Annina Holmbergin välit isään ovat syventyneet tämän raitistuttua.
Annina Holmbergin välit isään ovat syventyneet tämän raitistuttua.

Koko perhe alkaa murtua, kun yksi sairastuu. Isänsä viinariippuvuutta lapsuudessa seurannut kirjailija kertoo, millaiset jäljet se jättää.

Kirjailija Annina Holmbergin, 43, koti on vanhassa puutalossa Helsingin Kumpulassa. Olohuoneen ikkunoista näkyy kadulle, jota reunustavat nuo aikoinaan työväestölle rakennetut puutalot. Joka vuosi tie suljetaan yhdeksi kesäillaksi, ja asukkaat ryhtyvät viettämään koko kadun mittaisia pitoja.

Anninan mielestä perinteinen tapahtuma on hauska ja yhteisöllinen. Silti hän tietää tarkkailevansa omaa juomistaan ja humaltumistaan erityisellä tavalla.

– Erityisen tarkkana olen alkoholinkäytöstäni silloin, kun lapset ovat paikalla. En halua heidän näkevän vanhempiaan humalassa, kertoo 6-, 8-, ja 10-vuotiaiden lasten äiti.

Boheemia taiteilijaelämää

Lapsuudenkodissa oli toisin, mutta ei Annina sitä ainakaan aluksi kovin pahana pitänyt. Ohjaaja Kalle Holmbergin ja ohjaaja-käsikirjoittaja Ritva Holmbergin tyttärenä hän tottui iloiseen taiteilijaelämään.

– Aluksi alkoholinkäyttö oli ihan hauskaa juhlimista. Äiti teki ihania ruokia, ja kauniisti katetun pöydän äärellä istui usein suuri joukko vanhempieni taiteilijakavereita.

Ongelmalliseksi isän alkoholinkäyttö tuli lapsen näkökulmasta silloin, kun se kehittyi riippuvuudeksi, alkoi vaikuttaa arkeen ja muuttui lopulta iloisesta juhlinnasta yksinäiseksi synkistelyksi.

– Isä ei koskaan juonut, kun hän teki töitä. Muina aikoina, usein ensi-illan jälkeen, päälle saattoi jäädä kaksikin viikkoa kestävä putki. Isä ei ikinä ollut aggressiivinen, eikä juomiseen liittynyt työttömyyttä, taloudellisia ongelmia tai muunlaista syrjäytymistä.

Eräänlainen käännekohta huonompaan oli, kun perhe muutti Turusta Helsinkiin. Annina oli silloin 13-vuotias ja vastusti lähtöä. Äiti, joka oli arjen voimahahmo, ohjasi Tukholmassa ja vietti kotona vain joka toisen viikonlopun.

Jos isä oli selvin päin, Annina valmisti heille yhteiset ateriat. Jos isä oli juovuksissa, ei ruokakaan maistunut.

– Otin suhteessamme hoivaajan roolin.

Läheiset välit

Nuorena Annina löysi vapautuksen kirjoista ja elokuvista. Hän tunnistaa jotakin hyvin tuttua esimerkiksi Tove Janssonin kirjasta Kuvanveistäjän tytär, joka kertoo boheemista taiteilijaperheestä.

Anninasta oli vapauttavaa, suorastaan onnellista, että muuallakin on eletty niin. Valvottu kesäöisin, syöty, juotu ja laulettu.

– Isä joi sitten vielä ne viimeiset viinansa, istui sohvalla yhä uudelleen Olavi Virtaa kuunnellen. Se oli jonkinlaista saattohoitoa. Tautivaihe kesti viitisen vuotta. Nyt isä on ollut juomatta jo yli kaksikymmentä vuotta.

Raitistumisen jälkeen Anniinan ja isän välit ovat syventyneet, mutta aina Annina on ollut isästään ylpeä. Ja aina heillä on puhuttu, myös juomisesta.

Mutta lapsuus on jättänyt jälkensä.

– Kovinta on juovan ihmisen epäluotettavuus. Se, että viina ajaa rakkauden ja kiintymyksen ohitse. Lapsen on mahdotonta sellaista ymmärtää.

Annina pitää tämän päivän ilmiönä uudenlaista ongelmajuomista.

– Ei juoppo tarkoita katuojassa makaavaa pultsaria. Nykyään on paljon ”sivistynyttä” alkoholismia. Enää ei mennä ystäväperheen luokse kahville vaan lasilliselle. Viini maistuu pastan kanssa. Ja lopputulos on pahimmillaan kuitenkin lapsen ja kokonaisuuden kannalta sama.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla