Isä ja poika ovat nykyään hyviä ystäviä. Kuva Ville Juurikkala
Isä ja poika ovat nykyään hyviä ystäviä. Kuva Ville Juurikkala

Ruokakirjailija Christer Lindgren teki raittiuspäätöksen vasta kun oli riittävän pohjalla. Raitistuminen on lähentänyt isän ja muusikkopoika Tommy Lindgrenin välejä. – Kun homma oli pahimmillaan, yritin tukea äitiä, Don Johnson Big Bandin keulakuva kertoo.

Tommy Lindgren, 35, sipaisee Christer Lindgrenin, 67, päälakea, jossa sojottaa muutama tuulen sekoittama hius. Sitten he rutistavat toisiaan.

Isää ja poikaa yhdistää se, ettei kumpikaan juo alkoholia. Christer on toipuva alkoholisti, hän on ollut raittiina seitsemän vuotta. Tommy taas ei ole ikinä käyttänyt alkoholia.

– Seitsemän vuotta olemme olleet läheisiä, mutta pari vuotta ennen sitä olivat aika perseestä, Tommy kertoo.

Jatkuva huoli

Christerin ongelmat kärjistyivät 90-luvun laman aikana. Hän oli työskennellyt 30 vuotta mainosalalla. 80-luvulla Christerin firmalla meni lujaa, mutta laman aikana yritystoiminta muuttui helvetiksi.

– Aloin turruttaa tunteitani alkoholilla. Ja sitten masennuin, Christer tiivistää tapahtumia.

Tommy oli usein huolissaan Christeristä, vaikka hän ei enää asunutkaan vanhempiensa luona.

– Kannoin huolta myös siitä, miten juominen vaikutti vanhempieni suhteeseen. Yritin tukea äitiäni silloin, kun homma oli pahimmillaan, Tommy muistelee.

Pahimmalta Tommystä tuntui silloin, kun Christer yritti peittää päihtymyksensä. Tommy muistaa useita puheluita, kun isä yritti skarpata ja esittää selvää, vaikka oli niin humalassa, ettei kieli tahtonut taipua selkeisiin lauseisiin.

– Se oli helvetin raskasta ja ennen kaikkea rasittavaa. Tuli olo, että ’haloo, etkö sä tosiaan tajua, että minua on turha vedättää’. Alkoholistista tulee väistämättä patologinen valehtelija, Tommy sanoo.

Vasta maksakirroosi pysäytti

Christer muistelee, että Tommy reagoi hänen juomiseensa usein piikikkyydellä – ja syystä. Eräänä jouluna Christer käveli perheen yhteiseltä aattoaterialta, vaimonsa luota Herttoniemestä omaan pieneen yksiöönsä Kulosaareen.

– Minä ja vaimoni asuimme silloin erillään juomiseni takia. Olin juonut liikaa ’glögiä’ ja itkin koko kotimatkan, koska Tommy oli ollut minulle ilkeä. Hän pyöritti minua älyllisesti kuusi–nolla aina, kun olin juovuksissa, Christer kertoo.

– Olen varmasti ollut piikikäs ja ilkeä. Mutta se johtui rakkaudesta ja siitä, että joskus juominen tuntui sietämättömältä, Tommy selittää.

Se joulu oli viimeinen, jonka Christer vietti humalassa. Hän joutui sairaalaan ja edessä oli valintatilanne.

– Vasta maksakirroosi pysäytti minut. Pystyin tekemään raittiuspäätöksen sitten, kun olin riittävän pohjalla, Christer sanoo.

Alkoholismi geeneissä?

Oman alkoholisminsa takia Christer on joskus ollut huolissaan siitä, että Tommyllä on samoja geenejä kuin hänellä.

–  Olen kiitollinen siitä, ettei Tommy käytä lainkaan alkoholia. Alkoholistiksi kun ei voi tulla muuten kuin juomalla alkoholia. Jos ei juo, geeneillä ei ole väliä, Christer on päätellyt.

Tommy teki valinnan olla absolutisti jo teininä. Kun suurin osa murrosikäisistä vietti aikaa ostarilla ja kotibileissä, Tommy viihtyi yksinään.

– Absolutismista tuli tapa, jota on kestänyt aikuisikään saakka. Krisan alkoholismilla ei ole ollut suoranaista vaikutusta siihen, mutta tietysti kannattaa ottaa perinnöllisyystekijät huomioon, Tommy sanoo.

Christerin Parasta maatiaisruokaa -kirja ilmestyi 16.11. Don Johnson Big Bandin Fiesta-albumi ilmestyi syyskuussa.

Koko haastattelu Me Naisten numerossa 47/2012.