Bilbaon Guggenheim-museo / MVPhotos
Bilbaon Guggenheim-museo / MVPhotos

Apua, nyt kouvolalaiset yrittävät Facebook-ryhmän avulla salakavalasti omia Guggenheimin itselleen!

Guggenheim Kouvolaan -Facebook-ryhmä on saanut jo lähes 3000 tykkääjää.

Ryhmän kuvauksessa sanotaan: Guggenheim Kouvolaan! Helsinkiläiset vihaavat ja kouvolalaiset haluavat. Onko asiassa siis mitään epäselvää?

No, nyt kun Kouvolassa himoitaan Helsingin hylkimää Guggenheimia, on aika kartoittaa muut mahdolliset osingolle halajavat.

Teimme pikaisen gallupin ja kannatusta saivat muun muassa:

Pieksämäki

– Guggenheim Pieksämäelle. Hesarin Kuukausiliite valitsi vuonna 1995 Pieksämäen Suomen onnettomimmaksi kaupungiksi. Pieksämäen terveyskeskuksen lääkäri muun muassa kommentoi artikkelissa: ”Tänne jäävät vähemmän koulutetut, syrjäytyneet ja kyvyttömät. Kyylät ja kyräilijät. Rotu on huonontunut.” Kaupungille jäi tästä trauma, jota Guggenheim voisi laastaroida. Kansainvälinen pöhinä voisi virkistää rotua ja mieltä, toisi koulutusta, imua ja kykyjä. Terveiset naapurikunnasta

Parikkala

– Jonnekin sellaseen paikkaanhan se pitäis kai sijoittaa, että se vetäis niitä oletettuja turistivirtoja sinne, minne turistivirrat ei muuten oikein löydä. Parikkalassa on ainakin yksi sellanen kotiseutumuseo, jossa ei koskaan käy kukaan. Tai en tiiä onks sitä museoo enää olemassa, mut ehkä senkin sais elvytettyä jos viereen rakentais Guggenheimin. Siellä on ihan hyvin tilaakin, ja sit samalla ne kaikki turret vois käydä vilkaisemassa myös sen mahtavan patsaspuiston siinä kuutostien varrella, senkin aivan liian harva näkee. Kotiseutumuseon puolesta

Kuusamo

– Guggenheim Kuusamoon. Olisi ihan oikein naapuripitäjälle, että saisivat sen sinne riesakseen. Voisivat samalla ottaa nuo turistitkin. Naapuripitäjän likka

Eikö omaa ehdokastasi ollut listalla?

Muusikko ja tutkija Linda Urbanskin isä lähti, kun Linda ja hänen kehitysvammainen sisarensa Sandra olivat pieniä. Siitä saakka Linda on miettinyt, missä menevät rakkauden ja anteeksiannon rajat.

Tutkija ja muusikko Linda Urbanski, 32, viettää tänäkin vuonna joulun kuten aina – äitinsä, tätinsä, isäpuolensa ja pikkusiskonsa Sandran kanssa.

Sandralla on Downin syndrooma. Siskosten välit ovat läheiset.

– Olisin sydämestäni toivonut, että Sandra olisi saanut olla terve. Toisaalta olen kiitollinen siitä, että hän on elämässäni juuri sellaisena kuin on. Hän on opettanut minulle suvaitsevaisuutta, armollisuutta ja hetkistä nauttimista, Linda kertoo.

Sandran Downin syndrooma todettiin heti synnytyslaitoksella. Vuosi Sandran syntymän jälkeen Lindan isä jätti perheensä. Tuli avioero, isä aloitti tahollaan uuden elämän.

– Isäni ei kestänyt erityislapsen syntymää. Isä oli minulle tosi rakas. Yhtäkkiä häntä ei enää näkynyt. Kaipasin isää hirveästi koko lapsuuteni ajan, Linda sanoo.

”On asioita, jotka jollakin tasolla voi ymmärtää, vaikkei niitä hyväksykään.”

Vuosia myöhemmin, kun Lindan isä oli vakavasti sairas, hän pahoitteli esikoistyttärelleen tapahtunutta.

– Perheen hylkääminen on äärimmäisen julma teko, mutta annoin sen isälle anteeksi. Halusin antaa hänelle rauhan. Mikä oli tapahtunut, oli tapahtunut, Linda Urbanski sanoo.

– Maailma ei ole mustavalkoinen. On asioita, jotka jollakin tasolla voi ymmärtää, vaikkei niitä hyväksykään. Anteeksianto on valtavan tärkeää.

Linda Urbanski kertoo, millainen hänen suhteensa pikkusiskoonsa on, millaista oli yhdistää tutkijan ammatti muusikon työhön ja miten Sandra auttaa häntä rentoutumaan Me Naisten uudessa numerossa 50–51. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.

Sohvikset katsovat televisiota, ja me katsomme heitä. Tänään heitä saa seurata 8 tuntia putkeen!

IS TV-LEHTI: Sohvaperunat on kätevä ohjelma. Se on hauskaa viihdettä. Sohvikset katsovat televisiota, ja me katsomme heitä. Nauramme siis itsellemme.

Sohviksista on myös tullut suomalaisten kavereita. Eiväthän ihmiset enää käy toistensa luona kylässä läheskään niin paljon kuin ennen, joten nämä toimivat hyvänä korvikkeena.

Lisäksi Sohvaperunoita katsomalla voi kelata aika nopeasti viikon tv-puheenaiheet – ja nyt myös koko syksyn puheenaiheet, sillä kauden kaikki jaksot esitetään perjantai-illan ja yön ratoksi putkeen!

Alkujaksossa tunteita nostattaa Vain elämää -sarja, jossa Kaija Koo esittää Sannin kappaleen Että mitähän vittua. Voimakas tulkinta saa kyyneleet useamman sohviksen silmiin.

Kummallisesti kuvioituja sukkiaan esittelevät turkulaiset Osku ja Juhani kuuluvat nyt erityisiin suosikkeihini.

Vihoviimeisessä jaksossa katsellaan Suomen suosituinta ohjelmaa eli Linnan juhlia. Loistavaa: tästä ne parhaat palat voi kerrata pikakelauksella.

Joka kaudella katsoja voi ihastua eri sohvakuntiin. Ukkiskerho on niittänyt mainetta, eikä se petä tälläkään kaudella, mutta itse tykkään rovaniemeläisparista eli Jormasta ja Soilesta iltapalalla tv:n ääressä. Myös helsinkiläisten nuorten Iidan ja Nellin juttuja kuuntelen hymyillen.

Kummallisesti kuvioituja sukkiaan esittelevät turkulaiset Osku ja Juhani kuuluvat nyt erityisiin suosikkeihini. He naureskelevat leppoisasti tv-ohjelmien erikoisille piirteille ja pienille ihmisille – kuitenkaan ketään halveksimatta.

Sohvaperunat, TV2 pe klo 21.00–4.57