Petra Ollin kisoja kannattaa seurata. Keväällä hän treenasi Kuortaneella. Kuva: Sanoma-arkisto / Timo Aalto
Petra Ollin kisoja kannattaa seurata. Keväällä hän treenasi Kuortaneella. Kuva: Sanoma-arkisto / Timo Aalto

Rion olympialaiset tarjoavat hikeä ja voiton huumaa reilun kahden viikon ajan. Näin poimit tv-tarjonnasta parhaat palat.

Kesäolympialaiset ovat monelle penkkiurheilijalle suurta juhlaa – järjestetäänhän ne vain kerran neljässä vuodessa. Onnenpäiviä on siis luvassa myös Mari Julkulle, 29, joka seuraa urheilua fanaattisesti.

– Harvassa ovat urheilulajit, jotka eivät kiinnosta. Arvokisat, kuten olympialaiset, MM-kisat, EM-kisat ja niin edelleen, ovat tärkeimpiä. Harrastan myös raviurheilua ja raveihin yritän päästä mahdollisimman usein paikan päälle, Mari kertoo.

Urheilukilpailut aikatauluttavat muuta elämää.

– Tärkeiden kisojen aikaan penkkiurheilu menee kaiken muun edelle. Aviomieheni olisi halunnut kanssani lomalle jääkiekon MM-kisojen aikaan, mutta ymmärsi kyllä heti, että parempi siirtää reissua. Ei ole kivaa olla matkalla ihmisen kanssa, joka haluaa koko ajan katsoa jääkiekkoa, Mari sanoo.

Mari bloggaa Me Naisten sivuilla, ja Maritalvikki-blogissaan hän on kertonut harrastavansa penkkiurheilun lisäksi olympiastadioneilla vierailua. Lue bloggaus täältä.

”Tärkeiden kisojen aikaan penkkiurheilu menee kaiken muun edelle.”

Tunteita laidasta laitaan

Perjantaina alkavat Rion olympialaiset tosin osuvat Marille aavistuksen hankalaan saumaan. Miamissa miehensä työn vuoksi asuva Mari saa esikoisensa hetkenä minä hyvänsä.

– Nyt jopa minä saatan joutua joustamaan. Synnytysvalmennuksessa sanoivat, että sairaalassa kannattaa sitten pitää kännykät ja televisiot kiinni, koska siellä ’ei tarvitse tietää muusta maailmasta mitään’. Ajattelin mielessäni, että hah, jos olympialaiset ovat jo käynnissä vauvan syntyessä, niin kylläpä tarvitsee!

Sydneyn olympiastadion tuotti pienoisen pettymyksen, vaikka Arsi Harju työnsikin siellä aikanaan kultaa. Kuva: Marin blogi
Sydneyn olympiastadion tuotti pienoisen pettymyksen, vaikka Arsi Harju työnsikin siellä aikanaan kultaa. Kuva: Marin blogi

Mari allekirjoittaa tutkimustulokset, joiden mukaan pelin seuraaminen voi olla ”lähes sietämättömän kiihottavaa” samalla tavalla kuin seksi tai syöminen.

– Kaikista parasta on juuri ennen tapahtuman alkua. Silloin tuntee niin elävänsä! Joskus jännitän niin paljon, että toistan ääneen, kuinka ’en voi katsoa tätä’. Silloin mieheni kysyy, että miksi hitossa sitten katsot, jos tekee pahaa. Mutta se on koko homman idea. Tunteissa mennään äärilaidasta toiseen.

”Kaikista parasta on juuri ennen tapahtuman alkua. Silloin tuntee niin elävänsä!”

Pari urheiluelämystä on jäänyt mieleen kaikkein kirkkaimpina: jääkiekon MM-kulta 2011 ja formuloiden katsominen Shanghaissa.

– Olen seurannut formuloita 9-vuotiaasta, ja kisa oli todellinen unelmien täyttymys. Niin suuri, että unohdin jännityksen takia juoda helteessä ja päädyin aika-ajojen jälkeen nestehukan takia tiputukseen.

Rion olympialaisissa kiehtoo tapahtuman suuruus.

– Television voi aukaista melkein mihin aikaan tahansa ja sieltä tulee jotain urheilua. Olympiakulta on käytännössä suurinta, mitä urheilija voi saavuttaa, ja sen huomaa.

Näin nautit olympiahuumasta! Marin katselutärpit:

1. Naisten ja miesten satanen. ”Pikamatka on yksi yleisurheilun kuninkuuslajeista. Miesten puolella kiinnostaa, voittaako Usain Bolt taas. Naisten puolella suomalaistenkin mielenkiinto kohdistuu hollantilaiseen Dafne Schippersiin, koska eurooppalaiset eivät ole näillä matkoilla viime aikoina paljon juhlineet, mutta hän voitti matkalla viime vuonna MM-hopeaa. Olympiamitali olisi todella kova temppu.”

Satasen karsintoja ja finaalit käydään 12.–14.8., tsekkaa myös 200 metrin kilpailut!

