Adelan raskaus on ei-toivottu. Moona (vas.) ja Janita voivat auttaa raskaudenkeskeytyksen järjestämisessä. Kuvat: Susanna Kekkonen
Adelan raskaus on ei-toivottu. Moona (vas.) ja Janita voivat auttaa raskaudenkeskeytyksen järjestämisessä. Kuvat: Susanna Kekkonen

Kerran viikossa salaisessa paikassa voi saada terveyspalveluja sellainenkin, jota eivät viranomaiset auta. Paperittomien klinikka pyörii vapaaehtoistyöllä. Koskaan ei voi tietää, mitä ilta tuo tullessaan.

Kevät! Suvivirsi-keskustelun ja västäräkkien saapumisen aika. Ja romanikerjäläisten; heitäkin tuntuu näkyvän kaduilla enemmän kuin talvella.

Mutta mitäpä me suomalaiset tiedämme heidän elämästään? Tai kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden elämästä? Pienen välähdyksen niistä saa Helsingin Global Clinicillä. Vapaaehtoisvoimin pyörivä klinikka toimii salaisessa paikassa, mutta siellä voi kerran viikossa päästä terveydenhoidon piiriin sellainenkin, jolla ei siihen muuten olisi oikeutta.

Tänäänkin siellä on luvassa kahden ja puolen tunnin kurkistus hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolelle.

Kiireinen kaksituntinen

On klinikkailta, ja ovet avataan ihan kohta. Olosuhteet eivät ole kovin kummoiset: tilaa on liian vähän, käytettävissä ei ole ihan moderneinta lääkäriaseman teknologiaa… mutta asiantuntemusta riittää. Paikalla on kaksi lääkäriä, kätilö, useampi sairaanhoitaja, hammaslääkäri, psykologeja ja tulkkeja.

Etukäteen ei voi tietää, millainen ilta on luvassa ja kuinka paljon potilaita saapuu.

– Voi tämä olla kaoottista, joskus on. Mutta minusta nämä ovat antoisia iltoja, varsinkin silloin, kun voi olla avuksi, kätilö Janita Tasa kertoo.

Janita on ollut mukana jo vuodesta 2013, joten monenlaista on jo nähty. Hän ryhtyi vapaaehtoistyöhön, koska hänellä oli ylimääräistä aikaa, jonka voisi käyttää heikompiosaisten auttamiseksi. Apua näköjään tarvitaankin: aula pamahtaa heti ovien avaamisen jälkeen täyteen potilaita. Paljon romaneja, monilla useampi saattaja mukanaan. Lisäksi näyttäisi olevan väkeä Lähi-idästä päin. Seinustalta erottuu neljän kolmekymppisen ihmisen ryhmä, joilla on mukanaan parivuotias lapsi. He ovat Janitan mukaan Syyriasta, saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen ja tulleet psykologia tapaamaan. Pikkutyttö vaaleanpunaisessa talvihaalarissaan kiipeilee sylistä toiseen hyväntuulisena.

Janita käy toisen kätilön ja sairaanhoitajan kanssa hommiin ja alkaa järjestää ihmispaljoutta potilasjonoksi.

– Missä ne meidän vuoronumerolaput oikein on?

– En mä tiedä, ne on nyt jossain. Ja kenellä on vessan avain?

Global Clinicillä  käy illassa kymmenestä kolmeenkymmeneen potilasta, tämän illan tilastossa lukee 23.
Global Clinicillä käy illassa kymmenestä kolmeenkymmeneen potilasta, tämän illan tilastossa lukee 23.

Sairaalayö 700 euroa

Käytävässä näkyy Janitalle tutut kasvot. Hän menee halaamaan:

Edmond! Miten menee, joko lapsi syntyi?

Albanialainen Edmond tervehtii iloisesti, mutta näyttää vähän huolestuneelta. Asiat ovat periaatteessa hyvin: hän asuu Suomessa jo kahdeksatta vuotta, hänellä on oleskelulupa ja työpaikka. Mutta vaimolla ei ole vielä kumpaakaan, kolmas lapsi syntyy kohta ja ras­kaus on ollut vaikea. Janita teki aika paljon töitä, jotta vaimo pääsi neuvolaseurantaan.

