Keittiömestari, purjehtija, meteorologi ja toimittaja kertovat, ahdistuvatko he ilmastonmuutoksesta.

Mihin tässä voi luottaa?

”Saan stressiä tutkijoiden veivaamisesta: toisten mielestä ilmastonmuutos on selvä juttu, toisten ei. Oman lusikkansa­ soppaan panevat sitten vielä historioitsijat ja arkeologit. Mihin tässä voi luottaa?

Matkustan paljon, ja haluaisinkin lukea puolueettoman tutkimuksen lentämisen päästöistä. Matkustelu on saanut minut pohtimaan maailman kaksijakoisuutta: jätteiden lajittelu tuntuu joskus merkityksettömältä, kun vaikkapa Kiinassa ja Intiassa näkee­ uskomatonta­ piittaamattomuutta ympä­ristöstä.­ Kyse on usein tiedon puutteesta.

Minua vaivaa myös epäoikeudenmukaisuus, joka ilmastonmuutoskeskusteluun liittyy. Me länsimaalaiset olemme saaneet kasvaa mukavuuksien keskellä, ja nyt kauhistelemme sitä, mitä tapahtuisi, jos jokainen kiinalainen hankkisi jääkaapin. Onko meillä oikeutta­ kieltää samaa hyvinvointia heiltä?

Kierrättämisestä olen oppinut viime aikoina ihan tajuttomasti, sillä rakastettuni on kierrätysihminen. Olen ensimmäistä kertaa saanut nähdä sen, että omat porkkanan­naatit muuttuvat mullaksi.”
Jaakko Selin, toimittaja

Luotan ­ihmiskuntaan

”Ilmastonmuutos ei pelota ­minua. Luotan ihmiskuntaan, sillä ihminen on kuitenkin nokkela eläin selviytymään eri tilanteista. Pelastus olisi, että tarjottaisiin ilmastoystävällisiä vaihto­ehtoja eikä aina vain vaadittaisi ­kulutuksen supistamista.

Ilmastonmuutoksessa deadline meni jo, se tulee joka tapauksessa. Lapseni tulevat elämään aika erilaisessa maailmassa kuin minä. Jos onnistuisimme seuraavan 50 vuoden ­aikana tekemään muutoksia, ehkä lapsenlapsilla olisi parempi kohtalo.

Kyllä minulla on huono omatunto, autolla ajamisesta erityisesti. Pyrin käyttämään julkisia liikennevälineitä, kierrätän ja kuluttajana olen mielestäni ilmastoystävällinen. Pidän lifestyle-­blogia, jossa yritän tuoda esiin, ettei­ aina tarvitse ostaa paljon: yksi hyvä, laadukas ostos korvaa kymmenen sarjatuotettua ja on ympäristöystävällisempi. Paras ostos on sellainen, jota voin käyttää loppuelämäni.”
Liisa Rintaniemi, meteoro­logi ja Lisbet e. -lifestyle-blogin kirjoittaja

Matkustelu kuuluu ammattiin

”Onhan se hurjaa, että tuhoamme maapalloa omilla valinnoillamme. Äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen on toistaiseksi näkynyt Suomessa melko mukavalla tavalla: viime kesät ovat olleet lämpimiä. Oikeasti se ei tietenkään ole hyvä asia. Arjessani ympäristötietoisuus tarkoittaa sitä,­ että kierrätän kaiken, minkä pystyn ja kuljen pyörällä tai kävellen aina, kun voin. Ahkerasta matkustamisesta pitäisi ehkä potea huonoa omaatuntoa, mutta minulle se on ollut ammatin­valintakysymys. Suomessa ei voi purjehtia ­talvella.”
Silja Lehtinen, purjehtija

Lähiruoka kunniaan

”Ilmastonmuutos pelottaa minua, ja siksi yritän toimia moraalisesti oikein. Eniten riepoo, miten paljon heitetään hukkaan ruokaa, esimerkiksi ruhon- ja kasvinosia. Ravintolaani tuodaan raaka-aineita mahdollisimman vähän Suomen ulkopuolelta.­ Esimerkiksi tomaatteja­ tarjotaan meillä vain muutaman kuukauden ajan vuodessa.

Tulevaisuudessa­ on pakko tottua siihen, ettei­ kaikkea saa lähikaupasta. Kysymys kuuluu, olemmeko valmiit taas suolaamaan kalaa ja käyttämään maakellaria?”
Sasu Laukkonen, keittiömestari, Chef & Sommelier

Lue myös:

Nyt tarvitaan annos vanhaa kunnon ympäristöahdistusta

C. G. E. Mannerheim ei menestynyt empatiansa tähden. Kuva: Sanoma-arkisto / Poutiainen

Mehän olemme ihan hullun empaattisia! Etkö usko? Tulenko lyömään?

