Juha Perälä viihtyy sinkkuna, sillä hän haluaa pitää tulevaisuuden avoimena. Kuva: Milka Alanen
Juha Perälä viihtyy sinkkuna, sillä hän haluaa pitää tulevaisuuden avoimena. Kuva: Milka Alanen

Sinkkuna elävä radiojuontaja Juha Perälä arvostaa naisessa ulkomuotoa sekä kykyä ymmärtää hänen huumoriaan. –Aikaisemmissa suhteissa juttuni ovat joskus aiheuttaneet ongelmia.

Provosoija ja naistennaurattaja.

Juha Perälän, 34, rooli suositussa radion aamuohjelmassa Aamulypsy on selvä. Oikeassa elämässä rooli kuitenkin usein hämmentää, etenkin naisia. Sen Juha huomasi viimeksi vietäessään iltaa Lahdessa Pelicansien jääkiekkojoukkueen cheerleadereiden kanssa.

– Jälkeenpäin yksi tytöistä kertoi, että he olivat lähdettyäni ihmetelleet, kuinka hiljainen olin ja etten yrittänyt iskeä ketään. Lähes jokainen seurassani pidempään viihtyvä ihminen toteaa saman; ethän sä olekaan sellainen kuin radiossa ja sosiaalisessa mediassa.

Samaan hengenvetoon Juha myöntää, että hänestä on kiva nähdä, miten ihmiset reagoivat tutustuessaan häneen. Julkisuus on opettanut, ettei hän itse muodosta kenestäkään mielikuvaa ennen tämän tapaamista.

Radiohahmossa ja Juhassa on toki yhteneväisyyksiä. Molemmat ovat absolutisteja, bakteerikammoisia, puhuvat avoimesti elämästään ja viehättyvät kauniista naisista. He viihtyvät myös yksin. Kaksi vuotta sitten päättyneen parisuhteen jälkeen Juhalla ei ole ollut kiire vakiintua. Päinvastoin, hän on pyrkinyt olemaan rakastumatta.

– En tiedä, mitä elämässäni tapahtuu seuraavaksi. Haluan suojella itseäni ja toista siltä, että pitäisi miettiä samalla parisuhteen tulevaisuutta.

Etenkään lasten hankkimiseen Juha ei ole valmis.

– Jos naisella on ikää ja hän haluaa lapsia, yritän tietoisesti blokata juttua ja tehdä hyvin selväksi, että en ole valmis sellaiseen siirtoon. Olen ollut tilanteissa, joissa lapsentekoa on pitänyt miettiä. On hirveää sanoa toiselle, ettei ole vielä valmis. Varsinkin, jos on seurustellut pitkään.

Lapsiperhe-elämää Juha pääsee seuraamaan joka arkiaamu, kun jälkikasvujensa kanssa yön valvoneet Jaajo Linnonmaa ja Anni Hautala saapuvat silmät ristissä studioon. Vaikka Juha tykkää lapsista, niin kollegoiden arkea seuratessa ajatus omista on alkanut tuntua vain entistä kaukaisemmalta.

Sen sijaan Juha on väläyttänyt vetäytyvänsä radiosta ensi vuoden alussa. Aamulypsy porskuttaa suosionsa huipulla, mutta seitsemän radiovuoden jälkeen jokaviikkoiset suorat aamulähetykset ovat alkaneet tuntua raskailta. Hän herää joka aamu viideltä ”ylivirittyneessä tilassa” ja jatkaa työpäiviään usein iltaan asti.

– Niiden jälkeen löhöän vain kotona, enkä jaksa lähteä mihinkään. Nukun neljän tunnin katkonaisia yöunia. Vatsa on jatkuvasti kipeä, ja joka paikkaan sattuu. Iltaisin on alkanut tuntua, että aamulla täytyy taas herätä liian aikaisin. Töissä taas tuntuu välillä, että haluan vain kotiin. En tunne olevani se Juha, joka joskus olen ollut.

Juhan mukaan kyse ei ole siitä, ettei hän pitäisi työstään. Takki tuntuu vain juuri nyt tyhjältä.

Radiotauon aikana Juha haaveilee matkustelevansa tai tekevänsä hetken jotain toisenlaista työtä. Television tekemisestä hän sai esimakua viime kesänä kuvatessaan Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa Erikoisliikemiehet-ohjelmaa.

– Radioon päädyin aikoinaan sattumalta. En ole sen enempää haaveillut tv-töistäkään. Ohjelmaa oli kiva tehdä, mutta en halua olla telkkarissa vain telkkarissa olemisen ilosta.

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta rakkaus?

