Menestys iskelmä­lavoilla on antanut Anne Mattilalle, 29, tilaisuuden toteuttaa­ unelmiaan. Keväällä hän avaakin oman ­taidekahvilan. Heräteostoksista sen sijaan tulee kauhea morkkis.

Tässä se on: laulaja Anne Mattilan, 29, unelma, josta hän ehti haaveilla kuusi vuotta. Keskellä pohjoissatakuntalaisia peltoja, kapean­ tien varrella seisoo sievä 1930-luvun puutalo. Se on kuulunut ­Annelle viime syksystä, heti sen jälkeen kun hän bongasi talon netistä. Anne teki remppaa kymmenillä­tuhansilla euroilla, ja nyt huhtikuussa talossa aukeaa Annen oma taidekahvila.

– Tuolla viereisessä aitassa on minun galleriani, tuonne timpuri rakentaa juhlasalia, ja tuon lammen ­ympärille olemme suunnitelleet kesäksi tanssilavaa, Annen käsi viuhtoo innostuneena.

Anne halusi Karvialta paikan, jossa voisi järjestää kesäisin näyttelyitä ja esitellä omia öljyvärimaalauksiaan inspiroivassa ­ympäristössä. Nyt Annen tauluja on vanhan aitan seinillä, ja kahvilassa maalaukset on kehystetty laulajan ­itsensä nikkaroimilla puukehyksillä.

– Olen tehnyt ne äitini synnyinkodin navetan ikkunankarmeista, nuo kehykset taas ovat seinälaudat vaarini vanhasta ladosta. Tavaroillani pitää olla jokin tarina, ja pyrin välttämään uuden ostamista viimeiseen asti. Silloinkin minun pitää lyödä tavaraan oma käteni jälki esimerkiksi tuunaamalla sitä hieman.

Anne nähdään parhaillaan televisiossa The Voice of Finland -lauluohjelman tähtivalmentajana, mutta hän on kuulunut maamme suosituimpiin iskelmä­laulajiin jo monen vuoden ajan. Hän pyörittää omaa ohjelmatoimistoaan ja tekee vuodessa 80–180 keikkaa. Keikkapalkkiot liikkuvat tuhansissa euroissa, tilaisuuksista riippuen.

– Palkkioista vähennetään vielä kulut, verot, ohjelmatoimiston osuus ja bändin palkkiot, laulaja muistuttaa.

Annelle raha merkitsee vain sitä, että hän voi maksaa laskunsa.

– Jos minulla on rahaa niin paljon, että pystyn jakamaan sitä, haluan tehdä muutkin onnellisiksi. Olen antelias ­ihminen ja kova tarjoamaan esimerkiksi ravintoloissa ja hankkimaan lähimmäisilleni jotain pientä piristykseksi. Ja jos joku tarvitsee rahallista apua, olen kyllä antamassa sitä ensimmäisenä.

Arjessa Anne tunnustaa olevansa säästäväinen rahankäyttäjä. Hän suunnittelee kaikki ostoksensa ja miettii vielä kaupassakin, tarvitseeko tavaraa oikeasti. Harvinaisista heräte­ostoksistaan tulee "kauhea morkkis".

– Rahaa tulee käytettyä paljon harkitummin, kun maksaa käteisellä. Minulla on pankkikortti, mutta en ole koskaan käyttänyt sitä kunnolla.

Maanantai

Kukkia ja ruokaa 48 €

"Tykkään, että kotonani on tuoreita kukkia, joten ­ostan niitä ainakin kerran viikossa. Tällä kertaa haen kukkakaupasta liloja tulppaaneita, mutta pidän myös ruusuista ja liljoista. Kesällä kerään luonnonkukkia kuten päivänkakkaroita ja horsmankukkia.

Ostan viikon ruuat usein kerralla. Nyt kärryyni eksyy maitoa, leipää, leikkelettä, hedelmiä, salaattivärkit ja jogurttia. En katso kaupassa hintoja, mutta jos tuote on selvästi ylihintainen, hankin sen jostain muualta. Ei se mene silti koskaan pihiyden puolelle.

Olen kasvanut maalaistaloperheessä, joten olen tottunut tekemään ruuan itse ja mahdollisimman halvalla. Äiti leipoi meillä leivät, kirnusi voita, ja maito tuli pöytään suoraan navetasta. Äiti opetti minut jo pienenä tekemään ruskean kastikkeen ja perunasopan, mutta en ole vieläkään mikään intohimoinen kokki.

Lapsena meillä oli aina kaikki tarvittava, mutta ei koskaan luksusasioita. Jaoimme lelut, ja vaatteet kulkeutuivat vanhemmilta lapsilta nuoremmille. Jos halusimme jotain, sen eteen piti tehdä töitä. Haaveilin keltaisesta Jupiterin pyörästä, joten kävin aamuisin navetassa äidin apuna. Eihän työ raskasta ollut, ja koko homma oli vain näennäistä, mutta idea oli hyvä. Haluan vieläkin tuntea ansainneeni rahat omalla työlläni."

Tiistai

Hajuvesi ja ripsiväri 50 €

"Lähden laivakeikalle Turusta Tukholmaan, ja ostan tax-freestä ripsivärin sekä Chanelin Chance-tuoksun. Meikkeihin ja vaatteisiin ­menee helposti vuodessa ­tuhansia euroja, sillä tyyliin panostaminen on yleisön kunnioittamista. Esiintymisvaatteeni ovat näyttäviä, mutta haluan olla lavalla silti itseni näköinen. Ostan harkiten ja tarpeeseen, ja saatan löytää sopivan ­mekon vaikka H&M:ltä. Teen itse meikkini ja kampaukseni. Lunastan usein itselleni ­kuvausvaatteita, sillä inhoan shoppailemista. En jaksa pyöriä netissä, ja pääni tulee kipeäk­si kauppakeskuksissa. En ole kiinnostunut muodista. Leggingssejäkin kauhistelin aluksi, mutta innostuin käyttämään niitä, kun ne eivät olleet enää edes muodissa.

Kotona vedän jalkaani Thaimaasta ostetut, värikkäät haaremihousut, joita minulla on ainakin viidet.­ ­Yhdet ovat puutarhahousut, yhdet iltahousut ja yhdet maalaushousut."

Keskiviikko

Laivalla keikalla, ei kuluja 0 €

"Esiinnyin ensi kertaa 9-vuotiaana, ja 13-vuotiaana aloin keikkailla bändin kanssa. En aluksi älynnyt pyytää keikoistani rahaa, sillä laulamisen into oli niin suuri. Vieläkin ajattelen, että vaikka en saisi keikoistani rahaa, tekisin niitä silti. Olen niin kiitollinen, että saan tehdä työkseni sitä, mitä rakastan.

Laivakeikoilla saan aikani kulumaan lukemalla, syömällä ja käymällä kunto­salilla. Joskus minulla on maalausvehkeet mukana. ­

En ole viime vuosina ehtinyt pitää kunnon lomaa. Matkustan ulkomaille kerran kahdessa vuodessa, aina en niinkään usein. Olen käynyt Roomassa kahdesti ja Thaimaassa muutaman kerran. Roomaan matkustan Vatikaanin maalausten ja henkeäsalpaavan kau­neuden takia, Thaimaahan lämmön ja ruuan perässä. Lomalla haluan rentoutua ja ­panostan viihtyisään, turvalliseen ja rauhalliseen hotelliin."

Torstai

Kahvi, sämpylä ja dieseliä 80 €
Jarrupalat ja jarrulevyt autoon 200 €

"Pysähdyn kotimatkalla ostamaan huoltoasemalta kahvin ja sämpylän. Ajan vuodessa noin 110 000 kilometriä, joten huoltoasemat ovat tulleet tutuiksi. Vuodessa menee dieseliin tuhansia euroja.

Kuljen keikoille yleensä omalla autollani, bändin pojat menevät keikkabussilla. Yhteen aikaan halusin ajaa keikoilta aina kotiin, mutta nykyään rajani on ­300 kilometrissä. Olen ajanut muutaman peurakolarin, mutta selvinnyt säikähdyksellä ja pienillä peltivaurioilla. Hyvä auto on tässä ammatissa turvallisuuskysymys. Seuraavaksi minun pitäisi varmaankin hankkia maasturi.

Tilaan autooni jarrupalat ja -levyt. Veljelläni on korjaamo, ja hän käski hankkia uudet, jotta voisi vaihtaa ne.

Jos minulla olisi tuhottomasti rahaa, ostaisin joka vuosi uuden auton. En kuitenkaan haaveile lottovoitosta. Eivät sellaiset summat tee välttämättä hyvää. Rahoillaan pörhistelevä ihminen saa niskavillani pystyyn. ­Jokainen on samanarvoinen, ei raha tee kenestäkään ­parempaa tai onnellisempaa. Tärkeintä on, mitä on sydämessä."