Turun Sanomat uutisoi tuoreesta amerikkalaistutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset kuuluvat maailman vähiten empaattisiin kansakuntiin. Yhdysvaltaispsykologit kartoittivat ihmisten kykyä asettua toisen asemaan globaalilla verkkokyselyllä. Vastaajia kertyi yli 100 000 eri puolilta maailmaa. Mukaan otettiin 63 valtiota, joista saatiin riittävän suuri määrä vastauksia. 

Suomi sai vertailussa kuudenneksi kehnoimmat empatiapisteet. Maailman epäempaattisimmaksi maaksi paljastui Liettua, ja häntäpaikoilla killuivat myös Viro, Puola ja Bulgaria.

Tutkijat uskovat, että empaattisuus on yhteydessä ihmisten hyvään itsetuntoon. Empaattiset ihmiset ovat myös muita kiltimpiä. He ovat huomaavaisia. Anteliaita. Yhteisöllisiä. 

Tutkimus on varmasti tehty vähän päin honkia, sillä juuri tuollaisiahan me suomalaiset olemme!

Olemme niin anteliaita...

... että olemme jopa ulkoistaneet kaiken antamisen. Sitä vartenhan verottaja on olemassa! Kyllä yhteiskunnan tulee huolehtia heikompiosaisista. Ja mielellään kaikesta muustakin.

Niin huomaavaisia...

... että pyrimme olemaan häiritsemättä kanssaihmisiämme millään tavalla. Esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä emme vaivaa muita turhalla pölinällä, vihainen tuijotus nimittäin sanoo enemmän kuin kymmenen kirosanaa. 

Niin kilttejä...

... että kun punkeamme ruuhkassa ihmisten ohi, emme pelästytä ketään ahdistavilla pahoitteluilla, vaan vain tönäisemme ihmiset lempeästi sivuun. Siinä tulee se toisen ihmisen koskettaminen samassa paketissa.

Niin yhteisöllisiä...

...että voitimme talvisodan. Siinä se kansakunta liimaantui yhteen. Yhteisöllisyys tuli hoidettua kertarysäyksellä tulevienkin sukupolvien edestä. Vai onko jotain sanottavaa tästä. Tuletko nauramaan Mannerheimin haudalle?

Ja meillä todellakin on niin hyvä itsetunto...

... että meidän ei tarvitse tehdä itsestämme mitään numeroa. Kukaan ei edes huomaa, että me olemme täällä. Paitsi jotkut hemmetin amerikkalaiset psykologit. Jos vain olemme ihan hiljaa, tämäkin asia unohtuu. 

Uusissa jaksoissa juontaja Sofia Rågenklint saa vetoavukseen koomikko Anders ”Ankka” Johanssonin.

IS TV-LEHTI:  Eläinmaailman moninaisuutta tarkasteleva ruotsalainen tietopaketti Elämäni eläimet: Eläinsairaalassa (Djursjukhuset, 1997–) jatkuu keväällä 2016 valmistunein jaksoin. Visuaalisestikin runsas sarja tutustuu eläinlääkärien työn monipuolisuuteen sekä Ruotsissa että kauempana. Tämän kauden eksoottinen kohde on eteläinen Afrikka.

Uusissa jaksoissa juontaja Sofia Rågenklint saa vetoavukseen koomikko Anders ”Ankka” Johanssonin, joka juontaa sarjaa vuoden 2008 jaksoista tutulla hurtilla huumorilla, mutta asiaa unohtamatta.

On hellyttävää huomata, että lemmikeistä pidetään hyvää huolta.

Itsensä täysillä likoon pistävä Ankka vetää jokaisessa jaksossa toistuvia osuuksia. Ankan kalat -osiossa hän sukeltelee vaarallisten evällisten keskellä. Nordens Ark -eläintarhassa hän oppii, kuinka harvinaisia eläimiä suojellaan. Ankan kissa & koira -pätkässä hän ottaa selvää, miksi hänen omat lemmikkinsä käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Viikon Ankassa hän ottaa lyhyesti esille jonkin mielenkiintoisen eläinknopin.

Ensimmäisessä jaksossa Ankka ottaa lisäksi selvää hevosten dopingtesteistä. Rågenklint puolestaan seuraa Namibiassa, kuinka gebardeja palautetaan takaisin luontoon. Ruotsissa hän tutustuu häntäänsä kipuilevaan kissaan ja syöpää sairastavaan mäyräkoiraan.

Näissä kohtauksissa on hellyttävää huomata, että lemmikeistä pidetään hyvää huolta.

Elämäni eläimet: Eläinsairaalassa, TV2 pe klo 16.00