Keittiömestari, purjehtija, meteorologi ja toimittaja kertovat, ahdistuvatko he ilmastonmuutoksesta.

Mihin tässä voi luottaa?

”Saan stressiä tutkijoiden veivaamisesta: toisten mielestä ilmastonmuutos on selvä juttu, toisten ei. Oman lusikkansa­ soppaan panevat sitten vielä historioitsijat ja arkeologit. Mihin tässä voi luottaa?

Matkustan paljon, ja haluaisinkin lukea puolueettoman tutkimuksen lentämisen päästöistä. Matkustelu on saanut minut pohtimaan maailman kaksijakoisuutta: jätteiden lajittelu tuntuu joskus merkityksettömältä, kun vaikkapa Kiinassa ja Intiassa näkee­ uskomatonta­ piittaamattomuutta ympä­ristöstä.­ Kyse on usein tiedon puutteesta.

Minua vaivaa myös epäoikeudenmukaisuus, joka ilmastonmuutoskeskusteluun liittyy. Me länsimaalaiset olemme saaneet kasvaa mukavuuksien keskellä, ja nyt kauhistelemme sitä, mitä tapahtuisi, jos jokainen kiinalainen hankkisi jääkaapin. Onko meillä oikeutta­ kieltää samaa hyvinvointia heiltä?

Kierrättämisestä olen oppinut viime aikoina ihan tajuttomasti, sillä rakastettuni on kierrätysihminen. Olen ensimmäistä kertaa saanut nähdä sen, että omat porkkanan­naatit muuttuvat mullaksi.”
Jaakko Selin, toimittaja

Luotan ­ihmiskuntaan

”Ilmastonmuutos ei pelota ­minua. Luotan ihmiskuntaan, sillä ihminen on kuitenkin nokkela eläin selviytymään eri tilanteista. Pelastus olisi, että tarjottaisiin ilmastoystävällisiä vaihto­ehtoja eikä aina vain vaadittaisi ­kulutuksen supistamista.

Ilmastonmuutoksessa deadline meni jo, se tulee joka tapauksessa. Lapseni tulevat elämään aika erilaisessa maailmassa kuin minä. Jos onnistuisimme seuraavan 50 vuoden ­aikana tekemään muutoksia, ehkä lapsenlapsilla olisi parempi kohtalo.

Kyllä minulla on huono omatunto, autolla ajamisesta erityisesti. Pyrin käyttämään julkisia liikennevälineitä, kierrätän ja kuluttajana olen mielestäni ilmastoystävällinen. Pidän lifestyle-­blogia, jossa yritän tuoda esiin, ettei­ aina tarvitse ostaa paljon: yksi hyvä, laadukas ostos korvaa kymmenen sarjatuotettua ja on ympäristöystävällisempi. Paras ostos on sellainen, jota voin käyttää loppuelämäni.”
Liisa Rintaniemi, meteoro­logi ja Lisbet e. -lifestyle-blogin kirjoittaja

Matkustelu kuuluu ammattiin

”Onhan se hurjaa, että tuhoamme maapalloa omilla valinnoillamme. Äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen on toistaiseksi näkynyt Suomessa melko mukavalla tavalla: viime kesät ovat olleet lämpimiä. Oikeasti se ei tietenkään ole hyvä asia. Arjessani ympäristötietoisuus tarkoittaa sitä,­ että kierrätän kaiken, minkä pystyn ja kuljen pyörällä tai kävellen aina, kun voin. Ahkerasta matkustamisesta pitäisi ehkä potea huonoa omaatuntoa, mutta minulle se on ollut ammatin­valintakysymys. Suomessa ei voi purjehtia ­talvella.”
Silja Lehtinen, purjehtija

Lähiruoka kunniaan

”Ilmastonmuutos pelottaa minua, ja siksi yritän toimia moraalisesti oikein. Eniten riepoo, miten paljon heitetään hukkaan ruokaa, esimerkiksi ruhon- ja kasvinosia. Ravintolaani tuodaan raaka-aineita mahdollisimman vähän Suomen ulkopuolelta.­ Esimerkiksi tomaatteja­ tarjotaan meillä vain muutaman kuukauden ajan vuodessa.

Tulevaisuudessa­ on pakko tottua siihen, ettei­ kaikkea saa lähikaupasta. Kysymys kuuluu, olemmeko valmiit taas suolaamaan kalaa ja käyttämään maakellaria?”
Sasu Laukkonen, keittiömestari, Chef & Sommelier

Lue myös:

Nyt tarvitaan annos vanhaa kunnon ympäristöahdistusta

Lentokentällä voi ottaa lasillisen tai useamman kuohuvaa ja rentoutua. Jos paikalta saa poistua, nappaa taksi alle ja hurista jatkamaan lomaa.

Kyllä, se on tapahtunut minullekin. Viime syksynä jämähdimme Kreetalle Hanian kentälle, kun lentokoneemme meni rikki.

