Antti Holman ja Armi Toivasen ystävyydessä ei lässytetä turhista. Kuvat: Liisa Valonen
Antti Holman ja Armi Toivasen ystävyydessä ei lässytetä turhista. Kuvat: Liisa Valonen

Ystävykset Antti Holma ja Armi Toivanen pystyvät puhumaan mistä vain. Mutkattomasta asenteesta oli apua, kun Antti sairastui syöpään. – Yhdessä voimme iloita elämän kauheudesta.

Mihin mahtuu kaljatölkki? Kas siinä pulma, jota ystävykset Armi Toivanen ja Antti Holma yrittivät kiihkeästi ratkaista Turussa viime kesänä.

Kalja oli Armin, koska Antti ei juo. Paikka oli Ruisrock, koska tulevan Cheek-aiheisen Veljeni vartija -leffan takia näyttelijäkaksikon piti päästä näkemään Jare Tiihonen livenä lavalla. Ja kalja piti piilottaa, koska julkkiksia täynnä olevan VIP-lautan kyytiin astuminen tölkki kädessä tuntui – no, jotenkin juntilta.

Lopulta tölkki päätyi Armin hihaan, jossa se pullotti näkyvästi. Antin mielestä pullistuma näytti jättikasvaimelta. Lojaalina ystävänä hän seisoi silti kiltisti näkösuojana.

Lauttamatkasta selvittiin, ja myöhemmin backstagella huomattiin molempien fanituksen kohde, Alma. Kimppaselfie oli pakko saada, koska Alma nyt vain on niin makea.

Tänään muistot naurattavat molempia.

– Armi oli mun festarikummi, koska olen ihan pihalla tuollaisissa paikoissa. Väenpaljous ahdistaa, Antti, 35, sanoo.

– Ruisrockissa näimme ensi kertaa kunnolla kiireisen kevään jälkeen. Festarien etkoilla hotellissa juttelimme kasvokkain kaikesta, Armi, 37, kertoo.

Puhuttavaa oli kertynyt, koska Antti asuu Lontoossa ja oli reissannut pitkin maailmaa Antti Holma ja maastamuuttajat -ohjelmansa takia. Tilaisuutta puhua syvällisiä ei ollut aiemmin ilmaantunut.

Juttutuokio Turussa oli samanlainen kuin Armin ja Antin lähes viidentoista vuoden mittaisessa ystävyydessä aina. Rehellistä, viiston huumorin sävyttämää, jonkun korvissa ehkä karuakin puhetta.

– Puhuimme esimerkiksi Antin melanoomasta. Olimme viestitelleet asiasta, mutta nyt kysyin suoraan: Vituttaako? Onko kuolemanpelkoa? Armi kertoo.

”Olin juuri tullut kaapista ulos ja aika pihalla itseni kanssa.”

Aune ja Armanda

Huh, miten cool ja makea tyyppi, ajatteli Armi Toivanen, kun näki Antti Holman ensimmäisen kerran. Se tapahtui Ylioppilasteatterin kokouksessa joskus vuonna 2003. Armi oli juuri muuttanut Helsinkiin ja liittynyt kunniakkaan teatterin riveihin. Hänen kiihkein haaveensa oli päästä Teatterikorkeakouluun.

Antti opiskeli jo Teatterikorkeakoulussa eikä aluksi edes huomannut Armia.

– Teatterikorkeakoulun alussa olin itseäni täynnä. Muistan, miten pääsykokeiden kolmannessa vaiheessa katselin muita kokelaita ja ajattelin, ettei näistä ole minulle vastusta, Antti myöntää.

Hybristä seurasi itsetunnon notkahdus.

– Pullistelun alla nuo vuodet olivat itse asiassa vaikeaa aikaa. Olin juuri tullut kaapista ulos ja aika pihalla itseni kanssa. Teakissa tajusin yhtäkkiä, miten lahjakkaita kaikki ympärillä olivat. Luojalle kiitos tuosta romahduksesta. Vain nöyryyden ja epävarmuuden kautta voi kasvaa ammattilaiseksi, Antti Holma sanoo.

”Antille voi puhua mistä vain.”

Armi pääsi sisään Teatterikorkeaan syksyllä 2004. Sen myötä Antista ja Armista tuli ensin tuttavia, sitten kavereita, lopulta ystäviä. Heillä oli iso yhteinen kaveripiiri ja yhteisiä produktioita. Pian jaettiin jo syvempiäkin tuntoja.

– Muistan, miten opiskeluaikoina istuimme Teakin ravintolassa Tarmossa kittaamassa kaljaa, polttamassa ketjussa ja ulisemassa, miten surkeita olemme, Armi kertoo.

– Kaikkien kollegoiden kanssa ei voi puhua suoraan omista epävarmuuksista tai näyttelijäntyön nurjista puolista. Antille voi puhua mistä vain, hän toteaa.

– Emme odota toisiltamme muuta kuin armotonta rehellisyyttä, Antti sanoo.

Lukioajoista alkaen Antti on ollut lähiystävilleen Aune. Armi puolestaan sai Antilta lempinimen Armanda yhteisellä reissulla Italiaan kesällä 2009.

– Armi oli lähdössä lomalle ja heitti: tule sinäkin. Päätin että jumalauta, mä teen niin, Antti kertoo.

Antin proteiinipitoinen ruokavalio ihmetyttää joskus Armia. Armi on enemmän nautiskelija. Kuva: Liisa Valonen
Antin proteiinipitoinen ruokavalio ihmetyttää joskus Armia. Armi on enemmän nautiskelija. Kuva: Liisa Valonen

Trasteverestä päivää

Antti Holman elämän ensimmäinen Italian-reissu alkoi parilla yksinäisellä päivällä Roomassa. Hän ei osannut sanaakaan italiaa eikä ymmärtänyt maan tapoja – esimerkiksi sitä, että ravintolat avautuvat vasta illalla. Armin neuvosta Antti koetti löytää aitoa Italia-fiilistä Trasteveren kaupunginosasta.

– Yritin mennä syömään suomalaisittain kello viisi. Ravintolat olivat kiinni, helle oli hirveä, olkapääni paloivat ja kantapäissäni oli rakkoja. Juoksin pitkin Trasteveren pierunhajuisia kujia ja kirosin päässäni Armi Toivasta, Antti muistaa.

”Rooman auringosta varmaan melanoomanikin sain.”

– Vihasin Roomaa. Tein kaikki perusturistimokat. Rooman auringosta varmaan melanoomanikin sain. En mene sinne enää koskaan, hän julistaa.

Armia Antin mahtipontisuus naurattaa.

– Reissu parani siinä vaiheessa, kun tiemme kohtasivat Firenzessä. Sieltä jatkoimme matkailuautoilemaan Elballe. Mukana olivat myös minun silloinen poikaystäväni ja näyttelijä Kreeta Salminen, Armi kertoo.

Antti nyökkää. Hän muistaa Armin bravuurin, mozzarellapastan, jota syötiin harva se päivä. Ja totta kai Armin hillittömän huumorin. Kiperissä tilanteissa Armi solahti hetkessä keksimänsä tyytymättömän turistimuijan rooliin. Vitsi jatkui, kehittyi ja parani koko matkan ajan.

– Muistan yön, jolloin Armi oli aivan tulessa, sorvasi vitsiä vitsin perään. Nauroimme Kreetan kanssa niin, että olimme pudota matkailuauton patjoilta, Antti kertoo.

Ystävyys, joka ei noudata kaavoja

Hapan turistimuija oli prototyyppi, jonka pohjalta syntyi myöhemmin Armin kuuluisa Putous-sketsihahmo, Leena Hefner o.s. Herppeenluoma. Nimi oli Antin oivallus.

– Tykkäämme hassuista nimistä. Usein nappaamme niistä kuvia ja laitamme Whatsapp-viesteinä toisillemme, Armi paljastaa.

