Anna-Julia Kontio joutuu aina välillä hyvästelemään rakkaiksi tulleita hevosia, koska ne myydään edelleen. Tiams on nuori lupaus, montakohan kuukautta sillä ehtii ratsastaa? Kuva: Matt Hunt
Anna-Julia Kontio joutuu aina välillä hyvästelemään rakkaiksi tulleita hevosia, koska ne myydään edelleen. Tiams on nuori lupaus, montakohan kuukautta sillä ehtii ratsastaa? Kuva: Matt Hunt

Kilparatsastaja Anna-Julia Kontio haluaa huipulle. Hän on jo tottunut siihen, että ratsastajan elämä on melko yksinäistä.

"Pienenä me kilpailtiin ihan tasaväkisinä. Sitten yhtäkkiä Juuli vain alkoi voittaa kaikissa kisoissa. Sitten se katosi ulkomaille, ja nykyään sitä näkyy mainoksissa”, muistelee entinen hevostyttö kaveriaan Anna-Julia Kontiota.

Ei Juuli mihinkään hävinnyt. Hän vain muutti pari vuotta sitten Keski-Eurooppaan, koska haluaa nousta esteratsastuksen huipulle.

– Suomesta on pakko muuttaa pois, jos mielii menestyä kansainvälisesti. Isot kisat ovat täällä. Voitontahtohan minua ajaa eteenpäin.

Ratsastuksessa päästään yleensä huipulle kolmekymppisenä, eikä 60-vuotiaskaan ole liian vanha voittamaan. Juuli ajatteli menestyä aikaisemmin. Lupaavalta näyttää: GP-kilpailuissa tulee piste­sijoja, ja Suomen maajoukkueen nuorin edustaja teki tänä vuonna kilpailun ­ainoana kaksi puhdasta rataa kansainvälisissä kisoissa Linzissä.

– Se oli iso juttu.

Ammatti tuli geeneissä

Juulille ammatinvalinta tuli itsestään. Ehkä se oli geeneissä? Äiti Tuula on ­entinen kilparatsastaja, isä tunnettu ­raviohjastaja Jorma Kontio. Vanhemmat erosivat, kun Juuli oli pieni, ja ravimaailma jäi vieraammaksi. Äiti sen sijaan piti ratsastustallia, ja Juuli hyppäsi esteitä jo viisivuotiaana.

– Minulla oli vauvasta asti oma poni pihassa, ja koulun jälkeen kävin joka päivä hyppäämässä esteitä. Se oli minulle arkista. Kaverit tulivat mielellään kylään, kun meillä pääsi ratsastamaan.

Juuli tykkäsi kilpailemisesta ja eteni piirikilpailuista isompiin kisoihin. Vähitellen kisamatkat pitenivät Eurooppaan, ja tuntui luontevalta ottaa seuraava askel ja jäädä pidemmäksi aikaa. Nyt hän on työskennellyt Zürichissä myyntitallilla kaksi ja puoli vuotta.

– Ai elänkö unelmaani? No tavallaan. Tiesin, mitä tulen tekemään, mutta ehkä työn raskaus yllätti silti. Aloitan puoli kahdeksalta, ratsastan päivässä noin seitsemää hevosta, huollan välineet ja lopetan neljän, viiden aikaan. Viikon­loppuisin on usein kisoja.

Myyntitallin tavoitteena on, että Juuli kilpailee heidän hevosellaan, joku oikea tyyppi näkee suorituksen ja ostaa hepan kalliilla. Juuli taas saa tarvitsemaansa kokemusta ja kontakteja – mutta hevosen myyntiä hän ei toivo.

– Jos kävisi oikein hyvä tuuri, joku ­alkaisi jatkossa sponsoroida minua niin, että saisin hyvän hevosen kokonaan omaan käyttööni. Nyt voi käydä niin, ­että joku haluaa ostaa huomenna vaikka Fardonin, johon olen kiintynyt ja jolla olen juuri alkanut pärjätä. Se on pelin henki. Olen koettanut valmistella itseäni, mutta harmittaisihan se.

