Riia Koiviston vinkeillä teet olohuoneesta kotikirpparin. Kuva: Shutterstock
Riia Koiviston vinkeillä teet olohuoneesta kotikirpparin. Kuva: Shutterstock

Rasittavatko turhat rytkyt vaatekaapissa? Kotikirpparilla ne katoavat hetkessä ja helposti.

Vaatteiden kierrätyksessä valtaosa meistä on patalaiskoja. Suomessa kaatopaikoille kertyy vuosittain yli 16 kiloa vaatteita asukasta kohden. "Laiska heittää roskiin, kun ei vaivaudu miettimään tavaran muita mahdollisuuksia", tiivisti poisheitettyjä esineitä kuvaava taiteilija Philip László.

Meikkaaja-kampaaja Riia Koivisto on päättänyt selättää laiskuuden muuttamalla kotinsa kierrätyskeskukseksi.

– Minun oli pari vuotta sitten pakko karsia vaatteita, mutta en millään jaksanut raahata niitä ullakkokomeroon odottamaan kirpparille viemistä. Päätin järjestää myymisen kotona!

Riian vinkit kotikirpparin pystyttämiseen

Aloita luomalla kirppikselle oma ­Facebook-tapahtuma.

– Kutsun yleensä parisenkymmentä kaveria­ ja kehotan kaikkia tuomaan ystävän­ mukanaan.

Lataa tapahtumasivulle viehkeitä kuvia myynnissä olevista tuotteista.

– Myyn paljon koruja ja muuta tilpehööriä, joista on helppo ottaa houkuttelevia kuvia. Ne buustaavat myyntiä.

Mieti kahdesti ennen kuin avaat kirpparisi täysin tuntemattomille.

– Jos tapahtumaan tulee vieraita ihmisiä, pitää heti olla paljon varovaisempi. Ei ole kivaa kytätä, lähteekö kamaa ilman lupaa liikkeelle.

Älä ole turhan tarkka hintojen kanssa.

– Hinnoittelen fiilispohjalta. Harrastan könttätarjouksia ja saatan antaa esimerkiksi korviksia ilmaiseksi. Myyntivoitto vaihtelee kerrasta toiseen. Yleensä tienesti on ollut jotain 300–600 euron väliltä.

Tarjoile pientä purtavaa ja pidä hauskaa!

– Parasta tässä on se, että kyse on muustakin kuin tavaran myymisestä. Minulla on usein tarjolla jotain pientä: pullaa, piirakkaa, skumppaa ja karkkia. Ihmiset ovat, syövät ja tutustuvat toisiinsa. Tässä saa antaa muille hyvän mielen ja ison kasan uusia vaatteita.

Jos kaikki ei mene kaupaksi, lahjoita tavarat eteenpäin.

– Itse olen antanut jäljellejääneitä tuotteita naapurissani sijaitsevaan tyttöjenkotiin.

Muista nämä

  • Jos asut omakoti­talossa, hyvällä säällä kirppis kannattaa siirtää ulkosalle.
  • Siistit vaatteet menevät kaupaksi paljon paremmin kuin rähjäiset. Pese ja silitä vaatteet ennen myyntiä.
  • Verotusasioita ei tarvitse miettiä, jos voitot eivät­ nouse yli 5 000 euron.

Lue myös:

Ostat tai myyt, käyttäydy oikein Facebook-kirpputoreilla

Tee tienestiä kirpputorilla

Lentokentällä voi ottaa lasillisen tai useamman kuohuvaa ja rentoutua. Jos paikalta saa poistua, nappaa taksi alle ja hurista jatkamaan lomaa.

Kyllä, se on tapahtunut minullekin. Viime syksynä jämähdimme Kreetalle Hanian kentälle, kun lentokoneemme meni rikki.

Olimme reissussa kahden aikuisen ja kahden pienen lapsen voimin. Nuorempi joi äidinmaidonkorviketta, ja olimme pakanneet matkaan juuri sopivan määrän maitotetroja. Eli emme yhtään ylimääräistä.

Sillä aikaa, kun muut (aikuiset) tuskailivat, kiukuttelivat ja huokailivat, meidän perhe päätti ottaa rennosti. Ensimmäisenä menimme ostamaan karkkia. Sen jälkeen laitoimme isommalle lapselle tablettitietokoneelta piirretyt pyörimään ja odotimme, että saamme aikataulusta lisätietoa. Olimme tyytyväisiä, ettemme lähteneet matkaan rikkinäisellä lentokoneella.

Klassinen tilanne on, että lentohenkilökunta yrittää pitää matkustajat lähtövalmiina, koska myöhästyminen maksaa heille paljon. Siksi porukka ei pääse pois lentokentältä ennen kuin on varmistettu, että remmi kannattaa kuljettaa muualle odottamaan. Niin kävi myös meille. Lopulta kapteeni tuli ilmoittamaan, että lähtö siirtyy kymmenen tuntia. 

Tässä vaiheessa meidän perhe otti taksin kaupunkiin.

Matkustajille kerrottiin, että lentokentän ulkopuolella on kahvila, josta saisi lounasta. Tässä vaiheessa meidän perhe otti taksin kaupunkiin. Varasin netistä hotellihuoneen, josta oli merinäköala. Se oli naurettavan halpa, koska saimme viime hetken varaajina tuntuvan alennuksen. Sitten köpöttelimme rantakadulla, ostimme vauvalle korvikejauhetta apteekista, söimme mereneläviä ja kävimme lasten kanssa hevosajelulla. Kaikilla oli mukavaa. Välillä lepäsimme hotellihuoneessa.

Kun uusi ilmoitettu lähtöaika alkoi lähestyä, otimme taksin lentokentälle. Lähtöportilla kuulimme, että muut suomalaiset oli noukittu tienvarsikahvilasta bussiin ja kuljetettu viiden tähden resorttiin, jossa porukka oli istunut aulatilan sohvilla lähes koko odotusajan. Kaikkien uikkarit oli pakattu matkalaukkuihin, laukut olivat lentokentällä ja lähin kauppa sijaitsi useiden kilometrien päässä evakkohotellilta.

Ihmiset olivat todella kypsiä. Tilannetta ei helpottanut se, että lento viivästyi vielä entisestään. Toisin kuin muilla, meillä oli ollut mahtava viimeinen päivä etelänlomalla. Kaiken lisäksi meille maksettiin tuosta ihanasta aurinkopäivästä 1 600 euroa korvauksia.

Lentokentällä istumisesta saa minusta oikein kohtuullisen tuntipalkan.

Useamman sadan euron korvauksen voi saada, jos lento myöhästyy yli kaksi tuntia

Vaikka olisin joutunut istumaan vuorokauden lentokentällä pelkkää kolmioleipää järsien, olisin silti kokenut, että tuo korvaus on ihan kelpo raha siitä kärsimyksestä. Toki olisin ollut huolesta soikeana, kun vauvani äidinmaidonkorvikkeet olisivat loppuneet, mutta ehkä siitäkin olisi jotenkin selvitty.

Monesti olen odottanut myöhästynyttä lentoa myös ilman lapsia. Silloin voi vaikka ottaa lasillisen tai useamman kuohuvaa ja rentoutua – sekä suunnitella käyttökohteita korvausrahoille. Lentokentällä istumisesta saa minusta oikein kohtuullisen tuntipalkan.

Tilaajille
Mika Myllyaho kouluttautui ensin autonasentajaksi. Oma ala, teatteri, löytyi vasta mutkien kautta. ”Olin kuin uskoon tullut, jokin iso ovi aukesi edessäni.” Kuva: Juha Salminen
Mika Myllyaho kouluttautui ensin autonasentajaksi. Oma ala, teatteri, löytyi vasta mutkien kautta. ”Olin kuin uskoon tullut, jokin iso ovi aukesi edessäni.” Kuva: Juha Salminen

Ohjaaja Mika Myllyaho kärsi nuorena paniikkihäiriöstä, mutta oppi elämään sen kanssa, kun oma ala löytyi. – Muistan miten helpottavaa oli saada diagnoosi ja tulla viimein ymmärretyksi.

Ohjaaja ja Kansallisteatterin johtaja Mika Mylly­aho, 51, ei meinaa mahtua teatterinsa pienimmän näyttämön, Omapohjan, katsomopenkkiin. Pitkät koivet näyttävät jatkuvan kolmosriviltä aina seuraavan rivin yli ensimmäisille tuoleille asti,...