– Ja ahdistumme samoista jutuista, kuten leväperäisyydestä ja velttoilusta. Tai pitkistä ison porukan sähköpostiviestiketjuista, joissa kehotetaan jotakuta ottamaan koppi jostakin, Antti toteaa.

– Ystävyytemme ei noudata mitään tavanomaisia kaavoja, Armi sanoo.

”Ei tulisi mieleenkään lähteä Armin kanssa shoppailemaan tai antaa hänelle muotivinkkejä.”

Tärkeintä on tieto siitä, että toinen on saatavilla.

– Olen allerginen kliseiselle homoystävä-termille. Ei tulisi mieleenkään lähteä Armin kanssa shoppailemaan tai antaa hänelle muotivinkkejä, Antti sanoo.

– En mieti ystävieni sukupuolta. Suurin osa ihmisistä on mielestäni ikävystyttäviä. Ne harvat, jotka eivät ole, ovat minulle supertärkeitä.Armi on vahva ja karismaattinen, upea ihminen ja kova tekemään töitä. Hän ei ole koskaan tylsä, Antti toteaa.

Armikin pudistaa päätään leffoista ja tv-sarjoista tutulle stereotypialle heteronaisen ja homomiehen ystävyydestä.

– Sellainen ei ole meidän juttumme ollenkaan. Yhden ainoan kerran muistan Antin kommentoineen ulkonäköäni. Hän ehdotti, että taivuta kuule vähän noita hiustenlatvoja suoristusraudalla, kun menet lehtikuviin. Siinä se, Armi kertoo.

– Antti on sairaan lahjakas niin laulajana, kirjoittajana kuin näyttelijänäkin. Ihmisenä hän on paljon empaattisempi kuin itse kuvittelee.

”Armi on vahva ja karismaattinen, upea ihminen ja kova tekemään töitä.”

Armi iloitsee Antin huikesta menestyksestä.
Armi iloitsee Antin huikesta menestyksestä.

Kielisuudelma ja kiukkukohtaus

Suomessa freelance-näyttelijän leipä on harvoin kovin leveä. Välillä kohdalle osuu ammatillisesti hiljaisempia kausia. Armikin on kokenut niitä.

Antin uralla viime vuodet ovat olleet nousujohteisia. Hänen tähdittämänsä tv-ohjelmat ovat keränneet katsojia. Helmikuussa ensi-iltansa saavassa Veljeni vartija -elokuvassa Antilla on päärooli Cheekinä.

– En kadehdi Antin huikeaa menestystä. Hän on tehnyt valtavasti töitä sen eteen ja todellakin ansainnut kaiken hyvän, Armi sanoo.

– Mutta se, joka väittää, etteivät näyttelijät ylipäätään kadehdi toisiaan, valehtelee. Isoja ja näkyviä rooleja kun ei vain riitä kaikille.

Armi ja Antti ovat työskennelleet yhdessä useammankin kerran. Myllyrinne Companyssa 2014 he tekivät yhdessä komiikkaa.

– Muistan, että meidän piti esittää limaisesti suutelevaa teiniparia. Nuolin vahingossa Antin hampaita, ja repesimme täysin, Armi muistaa.

Karumpiakin tunteita on yhteisissä töissä tullut vastaan.

– Kun kuvasimme viime kesänä Veljeni vartijaa, sain kiukkukohtauksen juuri siinä päivänä, kun Armi tuli settiin. Ystävän läsnä ollessa uskalsin näyttää ikäviäkin tunteita. Armi auttoi minut kiukun yli huumorilla, Antti kertoo.

– Ei se ollut niin iso juttu. Hoidat aina homman kotiin. Sinä päivänä olit vain väsynyt, Armi lohduttaa.

Yksin Lontoossa

Armi Toivanen ei hämmästynyt, kun Antti Holma puolitoista vuotta sitten muutti yksin Lontooseen.

– Ymmärrän hyvin irtiottojen tarpeen. Kaksi vuotta sitten asuin New Yorkissa kolme kuukautta ja nautin joka hetkestä, Armi sanoo.

Lontoossa Anttia kiehtoo miljoonakaupungin syke ja brittien kohteliaisuus. Hän asuu Lontoossa soluasunnossa, jossa on myös vierashuone. Siihen voivat majoittua Suomesta vierailevat ystävät.

”Armia ei tarvitse kannatella eikä paijailla.”

Armi on aina tervetullut. Joulukuussa hänen oli tarkoitus mennä toviksi Antin luo tämän 35-vuotissynttäreitä juhlimaan, mutta suunnitelmat muuttuivat viime tingassa.

– Olen kyllä varoittanut Armia, etten osaa esitellä Lontoosta kuin kotini, työhuoneeni, kuntosalin ja lähimarketin, Antti sanoo.

Armia naurattaa.

– Minua ei tarvitse viihdyttää. Hengaillaan vaan yhdessä, hän ehdottaa Antille.

– Tuollainen Armi on. Häntä ei tarvitse kannatella eikä paijailla, Antti toteaa.

Armi ei Antin mukaan koskaan dramatisoi. Ei edes tiukoissa paikoissa. Kuten silloin, kun hän viime keväänä sai muiden suomalaisten tapaan lukea Instagramista, että Antti Holmalla on melanooma. Ystävälle lähti heti yksinkertainen mutta lämmin viesti, joka päättyi sanoihin: Jos haluat puhua, täällä olen.

– Armin viestistä välittyvä mutkaton asenne helpotti oloani syövän aiheuttaman myllerryksen keskellä, Antti muistaa.

– Ennen somepostausta diagnoosista tiesivät vain vanhempani ja neljä pikkusiskoani. He järkyttyivät niin, ettei minulla ollut enää voimia soittaa kavereille ja käydä taas läpi samoja tunnekuohuja, Antti selittää.

”Syöpä ei ahdistanut eikä pelottanut, vaan otti raskaasti päähän.”

Antti tietää, että Armiin voi luottaa.
Antti tietää, että Armiin voi luottaa.

Ei sääliä, ei lässytystä

Kesällä Turussa, kun sairaudesta vihdoin päästiin puhumaan kasvokkain, Armin koruttomasta suhtautumisesta oli apua.

– Armille sanoin suoraan, ettei syöpä ahdistanut eikä pelottanut, vaan otti raskaasti päähän. Hänelle myönsin, etten ensimmäisenä miettinyt kuolemaa, vaan sitä, miten ihmeessä tungen syöpäleikkauksen täpötäyteen kalenteriini, Antti kertoo.

– Armi ymmärsi hyvin myös sen, että vakavan sairauden edessä voi iskeä sellainenkin asia kuin turhamaisuus. Eniten harmitti se, etten leikkauksen jälkeen päässyt salille pariin viikkoon.

– Omat menetykseni ovat opettaneet, että kovassa paikassa tärkeintä on läsnäolo. Se, ettei jätä kolauksen kokenutta yksin, Armi sanoo.

Hän kokee, että Antti puolestaan on ollut hyvä kuuntelija ja arvokas tuki esimerkiksi silloin, kun ihmissuhteissa on tullut vastaan karikoita.

– Kunnioitus toista kohtaan on sitä, ettei vaikeissakaan tilanteissa lässytetä eikä säälitellä. En odota ystävieni ratkaisevan ongelmiani, mutta niiden pallottelu antaa perspektiiviä, Armi toteaa.

”Olen tullut juttuun kaikkien Armin miesystävien kanssa.”

Antti sanoo, ettei voisi pitää lähiystävinään yltiöpositiivisia ihmisiä.

– Live, laugh, love -tyyppien kanssa pitäisi aina olla niin saamarin reipas. Armin kanssa voimme iloita elämän kauheudesta, Antti sanoo.

Ihmissuhdeasioissa ei heidän ystävyydessään lähdetä neuvomaan toista.

– Olen ikuinen yksineläjä, yhden hengen perhe. Armi taas on seurustellut aina. Onneksi hänellä on hyvä miesmaku, olen tullut juttuun kaikkien hänen miesystäviensä kanssa, Antti sanoo.

Armi ei ole huolissaan siitä, ettei Antti ole koskaan seurustellut.

– En ikinä mieti ystävistäni, kenen kanssa he ovat tai onko perhettä suunnitteilla. Antti elää yksin, mutta se on hänen valintansa. Tiedän, että hän on onnellinen juuri noin.

”Onhan tämä ihan hullua, mutta mahtavaa. Elämän hienous on, että kaikenlaista voi tapahtua”, Saara sanoo nyt, vain muutama kuukausi veljen löytymisestä.

Miten yhdelle ihmiselle voi tapahtua niin paljon?

Etteikö siinä jo olisi tarpeeksi draaman kaarta, miten Saara Aalto, 30, on sinnikkyydellään puskenut laulajana pienistä keikkasaleista suurille kansainvälisille areenoille. Tai siinä, miten teinivuosien rakkaussuhde päättyi ja uusi onni löytyikin naisystävän rinnalta. Tai että Saara kihlattunsa päähänpistosta osallistui brittien X Factoriin, kipusi siinä toiseksi, tavoitti miljoonayleisön ja muutti Lontooseen.

Sitten, X Factor -huuman keskellä, Saaralle löytyy vielä velipuoli, jonka olemassaolosta hänellä ei ole ollut aavistustakaan.

– Onhan tämä ihan hullua, mutta mahtavaa. Elämän hienous on, että kaikenlaista voi tapahtua, Saara sanoo nyt, vain muutama kuukausi veljen löytymisestä.

– Kyllä tästä jokin Aalto-musikaali pitäisi kirjoittaa!

”Olen miettinyt paljon vanhempieni tapaa käsitellä asiaa. He saavat minulta täydet pisteet suhtautumisestaan.”

Pointsit vanhemmille

Vyyhti lähti purkautumaan yhdestä ohimennen heitetystä sivulauseesta noin vuosi sitten. Saara kertoo, miten hänen velipuolensa oli katsomassa X Factor -ohjelmaa, kun tämän äiti kulki television ohi ja mainitsi viettäneensä hetken Saaran Aallon isän kanssa kauan aikaa sitten.

– Pian sen jälkeen hänen äitinsä oli tavannut toisen miehen ja huomannut samaan aikaan olevansa raskaana, Saara kertoo.

Pari erosi myöhemmin, mutta arki jatkui siinä uskossa, että ex-puoliso oli pojan biologinen isä. Kellään ei ollut syytä epäillä tai arvuutella isän henkilöllisyyttä.

– Kuitenkin siinä television äärellä velipuolessani oli herännyt vahva tunne, että minun isäni voisi olla myös hänen isänsä. Se oli ollut täysin intuition sanelema juttu.

Mies oli googlettanut kuvia Saaran isästä ja tunnistanut vahvan yhdennäköisyyden. Voisiko aavistus olla totta?

Tammikuussa 2017, juuri keskellä kovinta X Factor -hypeä, mies lähetti viestin Saaran isälle ja kertoi epäilystään. Yhteydenottoja sateli Aalloille tuolloin muutenkin, eivätkä ne kaikki olleet ihan tolkun viestejä.

– Isä oli tyrmännyt velipuoleni yhteydenoton ja epäillyt, ettei juttu voinut olla totta. Siinä tilanteessa oli luonnollista suhtautua epäillen vieraiden tarkoitusperiin.

Mies oli kuitenkin sinnikäs, ja hänen asiallinen tyylinsä herätti lopulta luottamuksen. Tutustuminen johti dna-testeihin, ja siinä vaiheessa sukulaisuusselvityksestä kerrottiin Saaralle sekä tämän siskolle ja veljelle.

– Sain kuulla mahdollisesta velipuolesta syksyllä ennen kuin testitulokset olivat tulleet eikä sukulaisuus ollut vielä varmaa. Omaan suhtautumiseeni vaikutti eniten äitini positiivinen asenne ja se, miten hän esitti asian minulle puhelimessa.