”Ex-tyttöystävä ja oma koira. Erosin muutama vuosi sitten ja välillä mietin vielä, olisiko suhdetta pitänyt jatkaa. Sanasta tulee mieleen myös Nerkku-koirani, joka meillä oli lapsuudenperheessä 14 vuotta. En pysty vieläkään miettimään päivää, jolloin se jouduttiin lopettamaan. Lupasin tuolloin Nerkulle, että en ota muita koiria. Edellisessä suhteessa tyttöystävä ehdotti aina välillä koiran hankkimista, mutta en pystynyt, sillä ajatus luopumisesta ahdistaa niin paljon.”

Millainen oli ensirakkautesi?

”Ala-asteella eräs Satu. Olin häntä vuoden vanhempi, enkä ikinä uskaltanut sanoa hänelle mitään. Satu kävi tyttökaverinsa kanssa luistelemassa tiettyyn aikaan, ja yritin kaverini Matin kanssa olla aina urheilukentällä samaan aikaan. Ihastus jatkui vielä yläasteen ja lukion ajan. Satu meni lukion viereen Kauppaopistoon, ja menimme kouluun samalla bussilla. Yritin aina valita penkkiä niin, että hän joutuisi tulemaan viereeni istumaan, mutta ei siitä mitään tullut.”

Kuka on elämäsi suurin rakkaus?

”Olen seurustellut kolme kertaa. Tätä viimeisintä olen miettinyt pisimpään eron jälkeen. Rakkautta on vaikea määritellä. Mistä tietää, että on rakastunut? Kun mietit toista ihmistä jatkuvasti ja haluat tehdä hänelle kivoja juttuja?”

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?

”Uskon enemmän ihastumiseen tai himoon. Rakkaus on liian monimuotoinen asia, että se voisi tapahtua hetkessä. Olen joskus kyllä nähnyt naisen ja ajatellut, että tuon kanssa voisin kyllä seurustella.”

Millainen puoliso olet?

”Uskollinen. Vaikka osaan tarvittaessa heittää valheen jos toisenkin, en ole koskaan pettänyt. Seurustellessa tykkään olla kotona ja toisen saatavilla. Baareissa en muutenkaan käy, mutta seurustellessani saatoin lähteä vaikka jääkiekko-ottelusta aikaisemmin, jotta toisen ei tarvitse olla pitkään yksin kotona. Huomioin toista tekemällä ruokaa. Olen myös tykännyt matkustella eksieni kanssa. Matkoista jää yleensä hyviä muistoja.”

Millaisiin naisiin rakastut?

”Myönnän olevani tässä suhteessa pinnallinen. Naisen ulkomuodon perusteella päätän, kenelle menen juttelemaan. Kiinnitän huomiota pieniin asioihin; sormiin ja hampaisiin. Vartalokin on tärkeä. On tärkeää tuntea seksuaalista vetovoimaa toista kohtaan. Sillä ei ole väliä, onko nainen tumma vai vaalea, iso- vai pienipeppuinen. Minulla on ollut molempia. Tärkeää on myös, että nainen ymmärtää huumoriani. Jos hän ei ymmärrä heittojani, siitä tulee helposti riitaa. Aikaisemmissa suhteissa juttuni ovat joskus aiheuttaneet ongelmia. On myös tuskallista, jos naisella on liian vahvat näkemykset asioista. Itse kun en ole oikein vahvasti mieltä juuri mistään.”

Voiko seksiä olla ilman rakkautta?

”Voi ja pitää olla. Minulle ei ole mikään ongelma olla pitkiäkin aikoja yksin mutta toki tykkään fyysisestä läheisyydestä naisen kanssa, vaikka se ei johtaisi mihinkään vakavampaan. Toisen ja kolmannen parisuhteen välillä olin kaksi vuotta ilman seksiä. Asuin kaverini luona ja nukuin sohvalla. Sosiaalista mediaa ei vielä ollut, ja kävin töiden ulkopuolella lähinnä urheilumatseissa. Pärjäsin hyvin. Toki ystävien välillä voi olla rakkautta ilman seksiäkin. Minulla on monia naispuolisia kavereita, joita olen valmis auttamaan ilman, että siihen liittyy mitään seksuaalista.”

Voiko rakkautta hoitaa?

”Voi sellaisissa tilanteissa, joissa rakkautta on vielä jäljellä. Jos nainen esimerkiksi sanoo, että kumppani ei ikinä sano tai tee kivoja juttuja, niin kannattaa miettiä, onko asia oikeasti näin ja parantaa tapoja. Antaa sen pusun, kehua ulkonäköä ja viedä syömään.”

Mistä tunnistaa rakkauden loppumisen?