Nyt Edmondin murheena ovat raha-asiat. Vaimon oleskelulupa on kiinni Edmondin palkasta: elättäjällä pitäisi jäädä palkasta käteen 2200 euroa kuussa.

– Enkä mä saa niin paljon! Mutta mä olen ok, vaimo on ok, en vain tiedä, mitä teen laskuille…

Edmond näyttää paperinippua. Vaimo joutui olemaan komplikaatioiden takia monta yötä sairaalahoidossa, ja sairaala on lähettänyt laskuja yhteensä 11000 euron arvosta. Röntgen 700 euroa, yksi sairaalayö 700 euroa, tutkimuksia, lääkkeitä… kamalan kallista!

– Noin paljon se maksaa, kun Kelan tukea ei ole laskussa mukana – suomalaisethan eivät noita todellisia summia koskaan näe sairaalalaskuissaan. Mutta voidaan me varmasti auttaa, Janita sanoo.

Global Cliniciltä voidaan soittaa potilaslaskutukseen ja selittää, että on kyse paperittomasta raskaana olevasta. Silloin sairaala voi hakea valtion takausta.

Edmondin vaimo on saanut 11000 euron edestä sairaalalaskuja. Summa kertyy yllättävän nopeasti, jos Kela ei korvaa.
Edmondin vaimo on saanut 11000 euron edestä sairaalalaskuja. Summa kertyy yllättävän nopeasti, jos Kela ei korvaa.

Apua tarvitaan

Global Clinicille tulevia potilaita on kahdenlaisia. Joukossa on ihmisiä, joilta puuttuu oleskelulupa – prosessi on kesken tai lupaa ei ole myönnetty – sekä köyhistä köyhimpiä eurooppalaisia, joilla ei ole omassa maassaankaan sairausvakuutusta. Romanian ja Bulgarian romanit kuuluvat jälkimmäisiin.

– Tänne tulevat potilaat ovat ihmisiä kuten muutkin. Moni paperiton elää ahdistavaa ja vaikeaa elämää, viranomaisia paossa. Romanit taas ovat toisenlainen ryhmä – he ovat aina eläneet tietyllä tavalla, ja se on heille normaalia arkea, vaikka meistä heidän elämäntapansa näyttäisi erilaiselta, Janita miettii.

Vaikka nykyään puhutaan paljon laittomasta maahanmuutosta, mikään laki ei estä auttamasta lähimmäistä. Sen takia Global Clinic perustettiin vuonna 2011. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, ihmisillä riittää edelleen hyvää tahtoa. Kaapeissa on lahjoituksina saatuja lääkkeitä ja hammasharjoja. Ylähyllyllä pilkottaa täysiä muovikasseja: ne ovat äitiyspakkauksia, joita muutama äiti on kerännyt tuttavapiiristään.

”Koetan juuri etsiä yhtä nelilapsista perhettä, jonka nuorimmainen on kolmen kuukauden ikäinen.”

Näyttää siltä, että avun tarve ei ole ainakaan vähenemässä: Global Clinicejä on perustettu myös Turkuun, Tampereelle, Ouluun, Joensuuhun ja viimeksi Lahteen.

Potilaita löytää klinikalle kymmenestä pariinkymmeneen per ilta. Uutena ryhmänä ovat ne, jotka kärsivät maahanmuuttolain tiukentumisesta: kielteisiä turvapaikkapäätöksiä on annettu tänä vuonna heillekin, joille kotimaahan palaaminen ei ole turvallista. Turvapaikanhakijoilla on oma terveydenhuoltopolkunsa, mutta kielteisen päätöksen jälkeen valtion ymmärrys loppuu.

– Osa heistä pakenee maan alle. Koetan juuri etsiä yhtä nelilapsista perhettä, jonka nuorimmainen on kolmen kuukauden ikäinen. Heille pitäisi saada tietoa, että on kuitenkin paikka, josta voi saada apua, Janita miettii.

Ioana sai apua.
Ioana sai apua.

