Angry Birds -pelin kehittäneen Rovion markkinointijohtaja Peter Vesterbacka haluaa tehdä Angry Birdsistä tulevaisuuden Mikki Hiiren.

Rovio Mobilen neuvotteluhuoneessa Espoossa seinää koristaa jättimäinen lintuhahmo. Pöydällä nököttää kaksi punaista, äkäisen näköistä pehmolintua. Hyllyn päällä seisoo vihreitä possuja, jotka ovat pelissä lintujen vihollisia. Tällä hetkellä Angry Birds -pelillä on jo 350 miljoonaa käyttäjää, mutta sekään ei tunnu enää missään. Seuraava tavoite on saada vihaisille linnuille miljardi fania. Peli on kuitenkin vain yksi aseista maailmanvalloituksessa.

Rovion markkinointijohtaja Peter Vesterbacka nappaa kainaloonsa suurimman pehmoista. Näiden pörröisten kavereiden ympärille hän aikoo rakentaa yhden maailman suurimmista viihdebrändeistä.

Tämän kaiken Peter sanoo täysin pokkana. Eikä hän ihan turhaan leukojaan louskutakaan. Paitsi että Angry Birds on tällä hetkellä maailman ladatuin peli, se on myös nopeimmin kasvava brändi maailmassa. Vihaisten lintujen hahmot koristavat jo laukkuja, vihkoja, kännykänkuoria ja penaaleja. Tulossa on myös pitkä animaatioelokuva. Suomessa vihaisilta linnuilta ilmestyi juuri munareseptien keittokirja.

– Tällä hetkellä kasvamme nopeammin kuin Facebook, Google, Skype, you name it. Aiomme tehdä Angry Birdsistä pysyvän osan populaarikulttuuria. Vähän niin kuin Disney on tehnyt Mikki Hiirestä tai japanilaiset Hello Kittystä.

Time-lehti listasi tänä vuonna Peterin maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon.

Peter ei kehittänyt peliä, mutta Angry Birdsien maailmanmenestys on pitkälti hänen ansiotaan. Tämä huppariin ja tennareihin pukeutunut 43-vuotias espoolainen vastaa peliyhtiön liiketoiminnan kehittämisestä. Miehen käyntikortissa lukee tittelinä Mighty Eagle, mahtava kotka.

– Mulla on mieletön luottamus omiin kykyihini. Kun mä saan jengin uskomaan saman, syntyy positiivinen kierre, eikä meillä oikeasti ole enää mitään rajaa. Voittava joukkue ei ole se, jossa on yksittäiset parhaat pelaajat. Voittaja on se, joka on paras tiimi. Ja meillä on ylivoimainen tiimi, Peter julistaa.

Mikä tämä maailmanvalloittaja on miehiään, ja mistä pohjaton itseluottamus kumpuaa?

– Ehkä se on luonnevika. Ehkä minulla on joku bitti väärinpäin. Mutta ei brändääminen oikeasti niin ihmeellistä ole. Kaikki lähtee lopulta vain massasta erottautumisesta, Peter vastaa.

Peter antaa esimerkin. Kun muut pukeutuvat bisnestilaisuuksissa pukuun, hänellä on aina huppari ja tennarit. Usein huppari on punainen, koska kukaan muu ei pukeudu punaiseen.

Erilainen porilainen

Erottautuminen tuli Peterille tutuksi jo lapsena. Ruotsia äidinkielenään puhunut poika varttui Porissa, jossa suomenruotsalaisia oli vain vähän.

Peterin lapsuudessa Suomi oli vielä melko lailla muusta maailmasta eristäytynyt takapajula. Ei ollut edes McDonaldseja, saati sitten esimerkkejä yrityksistä, jotka olisivat menestyneet kansainvälisesti.

Kesälomilla Peterin perhe kolusi kuitenkin Euroopan maita, ja lukiossa poika vietti vuoden vaihto-oppilaana jenkeissä. Yrittäjähenkisyys tuli kodin perintönä. Isä ja äiti pyörittivät maahantuontifirmaa, jossa Peterkin sai ensimmäisen kosketuksensa työhön.

Peleistä ja niihin liittyvästä bisneksestä Peter muistaa olleensa kiinnostunut aina.

– Olen ollut aina todella kilpailuhenkinen. Myös tarve kyseenalaistaa juttuja on minussa sisäänrakennettuna.

Lukion jälkeen Peter lähti opiskelemaan markkinointia Åbo Akademiin. Peter urakoi ensimmäisenä vuonna kahden vuoden opintoviikot, toisena vuonna loput. Sitten hän lähti kesäksi töihin Hewlett Packardillle Yhdysvaltoihin.

Ennen Angry Birdsiä Roviolla meni kehnosti. Omistajat olivat jo lopettamassa peliyhtiötä, koska mikään ei lyönyt läpi. Joulukuussa 2009 Rovio lanseerasi kuitenkin vielä simppelin mutta koukuttavan pelin, Angry Birdsin.

Peter oli mukana kuvioissa jo kun Rovio perustettiin, mutta täysipäiväisesti hän alkoi työskennellä firmassa vasta vuosi sitten. Ennen kuin Peter lupautui markkinointijohtajaksi, hän vaati muilta osakkailta lupauksen, ettei firmaa saa myydä ensimmäiselle jenkkifirmalle, joka heiluttaa paksua rahatukkoa. Maailmanvalloitus oli tehtävä itse.

Ymmärtäväinen vaimo

Peter on luetellut hengästyttävän listan saavutuksistaan vanhan työnantajansa HP:n leivissä ja maalaillut huimia visioita Rovion tulevaisuudesta, mutta kysymykset elämästä työn ulkopuolella vetävät puheliaan miehen hiljaiseksi.

– Niin. En mä hirveästi ehdi tekemään muuta kuin töitä, mutta se on mulle ihan fine, koska sitten kun tämä alkaa tuntua työltä, täytyy keksiä jotain muuta.

Sen Peteristä saa irti, että kun hän vaihto-oppilasvuoden jälkeen palasi Suomeen, hän sai luokkakaverikseen erään Teijan, josta tuli sittemmin hänen vaimonsa.  Teini-ikäisestä seurustelleella parilla on kaksi lasta, Alex, 8, ja Kia, 6.  Vaimollakin oli oma yritys, mutta hän jäi kotirouvaksi esikoisen synnyttyä. Peter viettää matkoilla noin puolet vuodesta, mutta Teija ja lapset ovat kuulemma tottuneet siihen.

– Joko mulla on tosi ymmärtäväinen vaimo tai sitten pitkän liiton salaisuus on se, etten pyöri kotona häiritsemässä.

Perheen koti on Espoon Nöykkiössä, Peter ajaa Volkswagen Passatilla ja pelaa ehtiessään sählyä kavereiden kanssa. Peterin lempiyhtye on Kemopetrol, johon hän tutustui työkuvioissa. Hän kannattaa edelleen Porin Ässiä. Vanhassa kotikaupungissaan hän käy muutaman kerran vuodessa, jatseilla tai moikkaamassa äitiään. Isä kuoli 2000-luvun alkupuolella.

– Eihän se mukavaa ole, jos vanhempi delaa, mutta musta on turha itkeä asioita, joille mä en voi mitään. Olen peruspositiivinen ihminen, näen aina asioista sen bright siden. Sehän on filosofia Angry Birds -pelissäkin: pelaajat palkitaan onnistumisista, mutta heitä ei rangaista mokista. Se filosofia minullakin on kaikessa, mitä teen.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla