Sinunkin sisälläsi asuu nörtti, anna se avuksi vanhukselle. Kuva: Shutterstock
Sinunkin sisälläsi asuu nörtti, anna se avuksi vanhukselle. Kuva: Shutterstock

Pitkän linjan vapaaehtoistyöntekijät kertovat, kuinka he itse löysivät tapansa auttaa.

Monella on halu auttaa, mutta milloin, ketä, kuinka? Valitse tästä omasi:

Ovatko eläimet lähellä sydäntäsi?

”Kaikki alkoi rescue-koiristani. Kävin koiratarhalla Espanjassa ja tajusin, että haluan tehdä jotain konkreettista, liata käteni. Haaveilin meneväni tarhalle töihin, mutta päätin kokeilla ensin kotimaassa. Kodittomien koirien hoitaminen eläinsuojeluyhdistyksessä on likaista fyysistä työtä, mutta seura on hyvää ja metsälenkit vastapainoa toimistotyölle. Nautin koirien seurasta, ja ne arvostavat rapsuttelevaa lenkittäjää. Vapaaehtoistyö on maailman paras harrastus, ja siitä saa hyvän mielen.”

Pipsa Parkkinen, 43, vapaaehtoisena Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen koiratalolla, SEY:n eläinsuojeluneuvonnassa ja Eläinsuojeluyhdistysten Kummit -järjestössä. Aloitti vuonna 2012.

Haluatko olla turvallinen aikuinen nuorille?

”Olen toimintaterapeutti, ja Tyttöjen talo tuli tutuksi jo opiskellessa. Ihastuin silloin talon ideaan: jokainen saa tulla sellaisena kuin on. Frank Martela kertoo Valonöörit-kirjassaan, että yksi ihmisen psykologisista perustarpeista on hyvän tekeminen. Allekirjoitan sen täysin. Ihmisen hyvinvoinnin kannalta on olennaista, että voi kokea olevansa tarpeellinen ja saada omalla toiminnallaan hyvää aikaan laajemmaltikin. On minulta vähän pyydetty, että olen hetken läsnä nuorille tytöille. Siitä tulee hyvä mieli.”

Matleena Maikku, 26, vapaaehtoisena Tyttöjen talossa 1,5 vuotta.

Surettavatko yksinäiset vanhukset?

”Aloitin vapaaehtoistyöt 13-vuotiaana partiossa. Olen ollut sairaalaystävä kotikuntani sairaalassa, 14 vuotta Terhokodissa ja nyt vanhustukihenkilönä, mitä varten kävin juuri Helsinki Mission kurssin. Tarjoamme mieheni kanssa hätämajoitusta esimerkiksi puolitutuille opiskelijoille. Tämä on elämäntapa. Olin ainoa lapsi ja usein yksinäinen, ja olen halunnut ihmisiä ympärilleni. Ehkä tämä on myös korvausta siitä, etten voinut olla vanhoille vanhemmilleni läsnä ja lähellä, koska asuimme kaukana toisistamme. Yksinäisiä, surullisia vanhuksia on paljon. Minulla on ollut mahtavan hyvä elämä, nyt yritän jakaa sitä samaa muille.”

Rauni Rautanen, 68, tehnyt vapaaehtoistyötä 55 vuotta, alun perin partiossa, nykyään saattohoitokodissa ja Helsinki Mission vanhustukihenkilönä.

Haluatko ilahduttaa lapsia?

”Pidän päiväkoti-ikäisille lapsille kesäisin yleisurheilukerhoa ja talvisin hiihtokoulua. Lisäksi tutustutan lapsia kasvimaan saloihin omalla kasvimaallani ja pidän maistiaisia kotonani ja seurakunnan kerhoissa. Vanhainkodissa käyn laulamassa ja lukemassa. Olen ollut koko ikäni luokanopettaja, ja lapset ovat minulle rakkaita. Minusta on tärkeää tutustuttaa lapset luontoon ja tuoreisiin kasviksiin. On myös hyvä, että he pääsevät kokeilemaan eri lajeja jo ennen koulua. Vapaaehtoistyö on minulle harrastus, josta olen saanut paljon niin pieniä kuin hieman vanhempiakin ystäviä. On mahtavaa, kun pikkuihmiset moikkaavat kadulla tai kun huomaa, miten mummot ja papat saavat iloa. Saan siitä itsekin voimia. Ja kun on itsellä tekemistä, pysyy virkeänä ja kiinni ajassa.”

Kyllikki Huotari, 73, vapaaehtoisena 13 vuotta päiväkodissa, seurakunnan kerhoissa sekä vanhustenkodissa.

Lue myös:

Yksikin ihminen voi muuttaa maailmaa – valokuvaaja keräsi kaksi miljoonaa neljässä päivässä

Kysy itseltäsi nämä kysymykset ennen kuin ryhdyt vapaaehtoiseksi

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla