Amadeus Oilinki uskoi pitkään, että homous on synnynnäinen ominaisuus, joka ei muutu. Nyt hän on tullut toisiin ajatuksiin. Kuva Vesa Ranta
Amadeus Oilinki uskoi pitkään, että homous on synnynnäinen ominaisuus, joka ei muutu. Nyt hän on tullut toisiin ajatuksiin. Kuva Vesa Ranta

Amadeus Oilinki, 22, oli juhlimista rakastava homo, mutta nyt hän on naimisissa naisen kanssa ja pienen poikavauvan isä.

Elokuisena yönä kaksi vuotta sitten Amadeus Oilinki lojui säkkituolissaan ja tuijotti lasittunein katsein dvd:ltä teinisarjaa. Koko edellinen viikonloppu oli mennyt kosteissa merkeissä. Tai, jos ihan rehellisiä oltiin, koko kesä.

Kulunut kesä oli ollut takaiskujen sarjaa. Amadeus oli menettänyt oppisopimuspaikkansa parturi-kampaamossa. Hänet oli pahoinpidelty kaupungilla kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hän oli menettänyt tajuntansa ja joutunut sairaalaan. Toisella kerralla oli katkennut etuhammas. Lisäksi paras ystävä oli tullut uskoon ja alkanut arvostella Amadeuksen elämäntyyliä, homosuhteita ja alkoholinkäyttöä.

Muistikuvat kuluneista vuorokausista olivat hataria. Amadeuksella oli nälkä. Hän ei ollut syönyt päiväkausiin, mutta jääkaappi oli tyhjä. Viimeiset rahat olivat huvenneet baariin. Amadeusta ahdisti ja hävetti: milloin hänen elämästään oli tullut tällaista sekoilua?

Tissit, yäk!

Kaksi vuotta myöhemmin oululaisen kerrostalokaksion keittiössä istuu muuttunut mies. Amadeuksen vaimo, Susanna Oilinki, 23, touhuaa kuppeihin kahvia. Pöytään on katettu itseleivottua mustikkapiirakkaa. Amadeus leikuttaa käsivarrellaan parin viisikuista poikaa, Jooa-Gabrielia.

Kyllä, vaimo. Amadeus on raitistunut, mutta yllättävintä on kuitenkin se, että nykyään hän elää heterosuhteessa.

– Olin voissa paistettu homo. Elin parikymppiseksi asti hyvin stereotyyppistä nuorenmiehen homoelämää, johon kuului irtosuhteita ja bilettämistä. Ajattelin homouden olevan asia, joka ei tule ikinä muuttumaan.

Amadeus oli ollut jo pienenä jotenkin erilainen kuin muut pikkupojat. Herkkä poika rakasti tanssimista ja kaikkea kaunista. Hän leikki mieluummin barbeilla kuin pikkuautoilla.Kavereina Amadeuksella oli lähinnä tyttöjä. Koulussa Amadeusta kiusattiin ja homoteltiin, vaikka vielä teininä hän yrittikin seurustella tyttöjen kanssa.

– En tuntenut heitä kohtaan mitään. Ajatus seksistä tai romantiikasta tyttöjen kanssa inhotti. Kun kuulin sanan tissit, aloin suurin piirtein kiljua.

Kun 15-vuotias Amadeus kertoi homoudestaan läheisilleen, se ei ollut tullut kenellekään yllätyksenä.

– Isosiskoni tokaisi ettei minun tarvitse tulla hänelle kaapista, koska seksuaalinen suuntautumiseni on ollut hänelle selvää suurin piirtein siitä lähtien, kun opin kävelemään.

"Olin helposti tunnistettava homo", Amadeus kuvailee. Kuvan ottamisesta on vain pari vuotta, mutta Amadeuksen on vaikea tunnistaa siitä itseään.

Parantava rukous

Mitä tuona elokuisena yönä kaksi vuotta sitten tapahtui, sitä Amadeus ei osaa oikein vieläkään sanoin selittää. Hetken mielijohteesta Amadeus päätti laittaa viestin entiselle parhaalle ystävälleen, vaikka oli vain muutamaa päivää aiemmin haukkunut hänet humalassa. Puhelu oli ollut itkuinen ja täynnä raivoa.

–  Olin varma, ettei hän edes vastaa minulle. Tultuaan uskoon jälkeen hän oli alkanut ajatella, että homouteni oli väärin ja se loukkasi minua. Olin vihainen, koska mielestäni hän oli hylännyt minut. Mutta nyt minulla ei ollut ketään muutakaan, johon ottaa yhteyttä.

Yllättäen ystävä lupasikin lähteä Amadeuksen kanssa ajelulle. Hän oli tehnyt Amadeukselle voileipiä evääksi kuultuaan ettei tämä ollut syönyt kolmeen vuorokauteen. Ystävykset ajelivat läpi yön ja juttelivat välinsä selväksi. Yö oli jo vaihtumassa aamuun, kun ystävä yllättäen kysyi, mitä Amadeus sanoisi, jos Jumala tarjoutuisi ottamaan homouden häneltä pois.

– Kävin mielessäni kovaa kamppailua, mutta lopulta minun oli myönnettävä, että elämäni olisi niin paljon helpompaa, jos en olisi homo.

Seuraavaksi ystävä kysyi, haluaisiko Amadeus rukoilla. Ehdotus huvitti Amadeusta.

–  Olen pienestä lähtien uskonut Jumalaan, mutta en ollut silti koskaan rukoillut. Ajattelin, että minulla ei ole mitään menetettävää, kokeilen. Mutta rukoilen tasan tämän yhden kerran. Että jos olet Jeesus olemassa, tämän on parasta nyt toimia!

Lausuttuaan aamenen, Amadeus tunsi jotain merkillistä.
– Oli kuin möykky olisi otettu rinnastani pois. Minut valtasi rauha, jollaista en ollut koskaan ennen kokenut.

Aivopesua?

”Silloin kun annoin elämäni Jeesukselle, Pyhä Henki rupesi näyttämään tiettyjä asioita synneiksi, ja en pystynyt enää nauttimaan miesten katselusta seksuaalisessa mielessä. Olen ollut hyvin seksuaalinen aina. Seksuaalisuuteni alkoi kerralla eheytyä. Heitin pois kaikki seksilelut ja muut siihen viittaavat asiat. Tajusin, että ansaitsen jotain enemmän, kuin vain alkoholin täytteisiä viikonloppuja kolmen miehen kanssa kimppaa harrastaessa.”

Näin Amadeus kirjoitti Mootsartti-blogissaan syksyllä 2011, vain muutama viikko uskoon tulonsa jälkeen. Hän alkoi pitää blogia, koska halusi osoittaa muille nuorille, että homoseksuaalisuudesta eheytyminen on mahdollista.

Eheytymispuheilla on paha kaiku, sillä nykyään homoseksuaalisuuden ajatellaan kuitenkin olevan synnynnäinen ominaisuus. Suomessa on toiminut jo 90-luvun alusta kristillinen eheytysliike Aslan, jonka toimintaa on pidetty lähinnä aivopesuna ja henkisenä väkivaltana. Vuosi sitten myös kristillinen nuortenmedia Nuotta järjesti Älä alistu! -kampanjan, jossa julistettiin mahdollisuutta parantua homoseksuaalisuudesta. Kampanja sai arkkipiispa Kari Mäkisen ärähtämään, että kyseessä ei todellakaan ole evankelis-luterilaisen kirkon virallinen kanta.

Amadeus kuitenkin vakuuttaa, ettei häntä pakottanut kukaan eheytymään.

– Tein sen vapaasta tahdostani. En edes tiennyt aiemmin, että sellainen olisi mahdollista. Eheytysliikkestäkin kuulin vasta sen jälkeen, kun olin jo itse muuttunut.

Susanna ja Amadeus tutustuivat Vapaakirkon nuortenillassa elokuussa 2011. Joulukuussa vaihdettiin kihloja ja häitä juhlittiin heti vuoden 2012 alkajaisiksi.

Viehättävät naiset

Lokakuussa 2011 Amadeus kirjoittaa blogiinsa:

“Olen mietiskellyt tässä pitkään jo, että mitä jään eniten kaipaamaan homoelämästä. Armoton biletys pikkutunneille asti, ketjupolttaminen, krapulamättö, takapuoli hellänä kävely, toisten vaatteiden arvostelu, bloggaaminen eri meikkivoiteiden koostumuksesta? Ei.
Luopuminen mistään kyseisistä asioista ei kyllä ole jättänyt kovin suurta aukkoa. Se mitä jään kaipaamaan, on läheisyys miehen kanssa.”

Ystävänsä kautta Amadeus löysi Vapaakirkkoon. Vapaakirkon kanta homouteen on se, että homoseksuaalisuus ominaisuutena ei ole syntiä, mutta samaa sukupuolta edustavien parien väliset seksisuhteet ovat. Siksi Amadeuskin ajatteli aluksi viettävänsä loppuelämänsä yksin, ja vain pidättäytyvänsä seksistä.

Amadeuksen yllätykseksi naiset alkoivat pikku hiljaa näyttää hänen silmissään erilaisilta kuin ennen: viehättäviltä. Ajatus suhteesta naisen kanssa oli alkanut tuntua mahdolliselta, mutta Amadeus epäili, ettei kukaan nainen voisi ikinä kiinnostua hänestä hänen menneisyytensä takia.

Sitten Amadeus kohtasi Vapaakirkossa Susannan.

– Välillämme oli heti jokin yhteys. Toisen kanssa oli heti helppoa ja luontevaa.

Amadeuksen blogin lukijoista löytyy paljon niitä, jotka uskovat miehen vain huijaavansa itseään.

– Välillä on turhauttavaa joutua todistelemaan uudestaan ja uudestaan ihmisille, että tämä ei ole mikään ohimenevä vaihe.

