”Sairauteni takia en voi enää juosta. Siksi nautin vauhdikkaista lajeista - moottoriveneilystä ja prätkäkyydeistä.” Kuva: Milka Alanen
”Sairauteni takia en voi enää juosta. Siksi nautin vauhdikkaista lajeista - moottoriveneilystä ja prätkäkyydeistä.” Kuva: Milka Alanen

Anu Vallilla todettiin teini-iässä MS-tauti. Sairaus on kulkenut hänen mukanaan läpi vaihtuvien elämänvaiheiden – raskauden, äitiyden, avioeron ja deittailun.

 

Kesä 1997 on hehkuvan helteinen. Ulkona paistaa aurinko, ihmiset ahmivat jäätelöä ja polskivat rannoilla. Eräässä Satakunnan keskussairaalan huoneessa on kuitenkin hiljaista. Neurologi kahisuttaa papereitaan, katsoo pahoitellen 17-vuotiasta potilastaan Anu Vallia ja hänen äitiään.

On kulunut viikko siitä, kun Anu otettiin sisään osastolle oudon silmäoireen takia. Hänen näkökenttänsä kapeni äkkiä putkimaiseksi, silmien taakse sattui. Anun oli pakko ottaa sairauslomaa kesätyöstään kahvilassa, ja äiti vei hänet lääkäriin.

Näköoire hävisi parissa päivässä, mutta tutkimusrumba jatkui. Aivojen magneettikuvaus ei sattunut, selkäydinnestenäytteen otto kylläkin.

Nyt diagnoosi on valmis. Neurologi avaa suunsa ja lausuu sanat, jotka muuttavat Anun elämän.

–Tämä on MS-tauti. Vuoden päästä nähdään, käveleekö Anu omin jaloin vai onko pyörätuolissa.

Sitten nuori potilas kotiutetaan koruttomasti.

Anu istuu tovin oman huoneensa lattialla, itkee. Niin itkee äitikin.

Sairaus julki Facebookissa

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin eletään koleaa alkukesää. Anu Valli, 37, ahertaa kotonaan Helsingissä. Asunto on lattiasta kattoon täynnä mintunvihreitä muuttolaatikoita. Pakkaaminen on yksitoikkoista ja raskasta työtä, joten Anu tekee sitä pienissä erissä, voimiaan säästellen. Varsinaisen muuton hoitaa firma.

Uuteen kotiin, valoisaan pikku kolmioon Vantaalla, muuttaa Anun kanssa hänen kahdeksanvuotias tyttärensä. Lapsen isä, Anun ex-puoliso, asuu lähellä tulevaa kotia, se on lapsen kannalta kätevää. Vanhempien välit ovat kunnossa.

Anusta ei heti arvaisi, että hän on elänyt kaksikymmentä vuotta vaikean kroonisen sairauden kanssa. Hän hymyilee ja juttelee paljon ja harrastaa monipuolisesti liikuntaa: kuntosalia, body balancea, joogaa, pilatesta, uintia ja pyöräilyä.

Myös kokopäivätyö viestintäalalla pitää kiireisenä, ja ystäväpiiri on iso.

"Kaikki me olemme vajavaisia. Kaikilla on jotakin."

Vuosi sitten Anu yllätti monet ystävistään ja tuttavistaan julkaisemalla sairaudestaan avoimen postauksen Facebookissa. Teksti poiki heti valtavan määrän kannustavaa palautetta. Yksityisviesteissä moni avautui Anulle myös omista terveyspulmistaan.

–Sairauteni on opettanut minulle, että kaikki me olemme vajavaisia, kaikilla on jotakin.

Ulostulo oli Anulle iso askel, jota hän mietti pitkään. Elämä salaisuuden kanssa oli raskasta. Jos joku pyysi Anua juoksulenkille tai avuksi kantamaan painavia tavaroita, hän ohitti tilanteen, keksi tekosyitä.

Kunnes sai tarpeekseen.

–Päätin, että kerron asian juuri niin kuin se on. Avoimuus kannatti.

Ken on heistä kaunein?

Keväällä 2000 parikymppinen Anu Valli Porista seisoo korkkareissa ja uimapuvussa kymmenen tytön rivissä. Hän on päässyt mukaan Miss Suomi -kisan finaaliin.

Kolme vuotta aiemmin saatu MS-diagnoosi sytytti Anussa vahvan elämisen palon. Elämännälkä sai hänet ilmoittautumaan mukaan missikisoihinkin. Sairaudesta tietävät vain perheenjäsenet.

"Ajattelin, että minun on pakko elää ja touhuta nappulat kaakossa, koska huomisesta ei tiedä."