Perjantai

Maaleja, pensseleitä ja kankaita 78 €

"Rakastan maalaamista niin älyttömän paljon, että saatan maalata koko päivän. Tein ensimmäisen öljyväri­maalaukseni 13-vuotiaana. Olen lukenut yhden öljyvärimaalauskirjan, mutta muuten olen itseoppinut.

Öljyväritöissä pidän siitä, että niitä voi työstää loputtomiin. En ole juurikaan myynyt töitäni, sillä minun on vaikea luopua niistä. On myös äärimmäisen vaikeaa hinnoitella itsensä ja oma työnsä. Mikä on sielunmaisemani hinta? Olen joskus antanut jonkin työni pois sillä ehdolla, että sitä pidetään kivasti ja saan lainata sitä näyttelyihin. Omilla seinilläni en taulujani pidä, sillä saattaisin vain koko ajan löytää niistä virheitä. Se olisi ikuinen kierre.

Parkanolainen taidemaalari Salme Törmä on yksi suosikkitaiteilijoistani. Poikkean hänen taidekaupassaan Parkanossa matkalla Tampereen keikalle. Ostan pensseleitä, maaleja ja kankaita ja juttelen Salmen kanssa taiteesta."

Lauantai

Pieni tuoli kirpputorilta 40 €

"Palasin keikaltani kotiin vasta aamukahdeksalta, joten nukun puoli yhteen asti. Juon aamulla kupin vihreää teetä ja teen terveellisen smoothien mustikoista, banaanista ja avokadosta. Pyrin pitämään ruokailutottumuksistani hyvää huolta, että jaksaisin tehdä tätä työtä vielä kahdenkymmenen vuoden päästä.

Käyn iltapäivällä kirppiksellä ostamassa pienen tuolin kahvilaani. Porissa ja Parkanossa on hyviä kirpputoreja, ja niissä kierteleminen on intohimoni. Olen ostanut niistä kahvilaan vanhoja, 1800-luvun huonekaluja, joita olen entisöinyt itse. Olen tehnyt kahvilanpöydän vanhasta ompelukoneen jalasta ja ovesta. Kyllä sille jotain uskaltaa laskea."

Sunnuntai

Lepopäivä, ei kuluja 0 €

"Pyrin pitämään viikossa kaksi lepopäivää. Nytkin puen lökäpöksyhousuni ja poistun kotoani vain hakemaan postin.

Muutin Karvialta Kankaanpäähän 2003, sillä halusin itsenäistyä. Rakennutin talon ja asuin siellä neljä vuotta. ­Palasin Karvialle, sillä ikävöin kotikylääni. En voisi kuvitella asuvani suuressa kaupungissa. Kasvatan pihallani kesällä salaattia, mansikoita ja perunaa, ja luonto on hengittämispaikkani: ympäristö, joka ei vaadi minulta mitään. Käyn joka syksy äidin kanssa poimimassa mustikoita, puolukoita ja kangassieniä. Otamme eväät: kahvi ja sämpylät eivät maistu missään niin hyviltä kuin metsässä.

Helsingin rivitaloasunnon hinnalla Karvialta saa kaksi lukaalia. Olen rakennuttanut Karvian kirkolle omakotitalon, ja minulla on mökki lähellä. Äitini ja viisi sisarustanikin asuvat Karvialla, pikkusiskoni Anneli aivan naapurissani. Soittelemme ja näemme usein ja autamme toisiamme esimerkiksi lastenhoidossa. Se tuo ihanaa turvallisuuden tunnetta. Kutsun silloin tällöin ystäviäni kylään, laitamme ruokaa ja jamittelemme.

Baareihin minua ei saa, vaan luksusta on se, että joku laittaa minulle hyvää ruokaa, pistän villasukat jalkaani ja olen vain kotona. Koti on minulle voimanlähde ja pyhä asia. Siellä pitää säilyä harmonia."

Viikon menot yhteensä:
496 euroa

"Poikkeuksellisen suuri summa. Joskus on viikkoja, jolloin ostan vain dieseliä ja ruokaa."

Muusikko Jouni Hynynen on uudessa Facebook-profiilikuvassaan siilitukkainen. Parta sentään on jäljellä.

Kotiteollisuus-yhtyeen laulaja-kitaristi Jouni Hynynen on pitkään tunnettu pitkästä heviletistään. Nyt kuitenkin näyttää uhkaavasti siltä, että Jouni on luopunut kutreistaan. Hän vaihtoi julkisen Facebook-profiilikuvansa otokseen, jossa tukkaa on jäljellä vain muutaman millimetrin verran.

