Anna Puustjärvi ja hänen siskonsa Emmy ovat parhaita ystäviä. Kohta Emmystä tulee myös isosiskon esikoisen kummi.

Kun Puustjärven Anna oli kahdeksan ja hänen siskonsa Emmy viisi, koko perhe lomaili yhdessä Rhodoksella. Tytöillä oli neonväriset lambada-mekot, toisella oranssi ja toisella keltainen. Siskot osasivat muotitanssin ulkoa ja esittivät sitä ravintolan muille asiakkaille sellaisella antaumuksella, että lopulta koko kuppilan väki seurasi perässä.
– Silloin minullakaan ei ollut estoja, Emmy, 24, naurahtaa 19 vuotta myöhemmin seuratessaan kallionpoukamalla keinahtelevaa isosiskoaan. Tuuli Helsingin merenrannassa on leuto, mutta Emmy kipristää hartioitaan ylemmäs. Häntä jännittää. Toisin kuin siskonsa, Emmy ei ole ennen esiintynyt lehdessä.

Anna, 28, jatkaa loikkimista kalliolla. Lähes kaksi vuotta sitten Idolsista ponnistaneesta laulajasta on kouliutunut tottunut esiintyjä, vaikka hän sanoo, ettei valokuvattavana olemisesta erityisesti nautikaan.
– Sun täytyy vain tehdä mutkia vartalolla, Anna opastaa ja venyttää vähän lisää omaansa, jota puoliväliin edennyt raskaus on jo muokannut. Annan masunseutu näyttä siltä kuin hän olisi piilottanut mekkonsa alle jalkapallon, jota kädet vähän väliä käyvät hipaisemassa. Se hieman jännittää, miten isoksi maha vielä kasvaa ja milloin kitara ei enää mahdu tuttuun asentoonsa vatsan päälle lepäämään.
Annan esikoisen odotus on sujunut hyvin. Vähäiset pahoinvoinnit ovat jo menneen kevään muistoja, eikä tilalle ole tullut outoja mielitekoja. Laulaja aikoo jaksaa lavoilla syksyyn asti tai niin pitkään kuin kunto kestää riskeeraamatta omaa tai pienokaisensa terveyttä. Fanit ovat jo lähettäneet ensimmäisiä vaatelahjoja.

Puustjärven siskokset ovat kasvaneet lambadamekoistaan ulos ja omiin suuntiinsa. Anna on luovassa ja epäsäännöllisessä musiikkimaailmassa kuin kotonaan, kun taas Emmy toteuttaa säntillisyyttään ja järjestelmällisyyttään numeroiden parissa taloushallinnossa. Mitä enemmän ikä korostaa siskojen välisiä luonne-eroja, sitä läheisemmäksi heidän suhteensa on muuttunut. Tapahtui mitä tahansa, siskolle siitä kerrotaan ensimmäisenä.

Kummisopimus pitää

Anna: Emmyn kanssa kerromme toisillemme kaiken. No, paitsi sen, kun olin menossa naimisiin. Menin Ollin kanssa salaa vihille Las Vegasissa, mutta palattuamme kerroin ensimmäisenä Emmylle.
Kerroin hänelle heti myös raskaudestani, vaikka siitä oli vielä liian aikaista intoilla. En muutenkaan tykkää hössöttämisestä. Tämä vauva on kuitenkin katraamme ensimmäinen lapsenlapsi, joten ymmärrettävästi hössötyksen rajoittaminen on tuottanut vaikeuksia eräille, lähinnä äidille. Isä on enemmän minun tyyliseni, asioista ei tehdä numeroa.

Emmy: Anna on aina ollut lapsirakas, ja oli selvää, että hän perustaisi perheen meistä ensimmäisenä. Itse en ole koskaan tuntenut siihen kiirettä ja olen joskus sanonutkin, ettei minusta tule äitiä alle kolmekymppisenä.
Teini-ikäisinä teimme sopimuksen, että ryhdymme toistemme esikoisten kummeiksi. Kun Anna kertoi odottavansa vauvaa, olin ensin vain tosi onnellinen. Myöhemmin soitin ja varmistin, että sopimuksemme on yhä voimassa. En usko, että uusi perheenjäsen muuttaa suhdettamme. Siskonlapsen kummina saan olla vieläkin läheisempi.

Anna: Muutamalla läheisellä ystävälläni on jo lapsi, ja joka kerta, kun lähipiiriin on syntynyt vauva, se on ollut muistutus nuoruuden loppumisesta. Halusin perheen nuorena. Oma äitini oli 27-vuotias, kun minä synnyin. Uralla elän kiireistä aikaa, mutta en näe sitä ongelmana. Tekeväthän muutkin töitä ja saavat lapsia.
Jos alkaisin laskelmoida täydellistä hetkeä perustaa perhe, tilaisuus voisi mennä ohi, sillä lapsi ei tule sormia napsauttamalla. Äitinä oleminen on niin luonnollinen ja samalla elämää suurempi juttu, että työ saa mukautua siihen eikä päinvastoin. Opin jo lapsuudenkodissa, ettei ison uran luominen ole järin tärkeää. Sen sijaan perhe ja rakkaus ovat.

Emmy: Meillä on aina voinut kääntyä vanhempien puoleen. Ei ole mitään, mitä heille ei voisi kertoa. He voivat olla pettyneitä, jos teemme typeryyksiä, mutta eivät tuomitse. Lapsena kodin oppeja ajatteli käytöstapoina tai käsienpesuna, mutta aikuisena on oivaltanut, mitä kaikkea kotoa on saanut. Tiiviit ja läheiset välit ovat meille tärkeintä.

Anna: Olemme hyviä ystäviä vanhempiemme kanssa, ja toivon, että osaisin luoda samanlaisen suhteen omiin lapsiini. Meillä on aina kannustettu tekemään omia valintoja. Kerrottu kyllä, jos ollaan eri mieltä, mutta ei koskaan estetty lähtemästä omalle tielle. Myös rehtiys ja rehellisyys ovat olleet tärkeitä arvoja. Ja se, että asioiden eteen pitää nähdä vaivaa. Kukaan meistä kolmesta ei ole muuttanut kotoa uusavuttomana.