Pöllöä on pidetty jo vanhoista ajoista asti viisaana eläimenä. Ehkä kuuluisin viisaudesta tunnettu pöllö nähdään Nalle Puhissa. Kuva: Shutterstock
Pöllöä on pidetty jo vanhoista ajoista asti viisaana eläimenä. Ehkä kuuluisin viisaudesta tunnettu pöllö nähdään Nalle Puhissa. Kuva: Shutterstock

Moni on löytänyt superviisaan tyypin ystäviensä ja sukulaistensa joukosta.

Aiemmin tällä viikolla kognitiivisen kehityksen dosentti Eeva Kallio totesi Helsingin Sanomissa, että viisaus on älyttömän harvinainen piirre ihmisessä. Tästä kommentista inspiroituneina kysyimme Me Naisten lukijoilta heidän ajatuksiaan viisaudesta.

”Älykkyyttä on monenlaista, viisautta vain yhdenlaista. Älykkyys on aivojen sivistystä, viisaus sydämen sivistystä. Sydämestään sivistynyt ihminen pyrkii tekemään maailmasta kaikille eläville olennoille miellyttävän ja iloisen kokemuksen”, eräs lukijoistamme tiivisti osuvasti.

Monen kyselyyn vastanneen mielestä viisaus on sidottu lempeään luonteeseen, empatiaan ja ymmärtämiseen.

Keräsimme kokemuksia arjen viisaudesta. Tällaisia ihania järki-ihmisiä lukijamme meille paljastivat:

Vanhan kansan kunnioitusta

”Olen aina tiennyt, että nyt 60-vuotias äitini on suhteellisen älykäs, mutta joka kerta hänen kanssaan puhuessaan ihastun hänen viisaudestaan. Hän ei tuomitse ketään, vaan toteaa rauhallisesti, miten meitä on joka sorttia ja kuinka pitääkin olla. Hänessä tiivistyy vanhaan kansaan liittämäni kaikenlaisen elämän ehtymätön kunnioitus, olet tarpeellinen ja hyvä, jos olet syntynyt tänne.”

Älykäs osaa rakentaa tikapuut taivaaseen, viisas tietää, ettei niitä tarvita, 37

Empaattinen neuvottelija

”Viisaus ei ole mielestäni kovinkaan harvassa, minulla on lukuisia viisaita ystäviä. Heillä on kykyä empatiaan, neuvottelutaitoja ja halua auttaa toisia sekä ymmärtää omasta elämästä poikkeavia ajatuksia ja näkemyksiä.”

Valasrakastaja, 24

Valaiseva kuuntelija

”Työkaverini on ehkä lämpimin ja viisain ihminen, jonka tunnen. Hänen läsnäolonsa valaisee aina koko huoneen. Hän on hyvä kuuntelemaan, ja antaa tilaa muille ihmisille. Kuunneltuaan hän osaa vetää vaikeatkin asiat yhteen, ja saa ihmiset toimimaan yhdessä. Minusta se on viisautta jos jokin.”

Katri, 41

Mummi, joka ei hötkyile

”Mummini oli ihana, viisas nainen, joka ei koskaan mennyt mukaan vanhempieni hässäköintiin tai kireilyyn. Hän asettui lapsen tasolle ja jaksoi loputtomasti leikkiä sekä jutella. Meillä oli mummin kanssa ihan oma maailma. Yhtenä hetkenä leikimme merirosvoa, toisena hän opetti leipomaan tai tekemään käsitöitä. Hän oli laajasti sivistynyt ja kertoi paljon maailmasta.”

Sirpa, 40

Tukea ja neuvoja oikeassa paikassa

”Paras ystäväni ei ole erityisen kirjaviisas, mutta hän ymmärtää erehtymättömästi muita ihmisiä. Hän pystyy jollain ihmeen konstilla aina kurkistamaan muiden ajatusten taakse ja näkemään maailman kaikissa eri väreissä. Hän osaa sanoa juuri oikeat sanat, jos jollain on elämässä huolta ja murhetta. Kun surin viime vuonna eroani kuukausi tolkulla, hän jaksoi aina tukea ja jakaa viisaita neuvojaan. Hän ei milloinkaan sanonut, että jo pitäisi päästä eteenpäin. Sellainen ymmärrys on aitoa viisautta.”

Pinkku, 27

Viisas auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat

”Oma isäni on valtavan viisas. Hän tiesi aina tarkalleen, mitä maailmassa tapahtuu poliittisesti, muttei huutanut mielipiteitään kaikille. Hän edelleenkin auttaa heikommassa asemassa olevia, ja koko elämänsä ajan hän on tehnyt erilaisia arkea helpottavia keksintöjä. Elämäntyönään hän on auttanut syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.”

Mietteliäs, 39

”Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta”, Mensan psykologi sanoo.

Oletko sinäkin välillä miettinyt, että ai kauhea, miten nykyihmiset ovat niin tyhmiä?

Kukaan ei enää jaksa keskittyä sekuntia pidempää mihinkään, vaan kaikki pläräävät aivottomina puhelimiaan. Enää ei osata ajatella järjellä, ja populistiset öykkärit vievät tunteiden sokaisemaa kansaa kuin pässiä narussa. Kouluissakin homma ajautuu kohti takalistoa – eiväthän ne nykynuoret tiedä mistään mitään!

Siinä tapauksessa on ehkä voimaannuttavaa kuulla, että jotkut muutkin väittävät samoin. Tutkijoiden James R. Flynnin ja Michael Shayerin tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten älykkyysosamäärä saattaa olla ihan oikeasti laskussa.

Tutkijoiden mukaan muutos ei ole vielä kovin suuri. Pitkällä tähtäimellä laskuvauhti alkaa kuitenkin huolestuttaa: jos se säilyy samana, suomalaisten älykkyysosamäärä heikkenisi seuraavan 30 vuoden aikana 7,49 pistettä. Eli siis melko paljon.

Mutta pitääkö tulos todella paikkansa? Tyhmenevätkö suomalaiset – ja tutkimuksen mukaan myös tanskalaiset sekä norjalaiset?

Kysyimme asiasta Suomen Mensa ry:n testaustoimintaa valvovalta psykologilta Marja-Leena Haavistolta. Haavisto on väitöstyötä tekevä tutkija. Mensassa hänen vastuullaan on älykkyystestaustoiminnan valvominen ja kehittäminen. Päivätyökseen hän vastaa kansainvälisten testien tuomisesta Suomeen ja suomalaisten testien kehittämisestä Hogrefe Psykologien Kustannuksessa.

– Flynnin ja Shayerin tutkimuksesta uutisoiminen Suomessa ilman kritiikkiä on ollut mielenkiintoista. Tutkimus on varsinkin Suomen kohdalta epäluotettavaa.

Plagiointia, vääristelyä ja hämäriä vertailuja

Haavistolla on näkemykselleen vakuuttavia perusteita. Pidempi katsaus tutkimukseen todellakin herättää useita kysymyksiä monestakin syystä. Ensinnäkin:

– Tutkimuksessa eri maita koskevia älykkyystutkimuksia verrataan kuin lintuja ja kaloja, että kumpi lentäisi pidemmälle, Haavisto toteaa.

Tutkimuksen Suomen tulevaa älykatoa perustellaan tutkimustuloksilla, jossa käsitellään ainoastaan varusmiesten tuloksia ja testeinä on ainoastaan heidän valinnoissaan käytettäviä älykkyystestejä. Tulokset eivät siis edusta koko kansaa.

”Tutkimuksessa eri maita koskevia älykkyystutkimuksia verrataan kuin lintuja ja kaloja.”

– Varusmiehet ovat suurimmaksi osaksi 18-vuotiaita miehiä. Se ei ole missään nimessä koko kansan ikäluokkia edustava otanta. Myös testejä voi kritisoida. Varusmiehiä testaavat testit sisältävät kielellisiä, matemaattisia ja kuvion täydentämiseen liittyviä pulmia. Erityisesti kielellisen osion tulokset ovat vuosien varrella heikentyneet. Epäilen sen johtuvan siitä, että kielelliset tehtävät saattavat olla osittain vanhentuneita kieliasultaan.

Tutkimuksen mukaan pohjoismaat typertyvät vuosi vuodelta, mutta samaan aikaan Yhdysvalloissa, Saksassa ja Hollannissa älykkyys näyttäisi yhä nousevan. Tämä johtuu Haaviston mukaan siitä, että näistä maista on vertailussa on käytetty testejä, joissa on huomioitu koko väestö: eri ikäryhmät, koulutus ja sukupuolijakauma.

