Menestys iskelmä­lavoilla on antanut Anne Mattilalle, 29, tilaisuuden toteuttaa­ unelmiaan. Keväällä hän avaakin oman ­taidekahvilan. Heräteostoksista sen sijaan tulee kauhea morkkis.

Tässä se on: laulaja Anne Mattilan, 29, unelma, josta hän ehti haaveilla kuusi vuotta. Keskellä pohjoissatakuntalaisia peltoja, kapean­ tien varrella seisoo sievä 1930-luvun puutalo. Se on kuulunut ­Annelle viime syksystä, heti sen jälkeen kun hän bongasi talon netistä. Anne teki remppaa kymmenillä­tuhansilla euroilla, ja nyt huhtikuussa talossa aukeaa Annen oma taidekahvila.

– Tuolla viereisessä aitassa on minun galleriani, tuonne timpuri rakentaa juhlasalia, ja tuon lammen ­ympärille olemme suunnitelleet kesäksi tanssilavaa, Annen käsi viuhtoo innostuneena.

Anne halusi Karvialta paikan, jossa voisi järjestää kesäisin näyttelyitä ja esitellä omia öljyvärimaalauksiaan inspiroivassa ­ympäristössä. Nyt Annen tauluja on vanhan aitan seinillä, ja kahvilassa maalaukset on kehystetty laulajan ­itsensä nikkaroimilla puukehyksillä.

– Olen tehnyt ne äitini synnyinkodin navetan ikkunankarmeista, nuo kehykset taas ovat seinälaudat vaarini vanhasta ladosta. Tavaroillani pitää olla jokin tarina, ja pyrin välttämään uuden ostamista viimeiseen asti. Silloinkin minun pitää lyödä tavaraan oma käteni jälki esimerkiksi tuunaamalla sitä hieman.

Anne nähdään parhaillaan televisiossa The Voice of Finland -lauluohjelman tähtivalmentajana, mutta hän on kuulunut maamme suosituimpiin iskelmä­laulajiin jo monen vuoden ajan. Hän pyörittää omaa ohjelmatoimistoaan ja tekee vuodessa 80–180 keikkaa. Keikkapalkkiot liikkuvat tuhansissa euroissa, tilaisuuksista riippuen.

– Palkkioista vähennetään vielä kulut, verot, ohjelmatoimiston osuus ja bändin palkkiot, laulaja muistuttaa.

Annelle raha merkitsee vain sitä, että hän voi maksaa laskunsa.

– Jos minulla on rahaa niin paljon, että pystyn jakamaan sitä, haluan tehdä muutkin onnellisiksi. Olen antelias ­ihminen ja kova tarjoamaan esimerkiksi ravintoloissa ja hankkimaan lähimmäisilleni jotain pientä piristykseksi. Ja jos joku tarvitsee rahallista apua, olen kyllä antamassa sitä ensimmäisenä.

Arjessa Anne tunnustaa olevansa säästäväinen rahankäyttäjä. Hän suunnittelee kaikki ostoksensa ja miettii vielä kaupassakin, tarvitseeko tavaraa oikeasti. Harvinaisista heräte­ostoksistaan tulee "kauhea morkkis".

– Rahaa tulee käytettyä paljon harkitummin, kun maksaa käteisellä. Minulla on pankkikortti, mutta en ole koskaan käyttänyt sitä kunnolla.

Maanantai

Kukkia ja ruokaa 48 €

"Tykkään, että kotonani on tuoreita kukkia, joten ­ostan niitä ainakin kerran viikossa. Tällä kertaa haen kukkakaupasta liloja tulppaaneita, mutta pidän myös ruusuista ja liljoista. Kesällä kerään luonnonkukkia kuten päivänkakkaroita ja horsmankukkia.

Ostan viikon ruuat usein kerralla. Nyt kärryyni eksyy maitoa, leipää, leikkelettä, hedelmiä, salaattivärkit ja jogurttia. En katso kaupassa hintoja, mutta jos tuote on selvästi ylihintainen, hankin sen jostain muualta. Ei se mene silti koskaan pihiyden puolelle.