Anu hymyilee sisäänpäin joka kerta katsoessaan Miss Suomi -kilpailun soikeaa logoa, jossa komeilevat kiharaiset kirjaimet MS.

–Nuorena ajattelin, että minun on pakko elää ja touhuta nappulat kaakossa, koska huomisesta ei tiedä, Anu muistaa.

Hän ei sijoitu kärkeen, muttei kadu osallistumistaan. Kisan jälkeen hän kokee olevansa entistä rohkeampi.

Hän rakastaa vauhdikkaita urheilulajeja ja jatkaa uusien kokemusten ahnehtimista. Hän opiskelee ammattikorkeakoulussa medianomiksi, rakastuu mieheen, josta tulee hänen puolisonsa ja lapsensa isä ja muuttaa Helsinkiin. Siellä hän pääsee kiinnostaviin töihin viestintä-alalle. MS-tautiaan hän ei juuri ajattele.

Noina vuosina taudinkuvaan kuuluvat pahenemisvaiheet ovat pikaisia ja ohimeneviä, oireet haihtuvat nopeasti. Lihakseen pistettävä lääkitys auttaa pitämään sairauden kurissa. Lääkkeitään Anu kuljettaa mukanaan työmatkoille pienessä kylmälaukussa ja pelkää joka kerta lentokenttien turvatarkastuksissa joutuvansa selittelemään asiaa.

–Kerroin exälleni sairaudestani heti kun tutustuimme, mutta lopetin keskustelun aiheesta aina lyhyeen. Intin, ettei tämä vaikuta mihinkään. Halusin uskoa niin, Anu sanoo.

–Jos joskus sanoin jotakin sairaudestani, se tuli ulos väärin – ruikutuksena, uhriutumisena. En ollut käsitellyt asiaa kylliksi omassa päässäni. Siitä tuli suhteessamme jonkinlainen tabu.

"MS-sairaus ei tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä", Anu Valli sanoo. Kuva: Milka Alanen
"MS-sairaus ei tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä", Anu Valli sanoo. Kuva: Milka Alanen

Hyvästi, korkkarit

Odottaessaan lastaan 2009 Anu kukoistaa. Tukka kiiltää, iho hohtaa, MS-tauti ei muistuttele olemassaolostaan. Odotusaikana Anu käy salsatunneilla ja kuntosalilla, tyttärensä ristiäisiin hän astelee sirosti korkokengissä.

"Itkin, kun pistin kaikki ihanat korkkarini myyntiin nettikirppikselle."

Kun lapsi on puolivuotias, Anu lähtee lenkille. Se juoksu jää viimeiseksi. Anu kompastuu ja kaatuu kesken lenkin, tajuaa jalkojensa motoriikan salakavalasti muuttuneen. Hän huomaa myös, ettei enää pysy pystyssä korkokengissä.

–Sairastuin oikeastaan vasta lapseni syntymän jälkeen. Sekin kuuluu taudinkuvaan. Moni MS-ihminen voi raskausajan todella hyvin. Pahenemisvaihe saattaa yllättää lapsen synnyttyä.

–Itkin, kun pistin kaikki ihanat korkkarini myyntiin nettikirppikselle. Tämä sairaus pakottaa oppimaan luopumista.

Seuraava isku tulee pian. Kun lapsi on neljä, Anun avioliitto päättyy.

Se sattuu ja lujaa. Koko elämä menee uusiksi.

"Itsekseni mietin, kelpaanko enää kenellekään."

Nyt, reilut kolme vuotta myöhemmin Anu on kuitenkin sitä mieltä, että ero kasvatti, vahvisti ja itsenäisti.

–Ensisokin jälkeen tuli vahva tunne siitä, että oma markkina-arvo on testattava. Uskon, että niin käy useimmille eronneille.

–Satunnaisille deiteille en maininnut MS-taudistani. Itsekseni mietin, kelpaanko enää kenellekään.

–Jossakin vaiheessa ymmärsin, että vakavasta sairaudesta kertominen erottelee jyvät akanoista. Jos joku lyö jarrut päälle sen takia, tyyppi saa minun puolestani mennäkin.

Jaettu kokemus

Vuonna 2015 Anu avaa oven Neuroliiton tiloihin Helsingin Arabianrannassa. Hän liittyy MS-tautia sairastavien nuorten vertaisryhmään, tutustuu ensi kertaa kunnolla kohtalotovereihin. Kokemus on hieno.

–Tämä sairaus koskettaa suunnilleen samanikäisiä ihmisiä. Pelot ovat yhteisiä: paheneeko tilanteeni vanhetessa, miten se vaikuttaa tulevaisuuteen?

