Lilli Loiri-Seppä kirjoitti kirjan alkoholistien selviytymistarinoista. Yksi niistä on hänen omansa.

36-vuotias Lilli Loiri-Seppä on kokenut alkoholismin ja raitistumisen. Hänen kirjoittamansa kirja nimeltä Selviämistarinoita sisältää yhdeksäntoista tarinaa, joissa kertojina ovat Lillin haastattelemat raitistuneet alkoholistit.

Mukana on hänen isänsä Pekka Loirin selviämistarina – ja hänen omansa.

– En kestänyt ajatusta, että joku ei tajuaisi, että viinan käytön voi myös lopettaa. Monille voi olla todella iso kynnys mennä vaikkapa AA-kokouksiin. Toivon, että kirja madaltaisi sitä ja olisi eräänlaista vertaistukea.

Lilli muistaa lapsuudestaan lempeän isän, joka oli humalassa paljon mukavampi kuin selvin päin. Kun isä tuli yöllä kotiin, tämä saattoi herättää lapset ja lukea näille Uppo-Nallea.

Isä raitistui, kun Lilli oli kuusivuotias.

Myöhemmin Lilli sai usein kuulla tarinan isänsä raitistumisesta. Jo yhdeksänvuotiaana hän tiesi isänsä kertoman perusteella, miltä tuntui olla humalassa – ja krapulassa.

Lapsuuden kokemustensa vuoksi Lillille ei tullut yllätyksenä olo, jonka hän yläasteikäisenä sai ensimmäisistä kännikokeiluistaan. Humalassa tuli hullu tunne siitä, että tämä oli hänen juttunsa, tässä kaikki täsmäsi.

Lilli meni taidelukioon. Kulttuurinuorison kekkereissä virtasi olut, hyppytunneilla livahdettiin tuopposille. Lilli sanoo, että hän ei koskaan juonut vapautuakseen ujoudesta tai estoista vaan pitääkseen hauskaa.

– Nautin siitä niin sanotusta irrottelemisesta ja riehumisesta.

Ensimmäisen työpaikkansa hän löysi Radiomafiasta. Suorat lähetykset jännittivät, mutta vastapainona työpaineille olivat kosteat levynjulkistamistilaisuudet.

Myöhemmin hän työskenteli tv-tuotantoyhtiöissä, joiden juhlissa riitti nestemäistä tarjoilua. Sunnuntait kuluivat krapulan kourissa, ja maailmantuska painoi raskaana harteilla.

– Alkoholi suretti ja ahdisti. Olin itsetunnoton, vihainen ja kiukkuinen. Painoin varmaan 20 kiloa enemmän kuin nyt enkä pitänyt huolta itsestäni.

Sitten Lilli rakastui mieheen, joka oli innokas urheilija.

Kirjassaan Lilli toteaa, että jokainen alkoholisti tarvitsee oman pohjansa. Sellaiselle Lilli mätkähti vuonna 2003, kun hän soitti umpihumalaisen keikan yksityisessä seurueessa. ”Esityksestä muodostui alennustilani symboli. Voin vieläkin kuulla oman soittoni korvissani, eikä sitä kuunnellessa tee mieli ottaa”, Lilli kuvaa kirjassa.

Keikan jälkeen Lilli lopetti juomisen. Seuraavana aamuna hän kirjoitti kalenteriinsa ”päivä 1”, eikä ole sen jälkeen ottanut yhtäkään ryyppyä. Sen sijaan hän on viihtynyt lenkkipoluilla. Urheilu auttoi, koska se oli Lillille niin uusi asia.

– Nyt olen psyykkisesti ja fyysisesti vahvempi ja minulla on enemmän voimaa hoitaa lapsiaan, voimaprinsessojaan. Perhe on minulle tärkeintä elämässä.