Vuorovaikutusta netissä tutkiva Katri saarikivi haaveilee Suomesta maailman tunneteknologian keskuksena. Kuvat: Anna Huovinen
Vuorovaikutusta netissä tutkiva Katri saarikivi haaveilee Suomesta maailman tunneteknologian keskuksena. Kuvat: Anna Huovinen

Aivotutkija Katri Saarikivi haluaa lisätä empatiaa ihmisten välillä netissä.

Emojit – pelkää pintaa, jotka harvoin vastaavat niiden käyttäjän tunnetilaa. Aitojen tunteiden puute netissä vaivaa tutkija Katri Saarikiveä, koska sillä on myös vakavia seurauksia:

– Nettikiusaaja ei koskaan joudu kohtaamaan, miten paljon on satuttanut toista, koska tunnetieto ei välity. Siinä mielessä netti tekee ihmisistä tunteettomia psykopaatteja, hän sanoo.

Katri ei ole koskaan joutunut vihapuheen kohteeksi mutta on yrittänyt keskustella tieteestä Facebookissa. Toivotonta, hän sanoo.

– Keskustelu menee helposti negatiiviseksi, eivätkä keskustelijat löydä yhteyttä erilaisten maailmankatsomustensa vuoksi. En enää käy siellä keskustelua, en mielelläni edes Skypessä, vaan kasvokkain. Tuntuu, että tämä työkalu ei ole valmis, hän sanoo läppäri edessään.

Katri työryhmineen yrittää omaa nettivallankumousta. Työpaikallaan kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä Helsingin yliopistossa hän vetää kaksivuotista NEMO- eli Natural Emotionality in Digital Interaction -hanketta. Se voitti tiedepohjaisen Helsinki Challenge -ideakilpailun vuonna 2015 ja 250 000 euron palkkion.

Jos projekti onnistuu, tuloksena on inhimillisempää digitaalista viestintää. Tietokone voisi esimerkiksi tunnistaa tekstin aiheuttamaa mielipahaa ja heittää jatkossa niiden kirjoittajan ulos keskustelusta. ”Sori, et saa enää postata”, kilahtaisi aggressiivisen kirjoittajan näytölle.

Jotta uusia sovelluksia syntyisi, tarvitaan tietoa empatiasta ja vuorovaikutuksesta eli aivomekanismien perustutkimusta. Nemolaiset tutkivat, miten ihmiset ymmärtävät toisiaan digimaailmassa.

– Se on uusi tutkimusalue maailmassa. Paljon on tutkimusta siitä, miten kone ymmärtää ihmisen tunteita.

Katri on saanut viime aikoina puhua paljon empatiasta ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta.

– Olemme osuneet isoon huoleen. Varsinkin opettajat kaipaavat apua nettikiusaamisen hallintaan. Vanhemmillakin on huoli lasten tunnetaitojen kehittymisestä. Empatiataidot pitäisi oppia jo lapsena.

Liiketoimintaakin Nemo on jo saamassa aikaan. Esimerkiksi Elisan kanssa mitattiin ensimmäistä kertaa pelaajan tunnetiloja tärkeän jalkapallo-ottelun aikana. Vastaavaa ei ole tehty missään aiemmin.

– Parhaimmillaan Suomesta voisi tulla tunneteknologian keskus, Katri innostuu.

– Miten herkullinen ajatus se olisi. Suomalaisiin liitetty meemi tunteettomasta Räikkös-Icemanista kääntyisi päälaelleen. Kun insinööritaidoistaan kuulussa maassa kaivataan tunnetietoa, mitä tehdään: no, mitataan sitä ja jaetaan digitaalisessa muodossa nettiin!


”Kanban-taulu on pelastukseni. Taulusta näkee yhdellä silmäyksellä, mitä pitää tehdä tänään ja mitä on tulossa. Netin järjestelmät eivät ole läheskään yhtä hyviä”, Katri Saarikivi kertoo.


Apurahalla vai virassa?

”Projektissa. Olisi hienoa, jos työpaikka tarjoaisi pysyvyyttä, mutta se ei vaikuta realistiselta. Me tutkijat olemme tottuneet hakemaan rahoitusta työllemme. Nykyinen kaksivuotinen projektiraha on pisin urallani tähän asti. Seuraava rahoitushakemus on jo työn alla. Jos se ei mene läpi, en ole enää töissä yliopistolla. Tämä on niin yksinkertaista.”

Ensimmäinen duunini

”Opiskeluaikana ja valmistumisen jälkeen olin töissä konsulttifirmassa, jossa tehtiin soveltuvuusarvioita ja koulutusta. Siellä innostuin työelämästä ja työorganisaatioista.”

Parasta työssäni

”Se on vaikeaa. Oppiminen on parasta. Uuden tutkiminen koukuttaa ja palkitsee.”