Olen kasvanut maalaistaloperheessä, joten olen tottunut tekemään ruuan itse ja mahdollisimman halvalla. Äiti leipoi meillä leivät, kirnusi voita, ja maito tuli pöytään suoraan navetasta. Äiti opetti minut jo pienenä tekemään ruskean kastikkeen ja perunasopan, mutta en ole vieläkään mikään intohimoinen kokki.

Lapsena meillä oli aina kaikki tarvittava, mutta ei koskaan luksusasioita. Jaoimme lelut, ja vaatteet kulkeutuivat vanhemmilta lapsilta nuoremmille. Jos halusimme jotain, sen eteen piti tehdä töitä. Haaveilin keltaisesta Jupiterin pyörästä, joten kävin aamuisin navetassa äidin apuna. Eihän työ raskasta ollut, ja koko homma oli vain näennäistä, mutta idea oli hyvä. Haluan vieläkin tuntea ansainneeni rahat omalla työlläni."

Tiistai

Hajuvesi ja ripsiväri 50 €

"Lähden laivakeikalle Turusta Tukholmaan, ja ostan tax-freestä ripsivärin sekä Chanelin Chance-tuoksun. Meikkeihin ja vaatteisiin ­menee helposti vuodessa ­tuhansia euroja, sillä tyyliin panostaminen on yleisön kunnioittamista. Esiintymisvaatteeni ovat näyttäviä, mutta haluan olla lavalla silti itseni näköinen. Ostan harkiten ja tarpeeseen, ja saatan löytää sopivan ­mekon vaikka H&M:ltä. Teen itse meikkini ja kampaukseni. Lunastan usein itselleni ­kuvausvaatteita, sillä inhoan shoppailemista. En jaksa pyöriä netissä, ja pääni tulee kipeäk­si kauppakeskuksissa. En ole kiinnostunut muodista. Leggingssejäkin kauhistelin aluksi, mutta innostuin käyttämään niitä, kun ne eivät olleet enää edes muodissa.

Kotona vedän jalkaani Thaimaasta ostetut, värikkäät haaremihousut, joita minulla on ainakin viidet.­ ­Yhdet ovat puutarhahousut, yhdet iltahousut ja yhdet maalaushousut."

Keskiviikko

Laivalla keikalla, ei kuluja 0 €

"Esiinnyin ensi kertaa 9-vuotiaana, ja 13-vuotiaana aloin keikkailla bändin kanssa. En aluksi älynnyt pyytää keikoistani rahaa, sillä laulamisen into oli niin suuri. Vieläkin ajattelen, että vaikka en saisi keikoistani rahaa, tekisin niitä silti. Olen niin kiitollinen, että saan tehdä työkseni sitä, mitä rakastan.

Laivakeikoilla saan aikani kulumaan lukemalla, syömällä ja käymällä kunto­salilla. Joskus minulla on maalausvehkeet mukana. ­

En ole viime vuosina ehtinyt pitää kunnon lomaa. Matkustan ulkomaille kerran kahdessa vuodessa, aina en niinkään usein. Olen käynyt Roomassa kahdesti ja Thaimaassa muutaman kerran. Roomaan matkustan Vatikaanin maalausten ja henkeäsalpaavan kau­neuden takia, Thaimaahan lämmön ja ruuan perässä. Lomalla haluan rentoutua ja ­panostan viihtyisään, turvalliseen ja rauhalliseen hotelliin."

Torstai

Kahvi, sämpylä ja dieseliä 80 €
Jarrupalat ja jarrulevyt autoon 200 €

"Pysähdyn kotimatkalla ostamaan huoltoasemalta kahvin ja sämpylän. Ajan vuodessa noin 110 000 kilometriä, joten huoltoasemat ovat tulleet tutuiksi. Vuodessa menee dieseliin tuhansia euroja.