–Ryhmäämme leimaa musta huumori. Joukossa on kaikenkuntoisia ihmisiä – osa treenaa crossfitiä ja juoksee maratoneja, jotkut ovat sairaseläkkeellä ja pyörätuolissa. MS-tauti on jokaisella erilainen ja etenee yksilöllisesti.

Ollessaan ensi kertaa porukan kesäjuhlilla Anu katselee huolestuneena muutamia vaikeasti liikkuvia ryhmäläisiä, jotka juovat iloisesti kaljaa.

–Kysyin kokeneemmalta vierustoverilta, mitä tapahtuu, jos joku juo niin, että tasapaino pettää. Vierustoveri iski silmää ja vastasi: no, hänet nostetaan pystyyn ja sitten jatketaan.

"Olen kantanut tätä asiaa mukanani kaksikymmentä vuotta."

Anu on oppinut, ettei vakavan sairauden kanssa pidä jäädä yksin.

–Luulen, että jokainen käy diagnoosin kanssa läpi samat vaiheet. Sokin, torjunnan, vihan ja lopulta jonkinlaisen sopeutumisen.

–Olen kantanut tätä asiaa mukanani kaksikymmentä vuotta. Näin kauan vei ennen kuin palat loksahtivat paikoilleen ja kykenin hyväksymään tämän sairauden osaksi elämääni.

Vuosien myötä MS-taudin lääkehoito on kehittynyt. Samoin henkisen puolen ymmärtäminen.

–Uskon, ettei kukaan enää jää diagnoosin kanssa yhtä yksin kuin minä teini-iässä.

"MS ei vie persoonaa, huumorintajua tai älliä."

Enää Anun ei tarvitse kuljettaa mukanaan piikkejä eikä ampulleja. Pilleri aamuin illoin riittää. Kerran vuodessa hän käy sairaalassa laajemmassa seurantatutkimuksessa.

–Ajattelen, että sain vähemmän paskan arvan tässä paskamaisessa arvonnassa. MS-tautini on lievää muotoa, Anu kertoo.

–Uskon, ettei tilanteeni tulevaisuudessa muutu dramaattisesti tämänhetkisestä.

Säälittelyä tai surkuttelua MS-tautia sairastava ei kaipaa, hän sanoo.

–Tämä sairaus ei läheskään aina näy päälle. Ja vaikka näkyisikin, ei se tee kenestäkään muita huonompaa tai parempaa. Se ei liioin vaikuta henkisiin kykyihin. MS ei vie persoonaa, huumorintajua tai älliä.

"Ilman perhettä, ystäviä ja minusta huolta pitäneitä hoitoalan ammattilaisia en olisi tässä", Anu Valli sanoo. Kuva: Milka Alanen
"Ilman perhettä, ystäviä ja minusta huolta pitäneitä hoitoalan ammattilaisia en olisi tässä", Anu Valli sanoo. Kuva: Milka Alanen

Sylissä on hyvä

Tyttärelleen Anu on kertonut sairaudestaan asiallisesti. Sairaalasta saadut lastenkirjat aiheesta luettiin sohvalla sylikkäin. Uutisen jälkeen lapsi oli hetken hiljaa ja juoksi sitten leikkeihinsä. Viikkoa myöhemmin hän totesi äidilleen ohimennen, että on kiva, ettei tämä ole pyörätuolissa.

Tyttö ymmärsi jo pienenä, ettei voi ryntäillä eikä juosta edeltä, koska äiti ei pysy perässä. Kun vauhtia rakastava lapsi talvisin laskettelee, Anu seisoo alarinteessä posket pakkasesta punaisina ja vilkuttaa. Miten hienoa olisikaan viilettää rinteessä yhdessä, hän ajattelee. Ehkä sitä voisi joskus varovasti kokeilla?

Tyttärensä takia Anu haluaa pitää itsestään mahdollisimman hyvää huolta. Liikunta, terveellinen ravinto ja säännölliset elämäntavat helpottavat elämää MS-taudin kanssa.

"Yksin en olisi selviytynyt."

Anun äiti asuu Ulvilassa. Hän on tyttärelleen tärkeä tuki, valmis tulemaan esimerkiksi lastenhoitoavuksi koska vain.

–Yksin en olisi selviytynyt. Ilman perhettä, ystäviä ja minusta huolta pitäneitä hoitoalan ammattilaisia en olisi tässä.

Tärkeä ihminen Anulle on myös kaksi vuotta sitten löytynyt uusi rakas. Miesystävälleen Anu on puhunut sairaudestaan alusta asti avoimesti.

