

Ei sääliä, ei lässytystä

Kesällä Turussa, kun sairaudesta vihdoin päästiin puhumaan kasvokkain, Armin koruttomasta suhtautumisesta oli apua.

– Armille sanoin suoraan, ettei syöpä ahdistanut eikä pelottanut, vaan otti raskaasti päähän. Hänelle myönsin, etten ensimmäisenä miettinyt kuolemaa, vaan sitä, miten ihmeessä tungen syöpäleikkauksen täpötäyteen kalenteriini, Antti kertoo.

– Armi ymmärsi hyvin myös sen, että vakavan sairauden edessä voi iskeä sellainenkin asia kuin turhamaisuus. Eniten harmitti se, etten leikkauksen jälkeen päässyt salille pariin viikkoon.

– Omat menetykseni ovat opettaneet, että kovassa paikassa tärkeintä on läsnäolo. Se, ettei jätä kolauksen kokenutta yksin, Armi sanoo.

Hän kokee, että Antti puolestaan on ollut hyvä kuuntelija ja arvokas tuki esimerkiksi silloin, kun ihmissuhteissa on tullut vastaan karikoita.

– Kunnioitus toista kohtaan on sitä, ettei vaikeissakaan tilanteissa lässytetä eikä säälitellä. En odota ystävieni ratkaisevan ongelmiani, mutta niiden pallottelu antaa perspektiiviä, Armi toteaa.

”Olen tullut juttuun kaikkien Armin miesystävien kanssa.”

Antti sanoo, ettei voisi pitää lähiystävinään yltiöpositiivisia ihmisiä.

– Live, laugh, love -tyyppien kanssa pitäisi aina olla niin saamarin reipas. Armin kanssa voimme iloita elämän kauheudesta, Antti sanoo.

Ihmissuhdeasioissa ei heidän ystävyydessään lähdetä neuvomaan toista.

– Olen ikuinen yksineläjä, yhden hengen perhe. Armi taas on seurustellut aina. Onneksi hänellä on hyvä miesmaku, olen tullut juttuun kaikkien hänen miesystäviensä kanssa, Antti sanoo.

Armi ei ole huolissaan siitä, ettei Antti ole koskaan seurustellut.

– En ikinä mieti ystävistäni, kenen kanssa he ovat tai onko perhettä suunnitteilla. Antti elää yksin, mutta se on hänen valintansa. Tiedän, että hän on onnellinen juuri noin.

Syksyllä Vain elämää -ohjelmassa nähtävä Lauri Ylönen kertoi kieltäytyneensä ohjelmaan osallistumisesta useaan otteeseen.

The Rasmus -yhtyeen laulaja Lauri Ylönen oli vain 16–vuotias, kun yhtye löi läpi. Hypeen liittyi myös ikäviä lieveilmiöitä.

– Olimme teinibändi ja monien tyttöjen seinillä julisteissa. Se ärsytti jäbiä ja uran alkuaikona lavalle lensi pulloja ja muuta roinaa niin Suomessa kuin ulkomaillakin, Lauri sanoo.

Vakavin tilanne sattui, kun Lauri oli 25–vuotias. Salon keikalla yksi yleisöstä nousi lavalle ja iski leatherman-puukon lähelle laulajan kaulavaltimoa.

– Tilanne oli sekava. Pelästyin todella, sillä olisin voinut kuolla. Puukon kaikki terät olivat pystyssä.

– Lähdin lavalta ja Eero tuli huutamaan mikrofoniin, että kuka vittu se oli. Fanit ottivat tekijän kiinni, sen jälkeen paikalle tulivat poliisit, Lauri muisteli Vain elämää -ohjelman lehdistöpäivässä.

”Joskus olen miettinyt, miten suojaton olen, kun laulan vaikka silmät kiinni biisiä.”

Laulaja on yksi syyskuussa alkavan kauden artisteista. Kuvaukset nostivat vanhoja muistoja pintaan.

– Kyllä tapahtunut oli useasti mielessä. Kun astuin lavalle ja valot häikäisivät niin, että en näe yleisöä, mietin, että voiko tuolla olla taas joku sekopää, Lauri sanoo.

– Nykyään tapahtunut tulee mieleen harvemmin. Joskus olen miettinyt, miten suojaton olen, kun laulan vaikka silmät kiinni biisiä. Mutta tuollaisille ajatuksille ei saa antaa liikaa valtaa.

Kahden pojan isä

Yhtyeen menestys on vienyt Lauria ympäri maailmaa. Viime vuodet hän on asunut Kaliforniassa, jonne hän muutti ex-vaimonsa Paula Vesalan kanssa. Parilla on 10–vuotias Julius-poika.

”Toisen lapsen myötä kuolemanpelkoni on pahentunut.”

Lauri sai viime vuoden lopussa toisen pojan nykyisen avovaimonsa Katriina Mikkolan kanssa. 

– Siitä on tosiaan kymmenen vuotta, kun olen viimeksi vauvan kanssa säätänyt. Vähän on pitänyt muistella, että miten tämä nyt menikään. Käytännön asioissa osaan ottaa iisimmin, Lauri sanoo.

– Toisaalta toisen lapsen myötä kuolemanpelkoni on pahentunut. Se sai alkunsa kun ensimmäinen lapsi syntyi. Nyt pelkään jopa lentämistä. Toinen on niin pieni, eikä pärjää, jos minulle käy jotakin. 

Kiertueella vapaa vastuusta

Ihmisenä Lauri arvelee muuttuneensa 25 Rasmus-vuoden aikana vähän.

– Se ehkä johtuu siitä, että lyötiin hetkessä läpi, kupla sulkeutui ja jäimme sen sisään. Meillä on perheitä ja lapsia, mutta kun lähdetään keikkareissuille, kaikki on samanlaista, epätodellista. Siellä ei ole vastuita ja sääntöjä, Lauri sanoo.

– Sama pikkupoika näkyy välillä isän roolissa. Kun muut aikuiset vaikka juttelevat ja juovat lasten synttäreillä kahvia, niin tykkään riehua lasten kanssa.

”Vetäydyin kuvausten jälkeen joka ilta omaan rauhaani.”

Laurissa on myös introvertimpi puoli.

– Sen takia kieltäydyin monta kertaa Vain elämää -ohjelmasta. Se on niin intiimi, eikä siellä voi olla tuppisuuna. Nytkin vetäydyin kuvausten jälkeen joka ilta omaan rauhaani, mutta kuvaukset olivat mahtava kokemus.

The Rasmus julkaisee 14.9. uuden singlen, jonka Lauri on kirjoittanut yksinäisyydestä.

Jeppis

Toisen lapsen syntymä pahensi Lauri Ylösen kuolemanpelkoa: ”Nyt pelkään jopa lentämistä”

"Nyt pelkään jopa lentämistä. Toinen on niin pieni, eikä pärjää, jos minulle käy jotakin." Ymmärrän tunteen, en halua olla ilkeä vaan lohduttava, maailmassa ei ole koskaan ollut korvaamatonta ihmistä... elämä jatkuu vaikka kuka kuolisi. Ei kannata stressata turhaan vaan nauttia päivästä kerrallaan lapsen kanssa, elämä kyllä jatkaa kulkuaan kaikesta huolimatta tapahtui mitä tapahtui.
Lue kommentti

Susanna Mikkonen lopetti kuusi vuotta sitten Salatut elämät -sarjassa, ja sattumien kautta Susanna päätyi töihin rakennusalalle.

Jussi-palkittu näyttelijä Susanna Mikkonen, 50, palaa kuuden vuoden tauon jälkeen hetkeksi näyttelijän töihin. Susanna lopetti kuusi vuotta sitten Salatut elämät -sarjassa ja lopetti tuolloin samassa myös työskentelyn Takomo-teatterissa, jonka yksi perustajajäsenistä hän myös oli.

– Kaipasin tuolloin muutosta, olin tehnyt näyttelijän työtä kaksikymmentä vuotta ja koin teatterissa apurahojen jatkuvan hakemisen raskaana. Freelancerina halusin myös vakautta talouteeni.

Sattumien kautta Susanna päätyi töihin rakennusalalle.

– Minua ärsytti, kun en ymmärtänyt mitä rakennuskokouksissa ja työmaalla puhuttiin.

Susanna päätti opiskella työn ohella rakennuspiirtäjäksi. Tällä hetkellä hän opiskelee rakennusinsinööriksi.

– Onhan alan vaihdos herättänyt paljon ihmetystä. Nykyään opintoja voi kuitenkin tehdä työn ohessa. Muistin myös, että olin koulussa pitkän matikan lukija, joka loi uskoa, että kyllä selviäisin opinnoista.

Alan vaihtaminen ei ollut pelkästään helppo päätös.

”Näin unen. Siinä oli kangaspakka. Unessa avasin sen ja se oli piirretty täyteen kaavoja, jotka minun piti vain leikata ja ommella yhteen. Otin sen merkkinä.”

– Valinnat ovat aina myös kivuliaita, sillä jostain joutuu luopumaan. Minua ei pelottanut, sillä uskon, että asiat menevät luonnollisesti. Itsensä kuunteleminen on tärkeää. Uskon unityöskentelyyn ja unisymbolien kautta oman intuitiivisen äänen kuunteluun.

– Siinä vaiheessa, kun pohdin mihin asettuisin, näin unen. Siinä oli kangaspakka. Unessa avasin sen ja se oli piirretty täyteen kaavoja, jotka minun piti vain leikata ja ommella yhteen. Tavallaan otin sen merkkinä, että löytäisin vielä elämäntehtäväni.

Viisikymppisenä Susanna kokee, että alan vaihtaminen on helpompaa kuin ruuhkavuosina. Susanna asuu yksin kissojen kanssa, kun täysi-ikäinen poika on muuttanut kotoa pois.

– Ylimääräistä vapaa-aikaa on enemmän. Niin ihanaa kuin Netflix-sarjojen ja elokuvien katsominen olisi, olen käyttänyt aikani opiskeluun. Haluan tehdä elämässä merkityksellisiä asioita, Susanna kertoi Helsingin kaupunginteatterin syyskauden avajaisissa.