Vilma Välimäki on yksi tämän kevään tuoreista ylioppilaista. Äiti Teresa on tyttärestään ylpeä. Kuva: Liisa Valonen
Vilma Välimäki on yksi tämän kevään tuoreista ylioppilaista. Äiti Teresa on tyttärestään ylpeä. Kuva: Liisa Valonen

Teresa Välimäen Vilma-tytär sairastui 13-vuotiaana joukkuevoimistelijana anoreksiaan. – Sairaalaan joutuminen oli minulle pysäyttävä kokemus.

Ruoka-alan yrittäjä Teresa Välimäen, 43, esikoinen, Vilma, 18, on yksi tämän kevään ylioppilaista. Hän kirjoitti arvostetusta helsinkiläisestä Ressun lukiosta hyvin arvosanoin.

Vielä muutama vuosi sitten Vilma kamppaili anoreksian kanssa. 13-vuotias tyttö harrasti joukkuevoimistelua, ja vuoden 2013 SM-kilpailut eivät menneet toivotulla tavalla.

– Kausi oli päättynyt pettymykseen, ja päätin, että kun uusi kausi kesän jälkeen alkaa, olen paljon parempi voimistelija. Samaan aikaan kotitaloustunnilla oli puhuttu oikeanlaisesta ravinnosta, ja ajattelin, että minun täytyy syödä ja elää kuin urheilija, Vilma kertoo.

Sinä kesänä Vilma noudatti joukkueen kesätreeniohjelmaa tunnollisesti. Hän karsi ruokavaliosta pois herkut ja kaiken muun, minkä ajatteli olevan epäterveellistä.

”Hänen valmiiksi jo kovin hoikan vartalonsa pienenemisen katsominen oli aivan hirveää.”

Kesä oli kuuma, joten Teresa huomasi tyttärensä kapenemisen heti, kun tämä kulki hellevaatteissa.

– Huomasin tietenkin heti senkin, kun hän alkoi syödä superterveellisesti. Heräsi aamulla keittämään puuroa ja söi vähäkalorista ruokaa, Teresa muistelee.

– Minä taas vilpittömästi kuvittelin tekeväni oikein. Kun joku huomautti, että olet laihtunut, ajattelin, että jes, olen pääsemässä parempaan kuntoon, Vilma sanoo.

”Kun joku huomautti, että olet laihtunut, ajattelin, että jes, olen pääsemässä parempaan kuntoon.”

Teresa patisteli tytärtään syömään.

– Vilman valmiiksi jo kovin hoikan vartalon pienenemisen katsominen oli aivan hirveää. Tunsin voimattomuutta etenkin siksi, että miten minä, ruoka-alan ammattilainen, en saa pidettyä huolta sellaisesta perustarpeesta, että lapseni söisi.

Kesän lopulla Teresa vei Vilman syömishäiriöklinikalle. Anoreksiaa hoidettiin ensin ravintoterapialla. Syksyllä Teresa ilmoitti voimisteluvalmentajille, että Vilma jäisi vähäksi aikaa tauolle.

– Olin nähnyt vuosien aikana, kuinka anoreksian kanssa kamppailevien tyttöjen annetaan voimistella eturivissä. Tiesin tarkkaan, miten pitkään tauti voi pahimmillaan jatkua ja mihin johtaa. Olin peloissani, mutta yritin siitä huolimatta toimia, Teresa sanoo.

Myöhemmin syksyllä Vilma otettiin sisään Lastenklinikalle.

– Sairaalaan joutuminen oli minulle pysäyttävä kokemus. Olin järkyttynyt siitä, miten olin päästänyt itseni sellaiseen tilaan, Vilma sanoo.

Lue Me Naisista 22/2018, kuinka Vilma toipui sairaudestaan ja miten äiti ja tytär jaksavat elämän kriisikohdissa. Digilehden tilaukseen pääset täältä.