2. Miesten keihään finaali. ”Suomalainen ei tietystikään voi missata keihäskilpailua, johon kohdistuvat suurimmat menestysodotukset. Koska miesten keihään finaali – johon toivottavasti kaikki kolme suomalaista keihäsmiestä pääsevät – käydään lauantain ja sunnuntain (21.8.) välisenä yönä alkaen kello 3, on tässä oiva tilaisuus mahtavien jatkobileiden järjestämiseen!

3. Petra Olli. ”Paini on perinteinen suomalaislaji, ja nyt mitalitoiveet kohdistuvat nuoreen, 22-vuotiaaseen Petra Olliin.”

Ollin sarjaa painitaan keskiviikkona 17.8. 

4. Hevoset. ”Olympialaiset eivät ole pelkästään ihmisten mittelö: myös eläinkunnan uljas edustaja eli hevonen taistelee olympiamitaleista monessa eri tapahtumassa. Suomalaisillakin on oma edustuksensa: Elmo Jankari ja Duchess Désirée kilpailevat kenttäratsastuksessa, jossa yhdistyvät kouluratsastus, maastokoe ja rataesteet.”

5. Erikoiset lajit. ”Kannattaa tsekata ennakkoluulottomasti lajeja, joita ei usein Suomen televisiossa usein näe. Esimerkiksi miekkailu tai jousiammunta ovat superjännittäviä!”

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

On aika hemmetin vaikeaa rakastaa kroppaa, joka paisuu yhden syksyn aikana lähes seitsemän kiloa.

Kuten useimmat tuntemani naiset, olen ollut ulkonäkööni tyytymätön noin kahdeksanvuotiaasta. Nyt olen oppinut, etten saisi olla. Olisi trendikkäämpää syleillä näitä ainutkertaisia muotojani ja arvostaa sitä, mihin kehoni pystyy, ei sitä, miltä se näyttää.

Kanankakat. Siitä on kehopositiivisuus kaukana, kun yhden syksyn aikana lihoo lähes seitsemän kiloa. Yhtään ei tee mieli syleillä näitä entisten kurvien päälle kasvaneita uusia kurveja. Ne tarkoittavat, että saan kantaa taas läjän lempifarkkuja ja hintavia ulkovaatteita kirppiskeräykseen.

Paisuminen tuntui lisäksi epäreilulta. Syksyn ajan olin treenannut enemmän kuin ikinä, noin neljästi viikossa. En mässäillyt, mutta ehkä juoksukoulu kasvatti ruokahaluani samaan tahtiin kuin lähestyvät nelikymppiset hidastivat aineenvaihduntaani. (Vai hidastivatko sittenkään? Taas yksi asia, josta niillä mokomilla on kiistanalaisia näkemyksiä.)

Hetken sain kyllä uskoteltua itselleni, että lisäkilot ovat vain lihasmassaa. Ehkä viidesosa niistä onkin.

 

”Muinoin, kun vielä verhouduimme mammutinnahkoihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.”

Ironista on, että biologian puolesta voisin olla kehooni aika tyytyväinen. Muinoin, kun vielä verhouduimme mukavasti väljiin mammutinnahkoihin emmekä pillifarkkuihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.

Se jaksaa juosta kympin ja hiihtää kaksi. Se kyykkää neljä tuntia putkeen (suppilovahveroiden perässä, ei muuten), kiipeää leikkipuistossa hämähäkinverkon huipulle ja nostaa kymmeniä kiloja suorille käsille. Se on tehnyt lähes tyhjästä, synnyttänyt ja ruokkinut kolme uutta ihmistä. Loistokapine oikeastaan.

Saan kai silti vähän surra sitä, minkä olen menettänyt? Nimittäin luottamukseni siihen, että reippaasti liikkumalla ja fiksusti syömällä pysyn sen näköisenä kuin toivon.

”En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä, joten näillä mennään.”

Kun kehopositiivisuus tuntuu liian vaikealta, treenaan kehorealismia. En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä 3-4 kerrasta viikossa, joten näillä mennään. En ehkä enää koskaan mahdu siihen 38-kokoiseen ruusumekkoon, jossa muutama vuosi sitten juhlin veljeni häitä, mutta voin ostaa uuden ja yhtä kauniin, kokoa 42.

Ei kehoaan tarvitse joka päivä niin ylenpalttisesti rakastaa, mutta sen kanssa kannattaa tulla toimeen. Tämän minäkin yritän muistaa – myös sitten, kun (yllättävän pian) kroppani lakkaa olemasta biologinen loistokapine.

Kysely

Oletko tyytyväinen ulkomuotoosi?

Jos selviää!

Tuntuuko siltä, että vaalikeskustelut eivät paljasta tarpeeksi eroja presidenttiehdokkaiden välillä? Haluaisitko tehdä äänestyspäätöksesi mieluummin höpöhöpöjuttuihin ja mutu-tuntumaan nojaten? Hyvä! Tässä on sinulle sopiva vaalikone, joka paljastaa sielunkumppanuutesi asteen eri ehdokkaiden kanssa. Vastaukset on koottu Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Ylen artikkeleista sekä omasta päästä.