”Tutustuminen sujui hirmu luonnollisesti, ihan kuin olisimme tunteneet aina.”

Marraskuussa asialle saatiin varmuus: mies todella oli Saaran velipuoli.

– Olen miettinyt paljon vanhempieni tapaa käsitellä asiaa. He saavat minulta täydet pisteet suhtautumisestaan. Olen ylpeä, miten avoimin sydämin velipuoleni otettiin vastaan. Tämän uutisen jälkeen olen kuullut monista vastaavista tapauksista, joita ei todellakaan ole hoidettu samoin, Saara kertoo.

– Meillä ei ole tunnettu häpeää tai mustasukkaisuutta, päinvastoin. Ajatus oli heti, että siistiä saada uusi ihminen meidän jengiin!

Myös muu suku on reagoinut samoin.

– Meitä on onniteltu uudesta perheenjäsenestä, ja mummikin harmitteli vain sitä, että vasta nyt löysimme toisemme. Velipuoleni sai kertaheitolla ison suvun taakseen.

Samoissa porukoissa

Saara muistaa hyvin ensimmäisen kohtaamisen uuden velipuolensa kanssa. Nuorimies näytti niin tutulta, ettei yhteyttä tarvinnut kyseenalaistaa.

– Tutustuminen sujui hirmu luonnollisesti, ihan kuin olisimme tunteneet aina.

Ja hilkulla se on ollutkin. Velipuoli on kasvanut viidentoista kilometrin päässä Aalloista, harrastanut musiikkia, tuntenut yhteisiä ystäviä.

– Olemme tietämättämme kasvaneet toistemme lähellä. Kyllä tässä on siunailtu, miten pieni maailma on.

Saara miettii, että todellisten juurien löytyminen on varmaankin ollut merkittävä kokemus hänen velipuolelleen.

”Meillä on rento ja avoin yhteys, koemme yhteenkuuluvuutta ja meissä on samanlaista energiaa.”

– Esimerkiksi hänen musikaalisuutensa on poikennut hänen muusta perheestään. Hänelle on varmasti ollut mielenkiintoista tietää, mistä se on peräisin, Saara kertoo.

Hyvä kielipää on myös yhdistävä ominaisuus. Siinä missä Saara esimerkiksi fanittaa Japania ja on levyttänyt kiinaksi, velipuoli on kiinnostunut aasialaisista kulttuureista.

– Kyllä meillä on naurettu, että periytyykö isän geeneissä jokin Japani-ystävyys. Meidän tapauksessa kun samanlainen kasvatus ei selitä yhteneviä ominaisuuksia.

Saaran mukaan yhdessäolo ja yhteydenpito velipuolen kanssa on luontevaa. Mies vietti jouluna kolme päivää Aaltojen luona, ja kuulumisia vaihdetaan Whatsappissa. Nyt perhe miettii, ehtivätkö kaikki toukokuussa mukaan Portugaliin seuraamaan Saaran esiintymistä euroviisuissa.

– Meillä on rento ja avoin yhteys, koemme yhteenkuuluvuutta ja meissä on samanlaista energiaa. Emme ole kyselleet yksityiskohtaisesti toistemme lapsuudesta, se ei tunnu tarpeelliselta. Tuntuu vain hirveän luonnolliselta jatkaa tästä.

Syyllisyyttä unelmista

Saaralla on takanaan vuosi, jota hän kuvailee hienoksi mutta oudoksi. X Factor -menestys mullisti käytännössä kaiken, ja velipuolen löytyminen oli siinä vielä odottamaton lisäjuonne.

– Olen huono katsomaan taakseni, enkä ole juuri juhlinut kulunutta vuotta. Sen saavutuksia voisi tuulettaa enemmänkin, mutta minulla on tapana painaa vain menemään kohti seuraavaa, Saara sanoo.

– Sama teema on noussut myös keskusteluissa life coachieni kanssa. He ovat kannustaneet juhlistamaan toteutuneita unelmia, mutta se on minulle vaikeaa. Teen mieluusti itsestäni numeron lavalla, mutta en muussa elämässä.

