Ruby Rose on tämä hetken kuumin nimi ja nainen. Kuva: Shutterstock
Ruby Rose on tämä hetken kuumin nimi ja nainen. Kuva: Shutterstock

Tuore Orange is the New Black -näyttelijä ja malli Ruby Rose on tällä hetkellä myös heteronaisten päiväunien ykköskohde.

Ruby Rose on nimi, joka on tällä hetkellä kaikkien huulilla – tai ainakin pian tulee olemaan. Rubysta on nimittäin tullut varsinainen netti-ilmiö. Ai miksi? Siksi, että hän on niin valloittava ja viehättävä, että sekä heterot että lesbot (ja jopa homot) ovat lääpällään häneen.

Kaikki alkoi siitä, kun suositun Netflix-sarjan, naisvankilan arkeen perustuvan Orange is the New Blackin kolmas tuotantokausi käynnistyi kesäkuun puolivälissä. Tuolloin ruutuun asteli uusi roolihahmo, mustahiuksinen kaunotar Stella Carlin, jota näyttelee 29-vuotias Rose.

 

She got me like woah.. But who?

A photo posted by Ruby Rose (@rubyrose) on

Se oli sitten menoa. Ruby Rosesta alkoi levitä meemejä ja twiittejä, joissa heterotkin julistivat ”kääntyneensä” lesboiksi vain siksi, että Ruby on niin täydellisen ihana.

Ihan kaikki eivät ole kuitenkaan ilahtuneet Ruby aikaansaamasta massarakastumisesta. Joissain lesboissa heteroiden yhtäkkinen seksuaalisen suuntautumisen täyskäännös on saanut aikaan ärsytystä: yksi Ruby Rose ei noin vain tee heterosta homoseksuaalia.

Mutta kuka Ruby Rose oikeastaan on? Ruby Rose Langenheim on australialainen malli, näyttelijä ja dj. Ennen Orange is the New Black -sarjaa Ruby on nähty muun muassa Australian Huippumalli haussa -ohjelman tuomarina.

Ruby on kertonut Elle-lehdelle olevansa ”gender fluid”.

– En tunne, että olisin jotain tiettyä sukupuolta. En ole mies, mutta en tunne olevani myöskään nainen, vaikka synnyinkin sellaiseksi. Olen siis jossain siinä puolivälissä, mikä omassa täydellisessä mielikuvassani tarkoittaa sitä, että saan molemmista sukupuolista parhaat puolet.

 

C.c.co...cosmooooo

A photo posted by Ruby Rose (@rubyrose) on

Tällä hetkellä Ruby saa netissä osakseen enemmän huomiota kuin pystyy käsittelemään.

– En osannut ollenkaan varautua siihen. Managerini sanoi, että olen 'viral sensation' (suom. nettisensaatio). Minusta se kuulostaa lähinnä sukupuolitaudilta, Ruby kommentoi ympärillään vellovaa ihailua ja keskustelua Huffington Postille.

Ruby itse ei kuitenkaan paheksu hänestä leviäviä meemejä ja heteronaisten villiintymistä.

– Ehkä kymmenen vuotta sitten ihmiset saattoivat ihastella jotakuta ruudusta ja pitää häntä viehättävänä. On vain edistystä, että ihmiset voivat sanoa vitsilläkin ’Oh my God I’m Gay!’

Gay tai ei, Ruby on monien harmistukseksi varattu nainen. Hän avioitui viime vuonna vaatesuunnittelija Phoebe Dahlin, 25, kanssa. Dahl on kirjailija Roald Dahlin lapsenlapsi.

Mutta näin suloiselle parille ei kai voi olla mustasukkainen, eihän?

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***

 

Hugh Jackmanin musikaali The Greatest Showman nostalgisoi viihteen muotoa, jota ei ole ikävä.

P. T. Barnum (1810–1891) rikastui freak show -esityksillä, joissa yleisö sai pällistellä sellaisia ”kummajaisia” kuin parrakas nainen, maailman lihavin mies tai siamilaiset kaksoset. Nykynäkökulmasta viihde ei ollut eettistä: liikakarvoituksesta kärsiviä naisia, sairaalloisen ylipainoisia miehiä tai yhteen kasvaneita kaksosia ei enää pidetä friikkeinä, vaan ihmisiä siinä missä muitakin.

Tämä on Michael Graceyn uutuusmusikaalin The Greatest Showman ongelma. Se kertoo Barnumin (Hugh Jackman) menestystarinan kyseenalaistamatta yhteiskunnan hyljeksimien ihmisten hyväksikäyttöä. Elokuvassa esiintyjät laulavat ja esittävät huikeita tanssikoreografioita. Todellisuudessa ”luonnonoikkuja” oli tapana esitellä häkeissä.

Elokuvan pelastaisi esiintyjien oma näkökulma. Sen sijaan tapahtumat kerrotaan Barnumin kannalta. Asenne on nostalginen: oi niitä aikoja, kun kansa vielä pääsi nauttimaan näin ihmeellisestä viihteestä! ”Friikit” saavat sentään yhden oman laulunumeron, jossa juhlitaan jokaisen oikeutta olla sellainen kuin on. Tai niin kuin Barnum toteaa kenraali Tom Thumbiksi (suom. Pekka Peukaloiseksi) nimeämälleen lyhytkasvuiselle miehelle: ”Jos sinulle joka tapauksessa nauretaan, on parempi ottaa siitä maksu”. Maksusta tosin valui suurin osa Barnumin omaan taskuun.

Moraaliset pohdinnat sikseen. Musikaalinakaan elokuva ei ole katsomisen arvoinen. Voimaballadit ovat laskelmoituja ja tanssikoreografiat jäykkiä. Barnumin vaimoa näyttelevä Michelle Williams on muovinen kuin Barbie ja Barnumin liikekumppania tulkitseva Zac Efron vahamainen kuin Ken. Elokuvasta on turha hakea mitään tunteita. Ilo, riemu ja taika loistavat poissaolollaan. Niin kuin freak show’sta aikanaan.

The Greatest Showman **