Olimme reissussa kahden aikuisen ja kahden pienen lapsen voimin. Nuorempi joi äidinmaidonkorviketta, ja olimme pakanneet matkaan juuri sopivan määrän maitotetroja. Eli emme yhtään ylimääräistä.

Sillä aikaa, kun muut (aikuiset) tuskailivat, kiukuttelivat ja huokailivat, meidän perhe päätti ottaa rennosti. Ensimmäisenä menimme ostamaan karkkia. Sen jälkeen laitoimme isommalle lapselle tablettitietokoneelta piirretyt pyörimään ja odotimme, että saamme aikataulusta lisätietoa. Olimme tyytyväisiä, ettemme lähteneet matkaan rikkinäisellä lentokoneella.

Klassinen tilanne on, että lentohenkilökunta yrittää pitää matkustajat lähtövalmiina, koska myöhästyminen maksaa heille paljon. Siksi porukka ei pääse pois lentokentältä ennen kuin on varmistettu, että remmi kannattaa kuljettaa muualle odottamaan. Niin kävi myös meille. Lopulta kapteeni tuli ilmoittamaan, että lähtö siirtyy kymmenen tuntia. 

Tässä vaiheessa meidän perhe otti taksin kaupunkiin.

Matkustajille kerrottiin, että lentokentän ulkopuolella on kahvila, josta saisi lounasta. Tässä vaiheessa meidän perhe otti taksin kaupunkiin. Varasin netistä hotellihuoneen, josta oli merinäköala. Se oli naurettavan halpa, koska saimme viime hetken varaajina tuntuvan alennuksen. Sitten köpöttelimme rantakadulla, ostimme vauvalle korvikejauhetta apteekista, söimme mereneläviä ja kävimme lasten kanssa hevosajelulla. Kaikilla oli mukavaa. Välillä lepäsimme hotellihuoneessa.

Kun uusi ilmoitettu lähtöaika alkoi lähestyä, otimme taksin lentokentälle. Lähtöportilla kuulimme, että muut suomalaiset oli noukittu tienvarsikahvilasta bussiin ja kuljetettu viiden tähden resorttiin, jossa porukka oli istunut aulatilan sohvilla lähes koko odotusajan. Kaikkien uikkarit oli pakattu matkalaukkuihin, laukut olivat lentokentällä ja lähin kauppa sijaitsi useiden kilometrien päässä evakkohotellilta.

Ihmiset olivat todella kypsiä. Tilannetta ei helpottanut se, että lento viivästyi vielä entisestään. Toisin kuin muilla, meillä oli ollut mahtava viimeinen päivä etelänlomalla. Kaiken lisäksi meille maksettiin tuosta ihanasta aurinkopäivästä 1 600 euroa korvauksia.

Lentokentällä istumisesta saa minusta oikein kohtuullisen tuntipalkan.

Useamman sadan euron korvauksen voi saada, jos lento myöhästyy yli kaksi tuntia

Vaikka olisin joutunut istumaan vuorokauden lentokentällä pelkkää kolmioleipää järsien, olisin silti kokenut, että tuo korvaus on ihan kelpo raha siitä kärsimyksestä. Toki olisin ollut huolesta soikeana, kun vauvani äidinmaidonkorvikkeet olisivat loppuneet, mutta ehkä siitäkin olisi jotenkin selvitty.

Monesti olen odottanut myöhästynyttä lentoa myös ilman lapsia. Silloin voi vaikka ottaa lasillisen tai useamman kuohuvaa ja rentoutua – sekä suunnitella käyttökohteita korvausrahoille. Lentokentällä istumisesta saa minusta oikein kohtuullisen tuntipalkan.

Tilaajille
Mika Myllyaho kouluttautui ensin autonasentajaksi. Oma ala, teatteri, löytyi vasta mutkien kautta. ”Olin kuin uskoon tullut, jokin iso ovi aukesi edessäni.” Kuva: Juha Salminen
Mika Myllyaho kouluttautui ensin autonasentajaksi. Oma ala, teatteri, löytyi vasta mutkien kautta. ”Olin kuin uskoon tullut, jokin iso ovi aukesi edessäni.” Kuva: Juha Salminen

Ohjaaja Mika Myllyaho kärsi nuorena paniikkihäiriöstä, mutta oppi elämään sen kanssa, kun oma ala löytyi. – Muistan miten helpottavaa oli saada diagnoosi ja tulla viimein ymmärretyksi.

Ohjaaja ja Kansallisteatterin johtaja Mika Mylly­aho, 51, ei meinaa mahtua teatterinsa pienimmän näyttämön, Omapohjan, katsomopenkkiin. Pitkät koivet näyttävät jatkuvan kolmosriviltä aina seuraavan rivin yli ensimmäisille tuoleille asti,...