Haaveesta ja rakkaasta harrastuksesta tuli lopulta Kristinalle työ.
Haaveesta ja rakkaasta harrastuksesta tuli lopulta Kristinalle työ.

Kristina Ohlsson päätyi täysipäiväiseksi kirjailijaksi sanouduttuaan irti huipputyöstään. Olen huomattavasti iloisempi ja rennompi, koska teen vain asioita joista pidän, hittidekkaristi sanoo.

Viisi sisarusta pelasi jalkapalloa ja kävi kuvataidekerhoissa, mutta pieni Kristina Ohlsson kahlasi läpi kirjan toisensa jälkeen. Tarinat maailmasta kiehtoivat niin paljon, että tyttö jäi vapaaehtoisesti leikkien ulkopuolelle.

Osaksi oli pakkokin. Kristinalla todettiin syntyessä vakava sydänvika, joka esti riehakkaat leikit pienen ruotsalaiskaupungin pihoilla.

Ensimmäiseen leikkaukseensa Kristina joutui jo sylivauvana. Seuraavassa operaatiossa kuusivuotiaana hän sai perheen helpotukseksi terveytensä takaisin. Rakkaus kirjoihin säilyi. Samassa tahdissa lukemisen kanssa Kristina kirjoitti novelleja ja lastenkirjojen raakileita.

– Minulla ei ole koskaan ollut muita harrastuksia kuin kirjoittaminen. Olen aina käyttänyt kaiken vapaa-aikani siihen, Kristina, 37, kertoo.

Mahtavaa paperilla

Nyt intohimosta on tullut Kristinalle työ. Virallisesti hänestä tuli kirjailija vuonna 2008, kun esikoisteos Nukketalo julkaistiin. Kokopäiväiseksi kirjailijaksi Kristina päätti ryhtyä neljä vuotta sitten. Sen jälkeen tahti on ollut kova: vuosina 2014 ja 2015 ilmestyi kolme teosta, ja tänä vuonna lukijoiden käsiin päätyy kaksi hänen romaaniaan. Uusin teos, dekkarisarjan jatko-osa Mion Blues ilmestyy suomeksi lokakuussa.

Ennen hyppäämistä unelma-ammattiinsa Kristina kolusi läpi työmaailman, joka ei sopinut hänelle lainkaan. Heti lukion jälkeen Kristina pääsi opiskelemaan yliopistoon politiikantutkimusta.

– Lapsuudenkodissani isä puhui paljon politiikasta asiantuntevaan sävyyn, vaikka ei ollut yliopistoihminen. Ymmärsin varhain, että maailma on iso paikka ja minä vain pieni osa sitä, Kristina kertoo.

”Ymmärsin varhain, että maailma on iso paikka ja minä vain pieni osa sitä.”

Hän erikoistui Lähi-idän ja EU:n ulkopolitiikan kysymyksiin ja nappasi monen haluaman työn Ruotsin poliisihallituksen turvallisuuspoliittisena asiantuntijana.

– Päädyin alalle lähes sattumalta, kun sain 26-vuotiaana harjoittelupaikan poliisista. En missään vaiheessa ajatellut työtä omakseni.

Vuonna 2012 oli kuitenkin tiedossa parempaa: Kristina sai huippupestin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjistä, jossa hän teki terrorismin vastaista työtä.

– Se oli mahtava mahdollisuus – paperilla. Mutta en ole edelleenkään ihan varma, mitä olin siellä tekemässä. Työskentelytapa siellä ei toiminut.

Hyväpalkkainen huippu

Päivätyönsä rinnalla Kristina kirjoitti koko ajan. Jotta kustantamo saisi käsikirjoituksen ajoissa, hän otti kuuden viikon palkattoman vapaan saadakseen tekstinsä valmiiksi.

Töiden ja kirjoittamisen sovittaminen yhteen alkoi olla mahdotonta. Pahimmillaan Kristina nukkui yössä neljä tuntia.

– Se oli hirveää häsläystä. Tajusin, että töissä ollessani heitän hereilläoloaikaani hukkaan. Lisäksi en oikeastaan pitänyt työstäni. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopettaminen.

”Tajusin, että töissä ollessani heitän hereilläoloaikaani hukkaan.”

Aiemmin Kristina oli ollut vahvasti sitä mieltä, ettei lähtisi vakituisesta työstään. Tiukka työmoraali periytyi lapsuudenkodista.

– Itsestään on pystyttävä huolehtimaan. Sen takia olen tehnyt myös paljon töitä, enkä halunnut jättää turvallista toimeentuloa.

Työ taiteilijana ei takaa tasaista leipää. Mutta ruotsalaisen menestysdekkaristin tienestit kohosivat nopeasti.