”Välinpitämättömyydestä. Jos katsoo vain, että tuossa se toinen itkee, eikä se aiheuta mitään tunnereaktioita, ollaan loppusuoralla. Empatia tavallaan hiipuu, kun tunteet kylmenevät. Pakko myöntää, että olen ollut tuollaisissa tilanteissa. Kun eron hetki on lähestynyt, sitä pitkittää. Olen miettinyt, että onko tämä sittenkään oikea ratkaisu? Löydänkö ikinä ketään? Ajan myötä huomaat olevasi jo toisen kanssa, etkä mieti edes sitä edellistä.”

Oletko romantikko vai realisti?

”Jos yritän olla romanttinen, se menee usein vähän överiksi. Laitan rakkauslaulut soimaan ja sammutan valot. Toisaalta tällä hetkellä ajattelen rakkaudesta aika realistisesti: en halua rakastua kehenkään, jos työtilanteeni muuttuu tai muutan ulkomaille. Haluan pitää mahdollisuudet avoimina. Jos tapaan jonkun kivan tytön, pyrin tekemään tilanteeni selväksi, ettei kannata maalailla mitään. Hän saa sen jälkeen miettiä, haluaako vielä hengailla kanssani.”

Mitä vanhempasi opettivat rakkaudesta?

”Esimerkillään he osoittivat, että lapsella pitää olla vapaus tehdä, mitä haluaa. Asuin 26-vuotiaaksi asti kotona, mutta he eivät painostaneet tai paheksuneet, kun en halunnut hakea lukion jälkeen kouluun. Minulla oli onnellinen ja turvattu lapsuus ja haluaisin tarjota omille lapsilleni saman. Jos omat asiat eivät ole täysin kunnossa, lapsia en halua edes miettiä. Vanhempani ovat minusta ylpeitä. Äiti laittaa vähän väliä lähetyksen aikana viestiä, että älä puhu siellä nyt tuollaisia. Sanon, että äiti hei, tämä on radio-ohjelma ja yritän tässä viihdyttää ihmisiä.”

Pahin virheesi rakkaudessa?

”Kun olen elänyt parisuhteissa, omat asiani eivät ole silloin olleet kohdallaan. On ollut työttömyyttä, tai raha-asiat ovat mietityttäneet. Raha ei tuo onnea, mutta ei ole kovin helppo tilanne, jos toisella on vain kaksi euroa tilillä. Olen murehtinut asioita enkä ole voinut antaa kaikkea hellyyttä ja huomiota, jota ehkä muuten olisin voinut tarjota.”

Onko sydämesi joskus särkynyt?

”En ole sisältä kuollut. Ensimmäinen suhteeni päättyi toisen toiveesta, kahdessa viimeisessä eroon ollaan ajauduttu yhdessä. Silloin on tehnyt pahaa, kun olen nähnyt, että toinen kärsii.”

Voiko pettämisen antaa anteeksi?

”En ymmärrä, miksi pitäisi. Vaikka perustelu olisi humalatila tai paha olo, niin se teko jää kyllä mieleen. Voisin ehkä antaa jollain tavalla sen anteeksi, mutta parisuhdetta en voisi jatkaa. Pettäjä antaa aina itselle mahdollisuuden kiinnostua toisesta. On ymmärrettävää, että ihminen haluaa kokea uudelleen sen ihanan alkuhuuman, mutta samalla unohtuu se, miksi omaan kumppaniin rakastui. Jos olen parisuhteessa, en härvää muiden kanssa. Työskentelin aikoinaan baarimikkona, ja naiset tulivat heittämään tiskille usein läppää, ja sain puhelinnumeroitakin. En kuitenkaan hairahtunut kertaakaan.”



Juhan rakkausvalinnat

Jos rakkaus olisi väri, mikä se olisi?

”Violetti. Se on yksi lempiväreistäni, kaunis ja syvä niin kuin rakkauskin.”

Julkkis johon voisin rakastua

”Näyttelijä Salma Hayekiin. Pieni kulttuuriero viehättää, ja onhan hän jumalaisen kaunis. Olen katsonut hänen elokuviaan ja päätellyt, että hän voisi myös ymmärtää typerää huumoriani.”

Ruoka jolla hurmaan rakkaani

”En ole kovin hyvä kokki. Nuorempana leivoin tyttöystävälleni tiikerikakkua.”

Romanttinen ilta

”Se ei vaadi mitään helikopterilentoja. Minusta romanttinen ilta voi alkaa vaikka kävelyllä, jonka jälkeen syömme tekemääni lempiruokaani makaronia ja jauhelihaa ketsupilla. Eksäni kanssa katsoimme aina jotain hyvää ohjelmaa . Hän tykkäsi laittaa pään syliini, ja minä silittelin häntä.”