Glamourin takana

Juulin elämä on aika erilaista kuin Ylöjärven aikaisten koulukavereiden. Siihen ei mahdu hengailua kaupungilla. Hevosten lisäksi siihen mahtuu itse asiassa ­aika vähän muuta, mutta tilanne sopii Juulille.

– Haluan niin huipulle kuin pääsen. Olen tottunut siihen, että ratsastajan elämä on aika yksinäistä. Ehkä ulkomailla tutustuisi ihmisiin helpommin, jos vaikka opiskelisi.

Yleisö näkee Juulin elämästä sen vaiheen, jossa hypätään kukkaiskoristeisia esteitä uljaassa ratsastusasussa. Oikeasti kisareissut ovat koko homman raskain osuus. Väsyttää, on nälkä, pitäisi päästä suihkuun, keskittyminen vie energiaa. Lopuksi ajetaan yötä myöten takaisin kotiin ja seuraavana päivänä on töitä.

– Mutta ei auta – kilpailun takia tätä tehdään, ja onhan voittajan paikalla seisominen niin mahtavaa. Palkinto työnteosta.

Ratsastus on ennen kaikkea tyttöjen urheilulaji, mutta maailman kärjessä palkintopallit ovat äijien peitossa. Juuli on miettinyt, mistä se johtuu. Fyysisestä rankkuudesta? Vai miesten paremmasta paineensietokyvystä?

Johtuu mistä johtuu, Juulinkin kotona asuu mies, jonka tilanne on hitusen herkullisempi. Sveitsiläinen poikaystävä Martin Fuchs on ratsastajana samalla tasolla, mutta hän on voittanut nuorten EM-kultaa ja saanut sponsoreilta käyttöönsä huippuhevosia. Niitä ei myydä alta pois.

– Ei riitä, että on hyvä. Tarvitaan myös tuuria ja rahaa. Hevosen on pakko olla loistava. Muutamia hevosia on nyt myyty aika järjettömillä hinnoilla, ja se huolestuttaa.

Hintojen pompsahdus johtuu siitä, että mukaan lajiin on tullut uusia, rahakkaita maita kuten Qatar ja Monaco. Juulin mielestä se on hyväkin juttu: tulee myös lisää isopalkintoisia kisoja.

Melkein sveitsiläinen

Juulin ensimmäinen poni, 24-vuotias Sir Hubert, on edelleen reippaassa kunnossa ja rouskuttaa ruohoa kotitallilla Ylöjärvellä. Juulin siskon lapset ratsastavat sillä.

– Heitä on joskus ikävä, mutta kyllä tämä on minulle nyt koti. Olen alkanut saada Sveitsistä ystäviä Martinin kautta, ja se on kiva.

Hevoset ovat hevosia kaikkialla, eivätkä sveitsiläisetkään Juulista niin eksoottisia ole. Paitsi ehkä vähän, toisinaan.

– Näille on tärkeää, että lounas on kello kaksitoista. Jos syön väärään aikaan, sveitsiläinen saattaa kysyä, syönkö lounasta vai päivällistä. En oikein tajua, miksi se on niin tarkkaa. Mutta kuulemma muutun itsekin samanlaiseksi muutamassa vuodessa.

Lisää nuorista, lahjakkaista suomalaisista maailmalla:

Huippututkija Miro Erkintalo, 28: "En ole erityisen lahjakas, teen vain paljon töitä"

Unelmaelämää Pariisissa ja New Yorkissa: miten Liisa ja Lotta Nieminen sen tekivät?

Anne Mattilan Vain elämää -päivän kunniaksi listasimme 6 asiaa, jotka tekevät hänestä varsin ihastuttavan tyypin.

Vain elämää -ohjelman yhdeksäs kausi on tähän mennessä osoittautunut varsin positiiviseksi yllätykseksi. Vaikka monen katsojan mielestä ohjelma on vuosi vuodelta menettänyt tenhoaan, tänä syksynä startannut kausi on saanut vanhatkin fanit innostumaan uudelleen.