– Myös Flynnin ja Shayerin mukaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tällä tavalla tehtyjen vertailujen mukaan väestön älykkyystestien tulokset hyvin suurella todennäköisyydellä paranisivat, Haavisto kertoo.

Toisekseen tutkimuksessa käytetty Suomen aineisto herättää myös itsessään isoja epäilyksiä. Sen alkuperä on läpikotaisin hämärä.

Tutkijat Flynn ja Shayer eivät ole keränneet tutkimuksessaan vertailemiaan aineistoja itse. He vetävät johtopäätöksensä muiden tekemien tutkimusten avulla. Suomen kohdalla tutkijat viitataan Edward Duttonin ja Richard Lynnin (2013) tutkimukseen.

– Dutton sai tutkimuksesta viime vuonna Oulun yliopistolta plagiointipäätöksen. Tutkimuksessa käytetty data on peräisin Salla Koivusen pro gradu -työstä. Puolustusvoimat on vahvistanut, etteivät he ole antaneet tietoja Duttonille ja Lynnille. Tutkijat eivät ole voineet saada tuloksia siis muualta kuin Koivusen tutkimuksesta, Haavisto kertoo.

”Tutkijoiden ennustus älykkyyden laskusta perustuu keksittyihin tai vähintään väärillä keinoilla saatuihin laskelmiin.”

Kaiken päälle vaikuttaisi siltä, että Suomen kohdalla Flynnin ja Shayerin tutkimuksessa on ihan suoraan tekaistuja tuloksia. Duttonin ja Lynnin plagioimassa gradussa on tuloksia ainoastaan vuosilta 1988–2001.

– Flynnin ja Shaynerin tutkimuksen viimeinen tarkastelupiste on kuitenkin vuodelta 2009, mihin myös perustuu heidän laskelmansa älykkyyden laskusta. Tutkijoiden ennustus älykkyyden laskusta perustuu siis täysin keksittyyn tai vähintään väärillä keinoilla saatujen pistemäärien laskelmiin.

Idioluutio saa odottaa

Jätetään siis Flynnin ja Shayerin tutkimus sikseen. Voidaanko muiden tutkimusten perusteella sanoa, että suomalaiset tyhmentyvät?

– Siitä ei ole tutkimusnäyttöä, Haavisto sanoo.

– Enkä usko siihen muutenkaan. Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta. Emme me pärjäisi Pisa-tutkimuksissa, jos se pitäisi paikkansa.

Mutta hei, viime aikoinahan menestys niissäkin on laskenut! Eikö sekään kerro siitä, että suomalaiset olisivat tyhmentyneet?

– Sanoisin, että Pisa-tutkimusten tulosten laskussa on pitkälti kyse koulujärjestelmien ja luokkakokojen muutoksesta. En usko, että lasku on älykkyydestä tai sen puutteesta johtuvaa.

”Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta.”

Viime vuosina ihmiskunnan typertyminen on noussut tasaisin väliajoin puheenaiheeksi. Yksi syy on Donald Trumpin kaltaisten populistien valtaannousu, jota moni pitää todisteena älyn köyhtymisestä. Toinen syy piilee teknologiassa, joka myös Flynnin ja Shayerin tutkimuksen mukaan on yksi ihmisiä tyhmentävä tekijä.

Pelkoa älyn katoamisesta on käsitelty myös taiteessa. Esimerkiksi kulttimaineeseen noussut amerikkalaiselokuva Idioluutio (2006) kuvaa kammottavaa tulevaisuutta, jossa typerykset hallitsevat maailmaa ja äly on kadonnut yltäkylläisen laiskuuden jalkoihin. Vuonna 2016 leffan käsikirjoittaja Etan Cohen totesi tarinan olevan pelottavan lähellä todellisuutta.

Totuus on kuitenkin taidetta, mielikuvia ja mutua mielenkiintoisempaa. Edes Flynnin ja Shayerin tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset eivät ole mihinkään tyhmentyneet – tai edes erityisemmin tyhmentymässä. Eikä Suomessakaan idioluutiosta ole syytä murehtia, sanoo Haavisto.

– En todellakaan olisi huolissani siitä, että suomalaiset muuttuvat tyhmiksi. Sen sijaan olen kyllä huolissani Flynnin ja Shayerin tutkimuksen luotettavuudesta.

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***