Paras rakkauselokuva

”P.S. Rakastan sinua.”

Viisaimmat sanat rakkaudesta

”Se on kuin auto. Ilman huolenpitoa se hajoaa.”

 

Juha Perälä

Syntynyt 13.4.1982 Juupajoella.

Elää sinkkuna.

Työskentelee Radio Suomipopin Aamulypsy-ohjelmassa radiojuontajana. Ohjelma tavoittaa joka arkiaamu 600 000 kuulijaa.

Mukana Erikoisliikemiehet-ohjelma JIMillä.

Putous-tähti Kiti Kokkonen ja 10 vuotta nuorempi sisko Pauliina Virta ovat kummakin bonusäitejä, eikä heillä kummallakaan ole biologisia lapsia. – Lapsettomuuden hyväksyminen on ollut pitkä prosessi, Kiti myöntää.

Se ei ollut mikään onnenpäivä. Kun näyttelijä Titta Jokinen otti hieman alle kymmenvuotiasta Kiti Kokkosta kädestä ja asetti tämän kämmenen vatsakummulleen kertoakseen, että Kitistä tulee isosisko, Kiti ryntäsi vessaan lukkojen taakse itkemään. Ainakin näin Kitille on kerrottu, totuutta hän ei itse tarkalleen muista.

Sen Kiti kuitenkin muistaa, että tieto pikkusiskon syntymästä tavoitti hänet tanhuharjoituksissa. Kiti lähti treeneistä hymyssä suin ja kirjoitti kotonaan päiväkirjaansa sanat: ”Olen saanut pikkusiskon.” Se jäi lopulta kirjan ainoaksi lauseeksi.

Nyt Kiti, 43, ja Pauliina Virta, 33, hassuttelevat ja repeilevät tuon tuosta kovaääniseen nauruun, Kiti vielä aavistuksen Pauliinaa kovempaan. Siskosten olemuksessa on jotain ihan samaa ja jotain täysin erilaista. Pauliina on hillitty, hallittu, pitkä blondi, Kiti puolestaan rönsyilevä, riehakas, 150-senttinen punapää.

”Minä olen meistä dramaattisempi, Pauliina aavistuksen totisempi.”

Myös naisten vierekkäiset työhuoneet Suomen Komediateatterin toimistolla kuvastavat sisarusten eroja. Taiteellisen johtajan Kitin työhuoneen matto on kulunut ja mytyssä, papereita lojuu ympäriinsä vinksin vonksin. Pahvikuva Titta-äidistä Tarja Halosena vahtii Kitin huonetta. Lipunmyynnistä vastaavan Pauliinan työhuoneessa taas jokainen tavara on aseteltu niin jämptisti paikalleen, että niiden välit voisi tarkistaa viivaimella.

– Minä olen meistä dramaattisempi, Pauliina aavistuksen totisempi. Pauliina rakastaa Excel-taulukoita, minä askartelua. Olemme aikaansaavia, mutta eri osa-alueilla: Pauliina tykkää urheilusta, minä virkkaan, Kiti kuvailee.

– Minä rentoudun liikkumalla, Kiti askartelemalla ja hoitamalla puutarhaa. Hänellä on jäätävän hyvät kädentaidot. En ymmärrä, miten hän jaksaa puuhata käsillään illasta toiseen, Pauliina jatkaa.

Nämä erot sisarusten välillä ovat kuitenkin vain ulkokuorta. Henkisesti he ovat samalla viivalla.

– Kiti on sielunsisareni. Hänelle voin puhua aina kaikesta, Pauliina kehaisee.

– Pauliinan kanssa voin olla täysin oma itseni. Hän on yksi harvoista, joille voin kertoa ihan rehellisesti, miltä minusta tuntuu, Kiti peesaa.

Viime aikoina Pauliina on sparrannut Kitiä myös Komediateatterin ulkopuolella, sillä Kiti on uusi Putous-näyttelijä. Pauliinalla on vahva luotto siihen, että Kiti tulee olemaan suorissa lähetyksissä tosi hyvä.

– Minun silmissäni Kiti oli luonnollinen valinta ohjelmaan. Ihailen hänen itseironiakykyään, siitä syntyy hauskin huumori.

Sama äiti, eri isät

Kitillä ja Pauliinalla on sama äiti mutta eri isät. He eivät kasvaneet lapsena samassa kodissa.

Kun Kiti oli 3,5-vuotias, äiti Titta ja leffaohjaaja-isä Ere Kokkonen erosivat. Kiti jäi asumaan isänsä kanssa. Silloin ratkaisua pidettiin erikoisena.

– Minusta tuntui tosi luonnolliselta, että jäin isälleni. Uskon, että asiat ovat menneet aikanaan ihan oikein, Kiti huomauttaa.

Pauliina syntyi Titalle ja muusikko Pauli Virralle, laulaja-näyttelijä Olavi Virran pojalle. Titta ja Pauli erosivat, kun Pauliina oli 3,5-vuotias, saman ikäinen kuin Kiti vanhempien erotessa. Pauliina jäi erossa asumaan äitinsä kanssa.

– En ole koskaan osannut tuntea kateutta siitä, että Pauliina on asunut äidin kanssa ja minä en. Meitä on aina kohdeltu samanarvoisesti. Äiti on ollut siinä jopa hysteerisen tarkka: kaupassa tavaroita tutkiessa hän selitti jo etukäteen, että tämän ostan sitten myös siskollesi, Kiti kertoo.

Lapsuudessaan Kiti muistaa hoivanneensa Pauliinaa ja vahtineensa tämän leikkejä Kaivopuiston rannassa. Yksi erityisen pelästyttävä muisto ahdistaa vieläkin. Pauliina oli vain muutaman kuukauden ikäinen, kun hän sai vahingossa jalalleen kiehuvaa vettä niin, että iho lähti.

– Se oli minulle hirveä tragedia. Hän joutui sen vuoksi sairaalaankin, Kiti kertoo.

– Hei, mä en muista, Pauliina kuittaa.

"Pauliina on luotettavampi kuin minä. Olen vähän liian lörppö, höpötän hänenkin kuulumisensa muille", Kiti myöntää.
"Pauliina on luotettavampi kuin minä. Olen vähän liian lörppö, höpötän hänenkin kuulumisensa muille", Kiti myöntää.

Rakkautta Kitin ja Pauliinan perheessä on aina osoitettu avoimesti pussailemalla, halailemalla ja kannustamalla. Toistensa isien kanssa he eivät juurikaan viettäneet aikaa, mutta äidin kanssa kolmistaan sitäkin enemmän.

– Kasvattajana äiti oli aika erikoinen ja spontaani. Saatoimme herätä keskellä yötä leipomaan kakun tai tekemään tonnikalapastaa. Ja jos ei aamulla jaksanut mennä kouluun, ei ollut aina ihan pakko, Kiti muistelee.

– Äidissä parasta on se, että hän ottaa kiinni, niin fyysisesti kuin henkisesti. Ja kun äiti alkaa heittää läppää, se on parasta ikinä. Meillä lähtee kikatus helposti laukalle: ensin sen aloittaa äiti, sitten Kiti, sitten minä alan nauraa heille, eikä siitä tule loppua, Pauliina virnistää.

Se, että suku on täynnä taiteilijoita, tuntuu Pauliinasta ihan normaalilta. Kitiä ihmisten kiinnostus perhettä kohtaan on sen sijaan välillä häirinnyt.

– Kiti on tarkempi yksityisestä tilastaan. Minusta taas tuntuu luonnolliselta, että äiti, isä ja koko suku ovat esillä, koska olen tottunut siihen pienestä pitäen. En koskaan mieti, katsooko joku meitä kadulla, Pauliina sanoo.

Etäisistä läheisiksi

Nuorempana Kiti ja Pauliina eivät olleet yhtä läheisiä kuin nykyään. Pauliina hurahti jo seitsemänvuotiaana täysillä hevosiin. Hänestä kasvoi kilpaesteratsastaja, joka kiersi kisoissa ympäri maailmaa.

– Olimme kyllä siskoksia, mutta emme sielunsiskoja. Yritin olla osa Pauliinan elämää, mutta ratsastuksen vuoksi hänellä oli omat menonsa ja kuvionsa. Toivoin, että olisit ollut avoimempi, sillä olisin halunnut kuulla sinusta enemmän ja päästä lähemmäs, Kiti sanoo Pauliinalle.

– Myös kymmenen vuoden ikäeromme varmaan vaikutti siihen, ettemme olleet kovin intensiivisesti tekemisissä. Elimme omaa elämäämme, emme yhteistä elämää. Kunnolla lähennyimme vasta aikuisina, Pauliina pohtii.

”Olin tietysti hirvittävän surullinen Kitin puolesta, kun Ere kuoli.”

Kun Pauliina lopetti 25-vuotiaana kilpaesteratsastuksen, siskosten välit alkoivat hiljalleen lämmetä. Erityisesti he tukeutuivat toisiinsa, kun molemmat menettivät isänsä. Ere menehtyi pitkän sairastelun päätteeksi vuonna 2008, Pauli vuonna 2011.