Yksi syy on se, että tällä kertaa ohjelmaan on kutsuttu mukaan varsin kiehtovia tyyppejä. Introverttiuteen taipuvainen taiteilijajoukko tuntuu pitkästä aikaa tuoreelta. Tällä kaudella huomio on myös aiempaa tiukemmin musiikissa – ei niinkään hassuissa oheisaktiviteeteissa tai monisanaisissa avautumisissa.

Jokaisessa Hirvensalmen illallispöydän äärellä istuvassa artistissa on omat hyvät puolensa. Joukosta yksi nousee kuitenkin ylitse muiden. Ehkä hieman yllättäen, porukan ihastuttavimmaksi tyypiksi kohoaa iskelmälaulaja Anne Mattila, 34.

Me Naisten Alina Koskela kirjoitti aiemmin kolumnissaan rakastuneensa tällä kaudella Vain elämää -ohjelmaan. Samalla hän myös hullaantui itselleen entuudestaan tuntemattomasta Annesta.

– Anne Mattila on tuttu hahmo iskelmäsukupolvelle, mutta kaltaiselleni nuorisolaiselle hän oli kauden vierain ja luotaantyöntävin hahmo. Vähänpä tiesin, sillä hänestä tuli hetkessä parikymppisen katsojan suosikki, Koskela kirjoittaa.

Ja kyllä Annesta kelpaakin hullaantua! Annen Vain elämää -päivän kunniaksi listasimme 6 asiaa, jotka tekevät hänestä varsin ihastuttavan tyypin:

1. Koko Suomen luottoystävä!

Ainakin kaksi Vain elämää -pöydän ympärillä tänä vuonna istuvaa artistia on löytänyt Annesta itselleen lyhyessä ajassa sydänystävän. Toinen heistä on Evelina ja toinen Lauri Ylönen.

– Sä olet aito ja helposti lähestyttävä ihminen. Olen löytänyt sun kanssa sielunkumppanuuden, jota en ihan osannut odottaa. Me ollaan puhuttu paljon musiikin ulkopuolisista asioista, taiteesta ja arkkitehtuurista, se on ollut hienoa, Lauri kertoi Annelle tämän viikon jaksossa.

Emme ihmettele, että Lauri on löytänyt juuri Annesta itselleen loistokaverin. Ruudunkin läpi Anne onnistuu säteilemään fiiliksiä, jotka saavat haaveilemaan kahvikupposesta ja keskusteluhetkestä Annen omassa taidekahvilassa. Hänen rauhallinen tyylinsä ja pitkän uran synnyttämä tuttuutensa saavat uskomaan, että tähän tyyppiin voi todella luottaa.

2. Hän osaa nauttia elämän pienistä iloista…

Oman Vain elämää -päivänsä alussa Anne nähdään yksinään maalailemassa innostunut hymy kasvoillaan ikkunanpokia. Hän kertoilee samalla, että puuha on aivan mahtavan rentouttavaa. Päivänsä aktiviteetiksi hän on valinnut lehmien kanssa telmimistä ja traktorilla ajelua.

Hän ei turhia hötkyile ja tekee asiat juuri omalla tavallaan.

Miten ihanan tavallista! Annen kyvyssä arvostaa elämän pieniä asioita on jotain varsin hurmaavaa.

3. …ja on kiistatta monilahjakas

Sen lisäksi, että Anne on samastuttava kotoilija, hän on myös piinkova ammattilainen. Musiikillisen menestyksensä lisäksi hän on niittänyt mainetta taidemaalarina. Hänen nikkarointitaitonsa vaikuttaisivat nekin olevan omaa luokkaansa:

– Olen taulukehyksiä äitini synnyinkodin navetan ikkunankarmeista ja vaarini vanhan ladon seinälaudoista. Tavaroillani pitää olla jokin tarina, ja pyrin välttämään uuden ostamista viimeiseen asti. Silloinkin minun pitää lyödä tavaraan oma käteni jälki esimerkiksi tuunaamalla sitä hieman, Anne kertoi Me Naisille vuonna 2014.