Kuljen keikoille yleensä omalla autollani, bändin pojat menevät keikkabussilla. Yhteen aikaan halusin ajaa keikoilta aina kotiin, mutta nykyään rajani on ­300 kilometrissä. Olen ajanut muutaman peurakolarin, mutta selvinnyt säikähdyksellä ja pienillä peltivaurioilla. Hyvä auto on tässä ammatissa turvallisuuskysymys. Seuraavaksi minun pitäisi varmaankin hankkia maasturi.

Tilaan autooni jarrupalat ja -levyt. Veljelläni on korjaamo, ja hän käski hankkia uudet, jotta voisi vaihtaa ne.

Jos minulla olisi tuhottomasti rahaa, ostaisin joka vuosi uuden auton. En kuitenkaan haaveile lottovoitosta. Eivät sellaiset summat tee välttämättä hyvää. Rahoillaan pörhistelevä ihminen saa niskavillani pystyyn. ­Jokainen on samanarvoinen, ei raha tee kenestäkään ­parempaa tai onnellisempaa. Tärkeintä on, mitä on sydämessä."

Perjantai

Maaleja, pensseleitä ja kankaita 78 €

"Rakastan maalaamista niin älyttömän paljon, että saatan maalata koko päivän. Tein ensimmäisen öljyväri­maalaukseni 13-vuotiaana. Olen lukenut yhden öljyvärimaalauskirjan, mutta muuten olen itseoppinut.

Öljyväritöissä pidän siitä, että niitä voi työstää loputtomiin. En ole juurikaan myynyt töitäni, sillä minun on vaikea luopua niistä. On myös äärimmäisen vaikeaa hinnoitella itsensä ja oma työnsä. Mikä on sielunmaisemani hinta? Olen joskus antanut jonkin työni pois sillä ehdolla, että sitä pidetään kivasti ja saan lainata sitä näyttelyihin. Omilla seinilläni en taulujani pidä, sillä saattaisin vain koko ajan löytää niistä virheitä. Se olisi ikuinen kierre.

Parkanolainen taidemaalari Salme Törmä on yksi suosikkitaiteilijoistani. Poikkean hänen taidekaupassaan Parkanossa matkalla Tampereen keikalle. Ostan pensseleitä, maaleja ja kankaita ja juttelen Salmen kanssa taiteesta."

Lauantai

Pieni tuoli kirpputorilta 40 €

"Palasin keikaltani kotiin vasta aamukahdeksalta, joten nukun puoli yhteen asti. Juon aamulla kupin vihreää teetä ja teen terveellisen smoothien mustikoista, banaanista ja avokadosta. Pyrin pitämään ruokailutottumuksistani hyvää huolta, että jaksaisin tehdä tätä työtä vielä kahdenkymmenen vuoden päästä.

Käyn iltapäivällä kirppiksellä ostamassa pienen tuolin kahvilaani. Porissa ja Parkanossa on hyviä kirpputoreja, ja niissä kierteleminen on intohimoni. Olen ostanut niistä kahvilaan vanhoja, 1800-luvun huonekaluja, joita olen entisöinyt itse. Olen tehnyt kahvilanpöydän vanhasta ompelukoneen jalasta ja ovesta. Kyllä sille jotain uskaltaa laskea."

Sunnuntai

Lepopäivä, ei kuluja 0 €

"Pyrin pitämään viikossa kaksi lepopäivää. Nytkin puen lökäpöksyhousuni ja poistun kotoani vain hakemaan postin.

Muutin Karvialta Kankaanpäähän 2003, sillä halusin itsenäistyä. Rakennutin talon ja asuin siellä neljä vuotta. ­Palasin Karvialle, sillä ikävöin kotikylääni. En voisi kuvitella asuvani suuressa kaupungissa. Kasvatan pihallani kesällä salaattia, mansikoita ja perunaa, ja luonto on hengittämispaikkani: ympäristö, joka ei vaadi minulta mitään. Käyn joka syksy äidin kanssa poimimassa mustikoita, puolukoita ja kangassieniä. Otamme eväät: kahvi ja sämpylät eivät maistu missään niin hyviltä kuin metsässä.