”Hullu vuosi vaati Meriltäkin rajuja muutoksia ja ympärivuorokautisia työpäiviä. Ne laukaisivat hänessä uudestaan nuoruudessa koetun paniikkihäiriön, Saara kertoo.”

Saara on tukeutunut life coachingiin, elämäntapavalmennukseen, vuodesta 2014, ja nyt hänellä on valmentajat sekä Britanniassa että Suomessa.

– Olen kokeillut terapiaakin, mutta elämäntapavalmennus toimii minulle paremmin. Se auttaa minua itse etsimään vastauksia haastaviin tilanteisiin. Sen avulla tunnen pitäväni pääni ja visioni kasassa, pysyn linjassa itseni kanssa enkä taivu kaikkien ympärillä olevien erilaisiin mielipiteisiin, Saara kuvailee.

– Itsetutkiskelu kehittää minua, ja olen onnellisin, kun voin elää ilman sisäisiä ristiriitoja.

Sitten on vielä Meri Sopanen, Saaran kihlattu, luotettu, manageri ja tukija arjessa. Kiireinen vuosi ravisteli myös tuttua asetelmaa Saaran ja Merin suhteessa. Siinä missä Meri on ollut Saaran tuki, tolkku ja käytännön kysymysten ratkaisija, nyt vuorostaan Saara on opetellut olemaan Merin tukena.

– Hullu vuosi vaati Meriltäkin rajuja muutoksia ja ympärivuorokautisia työpäiviä. Ne laukaisivat hänessä uudestaan nuoruudessa koetun paniikkihäiriön, Saara kertoo.

– Minun vuoksenihan tässä rumbassa ollaan. Olen tuntenut syyllisyyttä siitä, että samalla, kun toteutan unelmiani ja elämäntehtävääni, ajan läheiseni valtavien paineiden alle. Se on ristiriitainen tunne.

Nykyinen työ ja elämäntapa ovat kuitenkin myös Merin intohimo. Nuoruuden kokemuksistaan oppineena hän tiesi, miten alkaa hoitaa oireitaan.

– Tärkeintä oli löytää elämään tasapaino työn ja levon välillä, ja kuunnella kehon viestejä.

Välillä se tarkoitti, että Saaran matkustaessa Meri jäi tekemään toimistotöitä kotiin.

– Toisen paha olo tuntui aluksi pelottavalta, mutta opin nopeasti, miten rauhoitella parhaiten enkä hätäänny vieressä. Tämä tilanne on kasvattanut meitä paljon. Jos elämä pyörii vain töiden ympärillä, jokainen alkaa oireilla jollain tavalla. Merillä on onneksi herkkä kroppa, joka pysäytti meidät ajoissa. Nyt elämämme on paljon tasapainoisempaa ja voimme molemmat hyvin.

”Sen Saara lupaa jo nyt, että hänen euroviisunumeronsa poikkeaa täysin Suomen aiemmista edustajista.”

Viisuilijan sielu

Saaran seuraava rutistus on Uuden Musiikin Kilpailussa. Siinä Saara esittelee viikon välein kolme uutta kappalettaan, joista yksi äänestetään Suomen edustajaksi euroviisuihin. Kaikki kolme biisiä päätyvät myös Saaran tulevalle albumille – sille, jota on odotettu X Factor -huipennuksesta asti.

– Levy oli tarkoitus julkaista jo aiemmin, mutta kun viisuedustus varmistui, päätimme odottaa sen kanssa. Kilpailu on verraton paikka esitellä ensimmäiset sinkut.

Euroviisuissa esiintyminen on ollut Saaran haave lapsuudesta lähtien.

– Spice Girls -yhtyeen lisäksi euroviisut olivat välähdys maailmasta, johon tunsin kuuluvani. Värikäs showmeininki resonoi minun sieluni kanssa, Saara innostuu.

– Jotkut artistit ovat kuvailleet kisaa uuvuttavaksi pätkäksi, mutta minusta on vain ihanaa päästä osalliseksi siihen humuun. Koen, että tuoreet kokemukset ovat valmistelleet minua siihen rumbaan.

