Ohjaaja Aki Kaurismäki ja näyttelijä Kati Outinen tarvitsevat entistä vähemmän sanoja keskenään.

Kuva Susanna Kekkonen

Ohjaaja Aki Kaurismäki, olet tehnyt 25 vuotta elokuvia yhdessä näyttelijä Kati Outisen kanssa. Miksi?
Katilla on kiitettävän epäsymmetriset kasvot. Kamera ei pidä symmetriasta. Hän kuuntelee ohjeita, näyttelee hyvin, ei pillahda itkuun heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä ja ymmärtää tehdä sanaristikoita silloin, kun ei ole kysyntää. Hänellä on siis kaikki hyvän näyttelijän eväät.

Olet ketjupolttaja, jolla on mennyt parhaimmillaan yhdeksän askia tupakkaa päivässä. Mitä pitäisi tapahtua, että lopettaisit?
Hyvä kun muistutit, taidanpa ottaa henkoset sähkötupakastani. Poltan sitä paikoissa, joissa ei saa polttaa.

Eli olen lopettanut osittain. Sähkö­tupakka näyttää oikealta ja siitä saa vähän nikotiinia, mutta koska siitä imetään vain vesihöyryä, en aiheuta hengenvaaraa lähellä olevilleni. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tupakkalaki on järjetöntä holhoamista ja loukkaa ihmisen itsemääräämisoikeutta.

Kati Outinen, miten Aki on muuttunut vuosien varrella?
Äh, tätä kysytään minulta usein myös elokuvafestivaaleilla, ja aina Aki istuu vieressä. Se on outoa.

Ehkä hän on pehmentynyt. Ehkä me tarvitsemme nykyään entistä vähemmän sanoja keskenämme. Koen sen helpottavana, sillä olen tehnyt töitä myös ylianalyyttisten ohjaajien kanssa. Le Havressa näyttelen naista, joka sairastuu vakavasti. Kun Aki pyysi minua rooliin, ajattelin että tällä kertaa hän teki sen siksi, että olen jo valmiiksi niin sairaan näköinen!