Janitan mielestä työ on yleensä mukavaa. Potilaat ovat kiitollisia kaikesta avusta, ja se tuntuu palkitsevalta. Raskasta on silloin, kun ei voi auttaa. Kun ei löydy yhteistä kieltä, kun potilaalla on pahoja psyykkisiä ongelmia. Tai kun Janitan puheille tulee nuori tyttö, joka on tahtomattaan raskaana ja ahdistunut. Raskaus on jo pitkällä, aborttia ei voi enää tehdä, lannistunut tyttö lähtee reilusti iäkkäämmän miehen matkassa pois.

– Sellainen tuntuu pahalta. Mutta täällä me myös asennetaan ehkäisykapseleita, annetaan kondomeja mukaan ja ehkäistään niitä ei-toivottuja raskauksia.

Nyt tarvitaan kätilöä: Janitan juttusille on jonossa romanialainen Adela, joka on raskaana.

Adela ja vauva

– English? Janita kysyy Adelalta.

– Little.

– How many weeks? Janita yrittää kysyä, kuinka pitkällä raskaus on, mutta Adelan englannin taito ei riitä.

Tulkki on parhaillaan auttamassa hammaslääkäriä, joten Janita ottaa puhelimestaan Googlen käännös­sovelluksen esiin. Alkaa selvitä: Adela on seitsemännellä viikolla raskaana.

Janita mittaa verenpaineen: vähän korkea, mutta normaalirajoissa. Hän miettii, aikooko Adela jäädä koko raskauden ajaksi Suomeen vai ei. Jos jää, hänelle voisi varata neuvola-ajan.

– Onkohan hänellä jotain… harvat romanit tulevat raskauden takia muuten vaan, yleensä on jotain huolia. Ehtisipä se tulkki nyt, mutta kun häntäkin revitään joka suuntaan.

”Hän haluaisi ehkäisykapselin. Niin, ja hän haluaa siis vauvasta eroon.”

Ta-daa! Ovi käy ja pelastaja astuu sisään: Romaniasta kotoisin oleva tulkki Andrei.

– Neljäs lapsi, ei yllätyksiä. Ei kuulemma tarvetta neuvolapalveluille.

No mitähän sitten…? Janita kysyy, ja Andrei kyselee Adelalta lisää.

– Hän haluaisi ehkäisykapselin. Niin, ja hän haluaa siis vauvasta eroon. Hän ei halua enää lapsia, Andrei selvittää.

Ahaa, siinähän se tuli. Raskauden keskeytystä ei enää ehdi tehdä sitten, kun Adela palaa Romaniaan.

– Ääh, mitähän me tehdään, Janita pohtii.

Ehkäisytoiveita klinikalla tulee vastaan usein, raskauden keskeytyksiä ei niinkään. Mutta Helsingin kaupunki on tehnyt periaatepäätöksen, että kaikille raskaana oleville kuuluvat samat terveyspalvelut, oli paperitilanne mikä hyvänsä. Niinpä Janita pyytää paikalle lääkäriä kirjoittamaan lausuntoa raskauden keskeytyksestä. Huomenna hän soittaa Kätilöopistolle, selittää tilanteen ja varaa ajan. Adela on kiitollinen ja helpottunut.

Monta kysymystä

Janita voi soittaa Kätilöopistolle ja jättää Adelalle sanan, mihin pitää mennä ja milloin. Mutta loppu jää auki.

– Löytääkö hän sinne perille, miten hänet otetaan vastaan? Ja jos hän saa uuden ajan raskauden keskeytystä varten, saattaako hänet sitten joku oikeaan paikkaan? Janita miettii.

Paljon kysymyksiä Adelen elämästä jää ilmaan. Oikeastaan koko Global Clinic on täynnä isoja kysymysmerkkejä. Esimerkiksi nämä romanikerjäläiset: mitä heidän kanssaan oikein pitäisi tehdä? Tai turvapaikanhakijat, jotka saavat kielteisen päätöksen, mutta joilla ei ole enää asiaa kotimaahansa?

Global Clinicin vapaaehtoisten mielestä ei ole kestävää, että paperittomat hoidetaan hyvällä tahdolla: oikeus terveyteen on kuitenkin ihmisoikeus. On tässä vuosien aikana jo jotain liikahdusta tapahtunut, ja esimerkiksi Helsinki, Espoo ja Turku tarjoavat alle 18-vuotiaille sekä raskaana oleville kaikki terveyspalvelut, oli paperit tai ei.