Sen Saara lupaa jo nyt, että hänen euroviisunumeronsa poikkeaa täysin Suomen aiemmista edustajista. Sen on suunnitellut Brian Freedman, sama creative director eli luova ohjaaja, joka ideoi Saaran show’t X Factorissa.

– Hän on luova ja kreisi, ja meidän tyylimme ja kunnianhimomme mätsäävät täydellisesti. Vähän mietin, ehtiikö Brian oikeasti osallistua esitystemme suunnitteluun, mutta hän on ollut mukana pienimpiä yksityiskohtia myöten. Brian on soittanut milloin Los Angelesista tai Kiinasta, minä vastannut kotisohvalla Järvenpäässä, studiolla Ruotsissa tai videon kuvauksissa Norjassa.

Saaralla ja Merillä on kodit Lontoossa ja Järvenpäässä, sillä työt jakaantuvat kumpaankin maahan.

– Todellinen kotiutuminen Lontooseen on kesken, koska en ole vielä ehtinyt viettää perusarkea siellä. Alkusyksystä löysin sentään jo mieluisat tanssitunnit ja joogasalin.

Naiset ovat muuttaneet kotia Lontoossa jo kertaalleen, mutta Saara miettii, pitäisikö muuttolaatikot pakata vielä uudelleen.

– Asumme kivalla alueella, mutta matka lentokentälle kestää sieltä yli tunnin. Haaveilen, että löydämme kodin vielä kätevämmän kenttämatkan päästä.

Riku ja Annika ovat pitäneet yhtä jo vuodesta 2005.

Näyttelijä Riku Nieminen julkaisi tänään Instagram-tilillään harvinaisen yhteiskuvan vaimonsa Annika Poijärven kanssa. Pariskunta on kuvan mukaan lomailemassa Italiassa, ja otoksen taustalla siintää Rooman tunnetuin maamerkki eli Colosseum.

– Lahja, josta olen niin kiitollinen: matkustaminen maailmalla suurimman rakkauteni kanssa. Kullan kanssa reissussa, Riku kirjoittaa kuvan alla.

Riku ja Annika on nähty melko harvoin julkisuudessa yhdessä, eivätkä he ole erityisemmin puhuneet suhteestaan. Pari asuu Helsingissä ja heillä on kaksi yhteistä lasta. Myös Annika on näyttelijä, ja hänet on viime vuosina nähty esimerkiksi Downshiftaajat-ohjelmassa.

Vuonna 2015 Riku kertoi Me Naisille, että on harkinnut koti-isäksi jäämistä. Tuolloin parin esikoinen oli 2-vuotias ja nuorimmainen alle vuodenikäinen.

– Pikkulapsiarki väsyttää, eikä aikaa tunnu olevan mihinkään. Voisin silti jäädä lasten kanssa koti-isäksi, se olisi varmaan mahtavaa. Tällä hetkellä haluan kuitenkin keskittyä töihin. Se on tässä elämäntilanteessa perheen elannon takia välttämättömyys, Riku totesi.

Riku ja Annika ovat pitäneet yhtä jo vuodesta 2005. Ennen kuin Rikun näyttelijänura lähti nousukiitoon, Annika tienasi häntä enemmän.

– Kyllä minä kestin, kun vaimoni aikanaan tienasi minua enemmän. Silloin hän oli kyllä vielä tyttöystäväni. Yhteistaloudessa on ihan sama, kumpi tienaa ja kumpi rahaa käyttää, Riku kertoi vuonna 2015.

Taannoin Annika julkaisi Instagramissaan kuvan miehestään, kun pariskunta oli matkalla Tukholmassa.

– Oli tarkoitus ottaa omaa lomaa, mutta tämä änkesi mukaan, Annika kirjoitti kuvan alla.

 

Oli tarkotus ottaa omaa lomaa, mutta tää änkes mukaan💜💜💜 #miniloma

A post shared by Annika Poijärvi (@annika.poijarvi) on