Helsingin rivitaloasunnon hinnalla Karvialta saa kaksi lukaalia. Olen rakennuttanut Karvian kirkolle omakotitalon, ja minulla on mökki lähellä. Äitini ja viisi sisarustanikin asuvat Karvialla, pikkusiskoni Anneli aivan naapurissani. Soittelemme ja näemme usein ja autamme toisiamme esimerkiksi lastenhoidossa. Se tuo ihanaa turvallisuuden tunnetta. Kutsun silloin tällöin ystäviäni kylään, laitamme ruokaa ja jamittelemme.

Baareihin minua ei saa, vaan luksusta on se, että joku laittaa minulle hyvää ruokaa, pistän villasukat jalkaani ja olen vain kotona. Koti on minulle voimanlähde ja pyhä asia. Siellä pitää säilyä harmonia."

Viikon menot yhteensä:
496 euroa

"Poikkeuksellisen suuri summa. Joskus on viikkoja, jolloin ostan vain dieseliä ja ruokaa."

Kasmir on aiemminkin kertonut kokemastaan epävarmuudesta. Kuva: Heli Blåfield
Kasmir on aiemminkin kertonut kokemastaan epävarmuudesta. Kuva: Heli Blåfield

Laulaja Kasmir kertoo jumaloivansa avopuolisoaan, mutta tunteneensa pariskunnan ikäeron takia riittämättömyyttä.

Vain elämää -ohjelmassa keskustellaan tällä viikolla seksin merkityksestä parisuhteessa. 

Kasmir-nimellä esiintyvä laulaja Thomas Kirjonen, 33, avaa rohkeasti omaa tilannettaan:

– Omassa elämässäni parisuhteessa jossain kohtaa mun halut saattavat olla ihan olemattomat. Siinä ei ole mitään sellaista, että rakkaus olisi kuollut, mutta kyllähän seksi on kumminkin tosi tärkeä osa parisuhdetta. 

Mira Luoti, jonka päivää tällä viikolla vietetään, on Kasmirin kanssa samoilla linjoilla seksin tärkeydestä. 

– Kun lapset tulee, niin joutuu rakentamaan sen ihan uudelleen. Siitä täytyy pitää huolta, hän lisää.

”Olin tosi epävarma meidän parisuhteen alussa.”

Ikäero ja epävarmuus

Kasmir kertoo jaksossa myös tunteneensa parisuhteen aluksi epävarmuutta omasta riittävyydestään. 

– Jumaloin mun avopuolisoa, hän on kaikin tavoin kaunis ihminen. Mutta se ikäero siinä, olin tosi epävarma meidän parisuhteen alussa. 

Kasmir on Iltalehden mukaan seurustellut pari vuotta nyt 21-vuotiaan Julian kanssa. Kasmir harmittelee olleensa välillä ”tosi perseestä”, koska epävarmuus nostaa usein ihmisen ikävimmät piirteet esiin.

Kasmir on aiemminkin puhunut avoimesti epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteista. Me Naisten haastattelussa hän kertoi hiljattain kuittailusta, jota sai kavereiltaan kaljuunnuttuaan nuorena.

– Vaikka ihmiset eivät tarkoittaisi pahaa, herkkään paikkaan osuvat sanat satuttavat. Pilkka myrkytti mieltäni ja aiheutti ujoutta ja epävarmuutta. Itsetuntooni jäi syvä särö.

Tiina Arlin sai laittomat potkut, haastoi työnantajansa oikeuteen, voitti käräjät ja ajautui pitkäaikaistyöttömyyteen. – Miksi minulta vietiin kaikki, vaikka tein työni hyvin? hän kysyy nyt.

Tässä päivässä ei ole mitään juhlimisen arvoista.

Ajatus risteilee Tiina Arlinin, 53, päässä, kun hän hörppii keittiönpöydän ääressä kahvia kotonaan 15. toukokuuta Vantaan Myyrmäessä.