– Mielestäni ihmiset pitäisi hoitaa kunnallisella puolella. Pelätään, että tänne alkaa sitten tulla ihmisiä ilmaisten terveyspalvelujen perässä, mutta ei sellaisesta ole merkkejä Ruotsissakaan. Siellä paperittomilla on laajempi oikeus terveydenhoitoon kuin meillä, Janita sanoo.

Global Clinicillä diagnosoidaan ja ohjataan hoitoon, mutta kroonisia sairauksia ei voida hoitaa.
Global Clinicillä diagnosoidaan ja ohjataan hoitoon, mutta kroonisia sairauksia ei voida hoitaa.

Samat kysymykset, ei apua

Lähempänä kahdeksaa aulassa on apeampi tunnelma kuin alkuillasta. Paikalle on tullut hyvin ahdistunut mies, kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut. Hänet on kotiutettu aamulla sairaalasta itsemurhayrityksen jälkeen.

Esitietolomakkeesta näkyy, että mies on vasta 18-vuotias. Global Clinicin psykologi on koettanut jutella miehen kanssa, mutta toteaa, että puhuminen ei nyt ole ratkaisu.

– Häneltä kysytään samat kysymykset joka paikassa, eikä kukaan kuitenkaan voi auttaa. Ei hän ole juttelukunnossa, psykologi sanoo.

Tänään mies on sentään kohdannut jo yllättävän monta, jotka ovat ainakin yrittäneet auttaa. Sairaalasta mies on ilmeisesti mennyt rautatieaseman mielenosoitusleirille, ja sieltä on löytynyt suomalainen mies, joka huomasi kaverin hädän ja lähti tuomaan häntä Global Clinicille. Sama saattaja etsi ja löysi puhelimeen jonkun, joka puhui darin kieltä ja pystyi tulkkaamaan. Nyt ympärillä on liuta ihmisiä, jotka haluaisivat auttaa, mutta eivät oikein pysty. Global Clinicin psykologi juttelee saattajan kanssa.

– Voisikohan hän jäädä odottamaan tänne hetkeksi, ettei lähtisi vielä mihinkään?

– Ei hän lähde mihinkään. Eihän hänellä ole mitään, mihin lähteä, hän tuli mun kyydillä, saattaja sanoo.

Ensi viikkoon

Klinikkaillan kaksi ja puoli tuntia on kulunut nopeasti. On jaettu särkylääkettä polvikipuun ja päänsärkyyn, otettu pikaverikokeella tulehdusarvoja, tunnusteltu tyrää, tutkittu paleltumaa kasvoissa. Osa potilaista tulee ehkä viikon päästä uudestaan, jos tilanne ei ole parantunut. Itsemurhaa yrittänyt vietiin uudestaan päivystykseen. Adela tulee huomenna päiväkeskukseen kysymään Andreilta, saatiinko hänelle Kätilöopistolta aikaa.

Yllättävän hyväkuntoisia ovat monet ihmiset siihen nähden, että heillä ei ole edes kotia.

– Me ei voida hoitaa täällä mitään kroonisia sairauksia, koska seurantaa ei voi järjestää. Meidän työmme on diagnosointia ja hoitoon ohjaamista, jos epäillään jotain vakavampaa. Ja rauhoittelua, jos vakavampaa ei ole, lääkäri Moona Merikallio sanoo.

Pari hammassärkypotilasta lähtee illan päätteeksi päivystykseen hammaslääkärin saattamana: tilanne on sen verran paha, että klinikan olosuhteet eivät riitä hammashoitoon. Yhdellä psykologeista taas on onnistunut olo: pari ahdistunutta potilasta on saanut apua siitä, että joku on kuunnellut.

Janitakin pääsee lähtemään pian kotiin. Syyrialainen perhe istuu vieläkin pöydän ääressä. Heidän vaaleanpunaisiin puettu taaperonsa näyttää siltä, että tarvitsisi jo iltapuuron ja peittelyn nukkumaan. Millainenkohan peti siellä hätämajoituksessa on?