Kuva Jouni Harala
Kuva Jouni Harala

Laulaja Anna Puun, 30, elämän tärkeimmät asiat ovat rakkaus, musiikki ja ruoka. – Ne pitävät minut hengissä!

Nimeni on: Anna Emilia Puustjärvi.

Perheeseeni kuuluu: Kaksivuotias tytär ja aviomies Olli.

Harrastan: Erilaisia ryhmäliikuntalajeja fitnessjumppapallosta kahvakuulailuun ja spinningiin. Hurahdan aina johonkin lajiin vähäksi aikaa, mutta bikram joogaa olen harrastanut neljä vuotta. En tosin ole ehtinyt käydä tunneilla kiireiden takia pitkään aikaan ja se alkaa tuntua jo nivelissä.

Lempiruokani: Olen kaikkiruokainen fiilissyöjä. Elämäni tärkeimmät asiat ovat rakkaus, musiikki ja ruoka. Ne pitävät minut hengissä. Tykkäämme mieheni kanssa molemmat ruuasta, ja kerran kuussa valitsemme ihanan ravintolan ja vain nautiskelemme!

Lempijuomani: Vichy.

Lempivärini: Ehdottomasti musta.

Paras lukemani kirja: Laulaja Johnny Cashin Omin sanoin -omaelämäkerta. Tykkäsin myös todella paljon Puhdistuksesta. En ole hirveä ronkeli kirjojen suhteen, mutta dekkareita en lue.

Idolini: Kun aloitin kitaransoiton, tavoitteenani oli, että olisin jossain vaiheessa lavalla sähkökitaran kanssa yhtä cool kuin Leslie Feist.

Lempielokuvani: Elokuva-ja musiikkimaailma on minulle kuin karkkikauppa, en osaa valita sieltä yhtä. En katso koskaan toimintaelokuvia, vaan olen enemmänkin draaman ja mustan huumorin ystäviä.

Lempiasusteeni: Kultainen kaulakoru, jossa lukee amour. Ostin sen viime kesänä Amsterdamista, kun lomailin siellä mieheni kanssa. Olen käyttänyt sitä joka päivä.

Lempivuodenaikani: Kevään ja kesän taitoskohta.

Lempipaikka koko maailmassa: Koti.

Olen hyvä: Taikomaan olemattomastakin jääkaapin sisällöstä jonkinnäköisen ruuan. Olen hyvä myös sudokuissa ja sanaristikoissa, mutta lähimuistini on huono. Olen hajamielinen kalenterin orja.

Taito, jonka haluaisin oppia: Käsityöt.

Inhoan: Juoruilua. Siihen liittyy pahantahtoinen naureskelu ihmisille sekä oman elämän pönkittäminen toisen elämän kurjuudella. Inhoan myös nimetöntä nettikirjoittelua.

Esine, josta en luopuisi: Olohuoneen matto. Olen teettänyt sen itse, ja koska se on vain minulle tehty, se on erityisen ihana.

Minulla on liikaa: Vaatteita. Oikeasti niitä ei edes ole liikaa, mutta minua ärsyttää, että vaatehuoneeni tursuaa niitä. Sen sijaan, että ostaisin koko ajan vain lisää henkareita, minun pitäisi käydä vaatelainaamossa lainaamassa vaatteita.

Kaunein saamani kohteliaisuus: Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut elämäni aikani tosi kivoja kohteliaisuuksia. Kaikista ihanimpia ovat spontaanit kehut. Kerran yksi italialainen vanha herrasmies huusi toiselta puolelta katua, että ”Oh, la bella signorina.” Tulin siitä niin hyvälle tuulelle!

Minusta tulee isona: Ala- ja yläasteella olisin vielä osannut vastata, mutta sen jälkeen kaikki on ollut sumeaa. Ehkä perustan vielä joskus oman hostellin.

Mottoni: Luota omaan intuitioosi!

Hartain toiveeni: Maailmanrauha.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.