Kaisa Makkonen menetti aivoinfarktissa puhekykynsä ja opetteli uudelleen kävelemään. Sisukas nainen aikoo vielä tehdä paluun estradeille. – Laulaminen on minulle kävelyäkin tärkeämpää.

Savonlinnassa, lapsuudenkotinsa pihamaalla laulaja Kaisa Makkonen, 28, tulee vastaan. Hän kävelee linkaten, oikea jalka laahaa ja kättely hoituu vasemmalla kädellä. Kaisa puhuu vain muutaman sanan ryppäissä, mutta hymyilee ja nyökkäilee sitä enemmän. Aivoinfarkti vei puhekyvyn ja halvautti oikean puolen kehosta puolitoista vuotta sitten.

Kaisa kuvailee sairastumistaan ja sitä seurannutta sokkia suoksi, josta nouseminen on vaatinut ponnisteluja ja yhteen hiileen puhaltamista koko perheeltä. Tänäänkin Kaisan vanhemmat Marja ja Markku Makkonen toimivat tulkkeina. Poikaystävä Tim Ng avustaa Skype-yhteyden päässä Wienissä. Kaisa vastailee enimmäkseen yhdellä sanalla ja hakee usein katsellaan apua äidiltään.

Laulaminen sen sijaan onnistuu lähes entiseen malliin. Schuman kajahtaa komeasti keittiön pöydän ääressä.

Vielä puolitoista vuotta sitten Kaisa eli todeksi lapsuudenaikaista unelmaansa. Hän asui Wienissä kivenheiton päässä oopperatalosta Timin ja koiransa Lumin kanssa, opiskeli oopperalaulua yksityisessä yliopistossa ja esiintyi ympäri Eurooppaa. Tavoitteena oli kansainvälinen oopperatähteys.

Sairaus iski yllättäen viime vuoden tammikuussa, kun Kaisa oli matkustanut Müncheniin oopperaproduktion koelauluihin. Avosydänleikkauksessa selvisi, että harvinainen reumatauti, takayasun arteriitti oli aiheuttanut aivoinfarktin.

Pikkuhiljaa selvisi, että sairauskohtaus ei ollut vahingoittanut Kaisan aivoissa muistia eikä esimerkiksi aluetta, missä laulamisen kyky sijaitsee, mutta puhekykyä se oli vahingoittanut.

– Uskoin elämäni olevan ohi. En nähnyt itselleni tulevaisuutta.

Kaisa koki ensimmäisen toivonpilkahduksen, kun hänen ystävänsä Johanna tuli vierailulle sairaalaan. Johannan kanssa Kaisa lauloi ensimmäistä kertaa. Sairaus ei ollut vienyt kaikkein tärkeintä; kykyä laulaa.

– Vaikka eipä se silloin tuntunut laululta, sillä kortisoni turvotti kaula-aluetta. Päätin kuitenkin, että vielä jokin päivä laulan. Se olisi minulle kävelyäkin tärkeämpää.

Sairaalajakson jälkeen Kaisa muutti vanhempiensa luokse Savonlinnaan. Isä kuskasi tyttärensä päivittäin Punkaharjulle kuntoutukseen. Hoitajiensa hämmästykseksi Kaisa tempaisi altaassa puolen kilometrin uintilenkin. Hiljalleen pyörätuoli vaihtui kävelykeppeihin.

Heinäkuussa Kaisa esiintyi Savonlinnan oopperajuhlien aamunavauksessa torilla. Lavalle nousu sai monen tutun savonlinnalaisen liikuttumaan.

– Olen edelleen onnellisimmillani, kun olen estradilla. Laulaminen on kuin hengittäminen, ilman sitä en ole olemassa.

Miten Kaisa kommunikoi läheistensä kanssa? Miten sairaus on vaikuttanut parisuhteeseen? Lue Kaisan koko haastattelu Me Naisten tuplanumerosta 32-33!

Lue lisää:

Ilona, 50, ei kuollutkaan: ”Olin jo hyväksynyt, että tämä olisi tässä”

Tsunamissa koko perheensä menettänyt Anne: ”Nelivuotias tyttäreni on uskoni, toivoni, kaikkeni”

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.