Kun aitajuoksija Nooralotta Nezirin perhe joutui hirvikolariin, äiti sai vakavan aivovamman eikä koskaan täysin toipunut. – Ilman onnettomuutta minusta ei ehkä olisi tullut pikajuoksijaa, Nooralotta sanoo.

Vuoden esikuvaksi valittu määrätietoinen ja sisukas pika-aitajuoksija Nooralotta Neziri, 21, on joutunut jo nuorena kantamaan vastuuta perheestään. Nooralotan äiti Mari sai vakavan aivovamman koko perheen jouduttua vuonna 1999 hirvikolariin. Perheen esikoinen Nooralotta oli 6-vuotias.

– Äitini oli vasta reilu kolmekymppinen, kun hänen elämänsä meni uusiksi. Kolari oli käänteentekevä hetki ja koettelemus meille kaikille isovanhemmista lähtien.

Äiti selvisi hengissä, mutta hänen elämässään alkoi pitkä kuntoutusjakso. Ensin palautui puhekyky, ja pikkuhiljaa alkoi liikuntakyvyn harjoittelu. Vaikka äiti kuntoutui, aivovamma jäi pysyväksi, eikä hän sen jälkeen pystynyt enää tekemään töitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastuunkantaja

Koska äiti ei kyennyt hoitamaan itseään tai perhettään täysipainoisesti, Nooralotta otti vastuuta nuoremmistaan, Rami-veljestään ja Nea-siskostaan, ja pyrki auttamaan isäänsä Basria arjen­ pyörityksessä. Isä vastasi käytännön asioista, kuten kokkauksesta ja kaupassakäynnistä, ja äiti auttoi siivouksessa sen, minkä pystyi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Olin kuulemma iso apu isälleni. Sisarukseni saattoivat tulla kysymään minulta, voivatko he mennä kaverin luo yö­kylään. Tuntui hyvältä, että he luottivat minuun.­ He ovat aina olleet tunnollisia ja hyviä koulussa, joten heistä ei ole tarvinnut kantaa huolta, Nooralotta kehuu.

Vastuun ottamisesta ei ole jäänyt Nooralotalle ikäviä muistoja, vaan hän tuntee auttaneensa arjen pyörityksessä vapaaehtoisesti.

– Muistan oikeastaan vain kerran itkeneeni äidin­ kohtalon takia. Jotenkin siihen kaikkeen kasvoi. Asia tuntuu perheestämme luonnolliselta, koska se on ollut osa elämäämme lähes aina.

Kokemuksesta määrätietoisuutta

Nooralotan ollessa kahdeksanvuotias perhe muutti Porin keskustasta rauhallisemmalle alueelle Meri-Poriin. Noora­lotan eno rohkaisi tyttöä osallistumaan paikallisen yleisurheiluseuran Kyläsaaren Kajastuksen toimintaan, koska sitä kautta tämä voisi tutustua uusiin kavereihin. Nooralotta meni – ja jäi sille tielleen.

– Jos emme olisi muuttaneet, en olisi välttämättä koskaan löytänyt yleisurheilua. Minusta ei siis ehkä olisi tullut pikajuoksijaa ilman onnettomuutta. Voi olla, että kaikella on tarkoituksensa.

Nooralotta uskoo taustansa muokanneen häntä ihmisenä positiiviseen suuntaan. Hän haluaa tehdä kaiken kunnolla nyt eikä vasta muutaman päivän päästä.

– Äitini kohtalo on kasvattanut minusta­ määrätietoisen. Totuin lapsena tekemään monia asioita kerralla ja opin, että niiden eteen pitää tehdä töitä. Olenkin saavuttanut jo monta tavoitettani.

Miten Nooralotan äiti voi nykyään? Millaisia kesiä Nooralotta vietti lapsuudessaan isänsä kotimaassa Makedoniassa? Miten pikajuoksija suhtautuu opintoihinsa ja aikooko hän tarttua Yhdysvalloista saatuihin työtarjouksiin? Lue koko haastattelu Me Naiset 27/2014 -lehdestä torstaina 3. heinäkuuta.

Lue myös:

Onko seksikkyys taakka Suomen naisurheilulle?

Nooralotta Neziri

■ Pika-aitajuoksija syntyi 9.11.1992 Turussa. Asuu Porissa.­ Seurustelee.

■ Kilpailee 60:n ja 100 metrin aitajuoksussa ja on tehnyt molemmissa Suomen ennätykset­ (8,07 ja 13,04 sekuntia).

■ Nuorten Euroopan mestari 100 metrin aidoissa vuonna 2011. Valittiin­ tänä vuonna Urheilugaalassa Vuoden esikuvaksi.

■ Opiskelee kauppatieteitä pääaineenaan johtaminen ja organisointi.­

■ Tavoittelee finaalipaikkaa elokuussa Sveitsin Zürichissä yleisurheilun EM-kisoissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla