Tuleeko Gotlannista mieleen vain Peppi Pitkätossu tai pikastoppi risteilyllä? Oikeasti omaleimainen saari hurmaa luomuruuallaan, pikkuputiikeillaan ja pitkillä hiekkarannoillaan.

Mukulakivitie ­kipuaa yhä korkeammalle. Jalat huutavat hoo­siannaa. Korkokengät on jo paljon alempana rinteessä hylätty tossujen tilalta.

Mietin Gotlannissa asuvan dekkari­kirjailijan Håkan Nesserin sanoja:
– Joskus, kun katson ulos ikkunasta, maisema on niin kaunis, että en ole kestää sitä.

Myönnettävä on, että sanoissa on perää. Kohta kapuaminen jo palkitsee. Näkymä Visbyn värikkäiden harjakattojen yli auringossa kimmeltävälle Itämerelle hivelee silmiä. Idylli on kuin suoraan sadan vuoden takaa.

Hiljaisuus on rikkumaton. Kaupunkia suojaa 1200-luvulla rakennettu kivimuuri, ja autot ovat kesäaikaan kiellettyjä sen sisäpuolella. Pikkuruisten kivitalojen seinillä tuoksuvat ruusuköynnökset, sitten tuuli kantaa nenään raikasta meri-ilmaa. Puutarhat ovat sankkoja ja huolittelemattomia.

Monia näistäkin taloista asuttaa ruotsalainen, joka on paennut mantereen kiireitä Gotlantiin. Eikä ihme. Reilun 60 000 asukkaan saari ja sen ainoa kaupunki Visby ovat silkkaa hermolepoa turistillekin. Saaren suosio onkin kasvamaan päin.

Ibiza ja luomukeidas

Käsintehty jäätelö on sulaa käsille. Nuoripari sovittaa lierihattuja pikku­putiikin edustalla. Viereisestä rautaportista astuu kadulle nainen, jonka olkapäällä keikkuu rotu­kissa valjaissa.

Gotlannista on vain 90 kilometriä Ruotsiin, mutta tunnelma on ennemmin Keski-Euroopasta. Vaikutteita on saatu Tanskasta ja Saksasta. Paikalliset ja turistit käyskentelevät kiireettömästi kapeilla kujilla. Vähän joka kadunkulmassa näkyy aurinkoa paistattelevien ­asiakkaiden kansoittama kahvila.

Lihanjalostaja Pär Wikström vinkkaa, että keväällä ja elokuun puolella Gotlannissa on usein lämmintä, mutta suurimmat ­turistijoukot
pysyvät poissa.

Visbyläinen Pär Wikström siemailee kahvikupillista vanhan­kaupungin kahvilassa. Lihanjalostamoa pyörittävä  mies kertoo, että saari on alkanut kiinnostaa yhä enemmän myös ruokamatkailijoita. Viime vuonna Gotlanti valittiin Ruotsin ruokapääkaupungiksi.

– Vaikka on täällä edelleenkin enemmän kotieläimiä kuin ihmisiä, Pär virnistää.

Liikenneyhteydet saarelle ovat hankalat, ja maatalous on pitkälti omavarainen. Sen ansiosta pikaruokaloita ei tahdo löytää koko Gotlannista, luomua ja lähiruokaa sitäkin enemmän.

Sillit ja kiviuunileipä sopivat suomalaiseenkin suuhun. Reissun voisi helposti ­rakentaa pelkän ­ruuan ympärille. Pehmeäksi haudutettu lammas ­hivelee maku­nystyröitä shoppailukierroksen jälkeen. Vatsa on täysi, mutta silti on pakko maistaa tuhtia, kermavaahdon ja hillon kuorruttamaa sahramipannukakkua – aivan viimeistä murua myöten. 

Visbytä kutsutaan ruusujen kaupungiksi, mutta Gotlannin saarella on toinenkin lempinimi: Itämeren Ibiza. Jos haluaa lomallaan skandinaavista juomaseuraa, kannattaa saapua paikalle heinäkuussa Stockholmsveckan aikaan. Silloin tukholmalainen jet set -nuoriso saapuu Visbyhyn juomaan kallista samppanjaa ja kapakat tahkoavat tiliä.

Sen sijaan viikinkiaikaista tunnelmaa kaipaava suuntaa saaren pikkukyliin ja koskemattomaan luontoon.

Ateljeita ja dekkarimaisemia

Hiekkatie mutkittelee peltojen lomassa. Julkinen liikenne kulkee Gotlannissa harvakseltaan, joten kätevintä on ottaa alle pyörä tai auto. Luontopolut sopivat patikoijallekin. Saari on vain 175 kilometriä pitkä, joten etäisyydet eivät päätä huimaa. Tiet ovat hyväkuntoisia, majataloja ja leirintäalueita on pitkin saarta.

Maaseudulla kohtaa todennäköisemmin lammaslauman kuin ihmisen.

Peltomaisemaa rikkovat välillä ateljeet. ­Moni taiteilija hakee inspiraatiota Gotlannin luonnosta. Dekkaristit Anna Jansson ja Mari Jungstedt ovat innostuneet maisemista niin, että he ovat sijoittaneet murhamysteereitä saaren maaseudulle ja Visbyn mukulakivikujille.

Maanviljelijä Margareta Hoas vilkuttaa punaisen navetan ovelta ja pyyhkäisee hikeä otsalta. Navetta kätkee sisälleen suloisen putiikin, jossa on myynnissä Margaretan ja hänen miehensä Göranin Lilla Bjers -luomutilan satoa.

Pariskunnan tarina on gotlantilaisittain tutunoloinen. Göran oli kemianopettaja, Margareta kalligrafi. Pari päätti paeta kaupunkien ­kemikaaleja maalle, ja nyt omilla tiluksilla kasvaa yli 200 kasvi­lajia ilman torjunta-aineita.

– Talvellakaan aika ei tule pitkäksi. Silloin teemme ja myymme käsitöitä, esimerkiksi viikinki­aikaisia haarniskoja.

”Maanviljelijän kelpaa täällä: maaperä on ­hedelmällinen ja taivas usein pilvetön”, hehkuttaa maanviljelijä ­Andreas Wiklund.

Saarelaisista paistaa leppoisa verkkaisuus, josta toivoisi saavansa hipun lyhyel­läkin visiitillä. Siihen luontoretkeily sopii loistavasti. Tyhjän uimarannan­pätkän tai saarenpalan löytää helposti.

Nykyhetki hidastuu, kun maistelee luomuperunasalaattia vanhan tammen varjossa ja katselee niityllä määkiviä gotlanninlampaita.

Kosketan polttelevaa nenääni. Se on päässyt palamaan auringossa.

– Soleld, aurinkotuli, Margareta valistaa minua.

Jos saarella on kehittynyt oma nimityksensä iholle, joka on saanut liikaa ­aurinkoa, se ei voi olla hassumpi lomakohde.

Visbyn keskustassa eksyy helposti trendikahvilaan tai -ravintolaan. Matkaajan iloksi melkein puolet niistä on auki ympäri vuoden.

4 x sielunrauhaa

Jos aikaa on, tee retkiä luonnon keskelle Visbyn ulko­puolelle.

1. Kalkkikiviluola Lummelundagrottan rannikolla Visbystä pohjoiseen on suosittu turistikohde.

2. Hoburgsgubben on 400 miljoonaa vuotta vanha rauk eli kalkkikivimuodostelma Gotlannin eteläosassa. Jylhiin maisemiin järjestetään ohjattuja, viikonlopun mittaisia ratsastusretkiä.

3. Nappaa lautta Fårön saarelle, elo­kuvaohjaaja Ingmar Bergmanin kotipaikkaan. Lauttamatka pääsaarelta kestää vain 10 minuuttia. Luonto on
karua ja kallioista, rantoja halkovat jylhät kalkki­kivimuodostelmat.

4. Gotska Sandön on auringonpalvojan ykköskohde kansallispuistoineen.
30 kilometriä pitkä hiekkaranta on rauhallinen, luontobongaaja voi katsastaa vaikka saaren hyljeyhdyskunnan.

Näe ja koe

■ Katsasta Visbyssä keskiaikainen keskusta, kaupunkia ympäröivä kehämuuri, museot viikinki­aikaisine nähtävyyksineen, kirkkojen rauniot, kasvitieteellinen puutarha ja vehreä Almedalen-puisto.

■ Kneippbyn Kesämaailma-­teemapuisto viiden tähden leiri­alueineen ja Peppi Pitkä­tossun Huvikumpuineen kelpaa koko perheelle. Perille pääsee vaikka bussilla Visbyn keskustasta.

■ Keskiaikaviikko järjestetään Visbyssä elokuussa. Sujahda keskiaikaisille markkinoille, ­tutustu ritarikouluun tai kolua liveroolipelitapahtumat.

■ Simppelisti: pysähdy ja nauti.

Syö ja juo

Munkkällaren Visbyn vanhassakaupungissa on suosittu baari ja ­ravintola. Sekä paikalliset että turistit tykkäävät.
Pääruuat 12–29 €, jälkiruuat 9–15 €, alkoholi­juomat 4–8 €/lasi.

Rute Stenugnsbageri on pieni kesäleipomo ja kahvila koillisessa Gotlannissa. Leivonnaiset paistetaan perinteisissä kiviuuneissa.

Krakas Krog Kräklingbon kylässä 40 kilometriä Visbystä itään on saaren ylistetyimpiä ravintoloita. Monen ruokalajin yllätysmenu on kokemus sellaisenaan. Jos ähkyltä ei jaksa liikkua, yläkerran huoneissa voi majoittua.
Pääruuat 29–35 €, ­menut 87–125 €, viinit ­alkaen 14 €/lasi. Majoitus 2 hh 184 €/yö, sisältää aamupalan.

Gotlannin maaseutu on pullollaan pienviljelijöiden tiloja. Osassa voi nauttia terassi­kahveista ja jopa majoittua.

Yövy

Majoitus on hyvätasoista ympäri Gotlantia.

1. Puuhuvila Fridhems pensionat kelpasi 1800-luvulla Ruotsin prinsessa Eugeniélle ja myöhemmin hääsviitiksi dekkarikirjailija Anna Janssonille. Hotelli on parin kilometrin päässä Visbyn keskustasta. Yöpyjää hivelevät vehreä puistomaisema ja merinäköala.
Hotellihuone alkaen 90 €/yö, mökkihuone alkaen 60 €/yö.

2. Hotel Stenugnen on pieni ja sympaattinen maja­talo Visbyn muurin luona, aivan sataman kieppeillä.
1 hh alkaen 82 €, 2 hh alkaen 74 €/henkilö.

3. Hotel Clarion vanhassa­kaupungissa on hintava, mutta sijainti on loistava ja Visbyn pää­nähtävyydet lähellä.
Huoneet alkaen noin 200 €/yö.

4. Rauhaa kaipaava matkaa Djupvik-hotelliin Gotlannin länsirannikolle,
40 minuutin päähän Visbystä etelään. Majoitus on bungaloweissa, ja ulko­ilmauima-altaasta voi ihailla merta.
1 hh alkaen 192 €, 2 hh alkaen 260 €/huone.

Milloin mennä?

Gotlantiin on helpointa suunnata kesä­aikaan, sillä sesongin jälkeen moni kohde sulkeutuu.

Kesä tulee saarelle myöhemmin kuin muualle Ruotsiin, ja lämmintä riittää usein vielä pitkälle syksyyn. Saari on tilastollisesti Ruotsin aurinkoisin kolkka.

Miten perille?

■  Flybe ja Gotlandsflyg lentävät Helsingistä Visbyhyn kesäkuusta elokuuhun.
■ Tallink Europa risteilee Helsingistä Visbyhyn pari kertaa kesässä. Kristina Cruises poikkeaa Visbyssä risteilyllään.
■ Ruotsin kautta moni menee autolautta Destination Gotlandilla, joka vie kolmessa tunnissa Visbyhyn. Tukholmasta lentää Gotlantiin alle puolessa tunnissa.

Nanna Karalahti ei vielä keväällä uskonut, että hän ja Jere pystyvät jatkamaan avioliittoaan. Hän kertoo ajatuksistaan Radio Aallon haastattelussa.

Nanna Karalahti kertoo Radio Aallon haastattelussa hänen ja ex-jääkiekkoilija Jere Karalahden, aviokriisin taustoista. Pari erosi keväällä, mutta palasi yhteen loppukesästä. Nanna näkee omassa toiminnassaan asioita, jotka vaikuttivat eroon.

”Olen aina ollut tosi vaativa.”

– Mä vaadin tosi paljon. Halusin Jeren kehittyvän reippaammin siitä vanhasta Jerestä tähän uuteen Jereen, joka on itsetutkiskelevampi. Olen aina ollut tosi vaativa parisuhteissa tietyllä tavalla, Nanna kertoo.

Blogissaan Nanna kertoi aikaisemmin, että aviokriisiin vaikutti myös rankka vauva-arki ja sekä hänen että Jeren vahvat egot. Nyt Nanna sanoo, ettei olisi uskonut, että parilla olisi tulevaisuutta muuten kuin Jax-pojan vanhempina.

– En olisi uskonut, että me palataan yhteen – en missään nimessä. Kyllä ero oli tietyllä tavalla lopullinen päätös, Nanna sanoo radiohaastattelussa.

Toisin kuitenkin kävi. Asiat alkoivat muuttua siinä vaiheessa, kun Nanna luovutti.

”Paras keino on luopua niistä listoista, miten asioiden pitäisi mennä.”

– Puhun armollisesta itsekurista eli luovuttamisesta. Jos joku asia ei toimi, paras keino on riisua kaikki ne huolet ja murheet. Luopua niistä listoista, miten asioiden pitäisi mennä. Kun murrat koko paletin, on paljon helpompi lähteä rakentamaan tyhjältä pöydältä. Luovuttaminen oli parasta, mitä meille kävi, Nanna miettii.

Aikaisemmin Nanna kertoi blogissaan myös, että he antavat Jeren kanssa toistensa olla nyt sellaisia kuin ovat.

– Onneksi olemme nyt toistemme puolella täysin alasti. Ihana olla oma itseni ja samalla antaa toisen olla. Kaikilla on hyvä olla, ja se heijastuu siihen kaikkein tärkeimpään eli meidän poikaan.

Me Naiset ja Radio Aalto kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

 

Tuottajamoguli Harvey Weinsteinin sikailuja seurannut somekampanja ravisuttaa Suomessa saakka.

Tasan vuosi sitten uskoni ihmisiin oli vähissä. Julkisuuteen oli juuri päätynyt video, jossa Yhdysvaltojen presidenttiehdokas Donald Trump, 71, kehuskeli suudelleensa, kourineensa ja yrittäneensä harrastaa seksiä vastentahtoisten naisten kanssa. ”Kun olet tähti, he antavat tehdä sen.”

Presidentiksi oli änkeämässä mies, joka kohteli naisia kuin kertakäyttömukia. Tarrasi kiinni, viskasi rutattuna menemään – ja otti taas uuden käsittelyynsä. Ja sitten tämä hahmo valittiin johtamaan vapaata maailmaa. Koska Trump nyt on Trump.  Vitsi, vitsi. 

Tässä valossa elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin, 65, ahdisteluvyyhdin paljastuminen ei vielä viikko sitten juuri hätkäyttänyt. Silloin New York Times -lehti raportoi, että Weinstein oli vuosikymmenten aikana ahdistellut useita näyttelijöitä ja naispuoleisia työntekijöitään. Nyt koko ajan kasvava naisjoukko syyttää Harvey Weinsteinia seksuaalisesta ahdistelusta ja jopa raiskauksista.

”Aikakausi, jossa silmät ummistetaan seksuaalisesti hyökkäävältä käytökseltä, on ohi. ”

Tällä kertaa asiaan reagoitiin. Muun muassa Oscar-akatemia oli yllättävän vikkelä liikkeissään ja erotti Weinsteinin.

– Elokuvateollisuuden aikakausi, jossa silmät ummistetaan seksuaalisesti hyökkäävältä käytökseltä ja työpaikka-ahdistelulta, on ohi. Kyseessä on äärimmäisen vakava ongelma, jolle ei ole sijaa yhteisössämme, akatemian tiedotteessa julistettiin. 

Näyttelijä Alyssa Milano, 44, pisti paremmaksi.  Hän kehotti twiitissään, että kaikki seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kohteeksi joutuneet kirjoittaisivat ”Minä myös” statukseensa, jotta ihmiset käsittäisivät, kuinka suuri ongelma on.

Ja kansahan kirjoitti. Veikkaanpa, että useimman Facebookin käyttäjän silmille on jo napsahtanut tuo teksti. Uudestaan ja uudestaan. Seksuaalinen häirintä todella on muuttunut näkyväksi ympäri maailmaa päivitys päivitykseltä.

Jos toisten ihmisten kunnioittaminen, hyvät käytöstavat tai ihan vain perusinhimillisyys eivät ole riittävän painavia syitä itsensä hillitsemiseen, ehkä somen pelko ajaa saman asian?

Niin näkyväksi, että ehkä toimintaympäristön muuttuminen alkaa pikkuhiljaa iskostua myös kähmijädinosaurusten kaaleihin. Tänä digitaalisuuden aikana suljettujen ovien takana tapahtuvat asiat eivät välttämättä enää jää sinne. Ahdistellut uskaltavat puhua – ja heidän äänensä myös kuuluu.

Jos toisten ihmisten kunnioittaminen, hyvät käytöstavat tai ihan vain perusinhimillisyys eivät ole riittävän painavia syitä itsensä hillitsemiseen, ehkä somen pelko ajaa saman asian?

Kiitos digiloikka, olet yllättävän hyvä!