Synkkinä hetkinä hän on sanonut ääneen myös tämän: eikö joku terve olisi sinulle parempi? Silloin mies halaa, pyytää olemaan hupsuttelematta. Portaissa hän ojentaa kätensä lempeästi Anun tueksi.

Välillä mennään yhdessä merelle. Vene on liukasta lasikuitua, kunnon kaiteita ei ole. Laiturilla rakas kietaisee käsivartensa Anun ympärille ja nostaa hänet veneeseen.

Silloin Anua hymyilyttää.

Tässä on hyvä olla.

Anne Mattilan Vain elämää -päivän kunniaksi listasimme 6 asiaa, jotka tekevät hänestä varsin ihastuttavan tyypin.

Vain elämää -ohjelman yhdeksäs kausi on tähän mennessä osoittautunut varsin positiiviseksi yllätykseksi. Vaikka monen katsojan mielestä ohjelma on vuosi vuodelta menettänyt tenhoaan, tänä syksynä startannut kausi on saanut vanhatkin fanit innostumaan uudelleen.

Yksi syy on se, että tällä kertaa ohjelmaan on kutsuttu mukaan varsin kiehtovia tyyppejä. Introverttiuteen taipuvainen taiteilijajoukko tuntuu pitkästä aikaa tuoreelta. Tällä kaudella huomio on myös aiempaa tiukemmin musiikissa – ei niinkään hassuissa oheisaktiviteeteissa tai monisanaisissa avautumisissa.

Jokaisessa Hirvensalmen illallispöydän äärellä istuvassa artistissa on omat hyvät puolensa. Joukosta yksi nousee kuitenkin ylitse muiden. Ehkä hieman yllättäen, porukan ihastuttavimmaksi tyypiksi kohoaa iskelmälaulaja Anne Mattila, 34.

Me Naisten Alina Koskela kirjoitti aiemmin kolumnissaan rakastuneensa tällä kaudella Vain elämää -ohjelmaan. Samalla hän myös hullaantui itselleen entuudestaan tuntemattomasta Annesta.

– Anne Mattila on tuttu hahmo iskelmäsukupolvelle, mutta kaltaiselleni nuorisolaiselle hän oli kauden vierain ja luotaantyöntävin hahmo. Vähänpä tiesin, sillä hänestä tuli hetkessä parikymppisen katsojan suosikki, Koskela kirjoittaa.

Ja kyllä Annesta kelpaakin hullaantua! Annen Vain elämää -päivän kunniaksi listasimme 6 asiaa, jotka tekevät hänestä varsin ihastuttavan tyypin:

1. Koko Suomen luottoystävä!

Ainakin kaksi Vain elämää -pöydän ympärillä tänä vuonna istuvaa artistia on löytänyt Annesta itselleen lyhyessä ajassa sydänystävän. Toinen heistä on Evelina ja toinen Lauri Ylönen.

– Sä olet aito ja helposti lähestyttävä ihminen. Olen löytänyt sun kanssa sielunkumppanuuden, jota en ihan osannut odottaa. Me ollaan puhuttu paljon musiikin ulkopuolisista asioista, taiteesta ja arkkitehtuurista, se on ollut hienoa, Lauri kertoi Annelle tämän viikon jaksossa.

Emme ihmettele, että Lauri on löytänyt juuri Annesta itselleen loistokaverin. Ruudunkin läpi Anne onnistuu säteilemään fiiliksiä, jotka saavat haaveilemaan kahvikupposesta ja keskusteluhetkestä Annen omassa taidekahvilassa. Hänen rauhallinen tyylinsä ja pitkän uran synnyttämä tuttuutensa saavat uskomaan, että tähän tyyppiin voi todella luottaa.

2. Hän osaa nauttia elämän pienistä iloista…

Oman Vain elämää -päivänsä alussa Anne nähdään yksinään maalailemassa innostunut hymy kasvoillaan ikkunanpokia. Hän kertoilee samalla, että puuha on aivan mahtavan rentouttavaa. Päivänsä aktiviteetiksi hän on valinnut lehmien kanssa telmimistä ja traktorilla ajelua.

Hän ei turhia hötkyile ja tekee asiat juuri omalla tavallaan.

Miten ihanan tavallista! Annen kyvyssä arvostaa elämän pieniä asioita on jotain varsin hurmaavaa.