4. Rauhallinen oman tiensä kulkija

Vain elämää -ohjelmassa Anne ei ole koskaan suuna päänä laukomassa mielipiteitään. Sen sijaan hän osallistuu keskusteluun rauhallisella itsevarmuudella. Hän ei turhia hötkyile ja tekee asiat juuri omalla tavallaan.

Samalla metodilla hän kertoo myös edenneensä urallaan. Hän kertoo, ettei ole koskaan suostunut tanssimaan muiden pillin mukaan.

– Kunnioitan muita, mutta minua ei ohjailla. Olen aina tehnyt selväksi, että tämä on minun ura ja elämä, ja teen asiat niin kuin teen, hän sanoo.

5. Salattu elämä vasta kiehtova onkin!

Anne on paljastanut tekevänsä musiikkia myös muille artisteille. Hän tekee biisit salanimellä, jota ei suostu kertomaan.

– Olen tehnyt albumillisen biisejä yhdelle laulajalle. Se ei ole iskelmää, Anne kertoo.

Salanimen varjolla Anne pystyy kuulemma kirjoittamaan kappaleita vapaammin.

”Kunnioitan muita, mutta minua ei ohjailla.”

– Silloin voi kirjoittaa asioista, joista ei itse uskaltaisi laulaa

Millaista musiikkia Anne muille tekee? Millaisia ovat lyriikat, joita Anne ei rohkenisi itse laulaa? Millainen on rauhallisen maalaistalon plikan mystinen, rouheampi puoli? Kiinnostaa!

6. Hänestä huokuu viisaus ja aurinko

Annen hurmaavuutta on loppupeleissä melko vaikea selittää. Jotain sympaattista hänessä vain yksinkertaisesti on. Alina Koskela kuvailee Annen mahtavuutta kolumnissaan osuvasti:

– Mattila huokuu vilpitöntä aurinkoisuutta ja viisautta, jota saamme varmasti kuulla paljon kauden aikana. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos jokainen meistä olisi vähän enemmän Anne.

Niin totta!

Me Naiset ja ohjelmaa esittävä Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Pariskunta kertoo Facebookissa hakeneensa yhdessä eroa. Heillä on kaksi sijaislasta.

Poliitikkopariskunta Antti Kaikkosen ja Satu Taiveahon avioliitto on tullut päätökseen.  Antti kirjoittaa Facebookissa, että päätös on pitkän harkinnan tulos. Myös Satu on julkaissut omalla tilillään samansuuntaisen päivityksen. 

– Arvaan, että tämä tieto on ikävä uutinen monelle, jotka ovat niitä kanssamme eri tavoin myötäeläneet. Toivomme kuitenkin ymmärrystä ratkaisullemme. Voin vakuuttaa, että emme ole luovuttaneet helpolla, vaan aina yrittäneet jatkaa yhdessä eteenpäin, Antti kirjoittaa.

Asiasta ensin kertoneen Iltalehden mukaan Satu kirjoitti omassa päivityksessään olevansa kiitollinen 12 yhteisestä vuodesta ja kertoi, ettei eroon liity dramatiikkaa. Pariskunta meni muutaman vuoden seurustelun jälkeen naimisiin Hämeenlinnassa.

Vastoin Antin ja Satun toiveita avioliitto oli pitkään lapseton. Haaveet adoptiosta kaatuivat vaalirahakohuun. Nykyään he ovat sijaisvanhempia kahdelle lapselle

Antti lupaa päivityksessää, että erosta huolimatta lastenkasvatus jatkuu. 

– He ovat meille hyvin rakkaita, ja jatkoaskelia teemme heidän etuaan silmällä pitäen, hän viittaa sijaislapsiin päivityksessä.

Hän toeaa, etteivät erot ole koskaan helppoja ratkaisuja, eikä kukaan toivo naimisiin mennessään liiton päättyvän.

– Takki on juuri nyt aika tyhjä, enkä pysty nyt viisaita sanoja oikein sen enempää löytämään.

Juttua muokattu ja täydennetty 21.9.2018 kello 18.15 Antti Kaikkosen Facebook-päivityksen ilmestyttyä.