Vaikka ulkona sää on juhlittavan upea eikä kiire paina, Tiinan mieli on apea. Hänen ajatuksensa ovat siinä, mitä tapahtui päivälleen neljä vuotta sitten.

15. toukokuuta 2014 Tiina istui Helsingin käräjäoikeuden istuntosalissa työsuhderiidan takia. Vastassaan hänellä oli entinen työnantajansa Suomen valtio, eduskunnan kanslia.

Vuonna 2012 Tiina oli saanut potkut esimiehensä, kansanedustaja Reijo Hongiston avustajan paikalta vain kaksi päivää ennen kuin hänen määräaikainen työsuhteensa olisi päättynyt. Määräaikaista työsuhdetta ei voi purkaa laillisesti ilman erittäin painavaa syytä.

– Lopputili tuli aivan puskista, niin yllättäen kuin vain mahdollista. En ollut saanut mitään varoituksia, Tiina kertoo.

Alun perin Tiinan työsuhteen piti kestää Hongiston kauden loppuun saakka. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan pyynnöstä Tiinalle kirjoitettiin lyhyempi sopimus. Suullisesti ja kirjallisesti Tiina ja hänen esimiehensä kuitenkin sopivat, että Tiinan pesti kestää vaalikauden loppuun saakka.

Tiina otti yhteyttä liittoonsa heti, kun sai tietää, ettei työsuhdetta jatketa. Liiton avustuksella hän yritti neuvotella asiasta työnantajansa kanssa. Keskustelut eivät johtaneet mihinkään. Tiina haastoi työnantajansa oikeuteen.

”Ainoa rehellinen syy potkuille oli se, että minulla oli suhde pomoni kanssa.”

– Siitä alkoi täysi helvetti. Esimieheni alkoi mustamaalata mainettani, Tiina kertoo.

Oikeudenkäyntiä Tiina joutui odottamana melkein kaksi vuotta. Kun istuntopäivä vihdoin koitti, Tiinan entinen esimies väitti todistajana monia asioita.

Hän väitti, että Tiina olisi jättänyt tulematta töihin, koska oli ollut edellisenä iltana juopottelemassa. Esimies väitti, ettei Tiina osannut kirjoittaa ja että hän kieltäytyi työtehtävästä. Vain vähän aikaa sitten Tiinan ja Hongiston välit olivat Tiinan mukaan olleet aivan toiset.

– Kaikki syytteet tulivat puun takaa eivätkä pitäneet paikkaansa. Ainoa rehellinen syy potkuille oli se, että minulla oli suhde pomoni kanssa. Hän on perheellinen mies ja halusi minusta eroon, kun hänen omatuntonsa alkoi kolkuttaa, Tiina kertoo.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Tiina irtisanottiin vuonna 2012. Kuva otettu joulukuussa 2011. Kuva: Tiinan kotialbumi
Tiina irtisanottiin vuonna 2012. Kuva otettu joulukuussa 2011. Kuva: Tiinan kotialbumi

Oikeus tuli, terveys meni

Elokuussa 2014 myös Helsingin käräjäoikeus asettui Tiinan puolelle. Hän voitti käräjät.

Käräjäoikeuden mukaan Tiinan irtisanomiselleen tai ylipäätään vaalikautta lyhyemmälle määräaikaiselle työsuhteelle ei löytynyt laillista perustetta. Työnantaja ei pystynyt todistamaan yhtäkään irtisanomisen syyksi esitettyä väitettä todeksi. Erityisen loukkaavana oikeus piti sitä, että Tiina irtisanottiin vain kaksi päivää ennen määräaikaisen työsuhteen päättymistä.

Myös Tiinan ja Hongiston suhdetta puitiin istuntosalissa. Reijo Hongisto on kiistänyt jyrkästi suhteensa Tiinaan. Käräjäoikeuden papereissa kuitenkin lukee, että tutkintamateriaalien perusteella ”heidän välillään on ollut läheisempi suhde kuin pelkkä työtoveruus. Kuinka pitkälle suhde on edennyt jää arvoitukseksi, eikä sillä ole tämän jutun ratkaisun kannalta merkitystä.”