3. …ja on kiistatta monilahjakas

Sen lisäksi, että Anne on samastuttava kotoilija, hän on myös piinkova ammattilainen. Musiikillisen menestyksensä lisäksi hän on niittänyt mainetta taidemaalarina. Hänen nikkarointitaitonsa vaikuttaisivat nekin olevan omaa luokkaansa:

– Olen taulukehyksiä äitini synnyinkodin navetan ikkunankarmeista ja vaarini vanhan ladon seinälaudoista. Tavaroillani pitää olla jokin tarina, ja pyrin välttämään uuden ostamista viimeiseen asti. Silloinkin minun pitää lyödä tavaraan oma käteni jälki esimerkiksi tuunaamalla sitä hieman, Anne kertoi Me Naisille vuonna 2014.

4. Rauhallinen oman tiensä kulkija

Vain elämää -ohjelmassa Anne ei ole koskaan suuna päänä laukomassa mielipiteitään. Sen sijaan hän osallistuu keskusteluun rauhallisella itsevarmuudella. Hän ei turhia hötkyile ja tekee asiat juuri omalla tavallaan.

Samalla metodilla hän kertoo myös edenneensä urallaan. Hän kertoo, ettei ole koskaan suostunut tanssimaan muiden pillin mukaan.

– Kunnioitan muita, mutta minua ei ohjailla. Olen aina tehnyt selväksi, että tämä on minun ura ja elämä, ja teen asiat niin kuin teen, hän sanoo.

5. Salattu elämä vasta kiehtova onkin!

Anne on paljastanut tekevänsä musiikkia myös muille artisteille. Hän tekee biisit salanimellä, jota ei suostu kertomaan.

– Olen tehnyt albumillisen biisejä yhdelle laulajalle. Se ei ole iskelmää, Anne kertoo.

Salanimen varjolla Anne pystyy kuulemma kirjoittamaan kappaleita vapaammin.

”Kunnioitan muita, mutta minua ei ohjailla.”

– Silloin voi kirjoittaa asioista, joista ei itse uskaltaisi laulaa

Millaista musiikkia Anne muille tekee? Millaisia ovat lyriikat, joita Anne ei rohkenisi itse laulaa? Millainen on rauhallisen maalaistalon plikan mystinen, rouheampi puoli? Kiinnostaa!

6. Hänestä huokuu viisaus ja aurinko

Annen hurmaavuutta on loppupeleissä melko vaikea selittää. Jotain sympaattista hänessä vain yksinkertaisesti on. Alina Koskela kuvailee Annen mahtavuutta kolumnissaan osuvasti:

– Mattila huokuu vilpitöntä aurinkoisuutta ja viisautta, jota saamme varmasti kuulla paljon kauden aikana. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos jokainen meistä olisi vähän enemmän Anne.

Niin totta!

Me Naiset ja ohjelmaa esittävä Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Pariskunta kertoo Facebookissa hakeneensa yhdessä eroa. Heillä on kaksi sijaislasta.

Poliitikkopariskunta Antti Kaikkosen ja Satu Taiveahon avioliitto on tullut päätökseen.  Antti kirjoittaa Facebookissa, että päätös on pitkän harkinnan tulos. Myös Satu on julkaissut omalla tilillään samansuuntaisen päivityksen. 

– Arvaan, että tämä tieto on ikävä uutinen monelle, jotka ovat niitä kanssamme eri tavoin myötäeläneet. Toivomme kuitenkin ymmärrystä ratkaisullemme. Voin vakuuttaa, että emme ole luovuttaneet helpolla, vaan aina yrittäneet jatkaa yhdessä eteenpäin, Antti kirjoittaa.

Asiasta ensin kertoneen Iltalehden mukaan Satu kirjoitti omassa päivityksessään olevansa kiitollinen 12 yhteisestä vuodesta ja kertoi, ettei eroon liity dramatiikkaa. Pariskunta meni muutaman vuoden seurustelun jälkeen naimisiin Hämeenlinnassa.

Vastoin Antin ja Satun toiveita avioliitto oli pitkään lapseton. Haaveet adoptiosta kaatuivat vaalirahakohuun. Nykyään he ovat sijaisvanhempia kahdelle lapselle

Antti lupaa päivityksessää, että erosta huolimatta lastenkasvatus jatkuu. 

– He ovat meille hyvin rakkaita, ja jatkoaskelia teemme heidän etuaan silmällä pitäen, hän viittaa sijaislapsiin päivityksessä.

Hän toeaa, etteivät erot ole koskaan helppoja ratkaisuja, eikä kukaan toivo naimisiin mennessään liiton päättyvän.

– Takki on juuri nyt aika tyhjä, enkä pysty nyt viisaita sanoja oikein sen enempää löytämään.

Juttua muokattu ja täydennetty 21.9.2018 kello 18.15 Antti Kaikkosen Facebook-päivityksen ilmestyttyä.