– Rahatilanteeni on todella vakaa. Kirjailijan työ on hyvää rahaa, jos ihmiset haluavat lukea kirjojasi, Kristina sanoo.

– Jos teoksia ei lueta, sanotaan, että ihmiset eivät ymmärrä kirjailijaa. Totuus saattaa kuitenkin olla se, että ehkä kirjoja ei lueta, koska tekijä epäonnistui. Minä kirjoitan kirjoja, joita itse haluaisin lukea. Haluan viihtyä hyvän tarinan parissa kuten suurin osa muistakin.

”Rahatilanteeni on todella vakaa. Kirjailijan työ on hyvää rahaa, jos ihmiset haluavat lukea kirjojasi.”

Ihana, kamala yksinäisyys

Nyt, neljä vuotta irtisanoutumisensa jälkeen, Kristina asuu yksin sataneliöisessä neljän huoneen kerrostaloasunnossaan Tukholmassa. Päätöstään irtisanoutua hän ei ole katunut hetkeäkään. Kirjailija kertoo elävänsä mukavaa elämää: hän hengaa kavereidensa kanssa iltaisin ja kirjoittaa silloin, kun haluaa.

– Olen nykyään huomattavasti iloisempi ja rennompi, koska teen ainoastaan niitä asioita, joista pidän, Kristina sanoo.

– Olen todella tuottelias kirjoittaja, ja kollegani joskus jopa ihmettelevät tahtiani. Minusta siinä ei ole elämäntilanteeni huomioon ottaen mitään ihmeteltävää: minulla ei ole mitään muuta kuin kirjoittaminen.

Kristina uskoo, että lapsettoman sinkun on helpompi hypätä pois työelämästä kuin perheellisen.

– Uran vaihtaminen oli helppo päätös, koska minulla ei ole miestä tai lapsia. En ole vastuussa tekemisistäni kenellekään, joten voin halutessani olla kuusi viikkoa kiinni tekstissä yötä päivää.

”En ole vastuussa tekemisistäni kenellekään, joten voin halutessani olla kuusi viikkoa kiinni tekstissä yötä päivää.”

Vapaudellakin on kääntöpuolensa. Työhuoneen Kristina jakaa toisten freelancereiden kanssa, mutta toisinaan hän tuntee olonsa yksinäiseksi.

– Kun kotona ei ole ketään, koen oloni orvoksi. Vaikka viihdyn hyvin yksin, pidän siitä, että ympärilläni on ihmisiä.

Kohti iloa

Irtisanoutuminen ja hyppy unelma-­ammattiin ovat opettaneet Kristinalle paljon. Suurin opetus koko maailmasta tuli kuitenkin jo silloin, kun hän työskenteli viimeisessä päivätyössään.

– Maailman suurin ongelma on kommunikaation puute. Ihmisten, valtioiden ja organisaatioiden välillä on valtavia, perustavanlaatuisia eroja, joista ei osata keskustella edes samoilla käsitteillä. Siksi yhteistyö ja asioiden muuttaminen on todella hankalaa, kirjailija sanoo.

Irtisanoutuminen opetti sen, että arjessa tärkeintä on ilo.

– En halua tuntea, että päiväni on mennyt tehdessä jotain merkityksetöntä. Haluan tuntea iloa tekemästäni työstä, kun tulen illalla kotiin, Kristina pohtii.

”En halua tuntea, että päiväni on mennyt tehdessä jotain merkityksetöntä.”

– Minun ikäpolveni on ensimmäinen sukupolvi, joka voi tosissaan sanoa näin. Aiemmat sukupolvet ovat joutuneet miettimään paljon enemmän toimeentuloa, eikä oman halun mukaan ole voinut mennä. Siitä mahdollisuudesta pitäisi ottaa kaikki irti.

Aikaa väärässä ammatissa Kristina pitää tärkeänä kuten kaikkea muutakin kokemaansa. Uravaihdoksen jälkeen kirjailija ei ole haikaillut rajuja muutoksia elämäänsä. Hänelle loikka pois päivätyöstä ei ollut mullistava – siinä hän vain jätti osan elämästään pois satsatakseen intohimoonsa kunnolla.

– Steve Jobs totesi, ettei pidä tyytyä elämäänsä. Kannattaa mennä rohkeasti kohti uusia asioita. Se on hyvä neuvo, jonka mukaan yritän elää, Kristina sanoo.

– Mutta ei sanoja kannata noudattaa sokeasti. Kun löytää oman juttunsa, voi rauhoittua. Niin minullekin kävi: kun löysin oman juttuni, asetuin.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Kristina Ohlsson

Ruotsalainen kirjailija syntyi 2.3.1979 Kristianstadissa, Skånessa.

Asuu Tukholmassa.

Kirjoittanut yhdeksän romaania, tietokirjan ja neljä nuortenkirjaa.

Dekkari Lotus Blues julkaistiin suomeksi alkuvuodesta. Teoksen jatko-osa Mion Blues ilmestyy suomeksi lokakuussa.

Hjallis Harkimo saa illan uudessa keskusteluohjelmassa viereensä poikansa Joelin. 

IS TV-LEHTI: Liikemies ja kansanedustaja Hjallis Harkimo on jo tuttu näky tv:n keskusteluohjelman vetäjänä, mutta nyt hän saa aisaparikseen poikansa Joel Harkimon.

Uudessa Harkimot -talk show’ssa he jututtavat kotimaisia eturivin tähtiä ja heidän perheenjäseniään.

– Idea ohjelmaan lähti siitä, että olen tehnyt keskusteluohjelmaa monta vuotta yksin ja halusin tehdä jotain uutta. Olemme aina olleet Joelin kanssa läheisiä, ja nyt saamme ennen kaikkea olla enemmän yhdessä. Se on hienoa, Hjallis sanoo.

”En halua olla joku ylimääräinen osa isän vanhaa ohjelmaa.”

Isänsä jalanjäljissä politiikkaan ja liike-elämään siirtynyt Joel ei ollut aluksi varma, haluaako hän lähteä vetämään keskusteluohjelmaa.

– Aluksi ajattelin, ettei talkshow ole minun juttuni, koska en halua olla joku ylimääräinen osa isän vanhaa ohjelmaa enkä ole kiinnostunut julkisuudesta. Mutta ajattelen tämän huikeana kokemuksena, koska olen tosi kiinnostunut ihmisistä.

Kussakin jaksossa yksi julkisuudesta tuttu henkilö ja tämän lapsi tai vanhempi tapaa Harkimot.

Aloitusjaksossa nähdään vaikeasta isä-poika -suhteestaan avautuvat Joonas ja Vesa-Matti Loiri.

Keskusteluiden ydin muodostuu vieraiden elämän tähtihetkistä ja kipukohdista, joiden kautta myös Harkimot avautuvat syvällisemmin omasta isä-poika-suhteestaan.

– En koe olevani haastattelija, vaan keskustelija. Reflektoin vieraiden ajatuksia myös omiin vanhempiini ja lapsuuteeni, Joel sanoo.

Hjallis uskoo, että hän on pystynyt antamaan myös omalla toiminnallaan opastusta tv-työhön.

– Joel tykkää tehdä kanssani juttuja, ja toivon tietysti, että hän myös oppii minulta jotain asioita. Mutta Joel saa tehdä ohjelmassa kyllä ihan kaikkea, mikä häntä huvittaa.

”Paljon olen oppinut, sillä olen seurannut tarkkaan, mitä isä touhuaa. Isä on tekijämies.”

Joel sanoo oppineensa isältään etenkin periksiantamattomuutta.

– Paljon olen oppinut, sillä olen seurannut tarkkaan, mitä isä touhuaa. Olen aina arvostanut hänen päättäväisyyttään. Isä on tekijämies.

Isä ja poika ovat luonteeltaan melko erilaisia.

– Se on hyväkin asia, sillä täydennämme toisiamme. Isä on välillä vilkas kuumakalle, itse olen vähän iisimpi. Olen myös se, joka saa ensimmäisenä kuulla, jos joku asia ei ole mennyt hyvin.

Tulevissa jaksoissa tavataan myös Jutta Gustafsberg ja tytärpuoli Camilla Jussila, jääkiekkoilijalegenda Kimmo Timonen ja äiti Marja-Liisa, Hjalliksen pikkuveli Roy Harkimo ja tytär Amanda.

Harkimot, TV5 su klo 21.00

Tuure Kilpeläisen, Manuela Boscon, Meeri Koutaniemen ja Sami Yaffan illallisella olisi ollut hauskaa olla kärpäsenä katossa.

Jotkut illallisseurueet vain näyttävät siltä, että niihin olisi ihana kuulua. Instagramin perusteella taiteilija ja näyttelijä Manuela Boscon, muusikko Tuure Kilpeläisen, dokumentaristi Meeri Koutaniemen ja muusikko Sami Yaffan seurue on juuri sellainen.

Voice uutisoi keskiviikkona, että Manuela Bosco, 35, ja Tuure Kilpeläinen, 47, seurustelevat. Sami Yaffa, 53, ja Meeri Koutaniemi, 29, puolestaan avioituivat Mallorcalla syyskuussa

Manuela julkaisi eilen Instagramissa kuvan taiteilijapariskunnista helsinkiläisessä BasBas-ravintolassa. 

”Love united”, kuvateksti kuului. 

Tunnelmallisessa kuvassa on niin hauska asetelma, että mieleen tulee, olisiko Meeri alan ammattilaisena olisi asetellut porukan kuvaa varten.