Rasittavinta työssäni

”Epävarma rahoitus sekä se, että yliopisto työorganisaationa ei aina tue parhaalla mahdollisella tavalla luovaa työtä.”

Työidolini

”Ihailen kaikkia kollegoitani, jotka tekevät hienoa työtä vaikeissa olosuhteissa ja vaikkapa Stanfordin yliopiston professori Takako Fujiokaa, joka on makea tyyppi. Fanitan myös avaruusmatkustamisen kehittäjää Elon Muskia periksiantamattomuudesta. ”

Suurin saavutukseni

”Mielestäni en ole saavuttanut vielä mitään. Kaikki on vasta ideoiden ja tavoitteiden tasolla. Mutta jos olen saanut muita innostumaan, siitä tulee hyvä mieli.”


”Joskus mietin, kannattaako tähän käyttää ainutkertaista elämää. Mutta tutkiminen on kiehtovaa, se vie mukanaan, eikä ole valinta vaan välttämättömyys.”


Työminäni

”Olen epäjärjestelmällinen ja huono keskittymään. Tarvitsen työssä hyviä työkaluja, kuten Kanban-taulun. Tykkään ideoida paljon, mutta hankkeet jäävät joskus kesken. Perinteiseltä tutkijalta vaadittaisiin enemmän. Mutta kun uppoudun, tulosta syntyy.”

Haluaisin kehittyä

”Järjestelmällisyydessä. Piirteeni aiheuttaa turhaa stressiä, mutta vielä en ole joutunut pahaan liriin.”

Normipäivä

”Riippuu missä vaiheessa tutkimus on. Keväästä syksyyn olin tiiviisti Otaniemen AMI-keskuksessa mittaamassa koehenkilöiden aivoja. Se on manuaalista ja paikallaoloa vaativaa. Nyt suunnittelen kollegani Valtteri Wikströmin kanssa uusia kahden aivon kokeita, kirjoitan rahoitushakemusta, valmistelen esityksiä ja kirjoitan tieteellistä artikkelia.”

Suurin haave

”Että saisin tehdä pitkäjänteisesti siistejä juttuja hyvien ihmisten kanssa. En haaveile mistään konkreettisesta, kuten talosta ja kolmesta koirasta. Jos saisinkin vain kaksi koiraa, niin sehän olisi huono juttu.”

Nuoruuden haaveammatti

”Tiesin jo 9.-luokalla, että haluan opiskelemaan psykologiaa. Pääsin Helsingin yliopistoon toisella yrittämällä. Aluksi olin suuntautumassa töihin kliiniselle puolelle ja harjoittelinkin jo psykiatrisella poliklinikalla ja mielisairaalassa. Mutta gradu synnytti intohimon tutkimukseen.”

Suomessa vai ulkomailla?

”Täysin irrelevanttia. Suomessa voi tehdä hyvää tutkimusta ja pitää yhteyttä muihin yliopistoihin. Ei ulkomailla työskentely välttämättä johda laatuun. Tosin ulkomailla on enemmän rahaa. En mieti, saako hankkeemme lisää rahoitusta. Jos tekee suunnitelma B:n, ei pistä kaikkia paukkuja A:han.”

Työpäivän jälkeen

”Työpäivälläni ei ole selkeää alkua ja loppua. Käyn lyrical jazz -tunneilla, aikuisten voimistelutunnilla, kuntosalilla ja joogassa tai soitan pianoa ja sitten jatkan töitä. Aina on jokin esitys valmisteltavana tai teksti luettavana. Kaikkia tutkijoita yhdistää sama: oppiminen on välttämätöntä ja kiinnostus loputonta.

Riittävän haastavat harrastukset vaativat oppimista itselle mielekkäällä alueella, mikä on aivoille hyväksi. Leppoisat harrastukset taas antavat aivoille palauttavia joutokäyntitaukoja.”


Katrin työkalut: Kannettava EEG-laite toimii paristoilla. Aivosähkötutkimuksessa käytetään myssyjä, joihin elektrodit kiinnitetään. EEG-mittauksessa tarvitaan elektrodien alle laitettavaa geeliä.


Termit haltuun

EEG = elektroenkefalografia eli aivosähkökäyrä. Menetelmä, jolla mitataan pään pinnalle kiinnitetyillä elektrodeilla sähköpotentiaaleja, joita syntyy kun aivot toimivat.

Hackathon = tapahtuma, jossa ihmiset kokoontuvat esimerkiksi 24 tunniksi ideoimaan ratkaisuja ongelmaan ja työstävät idean perusteella jotain valmista annetussa ajassa. Hackathoneissa voi syntyä esimerkiksi prorotyyppi applikaatiosta, visualisoitu idea tai vaikkapa tutkimussuunnitelma.

Tiede = Tiede ei ole uskonto. Tiede on toimintaa, jota syntyy tieteellisen metodin hyödyntämisestä. Se perustuu tapaan, jolla kuka tahansa tarkastelee ja yrittää ymmärtää maailmaa. Siksikin tiede kuuluu kaikille!

