Amin ja Nilüfer Asikaisen uusperhearki on vaatinut totuttelua. – Vauva on tuonut lisää turvaa, lämpöä ja rakkautta taloon, Nili sanoo.

Kuva Maija Tammi

Ex-nyrkkeilijä Amin Asikainen, 36, ja Nilüfer ”Nili” Asikainen, 27, avioituivat heinäkuussa, kun Nili oli kuudennella kuulla raskaana ja odotti pariskunnan ensimmäistä yhteistä lasta. Aminille liitto on ensimmäinen, Nilille toinen.

Uusi arki on vaatinut totuttelua. Pari muutti yhteen vasta viime vuoden lopussa, sillä Nili asui ennen Lahdessa ja joutui jättämään taakseen ystävät, suvun ja työnsä kynsitaiteilijana. Yhteisessä kodissa asuu myös Nilüferin 3-vuotias tyttö. Aminin 8-vuotias tytär asuu heillä kahden viikon välein torstaista sunnuntaihin.

Toistaiseksi perhe on mahtunut hyvin Aminin omistamaan neljän huoneen pienkerrostaloasuntoon, mutta pojan kasvaessa on tarkoitus hankkia enemmän tilaa.

Myös Aminin arki on muuttunut melkoisesti. Hän lopetti vuosi sitten ammattinyrkkeilyn ja pyörittää nykyään omaa kamppailu-urheilukeskusta Espoon Leppävaarassa, jossa hän ohjaa treenejä 10–15 kertaa viikossa. Parhaillaan Aminin voi nähdä myös tv-sarjassa Mestareiden mestari, jossa entiset ammattiurheilijat ottavat Espanjan Andalusiassa mittaa toisistaan.

Tamperamenttiset hörhöt

Missä olette samanlaisia?

Amin: Olemme temperamenttisia ja huolimattomia, emmekä saa asioita aikaiseksi. Pyykit voivat jäädä koneeseen niin pitkäksi aikaa, että ne on pestävä uudelleen.

Nili: Olemme hörhöjä, eläväisiä ja temperamenttisia, vaikkemme olekaan mitään riitelijöitä. Myös elämänarvomme, kuten perheen tärkeys, ovat samat.
 
Millaisia vanhempia olette?

Amin: Olen ihan liian kiltti ja löysä. Yritän välillä olla kova, mutten tiedä uskotaanko minua. Nili on siinä paljon parempi. Kun Nili ja hänen lapsensa tulivat kuvioihin, tyttäreni joutui kovan paikan eteen, jakamaan huomioni. Poikamme synnyttyä tilanne on rauhoittunut, sillä hän on yhdistänyt meitä kaikkia.

Nili: Minulla on enemmän auktoriteettia kuin Aminilla, sillä eihän kukaan tuollaista nallekarhua usko. Amin on mahtava isä. Hän tykkää touhuta lasten kanssa ja jaksaa leikkiä tuntikausia. Minä pidän huolta siitä, että lapsilla on ruokaa ja puhtaat petivaatteet.

Miten yhteinen lapsi on muuttanut suhdettanne?

Amin: Se on yhdistänyt entistä enemmän. Nyt Nili antaa vauvalle enemmän huomiota kuin minulle, mutta pitää yrittää tulla sen asian kanssa toimeen.

Nili: Vauva on tuonut vielä lisää turvaa, lämpöä ja rakkautta taloon. Aikani kuluu pitkälti pojan kanssa ja tiedän, että Amin kaipaisi minulta enemmän huomiota, mutta vauva on nyt ensisijainen.
 
Pelottiko suhteeseen heittäytyminen?

Amin: Ennen tätä olin pari vuotta yksin. Uusiin ihmisiin tutustuminen oli vaikeaa, koska nyrkkeilijän ammatin takia en ollut varma muiden ihmisten tausta-ajatuksista. Sanoinkin eräälle kaverilleni, etten ikinä löydä ketään. Hän lohdutti, että kyllä se oikea vielä tulee kohdalle. Kun tapasin Nilin, halusin nähdä hänet heti uudestaan.

Nili: Tein pitkään eroa edellisestä suhteestani ja menetin uskoni rakkauteen. Mutta Aminin kanssa oloni oli heti hyvä ja luonnollinen, enkä epäröinyt hetkeäkään. Hänestä tuli heti paras kaverini, ja rakastuin.
 

Parisuhteellista-sarjassa pariskunnat vastaavat kysymyksiin kuulematta puolisonsa vastauksia.


Raskaus oli yllätys lapsettomuudesta kärsineille Satu Taiveaholle ja Antti Kaikkoselle.

Suvanto ry:n toiminnanjohtaja Satu Taiveaho, 41, kertoo Ilta-Sanomissa, että tuli syksyllä yllättäen raskaaksi. Satu oli ihmetellyt erikoisia oireitaan ja mietti ensin, ovatko vaihdevuodet alkamassa. Raskaus oli yllätys, sillä Satu ja hänen kansanedustajapuolisonsa Antti Kaikkonen, 43, ovat kärsineet lapsettomuudesta vuosia. Syksyllä raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon jo aikaisessa vaiheessa. 

”Se oli erittäin hämmentävä ja yllättävä asia.”

– Se oli erittäin hämmentävä ja yllättävä asia. Ja totta kai myös surullinen. Olen kuitenkin yrittänyt kääntää asian mielessäni iloiseksi ja ajatellut, että olen ainakin kerran elämässäni ollut vähän aikaa raskaana, Satu kertoo IS:ssa.

Satu ja Antti ovat puhuneet lapsettomuudesta avoimesti julkisuudessa ja kertoneet, ettei hedelmöityshoidoistakaan ole ollut apua. Syytä lapsettomuuteen ei ole löytynyt. Myös adoptioprosessi kariutui aivan viime metreillä syksyllä 2011 Antin vaalirahakohun takia.

”Ehkä on pientä toiveekkuuttakin.”

– Meidän kohdalla asia (keskenmeno) ei varmasti ollut kauhean iso suru sen takia, että emme ole osanneet tai edes uskaltaneet ajatella asiaa. Sen jälkeen asia on kuitenkin pyörähdellyt mielessä. Ehkä on pientä toiveekkuuttakin, Satu kertoo IS:ssa.

Tällä hetkellä Satu ja Antti ovat kahden pienen lapsen sijaisvanhempia. Syksyllä 2014 heistä tuli pienen pojan sijaisvanhempia ja vuonna 2015 perheeseen saapui kolmevuotias tyttö.

Sadun ja Antin tie vanhemmiksi on ollut pitkä ja raskas. Lue parin yhteishaastattelu parin vuoden takaa:

 

Muusikko ja tutkija Linda Urbanskin isä lähti, kun Linda ja hänen kehitysvammainen sisarensa Sandra olivat pieniä. Siitä saakka Linda on miettinyt, missä menevät rakkauden ja anteeksiannon rajat.

Tutkija ja muusikko Linda Urbanski, 32, viettää tänäkin vuonna joulun kuten aina – äitinsä, tätinsä, isäpuolensa ja pikkusiskonsa Sandran kanssa.

Sandralla on Downin syndrooma. Siskosten välit ovat läheiset.

– Olisin sydämestäni toivonut, että Sandra olisi saanut olla terve. Toisaalta olen kiitollinen siitä, että hän on elämässäni juuri sellaisena kuin on. Hän on opettanut minulle suvaitsevaisuutta, armollisuutta ja hetkistä nauttimista, Linda kertoo.

Sandran Downin syndrooma todettiin heti synnytyslaitoksella. Vuosi Sandran syntymän jälkeen Lindan isä jätti perheensä. Tuli avioero, isä aloitti tahollaan uuden elämän.

– Isäni ei kestänyt erityislapsen syntymää. Isä oli minulle tosi rakas. Yhtäkkiä häntä ei enää näkynyt. Kaipasin isää hirveästi koko lapsuuteni ajan, Linda sanoo.

”On asioita, jotka jollakin tasolla voi ymmärtää, vaikkei niitä hyväksykään.”

Vuosia myöhemmin, kun Lindan isä oli vakavasti sairas, hän pahoitteli esikoistyttärelleen tapahtunutta.

– Perheen hylkääminen on äärimmäisen julma teko, mutta annoin sen isälle anteeksi. Halusin antaa hänelle rauhan. Mikä oli tapahtunut, oli tapahtunut, Linda Urbanski sanoo.

– Maailma ei ole mustavalkoinen. On asioita, jotka jollakin tasolla voi ymmärtää, vaikkei niitä hyväksykään. Anteeksianto on valtavan tärkeää.

Linda Urbanski kertoo, millainen hänen suhteensa pikkusiskoonsa on, millaista oli yhdistää tutkijan ammatti muusikon työhön ja miten Sandra auttaa häntä rentoutumaan Me Naisten uudessa numerossa 50–51. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.