Minä, mä ja mun seura, parasta! Kuva: Shutterstock
Minä, mä ja mun seura, parasta! Kuva: Shutterstock

Psykologin mukaan kavereita ei tarvitse olla mielin määrin, mutta pari hyvää keskustelukumppania kannattaa jokaisen tuntea.

Lomakaudella riittää häitä, grillibileitä ja terassi-iltoja. Seurasta ei pääse kotonakaan, kun puolisokin lojuu nurkissa kaiket päivät. Kenen  tahansa aivot huutavat jo omaa lomaa rauhassa muista.

Mutta entä, jos seuraa ei tarvitse yleensäkään? Jotkut viihtyvät jatkuvasti parhaiten aivan omassa seurassaan tai korkeintaan oman perheen kesken. Kuitenkin hyvään elämään tarvitaan ystäviä – vai tarvitaanko?

Psykologi Tuija Matikan mukaan kavereita ei tarvitse olla mielin määrin, mutta pari hyvää keskustelukumppania kannattaa jokaisen tuntea.

– Jos ei ole ketään, jonka kanssa jutella siitä, mikä vaivaa tai ilahduttaa, omat ajatukset alkavat helposti kiertää kehää.

Nuorelle yksin oleminen voi olla kamalinta elämässä, kun taas kiireinen keski-ikäinen antaisi vasemman kätensä hetkestä rauhassa. Silloin vaikkapa puutarhaharrastukseen uppoutuminen tuntuu ­parhaalta asialta maailmassa.

Tuija Matikan mukaan ihmisillä on erilainen määrä ruutia ihmissuhteisiin. Jos koko ajan tykittää, pikkuhiljaa ruuti loppuu.

– Moni säälii ikäihmisiä, jotka viettävät paljon aikaa ­itsekseen. Mutta ei vanhuskaan välttämättä kaipaa ihmisiä ympärilleen, jos on saanut elää mielenkiintoisen elämän.

Mikä on parasta yksin olemisessa?

"Vaikka muiden huomioiminen onkin palkitsevaa, välillä se on myös kuluttavaa. Tarvitsen paljon omaa aikaa. On rentouttavaa elää täysin omilla ehdoillani: syön ja puuhaan mitä haluan ja juuri itselleni sopivaan tahtiin." Kaisa, 26

"Yksin olemisessa on ihaninta, ettei tarvitse kuunnella ketään. Esimerkiksi shoppailu on ­parasta yksin, koska silloin saan kierrellä kaupasta toiseen omaa vauhtia. En kysele muiden mieli­pidettä vaatteista, mitäs ­sillä on väliä." Veera, 29

"Nautin yksinäisyydestä, koska olen luonteeltani ylikiltti miellyttäjä. Seurassa mukailen muita. Jos mielipidettäni kysytään, vastaan usein, että kaikki käy. Kun olen yksin, pystyn olemaan tilanteen herra, eikä minun ei tarvitse varmistella, onkohan muilla nyt hauskaa." Arja, 36