Kuvan kommenteissa muutosta ihmetellään ja epäillään. Osa kommentoijista ei ole meinannut tunnistaa Jounia, eikä ihme. 

”Joskus pitää aloittaa alusta,” Jouni on vastannut yhdelle kommentoineista. 

Jouni Hynynen vaihtoi Facebook-profiilikuvakseen tämän otoksen.

Vuonna 2011 Jouni kertoi televisiossa ajavansa hiuksensa pois, mikäli suomalainen kestävyysurheilu saadaan nousemaan entiseen loistoonsa. Tuolloin hän kertoi, että hänen tyttärensä oli alkanut itkemään kuullessaan isän mahdollisesta hiustenlähdöstä.

Ei tiedetä, johtuuko Jounin kuontalon lyhentyminen tällä kertaa suomalaisesta kestävyysurheilusta vai jostakin ihan muusta. Sitäkään mahdollisuutta ei voi sulkea pois, etteikö kyse olisi erittäin taidokkaasta maskeerauksesta.

Parta sentään näyttää olevan entisellään.

Napapiirin sankarit 3 -elokuvan ensi-illassa elokuussa Jouni Hynynen edusti vielä pitkätukkaisena. Vieressä Jounin vaimo, näyttelijä Mari Perankoski. Kuva: Sanoma-arkisto
Napapiirin sankarit 3 -elokuvan ensi-illassa elokuussa Jouni Hynynen edusti vielä pitkätukkaisena. Vieressä Jounin vaimo, näyttelijä Mari Perankoski. Kuva: Sanoma-arkisto

 

– Olen kokenut epäasiallisia tilanteita, Miss Universum -kisoihin valmistautuva Michaela Söderholm toteaa.

Viime viikolla sosiaalisessa mediassa levinnyt Me too -kampanja on saanut naisia tuomaan esille heihin kohdistunutta seksuaalista häirintää. 

Myös tuore Miss Suomi Michaela Söderholm, 25, pitää kampanjaa herättävänä.

– Olen kokenut elämässäni tilanteita, jotka mielestäni eivät ei ole olleet asiallisia. Miss Suomena tilanteet ovat olleet lähinnä yhteiskuvatilanteissa, jossa ihailijan käsi on saattanut mennä liian alas tai puristaa liian kovaa. Olen selvinnyt näistä huomauttamalla napakasti asiasta.

– Pitää muistaa, että myös miehet voivat kokea tällaisia tilanteita. Olen lukenut viikon aikana paljon kertomuksia asian ympäriltä. Niihin verrattuna olen päässyt elämässä aika vähällä.

Stoppi suhdehuhuille

Tämän viikon 7 päivää -lehdessä kerrotiin huhuista, joiden mukaan Tähdet, tähdet -ohjelmasta suljetulla Tomi Metsäkedolla, 47, ja Michaelalla olisi orastava suhde.

Michaela kumoaa väitteet.

– Olin viime sunnuntaina Tähdet tähdet -ohjelmassa Marko Björsin kutsumana. Ohjelman jälkeen menimme koko ryhmän kanssa ulos syömään. Samassa pöydässä istui muitakin ohjelman tähtiä, kuten Erja Lyytinen. Jostain syystä se, että istuimme samassa pöydässä isommassa porukassa, nousi uutiseksi. Minä en ole saanut Tomilta mitään viestejä.

Tällä hetkellä Michaela keskittyy Miss Universum -kilpailuihin, jonne hän lähtee jo reilun kahden viikon kuluttua. Treffailulle ei ole tällä hetkellä aikaa.

– On minulle tullut jonkun verran viestejä miehiltä, mutta keskitytään nyt Universumeihin. Katsotaan sen jälkeen, onko aikaa nähdä ihmisiä.

”Syön perusterveellistä ruokaa, en todellakaan pelkästään munavalkuaisia ja höyrytettyjä kasviksia.”

Personal trainerin avulla kisoihin

Käytännössä valmistautuminen alkoi jo maaliskuussa. Michaelan jalkapöytä murtui vuoden alussa, mutta hän halusi pitää kroppansa tanssikisoja varten muuten kunnossa. Siksi Michaela palkkasi personal trainerin.

Saman valmentajan kanssa hän on valmistautunut Universumeihin.

– Syön perusterveellistä ruokaa, en todellakaan pelkästään munavalkuaisia ja höyrytettyjä kasviksia. Treenien lisäksi käyn hypoxissa ja yritän varata aikaa unelle ja palautumiselle.

Lue myös: Tyyliä metsästämässä -bloggaaja Veera testasi, onko hypoxista hyötyä, jos ei laihduta