Samoissa papereissa lukee, ettei henkilökohtaisen suhteen viileneminen ole peruste työsuhteen päättymiselle.

”Olin työtön, masentunut ja aivan loppu.”

Voiton jälkeen Tiinan tunteet risteilivät. Toisaalta hän tunsi iloa siitä, että oikeus tapahtui.

– Koskaan aiemmin avustaja ei ole vienyt työsuhderiitaa käräjille, minä löysin siihen ensimmäisenä rohkeuden. Lähdin käräjille siksi, että halusin avustajille paremmat oikeudet. En ollut ainoa, jolle kirjoitettiin suotta vaalikautta lyhempi sopimus, Tiina kertoo.

– Olin tyytyväinen, että tulevaisuudessa avustajilla olisi ennakkotapaukseni jälkeen parempi irtisanomissuoja. Muut avustajat eivät voi saada samanlaisia mielivaltaisia potkuja.

Samaan aikaan Tiina kuitenkin ajatteli, että hänen elämänsä oli aivan pilalla.

– Olin työtön, masentunut ja väsynyt. Myös ihmissuhteeni pomoni kanssa oli tietenkin ohi. Mietin, mitä ihmettä seuraavaksi tapahtuu.

Pakko pysyä kasassa

Heti irtisanomisensa jälkeen vuonna 2012 Tiina alkoi hakea uutta työtä. Aiemmin parhaimmillaan kahta työtä tehnyt nainen ei voinut kuvitellakaan jäävänsä lepäämään laakereillaan. Samaan aikaan tapaus nousi isosti uutisotsikoihin.

– Lähetin työhakemuksia, lähetin ja lähetin, Tiina kertoo.

Tiina haki toimistotöitä, joista hänellä on vuosien kokemus. Potkujensa jälkeen hän on päässyt yhteen haastatteluun.

– Karsiuduin heti kättelyssä. Yksi syy ikäni lisäksi on varmaankin se, että moni työnantaja googlaa hakijat. Minun kohdallani Googlessa törmää usein ex-pomoni esittämiin perättömiin väitteisiin.

”Ajattelin, että on pysyttävä hengissä siksi, että oikeus tapahtuu.”

Vaikka Tiina yritti pysyä sinnikkäänä, oikeudenkäynti ajoi hänet loppuun. Yöt menivät valvoessa ja päivät kuluivat miettien, mitä seuraavaksi tapahtuu.

– Minulla oli usein huono ja ahdistunut olo. Sain paniikkikohtauksia. Mutta halusin saada oikeudenkäynnin hoidettua. Ajattelin, että on pysyttävä reippaana ja hengissä siksi, että oikeus tapahtuu.

Kun oikeus lopulta tapahtui, Tiinan vointi romahti.

– Kun kaikki oli ohi, minusta tuntui siltä, kuin ilmapallosta olisi vedetty ilmat ulos. Kaikki oli mennyt, ja iski masennus.

Käteen pelkkää tyhjää

Tällä hetkellä Tiina on määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia. Hän on aiemmin päässyt käymään terapiassa, mutta hoitojakso jäi liian lyhyeksi.

– Terapiassa minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua, että pääsen eteenpäin. Kun hoito loppui kesken, olin taas tyhjän päällä. Minulla on edelleen paljon unihäiriöitä. Ne vievät voimat. Heräilen jatkuvasti ja valvon miettien.

”Tein sen virheen, että lähdin suhteeseen varatun miehen kanssa. Siitä olen saanut kärsiä nahoissani.”

Työsuhderiidan voittamisen jälkeen Tiinalle määrättiin korvaukseksi yhdeksän kuukauden palkat, irtisanomisajan palkka ja lomakorvaus irtisanomisajalta. Kuukausipalkka Tiinalla oli 2315 euroa. Suomen valtio määrättiin maksamaan myös oikeudenkäyntikulut, mutta ne menivät suoraan liittoon.

