Seija (vas.) ja Orvokki ovat olleet yhdessä vuodesta 1960 asti. "Kyllä me aika pian huomattiin, mistä kenkä puristaa." Kuva: Karoliina Paatos
Seija (vas.) ja Orvokki ovat olleet yhdessä vuodesta 1960 asti. "Kyllä me aika pian huomattiin, mistä kenkä puristaa." Kuva: Karoliina Paatos

Ruotsissa ollaan aina vähän meitä edellä. Siellä on esimerkiksi oma senioriasuntola sateenkaarikansalle.

50-luvun puolivälissä, kun Orvokki Hyvönen muutti Helsingistä Tukholmaan, Helsingissä ei ollut yhtään homobaaria. Tukholmassa oli. Helsingissä Orvokki ei tiennyt kuin kaksi muuta lesboa, paljon häntä vanhempia naisia. Tukholmassa tutustui paljon helpommin kiinnostaviin ihmisiin. Vuonna 1960 Orvokki tapasi toisen suomalaisen, Seija Svanbergin, kun molemmat sattuivat olemaan samalla laivalla tarjoilijan hommissa. Se oli heti rakkautta.

Vuonna 2014 Seija ja Orvokki ovat pitäneet yhtä yli 50 vuotta. He asuvat puoliksi talossaan maalla, puoliksi Tukholman Regnbågenissa. Taaskin Tukholmassa on jotain, mitä Helsingissä ei ole: homojen senioriasuntola Regnbågen. Se avattiin vajaa vuosi sitten. Kaikissa sen 27 asunnossa on nyt asukkaat, ja jonossa on sata halukasta lisää.

– Kyllä me käytiin katsomassa tavallista senioritaloakin, mutta siellä ukonkuvat määräs, miten ollaan. Tuttava kertoi Regnbågenista ja päätimme, että mekin haemme täältä asuntoa, Orvokki kertoo.

Omien joukossa

Kun idea Regnbågeniin syntyi vuonna 2009, Ruotsissa oli jo oma vanhainkoti esimerkiksi suomenkielisille. Vanhana äidinkieli muistuu paremmin mieleen kuin ruotsi, ja olo tuntuu kotoisammalta. Regnbågenin puuhamiehet ajattelivat, että homojen senioriasuntolassa olisi vähän sama idea kuin tietyn kieliryhmän vanhainkodissa. Siellä olisi jokaisella vapaus olla oma itsensä, puhua omaa kieltään. Eikä tarvitsisi enää iäkkäänä peitellä parisuhdettaan tai identiteettiään – vanhemmissa ikäluokissa kun on vielä paljon ennakkoluuloja.

Seija, Orvokki ja monet muut Regnbågenin asukkaat puhuvat turvallisuuden tunteesta. Se syntyy siitä, kun ei tarvitse esittää. Piilottelu on nimittäin iäkkäämmille HLBT-ihmisille tuttua:

– Teatteria on saanut jo pelata koko elämänsä. Nuorempana firman juhlissa piti laittaa hame päälle, esittää nättiä tyttöä ja tanssia työkavereiden kanssa, Seija kertoo.

Paluu nuorisoasuntolaan

Regnbågenissa ei ole toistaiseksi hoivapalveluita. Asunnot on tarkoitettu suht hyväkuntoisille ja omillaan pärjääville yli 55-vuotiaille. Asukkaat tuntevat toisensa, naapuriapua on saatavilla, tuttavan luona voi piipahtaa kahvilla tai lasillisella.

– Tunnelma on itse asiassa vähän samanlainen kuin nuorisoasuntolassa, jossa asuin 80-luvulla, Seijan ja Orvokin naapurissa asuva mies kuvaa.

Aika näyttää, olisiko myöhemmin tarvetta vaikka omalle sairaanhoitajalle: sellaiselle joka osaa olla kysymättä mieheltä, että kuinka vaimo jaksaa.

– Mutta mitään raja-aitoja ei ole tarkoitus rakentaa. Ennemmin haluamme näyttää alakerroksissa asuville heteroille, että mekin olemme ihan tavallisia ihmisiä.

Lue koko juttu Me Naisten numerosta 35/2014.

Lue myös:

Pirkko Hämäläinen ja Kirsti Simonsuuri: "Haluamme viettää yhdessä loppuelämämme"