Katri Saarikivi

Syntynyt 1983 Helsingissä.

Valmistunut psykologian maisteriksi 2011. Tohtorikoulutettava. Väitöskirja tekeillä musiikin harrastamisen vaikutuksesta aivojen kehitykseen.

Työskentelee tutkijana kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä Helsingin yliopistossa kaksivuotisen NEMO- eli Natural Emotionality in Digital Interaction -hankkeen vetäjänä. Omalla toiminimellä luentoja, julkaisuja ja yritysyhteistyötä.

Asuu Helsingin Punavuoressa. ”Tykkään kaupungin hälinässä asumisesta ja siitä, että on ihmisiä ympärillä.”

Vierailija

Aivotutkija Katri Saarikivi: ”Netti tekee kiusaajista tunteettomia psykopaatteja”

Jos ihmisetkin vain hyvin huonosti tunnistavat, milloin heitä aivopestään esimerkiksi vihaamaan tai manipuloidaan tiettyyn käytökseen, pystyisikö kone siihen. Tavalliset ihmiset ehkä haluavat välttää aiheuttamasta tahallista pahaa, mutta psykopaatti nauttii kun saa aiheuttaa kärsimystä ja manipuloida ihmisiä tekemään jollekin haittaa. Heitä ei erota mitenkään ulkonäön suhteen muista.
Lue kommentti

Liikunta on yhä tärkeä osa Virpi Sarasvuon arkea, vaikka ei enää entiseen malliin ehdikään liikkua.

Entistä huippuhiihtäjä Virpi Sarasvuota nähdään harvoin parrasvaloissa. Eilen hän saapui Urheilugaalaan ilman puolisoaan Jari Sarasvuota.

– Työskentelen yrittäjänä. Sain juuri viime viikolla postissa valmentajan ammattitutkinnon paperit. Kasailen siihen liittyvää materiaalia valmiiksi, Virpi kertoi kuulumisiaan.

Virpi kertoi, että liikunta on yhä tärkeä osa hänen arkeaan.

– Liikun aktiivisesti, vaikka riippuu tietysti mihin vertaa. Urheilu-ura oli täysin eri elämä ja eri vaihe. Olisi tietysti kauhean kätevää, jos olisin nykyisessä arjessa yhtä hyvässä kunnossa kuin ammattiaikoina.

Virpillä ja Jarilla on kaksi yhteistä tytärtä, joiden elämää nainen ei halunnut tarkemmin kommentoida.

Gaalailtaan hän suhtautui odottavin mielin.

– Täällä on paljon ihmisiä, joita ei muuten tapaa. Elämä on aika lailla työtä ja arkea muuten.

Arttu Wiskarin mukaan pienet arjen muutokset ovat tärkeimpiä. 

Laulaja Arttu Wiskari on tehnyt vuoden ajan muutoksia hyvinvointiinsa.

– Aloitin pienten muutosten tekemisen viime vuoden alussa. Aloin liikkua ja katsoa ruokavaliossa pieniä juttuja. Kesän söin ja join miten halusin ja olin ihan puhki.

Syksyn alussa laulaja aloitti tipattoman ja aloitti treenaamaan personal trainerin kanssa.

– Neljän kuukauden tipaton oli iso muutos, ja sen aikana tein lisää pieniä muutoksia. Kun ne olivat hallussa, päätin tipattoman häämatkamme ajaksi, viime kesänä lastensa äidin kanssa avioitunut Arttu kertoo.

”Kaikki perheenäidit tietävät, miten vaikea säännöllisten liikunta-aikojen järjestäminen on.”

Arkisin Arttu tekee musiikkia ja hoitaa 2- ja 4-vuotiata lapsia kotona. Viikonloput hän keikkailee.

– En ole oikein ikinä lomalla. Kaikki perheenäidit tietävät, miten vaikeaa säännöllisten liikunta-aikojen järjestäminen on. Joskus pitää mennä salille aamulla, joskus illalla. Saatan usein mennä salille vasta yhdeksältä. Se, että jaksaa raahautua sinne, on pääjuttu. En aseta itselleni mitään älyttömiä tavoitteita, jotka saavutettuani repsahdan.

Arttu ei seuraa tarkasti kilojen tippumista, vaan yrittää vaalia pieniä muutoksia arjessaan.

– Eilen tehtiin kotona taas terveellistä safkaa. Paistoimme kasviksia, pinaattia ja lihaa.

Keikkalavojen lisäksi Wiskari nähdään Supermarsu-elokuvassa, joka saa ensi-iltansa ensi viikolla. Laulaja pitää päähenkilö Emilian isäpuolen Pertin roolia lähes luonneroolina.

– Pertissä on noin puolet Arttu Wiskaria. Vähän hömelömpi versio meikäläisestä se on.