– Olin tietysti hirvittävän surullinen Kitin puolesta, kun Ere kuoli. Silloin tajusin, että ihan sama mitä hänelle sanon, en pysty täysin ymmärtämään, miltä hänestä tuntuu, Pauliina myöntää.

– Mutta ei toista voi myöskään vaatia ymmärtämään. Meillä oli omanlaiset isäsuhteemme ja omat tapamme surra, Kiti sanoo.

Syvempi yhteys siskosten välille kehittyikin Pauliinan isän menehtymisen jälkeen.

– Kun isämme kuolivat, välillemme syntyi sanaton ymmärrys. Tiedämme ihan tasan tarkkaan, miltä tilanteeseen liittyvät tunteet tuntuvat ilman, että sitä tarvitsee sanoittaa toiselle, Pauliina miettii.

– On lohdullista jakaa kokemus siitä, miltä lopullisuus tuntuu, Kiti sanoo.

Uusperheen ilot ja haasteet

Kaikista eniten Kitiä ja Pauliinaa on lähentänyt nykyinen elämäntilanne uusperheessä, sillä he ovat molemmat bonusäitejä. Kiti on ollut kumppaninsa, muusikko Olavi Tikan tyttären Sofian elämässä seitsemän vuotta. Pauliina puolestaan on seurustellut puolitoista vuotta 6- ja 8-vuotiaiden lasten isän kanssa, ja he asuvat yhdessä.

– Viime aikoina olemme puhuneet Kitin kanssa enemmän kuin koskaan. Hän on ollut tässä elämäntilanteessa minulle korvaamaton tuki. Jos ennen avauduin elämästäni 10 prosenttia, nyt puhun siitä Kitille 100-prosenttisesti, Pauliina iloitsee.

– Bonusäitiys on ihanaa, mutta ei helppoa. Onneksi minulla on ollut Kiti, joka on näyttänyt, millaista se on. Kitin antaman esimerkin vuoksi olen pystynyt olemaan suhteessani järkevä aikuinen.

Kiti suoristaa ryhtinsä ja köhäisee tyytyväisyyden merkiksi.

– Uskon, että Pauliina on nopeammin löytänyt paikkansa bonusäitinä, koska hän on osannut olla itsekkäämpi. Itse mielistelin sekä kumppaniani, lapsen äitiä että lasta, koska halusin, että minut hyväksytään. Pelkäsin konflikteja ja tunsin oloni ulkopuoliseksi, vaikka en sitä oikeastaan edes ollut.

"Aikuisuus ja samankaltaiset elämänkokemukset ovat tasoittaneet ikäeroamme", Kiti sanoo.
"Aikuisuus ja samankaltaiset elämänkokemukset ovat tasoittaneet ikäeroamme", Kiti sanoo.

Erityisesti Kiti kipuili pohtiessaan, voiko hän sanoa olevansa Sofian vanhempi. Kiti tunsi olevansa aina vähän sivussa: vaikka hän oli mukana neuvolatapaamisissa, terveydenhoitaja ei katsonut silmiin.

– Vaikeinta uusperheydessä on ollut tuntea itsensä tasavertaiseksi vanhempana. Aikanaan mietin, pitäisikö minun kokonaan lakata yrittämästä olla vanhempi ja vetäytyä taka-alalle, Kiti sanoo.

– Minäkin huomasin heti suhteeni alussa, että minulla oli kaksi vaihtoehtoa: olla joko isän tyttöystävä ja lasten kaveri tai sitten kunnolla vanhempi. Päätin, että haluan rakastaa lapsia täysillä. En olisi osannut olla vähempää, Pauliina kuvailee.

Kiti näyttää työhuoneensa seinällä roikkuvaa Sofian tekemää piirustusta. Siinä on meri, vihreä lisko ja teksti: ”Mä oon valmis rakastamaan sua.” Sitä katsellessa Kitin silmäkulma kostuu ja Pauliinakin herkistyy.

– Minulle isoin työ on ollut ymmärtää se, että vaikkeivät lapset ole biologisia, he ovat silti minun lapsiani. Rakastan heitä tosi paljon, Pauliina sanoo.

Lapsettomuus kirpaisi

Kiti olisi halunnut omia biologisia lapsia, mutta ei ole niitä koskaan saanut. Enää se ei ole mahdollistakaan, sillä hiljattain häneltä poistettiin kohtu terveydellisten syiden vuoksi.

– Nyt mahdollisuus biologisiin lapsiin on lopullisesti ohi. Se asia minun on pitänyt sisimmässäni työstää. Lapsettomuuden hyväksyminen on ollut pitkä prosessi, Kiti myöntää.

Erityisesti lapsettomuus kirpaisi Kitin edellisessä parisuhteessa, sillä kummatkin olisivat halunneet yhteisen lapsen.

”Nyt mahdollisuus biologisiin lapsiin on lopullisesti ohi.” 

– Se oli tosi kova paikka. Mutta jos ihan rehellinen olen, en lopulta ole varma, onko minulla koskaan ollut kunnolla vauvakuumetta. Olenkin asian kanssa nykyään sinut. Ja onhan minulla lapsi, Sofia, hän on rikkaus, Kiti kiittelee.

– Aika näyttää, miten minun kohdallani käy. Mutta onneksi minullakin on ihan mielettömät bonuslapset, Pauliina sanoo.

Jos Kitin ja Pauliinan suhde lapsuudessa olikin äidillinen, tätä nykyä tilit ovat tasan. Tai no, edelleen Kitiä kyllä vaivaa jatkuvasti pieni huoli Pauliinasta. Eihän siskolle vain satu mitään pahaa?

– Aikuisuus ja samankaltaiset elämänkokemukset ovat tasoittaneet ikäeroamme. Oikeastaan vasta viime aikoina olen alkanut hyväksyä, että Pauliina on aikuinen ihminen, joka pärjää kyllä, Kiti sanoo.

Ja vaikka sisarukset ovat biologisesti puolikkaita, sillä ei ole heille merkitystä.

– Emme ajattele olevamme puolikkaita siskoksia. Tilanne on vähän sama kuin bonusäitiydessä: kun sisko tai lapset ovat siinä, he ovat siinä sataprosenttisesti. Henkisellä tasolla olemme yhtä.

Kiti Kokkonen

Syntyi 4.10.1974 Helsingissä. Asuu Espoossa avopuolisonsa, muusikko Olavi Tikan kanssa.

Äiti näyttelijä Titta Jokinen ja isä Uuno Turhapuro -elokuvien ohjaaja Ere Kokkonen.

Suomen Komediateatterin taiteellinen johtaja. Näytellyt mm. revyissä sekä Onneli ja Anneli -elokuvissa.

Uusi Putous-näyttelijä. Ohjelma alkaa MTV3:lla 20.1.

Pauliina Virta

Syntyi 23.10.1984 Helsingissä. Asuu Espoossa avopuolisonsa kanssa.

Äiti Titta Jokinen ja isä muusikko Pauli Virta, isoisä laulaja Olavi Virta.

Entinen kilpaesteratsastaja, työskentelee Suomen Komediateatterin lipunmyyntivastaavana ja ääninäyttelijänä.

Tunnesyöminen ja oman vartalon häpeily estivät radiotoimittaja Hanna Kinnusta olemasta se urheilullinen ja sisukas tyyppi, joka hän todellisuudessa on.

Kaksi vuotta sitten seisoin alasti peilin edessä ja mietin, kuka on vienyt minun kehoni. Raskausarvet ja kilot eivät olleet minun kroppaani, Radio Aallon Dynastiasta tuttu aamujuontaja Hanna Kinnunen muistelee.

Hanna oli juuri aloittanut kehosuhdekurssin, josta etsi apua tunnesyömiseen ja epämukavaan oloon. Kurssilla tehtiin harjoituksia, jotka opettivat kuuntelemaan kehon viestejä.

– Huomasin, etten pystynyt seisomaan peilin edessä minuuttia kauempaa. Tein harjoituksen vielä muutaman kerran, ja pystyin viimein hengittämään. Sitten aloin kiittää vatsaani ja rintojani, jotka ovat jaksaneet kantaa ja imettää kaksi lasta. Aloin keskittyä myönteisiin tunteisiin ja löytää viimein iloisen itseni.

Liian iso liikkumaan?

Hanna on aina ollut liikunnallinen. Hän aloitti tanssin kolmevuotiaana ja jatkoi kilpatanssia 14-vuotiaaksi SM-tasolle asti. Sitten nivelsiteet katkesivat ja tanssi jäi harrastukseksi. Pitkästä liikuntataustastaan huolimatta Hanna ei ole koskaan pitänyt itseään urheilullisena.

– Laihdutin ensimmäisen kerran 11-vuotiaana. Koulussa jotkut kiusasivat pyöreydestä. Ajattelin, että hoidan asian ja lenkkeilin salaa koko kesän. Laihdutus loppui, kun äitini havahtui muutokseen kesän lopussa. Olin hetken aikaa aivan liian taitava salaamaan ensin surun kiusatuksi tulemisesta ja sen jälkeen laihduttamiseni, Hanna kertoo.

Teini-iässä tanssivalmentaja haastoi Hannan kanssaan painonpudotuskisaan.

Toisen kerran Hanna kohtasi paineita laihduttaa, kun teini-iässä tanssivalmentaja haastoi hänet kanssaan painonpudotuskisaan.

– Hänen mukaansa parin kilon pudotus olisi auttanut lajissa pärjäämisessä. Tanssissa kilpailu oli kovaa, ja tunsin tanssijoita, joilla oli anoreksia tai bulimia. Lajista puuttui lapsen näkökulmasta tervettä suhtautumista urheiluun. En ryhtynyt laihdutuskisaan.

Tanssi pysyi säännöllisenä osana Hannan elämää aina kolmekymppiseksi asti. Hän tanssi kuubalaista salsaa, streetiä ja discoa ja myös opetti tanssimista.

– Rakastan tanssia ja olen ollut lahjakas oppimaan koreografioita. Silti mielessäni on kytenyt ajatus siitä, että en voi harrastaa lajia, jos olen tietyn kokoinen.

Suklaasieposta salikissaksi

Ruuhkavuosien myötä tanssiharrastus jäi lähes kokonaan, ja Hannan urheilut koostuivat satunnaisista kuntosalipyrähdyksistä.

– Vuosina 2006–2009 näyttelin Salatut Elämät -sarjassa ja olin reilusti ylipainoinen. Taustalla oli vaikea ero, jota hoidin tunnesyömällä. Myös raskauteni vaikuttivat suhteeseeni liikuntaan ja ruokaan, Hanna pohtii.

– Ensimmäinen lapseni syntyi vuonna 2010. Synnytys oli raju ja päättyi sektioon. Kun pääsin kotiin, kävelin 3,5 tuntia päivässä, koska halusin palavasti olla hyvinvoiva tuore äiti.

Vuonna 2012 syntyi toinen lapsi, ja jälleen Hanna hoiti väsymystä tunnesyömällä. Vasta muutaman vuoden kuluttua kehosuhdekurssille lähdettyään hän oivalsi, millaista liikuntaa ja ruokaa hänen vartalonsa kaipaa.

– Olin ollut monta vuotta surullinen, en oma iloinen itseni. Tajusin, että liikunnan tärkein tehtävä on tuottaa hyvää oloa ja energiaa ja ettei minun tarvitse mennä suklaakaapille, jos on paha tai väsynyt olo.

”Haluan, että lapsillenikin välittyy se, että minulla on terve suhde vartalooni.”

Tänä syksynä Hanna on treenannut salilla personal trainer Mikko Silvennoisen ohjauksessa. Liikuntarutiinin löytymiseen vaikutti se, että Hannan kilpirauhasesta löydettiin loppukesästä kasvain.

– Se oli hyvänlaatuinen, mutta se säikäytti, ja koin tarvetta laittaa asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Olen 37-vuotias ja jemmannut paljon suklaata ja karkkia itseeni. Nyt on aika pitää itsestä huolta, Hanna sanoo.

– Jotkut sanovat, että on luksusta maksaa pt:stä, mutta ei se ole. Tarvitsin jonkun, joka ymmärtää jahkailujani ja ruuhkavuosiani. Mikon laatima treeniohjelma ja ruokavalio tuntuvat luonnollisilta.

Hannalle tärkeintä treenaamisessa eivät ole pudotetut kilot. Siksi hän ei ole asettanut itselleen painotavoitteita. Tärkeintä on tehdä liikunnasta pysyvä elämäntapa.

Nykyään Hanna ei mieti, tarvitsisiko olla tietyn muotoinen voidakseen urheilla. Hän käy tanssimassa streetiä aina kun ehtii.

– Suhtaudun peilikuvaani rehellisesti, se on tällä hetkellä sellainen kuin on. Uskon ennen kaikkea hyvinvoivaan kehoon ja haluan, että lapsillenikin välittyy se, että minulla on terve suhde vartalooni. Nyt ajattelen, etteivät kilot määrittele kuntoani.

Oulusta kotoisin oleva 37-vuotias Radio Aallon Dynastia-ohjelman aamujuontaja asuu Klaukkalassa miehensä ja 5- ja 7-vuotiaiden lastensa kanssa.

Työskennellyt näyttelijänä esimerkiksi Salatut Elämät -sarjassa ja Levottomat 3 -elokuvassa sekä toimittajana Yleisradiossa.

Kirjoittanut kehopositiivisuuteen kannustavan kirjan Valtavan ihana yhdessä Aino-Kuutamo Uusitorpan kanssa.