Könttäsummana yhdeksän kuukauden palkka voi kuulostaa suurelta, mutta todellisuus on toinen.

– Koska korvaukset maksettiin palkkoina, niistä maksettiin ansiotuloverot. Työttömyysvakuutusrahasto otti korvauksesta noin puolet, ja työttömyyskassa peri summasta takaisin maksettuja työttömyyspäivärahoja. Kun siihen päälle laskee sen, etten työllisty, voisi sanoa, etten voittanut rahallisesti mitään, Tiina kertoo.

Tiinan entinen esimies on yhä töissä kansanedustajana. Se tuntuu Tiinasta epäreilulta.

– Miksi minulta vietiin kaikki, vaikka tein työni hyvin? Samaan aikaan minulle laittomat potkut antanut ihminen istuu eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa.

Iso virhe, jonka Tiina menneisyydessään näkee, on se, että hänen välinsä Hongistoon muuttuivat niin läheisiksi. 

– Minulla olisi pitänyt hälytyskellot soida sen suhteen, mutta en osannut kuunnella järjen ääntä. Luotin sinisilmäisenä väärään ihmiseen. Siitä virheestä olen saanut kärsiä nahoissani moninkertaisesti.

Lopussa on vain toivo

Mitä jos?

Ajatus nousee satunnaisesti Tiinan mieleen. Millaista elämää hän eläisi nyt, jos olisi päättänyt, ettei haastakaan työnantajaansa oikeuteen?

– Minun on vaikeaa päästä elämässä eteenpäin. Edelleen monesti alkaa itkettää, kun vain mietin koko tilannettani. Olen lapseton tahattomasti, mutta aina olen miettinyt, että työ ja ura voisivat olla lapsiani. Minulla on sellainen olo, ettei minulla ole mitään, kun ei ole perhettä tai työtä.

Omasta voinnista huolimatta Tiina on silti varma, että kävisi läpi saman uudestaan.

– Se, että rikotaan lakia, on valtavassa ristiriidassa oikeudentajuni kanssa. En olisi voinut päästää työnantajaani kuin koiraa veräjästä. Irtisanominen oli niin törkeä.

”Edelleen toivon, että saan kunnon sellaiseksi, että pääsen tekemään jotain hyödyllistä.”

Ja kyllä Tiinan elämästä hyvääkin löytyy. On iäkkäät vanhemmat, jotka tarvitsevat apua ja jaksavat tukea. On Vantaan lähimetsät, joihin sukeltaessa ja linnunlaulua kuunnellessa tuntuu hetken ajan siltä, että kaikki on hyvin. Lisäksi aina on pientä toivoa.

– Edelleen toivon, että vielä joskus saan vointini sellaiseksi, että pääsen tekemään jotain hyödyllistä. Haluaisin päästä vielä joskus töihin.

Mieluiten Tiina haluaisi kansanedustajaksi. Eduskunnassa hän haluaisi päästä vaikuttamaan esimerkiksi työttömien tilanteeseen kokemusasiantuntijana. Hallituksen työttömiin kohdistuva politiikka ja erityisesti aktiivimalli saavat Tiinan tulistumaan.

Nykyisille päättäjille hänellä on tiukkoja terveisiä:

– Terveisiä sieltä, minne aurinko ei paista, koska sieltä tämä politiikka on. Miksi ihmeessä leikataan heiltä, joilla ei ole yhtään mitään? Miksi heitä kyykytetään, joilta on jo viety kaikki? Se on niin kohtuutonta, epäinhimillistä ja epäoikeudenmukaista kuin vain voi olla.

Juttua muokattu 20.5. klo 23.39: korjattu kirjoitusvirheitä. Juttua muokattu 21.5. klo 9.21: Tarkennettu  Tiina Arlinin työsuhteen solmimista, suhdetta Hongistoon ja työhistoriaa.