Mitä Amadeuksen vaimo ajattelee miehensä menneisyydestä? Entä miten perhe suhtautui, kun Amadeus tuli uudestaan kaapista, nyt heterona?
Lue koko juttu Me Naisten numerosta 36/2013

Psykoterapeutti Maaret Kallio on kiitollinen pitkästä parisuhteestaan ja lapsistaan. – Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio täytti viime elokuussa 40 vuotta.

– Juhlin synttäreitäni isosti ystävien kanssa. 40 oli hyvä paikka miettiä, miten olen elänyt, mitä saanut ja mitä haluan tehdä. Olen vanha sielu, eikä minulla ole ikinä ollut ikäkriisiä. Odotan innolla seuraavaa vuosikymmentä, Maaret kertoo.

Uusi vuosikymmen tuo tullessaan ainakin lisää opiskelua, sillä Maaret kouluttautuu parhaillaan kouluttaja-pyskoterapeutiksi. Opinnot sisältävät teoriaopetuksen lisäksi 125 tuntia psykoterapiaa.

– Ilman pitkiä terapioitani kykyni lukea mieltäni ja tapojani olisi huomattavasti heikompi. Jos en itse voisi hyvin, en voisi auttaa ketään. Tätä työtä ei pystyisi tekemään, jos jäisin vapaa-ajalla liiaksi pohtimaan asiakkaiden ongelmia, hän sanoo.

Jaksamisessa Maaretia auttaa se, että hän on perheenäiti. Perheeseen kuuluvat aviomies ja kaksi lasta. Maaretille perhe on lähestulkoon koko elämä.

– Toivoin pitkää ja hyvää parisuhdetta sekä lapsia, ja olen äärimmäisen kiitollinen, että sain ne. Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Jaksamisessa auttaa myös se, että Maaret sammuttaa sähköpostinsa eikä käy somessa arkisin enää kello 18:n jälkeen.

Maaret kertoo käsitelleensä terapiassa myös omaa lapsuuttaan. Hän on nelilapsisen perheen toinen lapsi, ja luonnehtii lapsuudenperhettään puuhakkaaksi ja tavalliseksi monella tapaa. 

Mitä tietokirjailija ja Lujasti lempeä -bloggaaja kertoo kirjoittamisesta? Entä parisuhteesta ja lempimaastaan? Lue Maaretin Elämäni numeroina -haastattelu Me Naisten tuoreimmasta numerosta 3/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun Antti Holma sairastui melanoomaan, Armi Toivaselta lähti heti viesti, joka päättyi sanoihin: Jos haluat puhua, täällä olen.

Näyttelijä Antti Holma kertoi viime keväänä Instagramissa sairastuneensa melanoomaan. Muiden suomalaisten tapaan Antin ystävä, näyttelijä Armi Toivanen, kuuli asiasta somen välityksellä. Antille lähti heti yksinkertainen mutta lämmin viesti, joka päättyi sanoihin: Jos haluat puhua, täällä olen.

– Armin viestistä välittynyt mutkaton asenne helpotti oloani syövän aiheuttaman myllerryksen keskellä, Antti muistaa.

Siihen, ettei hän kertonut diagnoosista yhdellekään ystävälleen henkilökohtaisesti, oli tietty syy.

– Ennen somepostausta diagnoosista tiesivät vain vanhempani ja neljä pikkusiskoani. He järkyttyivät niin, ettei minulla ollut enää voimia soittaa kavereille ja käydä taas läpi samoja tunnekuohuja, Antti selittää.

Vasta kesällä hän pääsi puhumaan sairaudesta kasvokkain Armin kanssa. Ystävän rauhallisesta, koruttomasta suhtautumisesta oli apua.

– Armille sanoin suoraan, ettei syöpä ahdistanut eikä pelottanut, vaan otti raskaasti päähän. Hänelle myönsin, etten ensimmäisenä miettinyt kuolemaa, vaan sitä, miten ihmeessä tungen syöpäleikkauksen täpötäyteen kalenteriini, Antti kertoo.

"Kovassa paikassa tärkeintä on läsnäolo. Se, ettei jätä kolauksen kokenutta yksin."

– Armi ymmärsi hyvin myös sen, että vakavan sairauden edessä voi iskeä sellainenkin asia kuin turhamaisuus. Eniten harmitti se, etten leikkauksen jälkeen päässyt salille pariin viikkoon.

– Omat menetykseni ovat opettaneet, että kovassa paikassa tärkeintä on läsnäolo. Se, ettei jätä kolauksen kokenutta yksin, Armi sanoo.

– Kunnioitus toista kohtaan on sitä, ettei vaikeissakaan tilanteissa lässytetä eikä säälitellä.

Armi Toivanen ja Antti Holma kertovat, miten he tutustuivat, ystävystyivät ja mitä he tuumivat toistensa ihmissuhdekuvioista. Entä millaista on tehdä yhdessä töitä? Lue Me Naisten uudessa numerossa 3/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.